Olen ollut sinkkuna lähes pari vuotta. Ja tänä aika olen tapaillut muutamaa miestä sellaisen puolen vuoden pätkän ajan. Jutuista ei ole tullut mitään, sääli sinänsä. Mutta se ei ole ongelma, uskon että joskus tulee vastaan joku vähemmän väärä.
Lähinnä tässä on nyt sellainen juttu, kun on taas jonkun aikaa ollut yksikseen, että kaipaa läheisyyttä. Siis sitä että joku ottaa kainaloon ja pitää hyvänä. Sitä ettei tarvitse illalla yksin katsella leffaa. Mutta tähän ei liity seksi. Eli ilman seksiä kyllä pärjään.
Täytyy myöntää, että pari kertaa olen "antanut periksi" ja harrastanut seksiä vain ja ainoastaan siksi että saisin tuntea sitä läheisyyttä. Kun jotenkin tuntuu että sellainen läheisyyden kaipuu/tarve on miehille vieras käsite. Seksi kyllä kelpaisi.
Ovatko miehet ja naiset todellakin tässä asiassa erilaisia vai olenko vaan tavannut juuri heitä joita ei läheisyys kiinnosta? Uskon, että miehille läheisyys tulee ehkä enemmän ajan ja todellisen rakkauden kanssa. Eli elämänsä naisen kanssa saattaisi läheisyyskin maistua. Mutta sikäli en voi asiaa allekirjoittaa, että olen seurustellut ihmisen, joka ei halua/tarvitse läheisyyttä, kanssa monta vuotta. Ja hän kyllä rakasti minua, tai ainakin niin väitti...
Lähinnä tässä on nyt sellainen juttu, kun on taas jonkun aikaa ollut yksikseen, että kaipaa läheisyyttä. Siis sitä että joku ottaa kainaloon ja pitää hyvänä. Sitä ettei tarvitse illalla yksin katsella leffaa. Mutta tähän ei liity seksi. Eli ilman seksiä kyllä pärjään.
Täytyy myöntää, että pari kertaa olen "antanut periksi" ja harrastanut seksiä vain ja ainoastaan siksi että saisin tuntea sitä läheisyyttä. Kun jotenkin tuntuu että sellainen läheisyyden kaipuu/tarve on miehille vieras käsite. Seksi kyllä kelpaisi.
Ovatko miehet ja naiset todellakin tässä asiassa erilaisia vai olenko vaan tavannut juuri heitä joita ei läheisyys kiinnosta? Uskon, että miehille läheisyys tulee ehkä enemmän ajan ja todellisen rakkauden kanssa. Eli elämänsä naisen kanssa saattaisi läheisyyskin maistua. Mutta sikäli en voi asiaa allekirjoittaa, että olen seurustellut ihmisen, joka ei halua/tarvitse läheisyyttä, kanssa monta vuotta. Ja hän kyllä rakasti minua, tai ainakin niin väitti...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyh että oksettaa tollaset naiset, jotka antaa seksiä läheisyydenkaipuussaan. Mieluummin seurustelisin vaikka jonkun nymfomaanin kanssa, joka oikeasti tarttee vaan seksiä koko ajan, kuin tollasen naisen kanssa. Ei tuollaista enää ikinä mulle.
Minusta se on vähän niinkuin kahden kauppa. Minä saan seksiä ja nainen läheisyyttä. Jos se on naiselle ok niin mikäs siinä. Ihmisiä tässä vaan ollaan. Onko sillä sitten puhtaammat paperit joka hinkuaa vaan pillua? Läheisyydenkaipuu on kaunis ajatus ja kyllä sitä ehkä joskus minäkin kaipaan. Ehkä taas enemmän kun on syksy tulossa ja hämärät illat odottaa. Ja joskus sitä on jopa mukava antaa. Joten ap.lle terkkuja että kyllä niitäkin miehiä on.
En kyllä tuomitsisi noin rankasti. Tai ehkei minulla ole paljon rahkeita tuomita. Sinulla sen sijaan vissiin on.
Kyllä sitä näin miehenäkin kaipaa joskus (usein) vain toista ihmistä vierelleen. Ei se varmaan ergonomiastakaan johdu, että aamuisin monesti peitto ja tyynyt ovat käsien välissä rutistuksessa, ja niitä siinä sitten puristelee tunnin jos toisenkin typerästi virnuillen miettien että pitäisikö nousta jo ylös.
Hauska kuulla, että jollain muullakin on tapana heräillä tyynyä peittoa puristellen ihanaiseen viikonloppuaamuun.
Jos vaikka törmätään niin voidaan vaihdeeksi puristella toisiamme ;)
sillä en juurikaan kaipaa toista ihmistä lähelleni - kesäöisin on inhottava nukkua toisen ihmisen lähellä, kun on kuuma ja hikoilee toisen ihoa vasten. En myöskään koe mukavana naispuolisten ystävieni halailua. Minulla on iso reviiri, jonka sisäpuolelle en halua varsinkaan tuntemattomia ihmisiä. En toki inhoa kosketusta, mutta en myöskään kaipaa sitä.
Onhan tässä nyt halipula ollut nelisen vuotta päällä, kyllähän tytöt nuorempanakin kiinnostivat, mutta kaipaamaan heitä aloin todenteolla vasta tuossa parinkymmenen ikävuoden tienoilla.
Mutta eihän sille mitään voi, ettei ole noita sosiaalisia taitoja ja ujous estää niitä kehittämästä... Seksiä en edes osaa kaivata, mutta läheisyydenpuutteesta tiedän kärsiväni.
jossain tutkimuksessa (tai "tutkimuksessa") on todettu että x halausta päivässä vaikuttaa positiivisesti terveyteen. Tiedä häntä, mutta toivottavasti sinulla on läheisiä ystäviä, joita voi halata tavatessa.
Miehille taitaa olla korkeampi kynnys halata toisiaan ystävinä? Omaan ystäväpiiriini sellaisia miehiä kuuluu, joille sekin on luontevaa (samoin kuin ystävien halaaminen sukupuolesta ja siviilisäädystä riippumatta), mutta kertokaa te miehet itse oletteko niin läheisiä ystäviä joidenkin kanssa, että halailette tavatessanne?
No tällaiselle hiljaisemmalle ainakin on täsmälleen yhtä vaikeaa saada läheisyyttä kuin seksiä joten ehkä sitten suoraan sitä seksiä - siinä voip' kuitata molemmat.
Itse ainakin kaipaan läheisyyttä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Keväällä tuli muutaman kerran pyydettyä baarissa naista tanssimaan, aivan vain sen takia, että saisi olla sen lähellä.
Säälittävää? Ehkä, mutta silloin kaipasin sitä läheisyyttä enemmän kuin nyt. Jostain syystä aina keväällä tulee semmoinen läheisyydenkaipuu. Seksiä en kaipaa, mutta se johtuu siitä, että en halua harrastaa mitään irtoseksiä yhden illan tuttavuuden kanssa.
Itselläni toisen ihmisen kaipuu nousee korkeimmalle tasolle syksyllä. Kesän voi toki viettää komeasti uimarannoilla löhöten ja kavereiden kanssa hauskaa pitäen, mutta syksyllä iltojen pimetessä hiipii vain hirmuinen kaipuu vastakkaista sukupuolta kohtaan. Siinä sitten todellakin halaillaan tyynyjä kotona ja mallinukkeja vaatekaupoissa.
Siis toisen ihmisen läsnäolo sitä kaivatessa on vain niin mielettön hieno asia. On suunnattoman hienoa vain loikoilla sohvalla, kuunnella hyvää musiikkia ja tuntea toinen ihminen lähellään. Ilman että tekee yhtään mitään sen kummempaa.
Kohta se syksy sieltä tuleekin... Tänä vuonna voisi kääntää elämänsä kurssin ja vihdoin löytää ikioman hellittävän ja halattavan. Vielä pari laihaa syksyä ja tämä poika on niin kypsä, että luovuttaa jo muutaman setelin asiansa osaavalle halailijalle. No ei, se oli vitsi.
Ymmärrän läheisyyden ja läheisyyden kaipuun, mutta sitä en ymmärrä että läheisyyttä voisi tuntea jonkun täysin oudon ihmisen kanssa (vrt. yhden illan tuttu). Itse olen juuri sellainen mies, joka pitää läheisyydestä ja hellimisestä mutta vain sen yhden mielitietyn kanssa ja hänenkin kanssaan vasta sitten kun oikeasti tuntee toisen ihmisen ja tuntee rakkauden.
Itselleni läheisyys (siis muu fyysinen läheisyys ja hellittely kuin seksi) yhden illan tutun kanssa vastaa lähinnä lämpimän ruhon halailua. Siinä paikalla vois olla yhtä hyvin kuollut, mutta vielä lämmin, lampaan ruho kuin elävä nainenkin. Samalta se tuntuu, jollei mitään henkistä yhteyttä ole.
Määä mää mää mutta sulle ei mitään.
On se nautintoo olla ihmisen halittavana jos tunteet molemminpuolisia, rakkautta ilmassa.
Läheisyys on hieno asia, toiset ei halua-tarvi sitä tai osaa- uskalla näyttää tunteita !?
Kosketuksen ja läheisyyden elämää lisää !
Käteen voi vetää kuka vaan, mutta yksin ei voi tuntea läheisyyttä.