Äh. Olen tuntenut hänet kuutisen vuotta. 31-vuotias nuori nainen.
Heti alkuun huomasin, että hän on pelaajaluonne. Pyöritti miehiä miten halusi, myös verbaalisesti. Hyvä.
Pitkään ajattelin, että se oli hauskaa. Kun hän kertoo juttuja tuntemistaan ihmisistä, hän liioittelee. Tosiasiat muuttuvat vähitellen toisiksi, kielteiset asiat paisuvat. Detaljit muuttuvat lopulta vallan muiksi, ja pian hän itsekin uskoo keksimiinsä juttuihin. Kuulijat uskovat tai epäilevät, kuulijasta riippuen. Aina panetellaan poissaolijoita.
Jutut ovat, miteskäs muuten, luonteeltaan aina kielteisiä juttuja toisista ihmisistä. Itse hän ei ole elämässään erityisen menestynyt.
Pitkään ajattelin, että se on huumorintajua, nuorekkuutta, lapsellista ympäristön hauskuuttamista... ja osaksi kateutta, mitä hän selvästi tuntee monenlaisia miehiä ja naisia kohtaan.
Olen koko ajan ollut tietoinen, että hän kertoo negatiivisia asioita minusta muille siinä missä muista minulle. Selvähän se. Jostain syystä se ei ole haitannut, koska olen alusta asti tiennyt henkilön sellaiseksi. Lisäksi en jotensakaan välitä. En luota häneen, mutten koe hänen juttujaan mitenkään uhkaksikaan. Hän on sellainen.
Vähitellen on alkanut ärsyttää, että hän kuitenkin pitää yhteyttä kaikkiin näihin henkilöihin, joita panettelee jatkuvasti selän takana, ja on valmis käyttämään heitä hyväkseen. Ei ole tietoakaan, miten kukakin sen kokee. Ilmeisesti ihmiset suhtautuvat vastavuoroisen hyväksikäyttävästi?
Vielä enemmän häiritsee hänen taipumuksensa HALUTA AJATELLA PAHAA. Tykätä ei tarvitse kenestäkään, mutta kielteisten detaljien lisääminen ja itse kuvitteleminen pienessä päässään, ei ole kovin viehättävä ominaisuus.
Suoranainen VALEHTELU häiritsee kaikista eniten. Ymmärtäisin tilanteet, joissa puhutaan muutenkin tulkinnanvaraisista asioista - tunteista, ihmissuhteista jne. - mistä jokaisella voikin olla omat mielipiteensä.
Kyse on kuitenkin hyvin konkreettisista asioista. Kävitkö siellä? Teitkö sitä ja tätä? Montako? Paljonko? Ilmeisesti hän ei sitten USKO, mitä ihmiset hänelle kertovat ihan perustavanlaatuisissa asioissa. - tällaisista asioista väärän tiedon levittelyä en kuitenkaan enää siedä. (en voi antaa konkreettista esimerkkiä)
Vaikea varmaan ymmärtää mitä ajan takaa, koska en voi enempää sanoa. Jos haluatte, voitte kommentoinnin sijaan/lisäksi kertoa omia kokemuksianne valehtelevista ihmisistä.
Heti alkuun huomasin, että hän on pelaajaluonne. Pyöritti miehiä miten halusi, myös verbaalisesti. Hyvä.
Pitkään ajattelin, että se oli hauskaa. Kun hän kertoo juttuja tuntemistaan ihmisistä, hän liioittelee. Tosiasiat muuttuvat vähitellen toisiksi, kielteiset asiat paisuvat. Detaljit muuttuvat lopulta vallan muiksi, ja pian hän itsekin uskoo keksimiinsä juttuihin. Kuulijat uskovat tai epäilevät, kuulijasta riippuen. Aina panetellaan poissaolijoita.
Jutut ovat, miteskäs muuten, luonteeltaan aina kielteisiä juttuja toisista ihmisistä. Itse hän ei ole elämässään erityisen menestynyt.
Pitkään ajattelin, että se on huumorintajua, nuorekkuutta, lapsellista ympäristön hauskuuttamista... ja osaksi kateutta, mitä hän selvästi tuntee monenlaisia miehiä ja naisia kohtaan.
Olen koko ajan ollut tietoinen, että hän kertoo negatiivisia asioita minusta muille siinä missä muista minulle. Selvähän se. Jostain syystä se ei ole haitannut, koska olen alusta asti tiennyt henkilön sellaiseksi. Lisäksi en jotensakaan välitä. En luota häneen, mutten koe hänen juttujaan mitenkään uhkaksikaan. Hän on sellainen.
Vähitellen on alkanut ärsyttää, että hän kuitenkin pitää yhteyttä kaikkiin näihin henkilöihin, joita panettelee jatkuvasti selän takana, ja on valmis käyttämään heitä hyväkseen. Ei ole tietoakaan, miten kukakin sen kokee. Ilmeisesti ihmiset suhtautuvat vastavuoroisen hyväksikäyttävästi?
Vielä enemmän häiritsee hänen taipumuksensa HALUTA AJATELLA PAHAA. Tykätä ei tarvitse kenestäkään, mutta kielteisten detaljien lisääminen ja itse kuvitteleminen pienessä päässään, ei ole kovin viehättävä ominaisuus.
Suoranainen VALEHTELU häiritsee kaikista eniten. Ymmärtäisin tilanteet, joissa puhutaan muutenkin tulkinnanvaraisista asioista - tunteista, ihmissuhteista jne. - mistä jokaisella voikin olla omat mielipiteensä.
Kyse on kuitenkin hyvin konkreettisista asioista. Kävitkö siellä? Teitkö sitä ja tätä? Montako? Paljonko? Ilmeisesti hän ei sitten USKO, mitä ihmiset hänelle kertovat ihan perustavanlaatuisissa asioissa. - tällaisista asioista väärän tiedon levittelyä en kuitenkaan enää siedä. (en voi antaa konkreettista esimerkkiä)
Vaikea varmaan ymmärtää mitä ajan takaa, koska en voi enempää sanoa. Jos haluatte, voitte kommentoinnin sijaan/lisäksi kertoa omia kokemuksianne valehtelevista ihmisistä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuosta ei käynyt ilmi, että meillä on paljon yhteisiä tuttuja. Toisinaan tiedän, että todistus minkä hän antaa omastakin tuttavastani, on väärä. Toisinaan saan kuulla asian oikean laidan vasta pitkän ajan kuluttua, henkilöiltä itseltään.
Olen jo asennoitunut siten, että kyseisen ihmisen juttuja kannattaa kuunnella vain selvittääkseen sittemmin muilta ihmisiltä asian oikean laidan. En voi tietää, miten muut asennoituvat.
On vaikea ottaa puheeksi ihmisten kanssa sitä, että joku on valehtelija. Valehdellut asiat eivät ole aina niin suuria, vaikka niillä on ilmeisen mustamaalaamistarkoitus. Ehkä se mustamaalaamistarkoitus ärsyttää minua enemmän.
Nyt kun asiaa enemmän pohdin, minua taitaa sittenkin kiusata ajatus, että hän valehtelisi yhteisille tuttavillemme omista asioistani. Hän päättelee kärkkäästi väärin, koska on tuskin ykkösenä kenenkään ihmisen uskoutumislistalla.
Äh. Pitäisi tietysti vain ajatella, että henkilöt saavat mitä tilaavat. Hän on aika yksinäinen, olisiko omalla toiminnalla jotakin osuutta...?
Olen tuntenut samantyylisen ihmisen. En pidä häneen mitään yhteyttä, mutta ainahan noita riittää, menee sitten mihin tahansa (koulu, työpaikka...)
Kaikki kuvaamasi asiat kuulosti minun korvaani selkeiltä, samanlaisia kokemuksia tuollaisesta henkilöstä on siis minulla myös. Olin hänen kanssaan samassa opiskelupaikassa.
Uskoisin käytöksen takana olevan kateus muita ihmisiä kohtaan, sekä oman "statuksen" kuviteltu pönkittäminen toisia halventamalla. Kyseinen ihminen esitti muka kaveria, mutta oikeasti vain onki tietoja muista ihmisistä käyttääkseen niitä sitten juoruissaan. Yritti hoitaa juoruilun niin "hienovaraisesti" ettei kukaan luulisi että mustamaalaamistarkoituksessa kertoo niitä ollenkaan. Sitten taas välillä arvosteli jonkun toimintaa nauraen ja tavallaan alistaen, tyyliin "että en mä nyt sentään koskaan silleen sentään..." (niinkuin tämä mollattava muka). Eli otti aina korostetun ilon irti jonkun muun mokailusta tai epäonnesta.
Toisten epäonni oli "salaa" hänelle voitto, koska se todisti hänen olevan jollain tapaa taas "korkeammalla" jakkaralla. Jutut yleensä oli aina negatiivisia, varsinkin jos niihin liityi jonkun toisen ihmisen onnistuminen. Välillä ihan avoimesti näytti kateutensa kun vaikka joku toinen ryhmä sai työstään paremman arvosanan.
Aina hänen oma elämänsä oli suurta draamaa. Ja se tuntui ottavan päähän, jos jollekkin toiselle ihmiselle sattui ja tapahtui paljon, tai jollain oli paljon kavereita ja tuttuja, tai tunsi vaikka jotain ns."julkkiksia". Koska itse halusi olla "se" henkilö, jolle tapahtuu. Silloin ei auttanut kuin lyöttäytyä julkkiksen tuntevan "kaveriksi".
En koskaan jaksanut kauheasti välittää tämän ihmisen edesottamuksista, koska uskoin että muilla ihmisillä on kuitenkin aivot päässä ja he osaavat kritisoida tietolähdettä. Toisaalta taas tämä dramaqueen kertoi usein totena (uskoakseni) aivan perättömiä juttuja jonkun seksielämästä tai pettämisestä tai muista sekoiluista, niinkuin tämä uhri olisi itse kertonut siitä hänelle. Kyllähän sellaiset jutut jäävät elämään, kun ei kukaan kehtaa mennä kysymään juoruilusta tietämättömältä uhrilta, että "ootko sä tosiaan pannu sun opettajas kanssa ja onko sulle tehty 3 aborttia?".
Helppahan se on keksiä eri ihmisistä sellaisia juoruja, joiden voi olettaa suht helposti menevän läpi ihmisen olemuksen perusteella. Ja kun esittää kaikkien kaveria niin on sitten paljon ihmisiä, joista on tällaista "varmaa tietoa". Kyllähän se käy mielessä että mitäköhän muut minustakin ja elämästäni "tiesi" vaiettuna totuutena? Jotain voi päätellä siitä, mitä hänen suustaan on muista ihmisistä kuullut.
Tuntuu vain todella sairaalta se että kateus on niin kovaa, että tuollainen henkikö kärsii toisten kohdalle sattuvista iloisista jutuista. Tai ihan tavallisista asioista. Ja mieli paranee kun saa heidät mollattua muiden silmissä jollain muulla tapaa.
Ääneen hän jaksoi kadehtia mm. sitä, kun jollain oli poikaystävä (itse ei sillä hetkellä seurustellut), jollain oli hieno asunto, halvempi vuokra-asunto kuin hänellä, asunto paremmalla paikalla, joku lähti ulkomaanmatkalle, joku sai paremman numeron kurssista, joku oli iloinen, jollain oli paljon tuttavia, joku oli tyytyväinen elämäänsä, jollain oli hyvä itsetunto, jollain oli parempi palkka...
Hän koki tavallaan kai, että HÄNELLÄ pitäisi olla tuo kaikki. Vaikka niillä kateuden kohteilla (kaikki ihmiset siis) ei ollut noita kaikkia. Saattoi olla poikaystävä, muttei työpaikkaa ollenkaan, tai asuntoa hienolla paikalla. Silti kateus siitä poikaystävästä oli hirveä. niinkuin sitten siitäkin että jollain oli vilkas sinkkuelämä.
Karmaisevaa (sairasta mielestäni) oli taas se valmius puhua ihan järkyttävää p*skaa näistä henkilöistä, jotta se heidän "paremmuus poistuisi". Siis ihan järkyttävän huonoa mainetta mustamaalasi ihan tavallisille ihmisille.
Ehkä kyse on siitä, ettei pysty hyväksymään omia tunteitaan. Koska vaikka sitä itsekin tuntee välillä kateutta jotakin kohtaanm ei silti tule mieleen heidän elämän romuttaminen. Esimerkiksi jos joku nainen on todella kaunis, tulee tunne että voi kun olisi itsekin, mutta siihen toiveeseen se jää. Kun oma elämä on kuitenkin ihan ok. Tai jos joku lähtee viikon lomamatkalle, niin tulee mieleen että pääsisipä itsekin lähtemään. Mutta sen sijaan että tämä juoruaja tekisi jotain sen hyväksi että itsekin pääsisi, hän keskittyy siihen, miten juoruilla heidän lomansa ajan niin, että palatessa kaikki halveksuisi heitä. Ja hän voisi nauraa mielessään sisäänpäin.
Sellainen juttu tuli mieleen, että mitä läheisempi olet (vaikka vaan näennäisesti) tuollaisen ihmisen kanssa, sitä helpommin muut ehkä uskovat hänen juttujaan. Jos esimerkiksi koulussa tai töissä istut ruokatunnilla samassa pöydässä, muut näkee että olet hänen kanssaan tekemisissä. On sitten helpompi uskoa juoruja, kun ajattelee että kyllähän ne yhdessä viettää aikaa, on se voinut tolle uskoutua...Vaikka toisaalta tuo tunemani henkilö antoi itse aina ymmärtää, että oli huomattavan läheinen kaikkien juorujen kohteiden kanssa (tietnekin että juorut menisi läpi).
Sehän se juttu siinä ilkeämielisessä p puhumisessa onkin, että poljetaan toinen MUIDEN SILMISSÄ maanrakoon niin ettei itse paljastu ilkeäksi mustamaalaajaksi, vaan samalla nousee ylospäin. Eli herkulliset jutut ovat niitä, mitä kukaan ei kehtaa asianomaiselta tarkistaa, eikä asianomainen tietenkään tiedä, että olisi mitään selvitettävää asiaa, mitä kaikki hänestä luulee. Ja tämä juorukello muistaa aina lisätä, että "enhän mä nyt koskaan sentään sellaista..hyi"
Tuollaisessa mustamaalaamisessa ei ole mitään nokkelaa, vaikka he itse niin kuvittelevat. Kun se näkyy läpi, niin ei voi tuntea kuin vastenmielisyyttä ja jollain tapaa "sääliä"...sen oman elämän hallitsemattomuudesta ja ainaisesta vertailusta.
Kaikkia turhaan(?) mustamaalaavalla voi olla paljon tuttavia, mutta ystäviä ei yleensä löydy yhtäkään. Negatiivista energiasyöppöä ei muutenkaan jaksa, vielä jos mukana valehtelua, ihmiset häipyvät vähin äänin.
Ehkä henkilö on vain niin lapsellinen, kokematon ja itsekeskeinen, että olettaa kaiken käyvän laatuun? (31-vuotiaalta odottaisi enemmän) Tai on niitä, jotka purkavat sisäisen raivonsa aina muihin.
Kääntyyhän tuollainen itseään vastaan, koska ihmiset eivät ole aivan tyhmiä muutkaan.
Minulla on kokemus ihmisestä, joka on hyvin erilainen kuin minä ja aluksi kun tutustuimme, meillä oli todella hauskaa yhdessä. Silloin hänellä ei paljoakaan kavereita ollut. Nyt hänen kaveripiirinsä on laajentunut, sosiaalinen ihminen kun on. Huomasin myös valitettavasti kuinka juttuihin alkoi tulla, kuinka se ja se on ihan kusipää ja ärsytti se ja se asia, toisena päivänä se ihminen olikin älyttömän mukava. Aloin tuntea oloni epämukavaksi hänen seurassaan, koska en pidä ihmisten jakamisesta hyviin ja pahoihin. Se ei ole toisen hyväksymistä sellaisenaan. Aloin myös miettimään mitä kaikkea hän mahtaa minusta puhua. Kehtasi väittää aina kaikille kuinka olen hänen paras ystävänsä, sitten alkoi haastaa riitaa minun kanssani aivan kummallisista asioista, joissa ei ollut päätä eikä häntää. Lopulta tajusin, en tarvitse sellaisia ihmisiä elämässäni, jotka eivät kunnioita minua ja halveksivat minua jopa ääneen ja tekevät itsestään niin vitun tärkeitä.
Parasta olisi sinunkin vain katkaista välit siihen naiseen, minä olen erittäin tyytyväinen, että tein niin.
Mitäs jos keskustelisit niiden muitten kanssa asiasta. Tietävätpähän kaikki sitten millainen hän on. Jätättte hänet jengillä oman onnensa nojaan yksin. Tai sovitte että aina kun se aloittaa ne juttunsa, niin sanotte että pitää turpansa kiinni toisista.
ystävä ennen. Sepitti täysin omiaan, ALKOI USKOA omiin juttuihinsa - ei siinä mitään mutta kun hän alkoi keksiä pahojakin juttuja ja itse uskoi niihin, kävi niin että uskoi mm. minun vanhempieni vihaavan häntä. Ikinä eivät ole vanhempani puhuneet pahaa kenestäkään ystävästäni, saatikka sanoneet etten saisi olla heidän kanssaan tekemisissä. En tiedä mistä tuon ajatuksen sai.
Ja ikää tuolloin oli molemmilla 17v.. Meillä meni sitten välit poikki tuon itselleen valehtelun ja sepittämisen takia, koska tyttö alkoi selittää itselleen että minäkin vihaan häntä, käsken hänen tehdä sitä ja tätä ja että sanon hänen valintojensa olleen vääriä.
Ikinä en ollut niistäkään mitään sanonut..
Tuollaisten "hallusinoivien" ihmisten ystävä on mahdoton olla :(
tuollainen ihminen kuvittelee pyörittävänsä kaikkia,ja ei itse tiedosta kuinka läpinäkyvää se on.
Kuvittelee olevansa kaikkien paras kaveri ,vaikka tosiasiassa onkin loinen.
Mutta sellaisia on,ja aina tulee olemaan.
Itselläni nousee karvat pystyyn heti jos huomaan jonkun puhuvan negatiiviseen sävyyn kanssa ihmisistä.
Hyvän tyypin tunnistaa siitä että hän ajattelee positiivisesti eikä puhu pahaa selän takana,pitää huolen vain omista ongelmistaan!!
Tuollainen ihminen on omasta mielestään epäonnistunut jossain tavoitteessaan,sellaista vituttaa huomata jos toisella olisi joku asia paremmin.
Ja kun tuollaista ei voi ääneen todeta alkaa selllainen pahan puhuminen jolla kuvitellaan saavan aikaan arvon alennus muiden silmissä.
KAIKKEEN LÖYTYY YKSI SANA: KATEUS.
Esim.
Kaveri osti auton,hän kuljeskeli kaikki tutut ja puoli tutut läpi esitellessään autoaan.
Auto oli puheen aihe numero yksi.
Kuinka jollakin voikaan olla noin vanha auto,kun hänellä on sentään uusi.
Järjestettiin koe ajo tilaisuuksia jossa muut saivat kokea tätä uutta autoa,kaikkien piti puhua tästä uudesta autosta.
Mutta kun minä ostin uuden auton ja asiasta mainitsin kiinnostaisiko tulla katsomaan tuonne pihalle,niin eipä kaveri tullut,eikä kommentoinut mitään,vaan tuhahdus AHA!
Ja niinpä sainkin toisaalta kuulla kuinka huonon auton olin ostanut ym.
Tuo kaveri halusi niin elää oman auton ostonsa muiden kautta ,ja kun kaikki oli ystävällisiä ja kuuntelivat eivätkä moittineet yhtään,hienotunteisuus syistä kehuivat hienoksi ym.
Tästähän tuollaiselle kaverille jäi kuva että hänellä on hyvä auto,tunnustettukin vielä.
Mutta tärkeintähän oli että sai olla hetken porukan keskipisteenä,tosin itse sinne tyrkyttäen itseään.
KATEELLINEN IHMINEN pyrkii aina häikälettömästi esittämään kun siihen pienikin aihe löytyy,ja jos ei löydy on loistettava muita mollaamalla koska sillä tavoin saa taas loistaa.
minun vanha koulukaveri on ollut hyvä ystävä minulle ja edelleenkin "ystävä".
jossain vaiheessa aika pian huomasin että hän mielistelee ihan kaikkia!! ihmiset kenestä hän ei mukamas tykkää ja sit kun nämä ihmiset tulevat juttelemaan, on kaverini olevinaan hyväkin kaveri heille. en tajua miten joku voi niin paljon tehdä tekonaurua (sen kuulee) ja mielistellä!!
myös se mitä minä sanon tai mitä mieltä olen asioista tai tulevaisuudesta, on hän miettinyt samaa.
huippuna on se kun kerron joku aamu minulla olevan mahakipeä, pääsärky tms tms niin HÄNELLÄKIN ON!! minulla todettiin kerran veritukos ja valittelin ja kuvailin kipujani, niin hänelläkin kuulema oli samanlaisia tuntemuksia!!! EN TAJUA!!!!
Nämä viestit ovat herättäneet paljon ajatuksia ja tunteita... jotka ovatkin myllertäneet mielessä useamman päivän, asettumatta täysin aloilleen. Punnittuani kaikenlaista olen melko selvillä siitä, miten jatkan valehteluun taipuvaisen ystäväni kanssa tästä eteenpäin.
Viestit herättivät myös tunteita, jotka liittyvätkin erääseen paljon aiemmin tuntemaani henkilöön ja hänen tapaansa toimia maailmassa. Hän taitaa olla melkoinen hc-tapaus verrattuna aloituksessa mainittuun ystävääni.
Sen verran järkyttynyt olen - vaikka hänen toimintansa on aina ollut minunkin silmieni edessä - etten ole vielä pystynyt vastaamaan teille mitään. Halusin vain nyt ilmaista, mistä hiljaisuuteni on johtunut. :) Olen pitänyt viesteistänne, ja haluan niitä jossakin vaiheessa kommentoida!
Erityiskiitos muuten kyseisen viestin kirjoittajalle (tiedät itse), tunnistan kaiken mitä kirjoitat, johtopäätöksesi ovat hyviä ja kuvauksesi erittäin tuttua.
tuon kaverisi olevan kuten sinä, ajattelevan kuten sinä,tuntevan kuten sinä! minusta viestisi oli kaikessa vuodatuksessaan taas yksi typerä ja lapsellinen osoitus, että taidat itse olla kateellinen kyseiselle ihmiselle, mistäköhän?
Miksi lähdet haalimaan kaikenkirjavaa kaveripiiriä?Etkö osaa itse edes alkeellisesti keskustella kaverisi kanssa kyseisistä tapahtumista,ilmeisesti et itse ole kovinkaan sosiaalisesti lahjakas? Vai hieman yksinkerainen, sen sai vuodatuksestasi käsityksen.
Inhottavaa ajatella, että joku uskoutuu toiselle omasta pahasta olostaan ja saa palkkioksi petturin, sinä,joka vuodattaa käsityksiään asioista tänne eikä osaa puhua kasvokkain ihmisen kanssa, josta nyt jauhat täällä kakkaa.
Mikä sinussa on oikein vikana?Etkö ymmärrä että jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea kuten tuntee. haet täällä oikeutta itsellesi raivoamalla siitä, että ystäväsi tuntee ja kokee asioita eri tavalla kuten sinä.
taidat olla myös aika huono ihmistuntija,jotenkin kirjoituksesi antoi kuvan siitä, millä tavalla haluaisit muiden ihmisten käyttäytyvän, erityisesn ikäsidonnaisesti.Sinä et ole kovinkaan fiksu tai syvällinen,mene itseesi ja opettele kuuntelemaan tosia ilman että heidän täytyisi tuntea samoin muita kohtaan kuin sinä itse.
Hei, ei hänen tarvitse olla niin kuin minä, eikä tuntea samoin kuin minä. Mutta minä en myöskään arvosta hänen taipumustaan haukkua muita ihmisiä perusteetta. Omasta pahasta olostaan hän ei puhu muutoin kuin muita haukkumalla. En pidä sitä kypsänä, syvällisenä enkä arvostettavana. Tässäkö hänelle esikuvaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=2000000000000010&posting=22000000018361170
En ole tänne kirjoittanut enkä kirjoita, miten keskustelen ystäväni kanssa "kyseisistä tapahtumista".
Hän ei ole uskoutunut minulle pahasta olostaan. Hän on ainoastaan panetellut ihmisiä asioista, joista liian monesta tiedän, että ne eivät pidä paikkaansa. Koska pidän monista muistakin ihmisistä ja arvostan heitä kenties syvällisempinä ja reilumpina ihmisinä kuin tätä kaveriani, hänen käytöksensä AHDISTAA minua. Se ei ole ainoastaan väärin ja typerää, mutta se on myös äärimmäisen lapsellista. Lienen oikeutettu tähän mielipiteeseeni, joka on ainakin aito. Hän pelaa ihmisillä, eikä tuskin tee hyvää itselleen pidemmällä tähtäimellä, koska jokainen näkee sen käytöksen lävitse.
Puhuisikin pahasta olostaan sen sijaan, että kääntää sen aina muiden panetteluksi. Se on halpaa ja mautonta.
Toki hänellä on oikeus tuntea kuten tuntee. Mutta niin on minullakin. En pysty arvostamaan.
että luit hieman huonosti.
Mainitsin, että kyse ei ole tulkinnanvaraisista asioista. Ei mielipiteistä, ei siitä pitääkö joku toisesta vai ei. Kyse on yksiselitteisistä asioista kuten MONTAKO, PALJONKO, TEKIKÖ, KÄVIKÖ. Asiat ovat yksiselitteisiä, halusi joku sitä tai ei.
"Miksi lähdet haalimaan kaikenkirjavaa kaveripiiriä?"
"Etkö osaa itse edes alkeellisesti keskustella kaverisi kanssa kyseisistä tapahtumista?"
"Ilmeisesti et itse ole kovinkaan sosiaalisesti lahjakas?"
"Vai hieman yksinkertainen, sen sai vuodatuksestasi käsityksen."
Nämä kysymykset tai huomiot olivat minusta niin sosiaalisesti lahjattomia ja tyhmiä, etten koe tarpeelliseksi vastata. Huomaan kyllä, että missaat tahallisesti tämän aiheen ytimen tai haluat halventaa sitä. Ehkä ei ole kyseinen ilmiö sitten tullut vastaan, ihme juttu sinun ihmistuntemuksellasi.
KYLLÄ, hänellä on toki oikeus TUNTEA, miten hän TUNTEE. Jos herra X lähtee liikematkalle Pariisiin ja tämä rouvashenkilö TUNTEE, että herra X lähteekin panolomalle Pattayalle ja puhuu siitä kaikille, rouva yksiselitteisesti VALEHTELEE. Sinun kaltaisesi ihminen ei varmaankaan näe näissä mitään eroa.
Voin kyllä hyvin kuvitella, että tietynlaisia ihmisiä harmittaa ja provosoi, että tällaisista asioista edes keskustellaan. Mikä sinussa on oikein vikana? Ai niin, senhän toinen kirjoittaja, tuttavasi, jo hyvin kertoi.