Erosimme muutama vuosi sitten. Nuorena solmittu lapseton liitto päättyi 12 vuoden jälkeen erilleenkasvamiseen. Silti ero oli shokki. Tuntui etten enää koskaan voisi luottaa kehenkään. Vietin ensimmäisen puoli vuotta kotiseinien sisällä, sitten uskaltauduin ulos iltaelämään ja siitä se lähti...
Olen nuori, pitkä, hoikka ja söpö. Minun oli helppo humaltua miesten tarjoamilla paukuilla. Illan päätarkoitus minulle oli iskeä saalis, mies. Ei ollut väliä oliko vapaa tai varattu. Ensin valitsin "uhrin", sitten vaan flirtti ja kiehnäys päälle ja "saalis" oli aina taattu. Harvoin yritys epäonnistui. Tarkoitukseni oli vain iskeä, en harrastanut seksiä, vaan katosin sopivasti paikalta.
Testasin näin itseäni. Olenko tarpeeksi kaunis ja haluttava, että saan kenet haluan. Tuli ihan pakkomielle lähteä ulos perjantaisin ja lauantaisin. Yritin seurustellakin joskus, mutta heti tuli halu juosta karkuun. Iskin työtoverinikin, joka olisi sitten halunnut vakavampaa suhdetta. Taas juoksin karkuun. Tajusin itsekin, että tuhoan toisia ihmisiä ja itseänikin. En vain osannut lopettaa.
Tätä saalistamista kesti puolitoista vuotta. Sitten eräänä baari-iltana tajusin etten saa sieltä enää tyydytystä. Läksin kotiin ja aloitin terveellisemmän harrastuksen.
Sittemmin löysin uuden rakkauden. Hyvän miehen. Kosi minua eilen. Kieltäydyin. Opin tuona aikana ettei avioliitto ole mitenkään kestävä instituutti. En halua mitään keinotekoista kahletta. Aina jossain voi olla se saalistaja ja ne varutut miehet olivat niitä kaikista helpoiten vietäviä...
Olen nuori, pitkä, hoikka ja söpö. Minun oli helppo humaltua miesten tarjoamilla paukuilla. Illan päätarkoitus minulle oli iskeä saalis, mies. Ei ollut väliä oliko vapaa tai varattu. Ensin valitsin "uhrin", sitten vaan flirtti ja kiehnäys päälle ja "saalis" oli aina taattu. Harvoin yritys epäonnistui. Tarkoitukseni oli vain iskeä, en harrastanut seksiä, vaan katosin sopivasti paikalta.
Testasin näin itseäni. Olenko tarpeeksi kaunis ja haluttava, että saan kenet haluan. Tuli ihan pakkomielle lähteä ulos perjantaisin ja lauantaisin. Yritin seurustellakin joskus, mutta heti tuli halu juosta karkuun. Iskin työtoverinikin, joka olisi sitten halunnut vakavampaa suhdetta. Taas juoksin karkuun. Tajusin itsekin, että tuhoan toisia ihmisiä ja itseänikin. En vain osannut lopettaa.
Tätä saalistamista kesti puolitoista vuotta. Sitten eräänä baari-iltana tajusin etten saa sieltä enää tyydytystä. Läksin kotiin ja aloitin terveellisemmän harrastuksen.
Sittemmin löysin uuden rakkauden. Hyvän miehen. Kosi minua eilen. Kieltäydyin. Opin tuona aikana ettei avioliitto ole mitenkään kestävä instituutti. En halua mitään keinotekoista kahletta. Aina jossain voi olla se saalistaja ja ne varutut miehet olivat niitä kaikista helpoiten vietäviä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä on Porvoo.
Että joillakin miehillä on hyvä mielikuvitus.Niin,mitä ei todeksi tiedä ja tunne tulee apuun oiva kaveri mielikuvitus kuvioihin,joskus se saa aikaan hyvää ja huonommassa muodossa mulkkausta.
ollut Porvoo ja tarina on tosi ja kokija on nykyisin 32-vuotias nainen.
"Aina jossain voi olla se saalistaja ja ne varutut miehet olivat niitä kaikista helpoiten vietäviä..."
Aika hyvin päätelty. Olet tehnyt tutkimusta suomalaisesta baarielämästä. Voisit vaikka lähteä opiskelemaan sosiologiaa ja ryhtyä Haavio-Mannilan manttelinperijäksi.
Hienoa, että olet jo rauhoittunut. Elämää on baarinkin ulkopuolella ja tuhat kertaa parempaa.
Tykkään kirjoitella www.plaza.f)/Ellit palstoilla.
Sinäkin ap. olet hyvä kirjoittaja. Käväise kirjoittamassa vaikka Ellien Muotifriikit palstalle. Saatat voittaa Stockan 100 euron lahjakortin jutullasi.
Elleissä 50 palstalla moni on täysin leipääntynyt juttuihini. Jutut pyörivät samaa eikä niissä ole ikinä mitään uutta ja ihmeellistä.
Ehkä ap. voisit käydä piristämässä noiden Ellien elämää. Kertoisit millaista elämä on 20 vuotta nuorempana. Nuorena ja haluttavana kissimirrinä.
Sitten ehkä puuduttavat juttuni tuntuisivat tutulta ja turvalliselta hötöltä.
En minäkään enää mene vihille. En edes ole vilkaissut miehiin ja selibaattipäiväkirjaa en ole pitänyt. Uusimmassa City-lehdessä kerrotaan naisesta, joka piti nettiblogia vuosia ja sitten kirjoitti noista jutuistaan kirjan.
Kaikki on jo kirjoitettu tässä maailmassa.
Netti on meheviä juttuja täynnä.
Provoilua en harrasta. Sellaiseen en viitsi uhrata aikaani.