Moi! Mulla on edessä oikeudenkäynti koskien elatusapu
Kokemuksia oikeudenkäynnistä!
kirsikkasuu
81483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moro!
Saatte molemmat puhua, jos tahdotte.Ei ole pakko, jos siltä tuntuu.
Tuomari kyllä käskee mahdolliset suunsoitot lopettamaan.Joten siellä oikeudenistunnossa se ei kauaa mesoa.Oikeudenkäynti on PALJON helpompaa, kuin ennalta luulisi.Ja muista sanoa kaikki sanottavasi...kirjota vaikka paperille.
Onnea jatkoon!!
... johon ei voi lisätä muuta ap:lle kuin että unohtaa kaiken mitä mahdollisesti amerikkalaisissa hömppäsarjoissa on paikallisesta oikeudenjakamisesta nähnyt ... täällä päin aivan toisenlaista (rennompaa, mutta silti asiallista).
Valmistaudut vain omaan osuuteesi, äläkä murehdi toisen madollisesta asiattomasta käytöksestä (joku voisi jopa toivoa sellaista, se kun pahentaa vain hänen asemaansa, ei sinun).
riitautti lapsen huoltajuuden; ensin tehtiin sopimus että lapsi jää minulle yksinhuoltajuuteen, mutta uuden naisen tavattuaan halusikin yhteishuoltajuutta. En halunnut suostua siihen, koska arvelin että hän tekisi minulle kiusaa esimerkiksi kieltämällä matkustamasta lapsen kanssa ulkomaille.
No, sain asianajajan eikä minun tarvinnut henkilökohtaisesti edes olla paikalla oikeudenkäynnissä.
Yksinhuoltopäätös pysyi muuten voimassa, eli exäni hävisi ja joutui maksamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Kiitokset vastauksistanne! Mietin tuossa, että mitenkä lapset kokevat kun vanhemmat eivät pysty sopimaan ilman käräjiä lastensa elatuksesta. Pelkään että aiheutan heille syyllisyyttä asiasta,vaikkakin asiantuntijoiden mielestä se on ainut keino saada oikeutta lapsille,koska etävanhempi ei suostu maksamaan omaa osuuttaan. En enää pysty edes puhelimessa puhumaan exäni kanssa, koska hän alkaa huutamaan ja riehumaan, joten mietinkin tuossa millainen vaikutus oikeudenkäynnillä on minuun ja lapsiini. Olisin halunnut sopia asian exäni kanssa sos.toimistossa mutta hän ei halua vaan pitäytyy omissa mielipiteissään ja haluaa oikeuden ratkaisevan asian, surullista! Miten te olette ratkaisseet asian, oletteko puhuneet tulevasta oik.käynnistä lastenne kanssa vai oletteko vaiti? Itse olen sanonut lapsilleni että sellainen on tulossa ,eivät kommentoi asiaa oikeastaan mitenkään. Asianajajani kyllä sanoi että minun tulee olla itse vastailemassa käräjillä,jotenka täytyy itsensä tsempata vastauskuntoon;)! Eniten pelkään, että alan itkeä tillittämään, haluaisin olla kuin viilipytty, sanoi exä mitä tahansa!
... tai paremminkin lasten iästä, mitä heille tarpeen kertoa ja millä tarkkuudella. Toivotaan että sinä heidän lähivanhempanaan osaat tuon arvioida -- ja mitä sitten kerrotkin, niin objektiivisesti (vaikka vaikeata voikin olla).
Yleisemmin pohdittuna asiaa, ei minusta elareista oikeuteen meneminen ole lapsille sinällään "traumaattinen" kokemus. Olkoonkin että heistä varmasti on ikävää, kun isä ja äiti eivät asiaa voi sopia kuten 90% (tilasto 2003) muiden eronneiden perheiden vanhemmista lastensa elatuksen jakamisesta.
Mutta varmasti paljon hankalampi tilanne heidän kannaltaan olisi, jos teillä olisikin huoltajuuskiista tämän asemesta käsissänne -- edessä olisi lasten kuulemiset ja olosuhdeselvitykset. Silloin lapset väkisinkin kokevat olevansa toisen vanhemman puolella toista vastaan (vaikkei todellisuudessa asian niin tavitse ollakaan)-- hyvin surullinen tilanne heille.
Mielestäni voisit kertoa heille (jos esim. kouluikäisiä), että isä ja äiti yhdessä huolehtivat heidän kuluistaan edelleen, nyt vain on riittaa siitä kuinka paljon isän osuus on. Ja että sen asian päättää tuomari, joka kertoo mikä on hänen mielestään oikeudenmukainen päätös ja lasten etu.
Etkä kai voisi liikaa korostaa sitä, ettei tämä kiista johdu mitenkään lapsista, ja ettei sen tarvitse vaikuttaa mitenkään heidän ja isänsä suhteeseen.
No mä tein niin aikanaan, että sanoin lapselle,että tämä on aikuisten asia, josta sinun ei tarvitse kantaa huolta.Jankutin tätä niin kauan, että tajusi sen ja tietää ja muistaa sen vieläkin.Lasta ei pidä(minun mielestä) rasittaa aikuisten asioilla eikä laittaa lasta valitsemaan...Lapset kun ovat lojaaleja vanhemmilleen vaikka molemmat tai toinen olisi kuinka paha jne.
Vinkkinä voisin sanoa siihen oikeudenkäyntiin että käy mielessäsi sitä lävitse ja myös sitä jos käy niin että sua alkaa itkettämään..tee itselle mielikuvamalleja miten kokoat itsesi.Se oikeudenkäynti kuitenkin on sun mielessä koko ajan niin samalla voit valmistautua siihen.
Ainakin meillä oli niin, että tuolit ja pöydät jossa istuttiin oli aseteltu niin, ettei toista tarvitse katsoa silmiin jos ei halua.(rikos oikeudenkäynneissä tässä on takana varmaankin ns. psyykkauksen estäminen ja minimointi).Katso tuomariin vaikka jos se tuntuu helpottavan olemistasi=)Edelleenkin, onnea jatkoon!ja ps. tuu kertomaan miten meni..
Joo, kiitokset kaikille ! Pitänee psyykata itteänsä ja katsoa tosiaan tuomaria että pysyy koossa. Toivottavasti exä ei istu kasvokkain, taikka vaikka istuisikin niin jospa pystyn olemaan katsomatta siihen suuntaan. Tuntuu vain niin uskomattomalta että lasten hyvinvoinnista pitää "tapella" oikeudessa kun siitä voitaisiin sovitellakin. Mutta jospa oikeus tapahtuisi ja lapset saisivat sen mikä heille kuuluukin, eihän se lasten vika ole että vanhemmat ovat eronneet! Ilmoittelen sitten mitä kuuluu!
Sain yllätyksekseni käräjäoikeudelta postia. Mieheni (pian ex) oli vienyt minun tietämättäni lasten huoltajuuden oikeuteen, vaikka sosiaalitoimistossa asia olisi voitu ratkaista ihan yhtä hyvin ja ilmaiseksi. En ole asiasta lapsille kertonut enkä aio kertoakaan, koska se ei ole heidän murheensa. Nyt sitten lakimiehen kanssa tekemään vastinetta. Tosi kivaa lomapuuhastelua.