Kertomus siitä kuinka näin enkelin.

Ai niin, piti vielä sanoa, että kukaan muu ei kuitenkaan tätä enkeliä vaikuttanut nähneen. Sääli, se oli todella kaunis näky :).

Hengellisiä asioita ei ole tarkoitustaan voida sanoin selittää :)

Itse en ole koskaan enkeliä nähnyt.

Muistan ku pienenä rukoilin, että haluun nähdä enkelin. Noh. Kului 21 vuotta.

Kaksi viikkoa sitten oltiin tulossa Venäjältä lastenleiriä pitämässä ja autossa istuessa yksi matkan vetäjistä otti esiin valokuvan ja kysyi että näenkö siinä jotain outoa.

Kuva oli vanha. Siinä oli hieman jo vihertävän sävyisenä lentokoneen ikkuna ja ikkunan takana hieno pimenevä auringonlasku horisontissa.

Katsoin kuvaa tarkkaan heiluvassa autossa.

Lopulta huomasin, että kuvassa oli ikään kuin läpinäkyvänä, mutta kuitenkin ääriviivoiltaan aivan selvä enkeli. Sen kasvoja ei näkynyt, mutta siivet sillä oli (ihanat ylväät perhos/haltiasiivet!) ja muu olemus huokui sellaista seesteyttä, paikallaan pysymistä ja noh, vartiointia. Enkelillä oli pitkä kaapu, josta erotti edessä olevan leveän hihansuun.

En nähnyt enkelin kasvoja, mutta kuvasta sai sen käsityksen, että enkelillä oli olkapään alapuolelle ulottuvat ruskeat hiukset ja se katsoi suoraan kameraan.

Ehdotin hieman epävarmasti kuvan antajalle, että kuvassa oli enkeli. Hän nyökkäsi ja kertoi, että kun Euroopan itäreunoille rautaesiripun taakse vielä salakuljetettiin Raamattuja, salakuljettajat olivat lentokentällä rukoilleet, että Herra lähettäisi enkelivartionsa suojaamaan lastin ja koko matkan Puolaan.

Koneessa ollessaan eräs heistä oli sitten ottanut kuvan hienosta auringonlaskusta, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että kuvassa olikin Taivaan Isän työläinen suojaamassa heidän matkansa :)

Hymähdin mielessäni kun muistin sen lapsuuden rukouksen enkelistä. Sinänsä merkityksetön asia joku enkelin näkeminen, mutta Jumala vastasi siinä pienen tytön rukoukseeni. :)

Aivan uskomattoman kaunis tarina. Näitä on ihana lukea. :)))

Toi sun viestis pisti ihan sanattomaks!

Tämä tapahtui, kun olin 4-5.v. Meillä oli käymässä vieraita, joilla oli minun ikäisiäni lapsia. Keskellä päivää meitä alkoi väsyttää, joten kaikki laitettiin päiväunille samaan huoneeseen. Verhot olivat jääneet vahingossa auki, joten huoneen seinälle heijastui enkeli, se vain ihmetytti, ettei seinään heijastunut muita varjoja, vaikka takana oli paljon puita. Sanoin siitä muille lapsille, ja hekin huomasivat. Sitten katsoin ikkunasta ulos, mutta siellä näkyivät vain puut. Kun käännyin takaisin katsomaan enkelin varjoa, seinällä näkyivät vaan puiden varjot, vaikka niitä ei ollut äsken näkynyt. Muistan sen vieläkin, vaikka siitä on jo monia vuosia. Minua on mietityttänyt, näimmekö näkyjä, vai mitä huoneessa tapahtui. Kuitenkin se oli jotakin enkelin aiheuttamaa.

Ihanaa luettavaa ja upeaa,että sinäkin olet saanut kokea enkelin näyn.
Minä näin enkelin ollessani 7 vuotta sitten synnyttämässä kaksostyttöjäni.
Synnytyshuoneessa oli tottakai aivan kirkasta,sillä valoahan piti olla.
Synnytys käynnistettiin Oksitosiini tipoilla,eikä moneen tuntiin tapahtunut mitään.
Sitten 11 tunnin kuluttua sain nähdä valtavan kirkkaan kolmiomaisen enkelin katossa,viistosti vasemmalla ja samantien syntyi A-vauva maailmaan.
Huomasin,että sain voimia ponnistaa saadessani nähdä enkelin,Taivaan Isän pyhän lähettilään.
Nauttikaa kaikki,jotka olette saaneet nähdä enkelin,sillä se on suuri lahja! Niin...ja se antaa voimia jaksaa tässä elämässä,vaikka toki elämä monesti silti tökkii.

vaan että mitä ihmettä enkelit siivillä tekee,se on se seikka minkä takia en usko kyseisiin tarinoihin.
Paitso jos joku selittää järkevästi mitä ne siivillä tekee.

Tiedän tuon tunteen,vaikka en itse ole koskaan enkeliä nähnytkään. Mutta olen tuntenut jonkin suutenvoimakkaan ja lempeän läsnäolon. Olen uskovainen ja jotenkin arvasin,mitä se oli,mutta en nähnyt,vaikka koitin katsoa. Lapseni sanoi hetken päästä,että "äiti,mitä nuo ovat?" Kuvaus oli jotakuinkin samanlainen,kuin sinulla,mutta hän sanoi,että siinä oli yksi iso ja pienempiä. Meitä oli siinä huoneessa minä ja kolma lasta.

että näit ilmeisesti jumalan "sotajoukkoon" kuuluvan kaverin etkä näitä astetta kovempia jermuja. Kuvaus Azraelista: "Hänellä on neljät kasvot ja neljätuhatta siipeä ja hänen koko ruumiinsa koostuu silmistä ja kielistä, joiden lukumäärä vastaa maanpäällä elävien ihmisten lukumäärää."

Saattaisi olla aika pelottava tapaus :/

äitini kertoi minulle kokeneensa enkelin läsnäolon. tämä tapahtui viime talvena, muutama viikko ennen joulua. äitini täytyi nousta aikaisin leipomaan myyjäisiin ja häntä väsytti todella paljon, sillä edellinenkin päivä oli kulunut leipoessa. Äitini istui keittiössä ja taisteli itsensä kanssa siitä, jaksaisiko hän leipoa vai lähtisikö takaisin nukkumaan. Äitini ajatteli niitä ihmisiä, jotka tulevat ostamaan leivonnaisia sinä päivänä ja jäävät ilman, jos hän ei jaksa nyt leipoa, kyse ei siis ollut rahanhimosta.
Samalla hetkellä äitini kertoi, että siivet, ihanan pehmeät suuret siivet tuntuivat ympäröivän hänet ja hän tunsi saavansa voimia jaksaa.
Uskon että äitini tapasi enkelin, ja sai jollakin tavalla voimia tältä enkeliltä..
Kovin uskonnollisia emme ole, mutta suvussamme esiintyy yliluonnollisia kokemuksia jonkin verran. Itsekin niitä kokeneena uskon äitini kokemukseen.
Enkeleitä ovat muutkin kertoneet tavanneensa, enkä epäile näitä kertomuksia.

Olin, nukuttamassa pientä vauvaa vaunuisssa, joka oli tyttäreni tytär olin laulanut jo kaikki lasten laulut ja tunsin itseni todella väsyneeksi, mutta lauloin vielä virren jonka osasin. Sitten kuulin jonkinlaista kahinaa ja aivan kuin joku olisi tullut makuu huoneen ikkunasta, tai jostain seinän lävitse, se lähestyi minua en nähnyt sitä mutta tunsin sen läsnäolon ja se meni taakseni, jolloin tunsin valavan rauhantunteen, ja ihan kuin jonkun anteeksi antamisen tunteen jota on vaikea kuvata,ja sitten se katosi, tyttäreni istui sängyn päällä myöskin huoneessa ja kysyi tunsitko Äiti saman kuin hänkin, ihana rauhallinen olo vallannut hänetkin. Tulen muistamaan sen tapahtuman aina loppu elämäni, en tiedä oliko Enkeli vai mikä, mutta jotain aivan uskomatonta tapahtui.

kun nämä enkeli jutut ovat sitten ihania. muistan oman äitini kertoneen myös vastaavan, joka tapahtui kauan kauanaikaa sitten. äitini oli silloin vielä pikku tyttö, kun oli nähnyt enkelin. tämä tapahtui ennen toisen maailman sotia ja koska äitini on 20 luvulla syntynyt, niin tämä on tapahtunut 20-30 luvun taitteessa. talot mitä tuohon aikaan oli maaseudulla ei ollut sähköistettyjä vielä silloin useinkaa. ei siis myöskään äitini kotitalo. eräänä iltana äitini oli ollut jo sängyllään pirtissä, kun oli yhtäkkiä nähnyt valkoisen enkelin "pimeässä huoneessa"kävelevän huoneen poikki äitin veli pojan sängyn viereen. Äitin velipoika sairasti tuolloin "keuhkotautia" ja siis kyseessä oli ollut hakija enkeli, joka haki äitin veljen rajan taakse. tuosta tapauksesta kului toista viikkoa, kun velipoika oli kuollut.

Oon ite kiinnostunu paljon enkeleistä! Nää on tosi ihania tarinoita. Mutta tässä selittämättömiä tarinoita. (olisikohan enkeleitä?)
Kun tulimme koulusta ruokalasta oliluokan ovi kiinni ja kaverini katsoi sinne sisällä kurkistusluukusta hän näki että joku oisi liikkunut luokassa!
Ja sitten toinen
Heräsin yhtenä yönä sängystäni ja luulin että joku katsoi minua. Yritin katsella ympärilleni mutta en nähnyt ketään! Heräsin siis siisen että joku tuijotti minua.
Kolmas
Yhdesti kun menin vessaan ja valot eivät syttyneet heti näin jonkun tumman hahmon vieressäni ja sitten tuli kylmiä väristyksiä.
Ps. Nää tarinat on totta ja voisko joku kertoa miten nähdään oma suojelusenkeli?

Voisitko tiivistää. En jaksa lukee noin pitkää.

Olin aluksi vähän skeptinen, mutta siinä vaiheessa kun sanoit että näit tunteillasi. Ymmärsin silloin täysin. Vaimoni ei tuntunut näkevän mitä minä yksi päivä näin. Ja näin sen todella sydämeni silmin. Tunteet kohosivat niin voimakkaasti, että ne alkoivat muovaamaan oikean vision, ja ääniä ikävä kyllä. En nähnyt tuolloin enkeliä. Mutta helvetin.

Oletko uskossa, btw, Jenny T?

Oma enkelikokemukseni liitty aikaan,kun lapset olivat pieniä...ja perhetilanne oli raskas. Molemmat pojat olivat nukkumassa vieressäni. Illalal nukkumaan mennessä oli ollut väsynyt ja pohtinut omaa jaksamistani. Yöllä heräsin tai itse koin, että "minut herätettiin " kesken unien. Kohotin päätäni ja huomasin sängyn vieressä hahmon, joka loisti valoa. Hänellä oli pitkät vaaleat hiukset ja yllätyin, sillä hahmo katseli nukkuvia lapsiani. Kuitenki hahmon olemus huokui lämpöä ja rakkautta ja katse oli niin " täynä rakkautta,joka ei ole meidän maailmastamme". Kun aloin kunnolla havahtumaan, että mikä tämä hahmo on?. se kääntyi nopeasti ja kun käänsin päätäni samaan suuntaan se katosi yks kaks.puff .Kun jatkoin uniani kerroin aamulla asiasta lapsille, että olikohan se unta vai näinköhän suojelusenkelin... tähän vanhempi poika topakasti vastasi " äiti oli se enkeli, eihän enkeliä voi nähdä yöllä " Naurussa suin asia jäi siihen, mutta kokemukseni on , että enkeleitä on ympärillämme..ja herkimmät ihmiset saavat niitä joskus nähdä..

Minulla on paljon läheisiä, jotka ovat nähneet enkeleitä, sain kuulla näitä sitten kun tulin uskoon. Mm. äitini (jonka luulin pitkään olevan ateisti) ja anoppini näkevät enkeleitä, itsekin sain nähdä ollessani 13-vuotias ja toisen kerran kun olin 16-vuotias. Ensimmäinen kerta oli kun olin mennyt nukkumaan enkä saanut unta taas vaihteeksi (kärsin unettomuudesta) ja ajauduin miettimään kuolemaa kuten yleensä teen kun en saa unta nopeasti. Yhtäkkiä, täysin ikkunat peitettyinä, edessäni parin metrin päässä välähti kaksi-kolme sekuntia kestänyt kirkas valopallo, jota säikähdin ensin valtavasti. Ymmärsin myöhemmin että se oli enkeli, mutta silloin en vielä uskonut niihin.

Toinen kerta oli (kirjoitin siitä neljä vuotta sitten jollekin näistä palstoista otsikolla "Merkillinen kävelyreissu" mutta en löytänyt sitä enää mistään) lenkkini aikana, kun verensokerini meni niin vaarallisen alas, että olisin jo tarvinnut ambulanssia, mutta koska olin yksin, minun täytyi kerätä viimeisetkin voimani jotta pääsisin kotiin kahden kilometrin päähän. Matalan verensokerin aikana ei näe harhoja, mutta näkö hämärtyy kovasti, viimeisellä kilometrillä kun tajusin voimani loppuvan kokonaan ja lähestulkoon kaaduin maahan, rukoilin Jumalaa auttamaan minua päästäkseni kotiin ja samassa ilmestyi jälleen se iso valopallo, mutta nyt se kesti pari sekuntia pitempään ja oli ihmismäisempi, näin sen täysin selvästi metsän reunassa vaikka oli ihan kirkasta. Tajusin välittömästi sen olevan enkeli, pian se tuli lähemmäs ja sitten en muista enää mitään selkeitä kuvia. Seuraavana hetkenä olin kotona alasti, ruokaa edessäni ja verensokeri kohoamassa normaaliksi.

Äitini ja anopin kokemukset ovat paljon vaikuttavampia, mutta niistä en lähde kertomaan netissä jos joku sattuisi tunnistamaan, vaikka eihän niissä mitään hävettävää ole. Kaikki vain eivät ymmärrä.

Enkelin siivistä.Olen lukenut että ne mitä siiviksi luulet olisi jonkunlainen suojakilpi tai .Enkeleillä kun ei siipiä ole,ja siivet keksikin keskiaikaiset taiteilijat,jostakin kummallisista omista syistään.

Ihana lukea kokemuksia enkeleistä! En ole itse koskaan nähty enkeliä, ja toivoisin sitä kaikista eniten. Uskoisin, että enkelin näkeminen saisi minua taas motivoimaan ja tuomaan valoa elämääni, sillä elän raskaista aikoja. Sen myötä toivoisin myös uskoni vahvistumaan. Olen aina tuloilla ja tpivonu näkevä enkelin.
Haluan silti jakaa yhden kertomuksen mistä olen kuulut.

Mun siskojen ystävä kuoli auto-onnettomuuteen. Sinä iltana taivaalla loisti kirkkaasti revontuleihin muotoutuu enkeli. Kukaan ei voisi erehtyä näkemästä. Itse näin sen kuvasta, joka oli otettu taivaalta. Se muistaakseni näkyi onnettomuus aikana.

Minulla on myös toinen tarina, joka ei sinänsä liity enekeleihon. Mun siskon mies oli heidän seurusteluun aikana rukoillut, että siskoni kovat vatsakipua loppuisivat. Seuraavana aamuni siskon miehen pappa oli soittanut minun siskon miehelleni ja kertonut, että rukoukseksi on kuultu.