Naisen fiksuudesta:
Tapasin netissä miehen joka on akateeminen ja lukee vielä toista tutkintoaan työelämän ohessa.
Hän kuuluttaa mahdollisessa seurustelukumppanissaan älykkyyttä ja älyllisiä intohimoja.
Toiveenahan olisi että minä olisin riittävän älyllinen hänelle. Mutta kyllähän heti iski riittämättömyyden tunne tuommoisilla meriiteillä..
Olen pienipalkkaisessa työssä oleva yo-merkonomi. Välillä hävettää kertoa että teen sitä mitä teen, että TYYDYN pienipalkkaiseen työhöni, mutta en ole kunnianhimoisenmpaankaan siirtynyt syystä että paikka on vakituinen (turvallinen), työ viihtyisää ja työkaverit mukavia. Mulla ei ole kovin kunnianhimoisia ambitioita työelämääni liittyen.
Minulla ei siis ole älykkyydestäni mitään konkreettista paperilla muuta kun kohtuullisen arvosanan yo-todistus. Olenko lie riittävä akateemiselle miehelle?
Kysymys vaan on, että voiko työelämän "alisuoriutuja" olla tasavertainen älyllinen kumppani akateemikolle?
Onhan minulla mielipiteeni asiasta mutta kysyn tätä akateemisilta miehiltä.
Ps) Tämä kysymys on tyhmääkin tyhmempi mutta tiedän sen että älkää tästä syystä haukkuko typeräksi, on täällä pölkympiäkin kyselty :)
Tapasin netissä miehen joka on akateeminen ja lukee vielä toista tutkintoaan työelämän ohessa.
Hän kuuluttaa mahdollisessa seurustelukumppanissaan älykkyyttä ja älyllisiä intohimoja.
Toiveenahan olisi että minä olisin riittävän älyllinen hänelle. Mutta kyllähän heti iski riittämättömyyden tunne tuommoisilla meriiteillä..
Olen pienipalkkaisessa työssä oleva yo-merkonomi. Välillä hävettää kertoa että teen sitä mitä teen, että TYYDYN pienipalkkaiseen työhöni, mutta en ole kunnianhimoisenmpaankaan siirtynyt syystä että paikka on vakituinen (turvallinen), työ viihtyisää ja työkaverit mukavia. Mulla ei ole kovin kunnianhimoisia ambitioita työelämääni liittyen.
Minulla ei siis ole älykkyydestäni mitään konkreettista paperilla muuta kun kohtuullisen arvosanan yo-todistus. Olenko lie riittävä akateemiselle miehelle?
Kysymys vaan on, että voiko työelämän "alisuoriutuja" olla tasavertainen älyllinen kumppani akateemikolle?
Onhan minulla mielipiteeni asiasta mutta kysyn tätä akateemisilta miehiltä.
Ps) Tämä kysymys on tyhmääkin tyhmempi mutta tiedän sen että älkää tästä syystä haukkuko typeräksi, on täällä pölkympiäkin kyselty :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei rakkaus katso koulutusta, eikä koulutus kerro älykkyydestä, vaan ennemmin motivaatiosta tai kunnianhimosta jollain alalla.
Anna palaa vaan. Tosin, ensimmäiset pari vuotta kannattaa opetella kestämään akateemista puhetyyliä ja olla ottamatta kaikkea itseensä.
Itse olen suorittanut akateemisen loppututkinnon, ja töitä ei saa mistään. Kunpa olisinkin valinnut toisin.
akateemiselle vaikka muka rakasti niin..jätin mokoman..
Kaksi kovin kunnianhimoista ihmistä ei sovi yhteen, ei ainakaan mikäli tavoitteena on ns. rakkausliitto. Monet eteenpäin pyrkivät miehet saattavat etsiä menestyvää naista vierelleen mutta siinä he tekevät virheen. Tasapainoisempi elämä olisi edessä mikäli vaimo olisi enemmän se kodin hengetär.
Itseänikin vituttavat kirjoitusvirheistä ym. vittuilevat,
mutta on pakko mainita:
Akateemisesti koulutettu ei ole sama asia kuin akateemikko.
Akateemikon arvonimeä kantavia voi olla samanaikaisesti
rajattu määrä. Arvonimen myöntää presidentti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Akateemikko
Itse aiheeseen:
Kyllä minulle ainakin kelpaisi. Itse en ole koskaan
pitänyt kumppanin työtä mitenkään ratkaisevana tekijänä,
kunhan hän ei täysin siivellä elä, tai ole strippari tms.
Kysymyksesi ei ollut mielestäni lainkaan tyhmä, päinvastoin.
Asiaa voisi pohtia siltä kantilta, että voiko älyllisyyttä mitata työssä suoriutumisen kautta? Jos mietitään vaikkapa ihan puhtaasti palkkaa ja kertynyttä omaisuutta, niin ainakin minun kaveripiirissäni parhaiten ovat menestyneet käytännönläheiset tyypit, jotka menivät peruskoulun jälkeen amikseen tai suoraan työelämään. Nyt he työskentelevät rakennus- tai maansiirtoalalla, ovat perustaneet omia kivenmurskausyrityksiä jne... ja omistavat asuntoja Suomessa ja Espanjassa, kesämökin, hienoja autoja, moottoripyöriä jne. Toinen taloudellisesti hyvin menestynyt ryhmä ovat insinöörit ja diplomi-insinöörit, jotka työskentelevät IT-alalla (varsinkin ne jotka ovat perustaneet omia yrityksiä), mutta akateemisesta koulutuksestaan huolimatta hekin ovat enemmän käytännöllisiä kuin älyllisiä.
Itse työskentelin muutaman vuoden IT-alalla ilman minkäänlaista alan koulutusta ja tienasin silloin tuplasti enemmän kuin nyt, kun työskentelen koulutustani vastaavalla akateemisella, mutta naisvaltaisella alalla. Kehnosta palkkauksesta ja pätkätyöhelvetistä huolimatta olen tyytväinen siihen, että saan tehdä koulutustani vastaavaa työtä, jossa on älyllistä haastetta.
Kumppanin valinnassa koulutuksella tai työpaikalla ei ole sinänsä merkitystä, mutta tietysti olisi mukavaa, jos rakkaani ymmärtäisi jotakin työstäni. Hänen ei tarvitsisi olla samalla alalla kanssani, mutta ainakin hänellä tulisi olla kiinnostusta sitä kohtaan. Työni luonne on kuitenkin sellainen, että se herättää paljon kysymyksiä ihan filosofisessakin mielessä ja niistä olisi mukavaa keskustella fiksun, pohdiskelevan ja asiasta kiinnostuneen kumppanin kanssa - ihan hänen koulutuksestaan riippumatta.
Oikeastaan ihanteellista olisi, että kumppani olisi SEKÄ käytännöllisesti että älyllisesti suuntautunut. Käytännöllisyys voisi ilmetä hyväpalkkaisena työnä ja älyllisyys uteliaana, kiinnostuneena ja pohdiskelevana asenteena maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan. Sellaisen timantin kun löytäisin, niin en pakoon päästäisi!
Tässä on yksi sellainen, bööö...;) Mutta kylläkin koulutettu, älystä en tiedä, mutta asioista kiinnostunut ja ja...
olen duunari.. kun taas mieheni on lukenut yo:ksi aikoinaan ja fiksumpi kun minä;D mutta meillä menee erinomaisesti "älykkyydestä" riippumatta:) vaikka hänkin venkslaa tietsikoiden kanssa:)
mutta kumpikin me opimme toisiltamme jotain. hän rakentamisesta minä tietokoneista.
jokainen ammatti on omalla tavalla tärkeä kuten myös jokainen ihminen:) ja jokaiselle löytyy joku..
No jos sinua hävettää kertoa mitä teet työksesi, niin kohta hävettää minuakin. Vuodet ammattikorkeassa eivät näillä näyin tuota haluttua vastinetta... Toivottavasti on väliaikaista, ensi keväänä haen yliopistoon. Ottaa kyllä silti päähän!
Asiaan. Varmasti tilanne olisi toinen, jos tapaisitte livenä ettekä netissä. Netissä kun on niin helppo asettaa typeriäkin (=parisuhteen toimivuuden kannalta täysin yhdentekeviä) kriteerejä. Silloin yksikin kriteerien täyttymättömyys voi pilata koko jutun.
Mutta toisaalta älykkäältä ihmiseltä varmaan voisi kohtuudella olettaa, että hän älykkyytensä vuoksi ymmärtää hyvin toisen valintoja? Meinaan, että tekijäänsä vähän rasittavissa töissä on kiistattomat etunsa: jää aikaa harrastuksille/kavereille/perheelle, työt eivät tule kotiin, stressiä ei tule samalla lailla kuin työhiirillä jne. Tältä kannalta ei mikään huono valinta!
Jos mies kuitenkin hylkää sinut tästä syystä, niin älä ota itseesi. Ei se kerro sinusta yhtään mitään.
itse omaan kohtapuoliin akateemisen tuplatutkinnon ja alan töistä ei oo tietoa mikä ahdistaa.
monesti olemme keskustelleet kavereiden kanssa että ei yliopistossa oo järkeä opiskella muuta kuin jotain käytännönläheistä alaa mistä valmistuu suoraan ammattiin - muuten on työnsaanti, ainakin koulutusta vastaavan, aika kortilla.olen miettinyt että olisi kyllä hyvä että olisin tyytynyt ihan vaikka yhteen akateemiseen tutkintoon ja sitte ois joku ammattitutkinto millä saisi aina töitä kun nää akateemiset työt nyt jos mitkä on huonosti palkattuja pätkätöitä monilla aloilla.
Ärsyttää kun sukulaisetkin luulee että nyt kohta ikuisuuden opiskeltuani alan varmaan tienaan erinomaista palkkaa-ei monet voi käsittää että on opiskellut vain omasta uteliaisuudesta alunperin eikä akateemisuus mitään huippupalkkoja tosiaankaan takaa, paljon enemmän useat käytännön tutkinnon suorittaneet tienaa varmasti!
Joten unohda moinen alisuoriutujan ahdistus!Tietenkin jos et itse oo tyytyväinen niin voithan vaikka harkita jotain lisäkoulutusta?
Tilanteeni on päinvastainen. Mieheni ei ole edes ylioppilas. Akateemisuuteni ei sinänsä ole ongelma, ongelma on pikemminkin miehen haluttomuus lukea mitään. Se vaikuttaa hänen yleissivistykseensä ja siihen, mistä voimme keskustella.
Älä siis pidä itseäsi 'huonompana' alemman koulutustasosi vuoksi. Ole valveutunut ja kiinnostunut asioista, niin miehelläsi ja sinulla on paljon keskusteltavaa.
myös pitkäaikainen suhde mieheen, joka oli vähemmän koulutettu. Sama juttu, tietyt aihealueet olivat keskusteluista poissuljettuja, mutta vastaavasti oli muita aiheita ;D Toisaalta hänellä oli erittäin mielenkiintoisia ajatuksia elämästä ja ihmisistä yleensä.
On mielenkiintoista kuinka lyhyessä ajassa Suomeen onnistuttiin taas luomaan luokkayhteiskunta.
: Amerikkalainen Beverly Hills-propaganda 24h joka tuutista, omaisuuden uusjako, kova inflaatio ruohonjuuritason palkkoja tarkastamatta - ja katso, arjalais-aatelinen ajattelumalli nousi taas täyteen kukoistukseensa.
Nykyisinhän alle tohtorin arvon suorittaneet, yli 25-vuotiaat ja kasvonpiirteiltään epäsymmetriset kelpaavat vain III-luokan työmuurahaisiksi.
Se tosiasia ettei koulutus takaa sivistystä - älykkyydestä puhumattakaan - on tunnettu jo vuosituhansia. Tähän olen saanut törmätä valitettavan usein omallakin akateemisella urallani.
Voi dziisös, jos et kelpaa miehelle sellaisena kuin olet, potki sitä kannikkaan niin kauan että taivaanrannassa näkyy vain turvonnut akateeminen perse.
Itse opiskelen akateemista alaa ja olen tavannut naisen jolla on jokseenkin erilainen koulutustausta - enkä ole sitä pitänyt tärkeänä. Miehen akateemisuus ei tarkoita että hän katsoisi automaattisesti naisen tilipussia, koska akateemisilla aloilla on juurikin hyvin eritasoisia ammatteja palkan suhteen. Se riippuu ihan ihmisen perusarvoista.
Minä esimerkiksi olisin tyytyväinen parisuhteeseen jossa molemmat tuovat riittävän toimeentulon mahdollistavan palkan kotiin. Ajoittainen työttömyyskään ei aiheuttaisi paineita varsinkin nykyaikana. Suuri varallisuus käytetään mielestäni kuitenkin vaan statusesineisiin.
Yleisestä fiksuudesta sitten: jos on kiinnostunut ajankohtaisista ilmiöistä ja haluaa ymmärtää tapahtumien taustat, se riittänee useammalle kumppanille osoituksena älystä. Arvosanat,koulutus tms. eivät vaikuta tähän.
Kirjoituksesi perusteella vaikutat jo muutenkin fiksummalta kuin moni kaduntallaaja joten älä stressaannu siitä. Selvitä vain miten tulette muuten keskenänne toimeen, ajan myötä!
Se tylsä, idioottimainen, ahdas ja rajoittunut tapa määritellä älykkyys kertoo sen olevan tehokasta ja tarkoituksenmukaista toimintaa uudessa tilanteessa, kykyä käyttää abstrakteja käsitteitä monipuolisesti, yhdistellä niitä ja oppia nopeasti uusia asiakokonaisuuksia.
Minun mielestä älykkyyttä on myös sen oivaltaminen, että miten suunnattoman vähän ylipäänsä mistään mitään tietää...
Lisäksi jos joku suureen ääneen peräänkuuluttaa seurustelukumppanissaan älykkyyttä ja älyllisiä intohimoja, se välillisesti kertoo aika paljon myös henkilöstä/kuuluttajasta itsestään.
On se ne nyt sitten älykkyyttä ja/tai viisautta, mutta mun mielestä minuuden sopusointuisuus, emotionaalinen eheys ja se, että hyväksyy elämänsä on jotain paljon oleellisempaa kuin mahdolliset akateemiset tittelit/lisurit ja väitöskirjat/typerät, kaavamaiset älykkyystestit/ täysin virheellisiin ja/tai vanhentuneisiin käsityksiin perustuvat ali-/ylisuoriutumismittarit yms.
Sinä arvoisa Aloittaja, hyväksyt elämäsi ja se jos mikä on minun mielestäni mitä suurinta viisautta. Jotain juuri sellaista, joka ainakin allekirjoittaneelta puuttuu tyystin. Ymmärrän hyvin ja myös omakohtaisesta kokemuksesta, ns. älylliset intohimot yms., mutta jos ne määrittävät koko elämää ja erityisesti myös kaikkia ihmissuhteita niin siinä jää kyllä paitsi pää myös elämä vetävän käteen.
Muutoinkin tämä nykyinen ultraliberaali ja äärikapitalistinen ideologia, jossa jokainen työpäivä/päivä elämässä muka pitäisi perustua jatkuvaan epäinhimilliseen kilvoitteluun ja äärimmäisiin uhrauksiin on perseestä...uudenlaista ja hyvin huumaavaa ooppiumia, jota katukauppiaina markkinoivat konsulttien armeijat ja joissa lopullinen voitto jää, kuten aina, hyvin harvojen likaisiin käsiin...
Semmoiselle mikään ei riitä! :(
Jotenkin enemmän arvostan maanläheisiä käytännön tekemisiä. Jos pienet menot, niin ei tarvia olla suuret tulot.
Aikaa ja energiaa jää siihen ajattelemiseen ja elämän mysteerien tutkimiseen.
Ihan tarpeeksi kovaa juttua olen yrittänyt ja siittä jouduin luopumaan...nytten olen palaamassa elävien kirjoihin.
Niin että suorituskyky on tärkeintä...ei se mitä jo saavutettu.
Huh... Itse olen akateeminen, mies ei ole käynyt edes lukiota. MUTTA hän lukee lehtiä, tietää historiasta ja politiikasta (ja osaa perustella mielipiteensä) etc. Tienaa jopa paremmin kuin minä.
Että ei se sitä aina katso. Emme me puhu työasioista kotona, koti on rentoutumista varten. Minulle riittää, että hän on perillä nykyajan menosta ja että voin keskustella hänen kanssaan.
Eivät historiantutkija ja bioanalyyttikkokaan voi välttämättä jutella töistä kotona. :=)
Yhä vaan täällä käytetään tuota akateemikko sanaa, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä normaalin akateemisen ihmisen kanssa. Akateemikko on korkea arvonimi. Kuka lie lanseerannut tänne, että akateemikko tarkoittaisi akateemista ihmistä, olisko adrianleewes tai joku muu yhtä "viisas"?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Akateemikko
Minä nimittäin "häpeän" sitä, että olen ollut niin vähän työelämässä. Akateemisista opinnoista en kehtaa kertoa mitään. Törmäsin menestyneeseen. Toisaalta nolostuttaa kertoa vähemmän menestyneillekin. En tiedä...miksi hävetä sitä, miten on elämä mennyt. Jos olemme muuten suurin piirtein kunnollisia ja hyviä ihmisiä, miksi murehtia moisia toisarvoisia asioita. Ole onnellinen romanssistasi, minäkin yritän unohtaa nämä maalliset murheet.
Voih, harmi, jos sinulle tulee tuollainen olo. En voi muiden akateemisten miesten puolesta vastata, mutta ainakin minulle kelpaa oikein mainiosti vähemmänkin koulutettu nainen, jos hän vain on mukava ihminen.
Seurustelin itse kosmetologian opiskelijan kanssa, vaikka minulla oli maisterin tutkinto loppusilausta vaille valmis. (Kosmetologiaa ei opiskella ammattikorkeakoulussa vaan toisen asteen oppilaitoksessa.) Nainen oli käynyt lukion ennen kosmetologian opiskelua. Hän pyrki seurustelumme aikana yliopistolle ja sai haluamansa opiskelupaikan, mutta en olisi rakastanut häntä yhtään vähempää, vaikka hän olisi jatkanut kosmetologian opiskelua.
Minusta kysymyksesi ei ole ollenkaan tyhmä. Ja sinulla on todella hyvät syyt "tyytyä" nykyiseen asemaasi työelämässä. Vaikutat tekstisi perusteella todella mukavalta ihmiseltä, toivottavasti netissä tapaamasi akateeminen mies toimii järkevästi ja ottaa sinut avosylin vastaan =)