Olen avioliitossa ja kaksi lasta. Tarkoituksena on erota, mutta kun on lapsia, ajattelen vain niitä. Miten ero vaikuttaa lapsiin... Ajattelen sitä jatkuvasti! Olen ollut yli 10v yhdessä ja nyt on tullut mitta täyteen. Haaveilen koko ajan elämästä ilman aviokumppania. Syynä on hänen luonne. Päivät menee tapellessa ja selvitellessä ristiriitoja. Ristiriitoja tulee äitini ja vaimoni huonoista väleistä ja minä olen siinä välissä. Lisäksi vaimo kyllä löytää muutenkin valituksen aiheet ja repii ressiä kaikesta. Etsin koko ajan ulospääsyä tästä. Välillä tuntuu, että olen sekoamassa, siis masentaa tää homma. Odotan aina, että homma alkais toimiin. Luonnetta ei kuitenkaan voi muuttaa, kuten alkoholistiakaan saada raittiiksi. Tuskin se siitä muuttuu... Kai sitä vain odottaa parempaa, onko järkeä odottaa vai erota? Seksi kyllä toimii, mutta ei siihen saisi juuttua. Onhan sitä muutakin.olen kyllä kertonut, että mitta alkaa olla täynnä! En tiedä koska sitä on rohkeutta erota ja olla ajattelematta lapsia.
Kertokaa omia kokemuksia tai neuvoja!
Kiitos!
Kertokaa omia kokemuksia tai neuvoja!
Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Terve vaan, mutta taidat sanoa jo itsekin tietää syyn eroon, ehkä kannattaisi harkita avioliittoa ÄITISI kanssa. Miksi ihmeessä et ole pitänyt ÄITIÄSI erossa avioliitostasi...?
Oliskin siinä kaikki, vaan vaimoni on tosi tulinen ja vaikea luonne! Valittaa kaikesta, se anoppi on vain yksi syy ongelmiin...
Itse en viitsi välittää kaikista vastoinkäymisistä. Lapset on yksi syy, lasten kiukuttelu ja varsinkin tytön tottelemattomuus ja vallattomuus saa vaimoni hermoromahduksen partaalle. Lisäksi sillä on ressi, siitä kun koti on aina rempallaan ja lasten kanssa vielä pitäisi leikkiä, aikaa ei riitä kaikkeen... Miksi et ole tehnyt sitä ja tätä, miten miehet jaksaa kuunnella tätä joka päivä!
Kysyn vain?
Vai onko toisten vaimot samanlaisia, ei varmaan!
Minä tein sen muutama päivä sitten sen rohkean teon. Sanoin et nyt riitti! Sovimme että pysymme ystävinä ainakin niin kauan kun voimme. Poika on pelännyt eroa jo puoli vuotta ja itkuksihan se meni, mut luulisin et ajan kanssa parempi näin kuin ikuinen pelko
Olen kahden lapsen äiti ja harkitsemassa eroa n. 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Tilanne on mutkikas ja sitä ei selitetä ihan yhdessä viestissä, mutta yritän sitä tässä kuitenkin. Jos vaikka saisin jotain rakentavaa kritiikkia. Emme ole hoitaneet liittoamme pitkään aikaan. Osa syy siihen on se, että asuimme ulkomailla pitkään. Miehen työn takia asuimme myös erillämme vuoden. Minä hoidin lapsiamme. Tuon vuoden aikana tunteet viilenivät minun puoleltani ja samaan aikaan minulla alkoi jonkin sortin ikäkriisi. Olo on tosi levoton ja en pysty ajattelemaan yhteiseloa mieheni kanssa tästä eteenpäin. Lapsemme ovat tottuneet jatkuvaan isän poissaoloon. olen vielä suht. nuori, joten it´s now or never!?