Teille eronneille, luottamuksen menettäneille ja lohdutonta ikävää poteville. Tässä minun tarinani:
Olin ensirakkauteni kanssa yhdessä neljä vuotta, asuimme yhdessä ja olimme kihloissa. Hän oli elämäni suurin rakkaus, jota en koskaan halunnut menettää (niin luulin). Ennen eroamme meidän piti yhdessä lähteä matkalle ja minulla oli yliopiston pääsykokeet edessä. Kaiken piti olla kunnossa, juhannussuunnitelmatkin oli lyöty lukkoon. Kunnes eräänä päivänä sain tekstiviestin, jossa minulle kerrottiin että hän haluaa erota. Erosta ei koskaan sen jälkeen edes keskusteltu, en vieläkään tiedä miksi (erosta on jo neljä vuotta), kun halusin keskustella asiasta, olin se hullu ämmä jonka piti jättää hänet rauhaan. Olimme molemmat silloin jo yli parikymppisiä.
Koko maailmani romahti sillä hetkellä. Olin palasina ja täysin hukassa. Tuntui kuin koko maailma olisi kääntänyt minulle selkänsä, kuin olisin yksin koko kylmässä maailmassa. Surin entistä poikaystävääni valtavasti, olin täysin kuollut sisältä pitkään, eikä mikään tuntunut miltään. Olin vakuuttunut, että en selviä suuresta surustani, ja että hän oli minulle se oikea, the one.
Nyt vuosia myöhemmin voin todeta, että hän oli minulle se väärä. Olen onnellisempi nyt kuin kertaakaan silloin neljän vuoden aikana, kun olin entisen poikaystäväni kanssa yhdessä. Minulla on aivan ihana mies, jota rakastan enemmän kuin elämää. Ja ihaninta on se, ettei minun tarvitse vakuutella hänelle mitään tai todistaa hänelle mitään. Hän on olemassa minulle ja minä hänelle. Ja hän on valmis uhrautumaan puolestani, niin kuin minä hänenkin puolestaan. Tällaista en ikinä kokenut entisen kanssa. Olen löytänyt arvoiseni ihmisen rinnalleni.
Kun Sen Oikean kohtaa, sen tietää varmasti! Vaikka nyt tuntuu siltä, että elämä oli tässä, voin varmuudella sanoa, että silloin se vasta alkaa! Eron myötä oppii tuntemaan itsensä ja oppii arvostamaan ihmistä, jolla sydän on kultaa ja arvot kohdallaan. Menettämisen jälkeen osaat vaatia asioita, joita et ennen uskaltanut vaatia. Ja tiedät varmasti mitä haluat!
Älkää murehtiko, ilon ja onnen aika koittaa vielä.
Olin ensirakkauteni kanssa yhdessä neljä vuotta, asuimme yhdessä ja olimme kihloissa. Hän oli elämäni suurin rakkaus, jota en koskaan halunnut menettää (niin luulin). Ennen eroamme meidän piti yhdessä lähteä matkalle ja minulla oli yliopiston pääsykokeet edessä. Kaiken piti olla kunnossa, juhannussuunnitelmatkin oli lyöty lukkoon. Kunnes eräänä päivänä sain tekstiviestin, jossa minulle kerrottiin että hän haluaa erota. Erosta ei koskaan sen jälkeen edes keskusteltu, en vieläkään tiedä miksi (erosta on jo neljä vuotta), kun halusin keskustella asiasta, olin se hullu ämmä jonka piti jättää hänet rauhaan. Olimme molemmat silloin jo yli parikymppisiä.
Koko maailmani romahti sillä hetkellä. Olin palasina ja täysin hukassa. Tuntui kuin koko maailma olisi kääntänyt minulle selkänsä, kuin olisin yksin koko kylmässä maailmassa. Surin entistä poikaystävääni valtavasti, olin täysin kuollut sisältä pitkään, eikä mikään tuntunut miltään. Olin vakuuttunut, että en selviä suuresta surustani, ja että hän oli minulle se oikea, the one.
Nyt vuosia myöhemmin voin todeta, että hän oli minulle se väärä. Olen onnellisempi nyt kuin kertaakaan silloin neljän vuoden aikana, kun olin entisen poikaystäväni kanssa yhdessä. Minulla on aivan ihana mies, jota rakastan enemmän kuin elämää. Ja ihaninta on se, ettei minun tarvitse vakuutella hänelle mitään tai todistaa hänelle mitään. Hän on olemassa minulle ja minä hänelle. Ja hän on valmis uhrautumaan puolestani, niin kuin minä hänenkin puolestaan. Tällaista en ikinä kokenut entisen kanssa. Olen löytänyt arvoiseni ihmisen rinnalleni.
Kun Sen Oikean kohtaa, sen tietää varmasti! Vaikka nyt tuntuu siltä, että elämä oli tässä, voin varmuudella sanoa, että silloin se vasta alkaa! Eron myötä oppii tuntemaan itsensä ja oppii arvostamaan ihmistä, jolla sydän on kultaa ja arvot kohdallaan. Menettämisen jälkeen osaat vaatia asioita, joita et ennen uskaltanut vaatia. Ja tiedät varmasti mitä haluat!
Älkää murehtiko, ilon ja onnen aika koittaa vielä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Vaikka ero ja pettymys tuntuvat sillä hetkellä musertavilta, niin ajan kanssa elämä alkaa taas hymyillä, kunhan antaa sille mahdollisuuden.
Itse loukattuna, nöyryytettynä ja petettynä löysin kuin löysinkin uuden onnen ja pystyn jopa nauttimaan siitä, ilman menneisyyden haamujen kiusaamista. Ja todellakin, olen onnellisempi kuin koskaan, vaikka vuosi sitten vielä surkuttelin petollisen miehen perään ja olin täysin maassa.
Noo. Katsotaan 10-15 vuoden päästä. Silloin vasta "veri punnitaan". Tuo ensimmäinenhän oli kuitenkin teinirakkautta.