Elämme avoliitossa ja kohta on kolme vuotta yhteistä taivalta takana. Perheen lisäyksestä on keskusteltu ja nyt mies totuttelee ajatukseen. Hän ei myöskään halua kihloihin eikä naimisiin. On kerran ollut kihloissa eikä sillä hänen mielestään ole mitään merkitystä. Emme ole uskonnollisia ja kirkosta eroamistakin on pohdittu. Itse kuitenkin haluaisin ehkä joskus naimisiin, koska se mielestäni lisäisi perheen yhteenkuuluvuutta. Toisaalta avioliitto on mielestäni aika vanhanaikainen instituutio, jolla ei hirveästi ole merkitystä nykypäivänä. Jotenkin taas kuitenkin onnistuin ehdottamaan miehelle kihlausta ja perustelin sitä sillä, että muutkin kuin tutut tietäisivät minun olevan varattu, kun olisi sormus sormessa. Haluaisin tavallaan merkitä itseni hänen omakseen. Mies ehdottikin, että jos ostettaisiin sormus vain minulle. Jäin nyt pohtimaan ajatusta. Eihän sen välttämättä tarvitsisi olla kihlasormus, siis merkki avioliittolupauksesta, vaikka pitäisinkin sitä vasemmassa nimettömässä, vaan voisimme pitää sitä näkyvänä muistutuksena siitä, että ainakin tällä hetkellä meistä tuntuu, että haluamme elää koko elämämme yhdessä ja yritämme parhaamme mukaan työskennellä suhteemme toimivuuden eteen ja koetamme perustaa yhteisen perheen, mikäli mieheni joskus tottuu ajatukseen. Kuulostaa varmaan aika hataralta. Itselläni vain on kai liian syvään iskostuneet nuo lapsuuden haaveet kihloista ja avioliitosta, vaikka järjellä ajateltuna en oikeastaan niitä kaipaakaan. Mies on kai nuoruuden kihlauksestaan sen verran oppinut, että ymmärtää, ettei sitä rakkautta sormuksilla ylläpidetä, vaan se voi kukoistaa ihan ilmankin. Mielipiteitä?
Suhteen virallistaminen
Avoliitossa
71520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuten itsekin sanoit, kuulostaa aika hataralta. Tulee käsitys, että sun motiivi tuohon kihlautumiseen olisi tosiaan se, että muut näkee että te olette pari. Miksi tarve muitten takia saada sormus sormeen? :/ Etenkin jos et itsekään sitä naimisiinmenoa kaipaa. Kihlaus on lupaus avioliitosta joten jos ostatte jonkun sormuksen sinetiksi suhteesta muttette naimisiinmenosta, niin mieluummin sit vaikka etusormeen :D
Minusta ajatuksesi on ihan hyvä. Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta sormuksen voi ostaa ilman kihlaustakin. Mikään ei estä sinua pitämästä sormusta vasemmassa nimettömässä, jos niin haluat tehdä. Voittehan järjestää vaikka kahdenkeskisen sitoutumistapahtuman, jossa hemmottelette toisianne ja vaihdatte sormuksia - tai sinä otat sormuksen käyttöön, jos miehesi ei sitä halua.
Vaikka avioliitto ei käytännössä muuta suhdetta, monille yksi syy avioitumiseen on vihkiminen ja häät. Se on tavallaan yksi suhteen virstanpylväs, jota muistellaan ja juhlitaan myöhemminkin. Teillä voisi olla oma keskinäinen juhlapäivänne, joka olisi muistona molemminpuolisesta lupauksesta yhteisestä tulevaisuudesta.
...on harvinaisen fiksu mies. Olen hänen
kanssaan täysin samaa mieltä.
avioliitto on myös taloudellinen sopimus, jolla on seuraamuksia. Että ei se naimisiinmeno nyt ihan pelkkää tunnetta ole!!
Mitäs vikaa naimisiin menemisellä ja kihlauksella on? Ei tarvitse olla vanhanaikainen tms. jotta voisi suhteen virallistaa. Maistraatissa voi mennä ihan siviilivihkimisellä ja miksikäs ei suhteen virallistamista voisi juhlia, saisit myös sitä mistä olet haaveillut :)
Jos oikeesti molemmat olette sitä mieltä, että voitte olla yhdessä koko loppuelämänne, niin miksi ei. Sormuksiakin voi pitää ihan vapaasti, kuten miehesi sanoikin, ei niillä ole merkitystä, miksi sitten hän ei sitä pitäisi? Kuitenkin haluaa..
Olen sinun puolellasi, kun osaat vaatia virallista sitoutumista. Miksi niin normaalista ja järkevästä asiasta kuin avioliitto on tehty "vanhanaikainen" - mitä sillä tarkoitetaan??
Toisaalta ymmärrän, että jos suhteelta saa kaiken ilman että tarvii virallisesti ja julkisesti luvata sitoutumista, miksi tehdä niin? Eihän sitä koskaan tiedä vaikka löytäisi paremman kumppanin, on sitten helpompi lähteä kun toisella ei ole oikeasti mitään oikeuksia. Kyllä se vaan on niin, että pelkkä seurustelu madaltaa kynnystä lähteä suhteesta pois, oli yhteinen katto tai ei.
Minä en ainakaan halua olla vanhanakin pelkkä heila, jolle ei ole annettu mitään taetta suhteen pysyvyydestä. Varsinkin miehen on helpppo lähteä nuoremman perään. Avioliitto on tärkeä, koska se lisää perusturvallisuuden tunnetta: toinen on SITOUTUNUT olemaan kanssasi, eikä voi sanoa sitten jossain vaiheensa "unohtaneensa moiset höpötykset"... Avioliitto on osoitus siitä että ollaan tosissaan.
Jos miehesi on tosissaan sinun suhteesi, hänelle ei luulisi tuottavan vaikeuksia tehdä sinut tyytyväiseksi, ottamalla sinut vaimokseen!
Eihän avioliitto ole eron este, mutta se on kuitenkin lupaus yhdessä pysymisestä. Jos sen on valmis tekemään, voi yhtä hyvin avioitua. Jos suhde on vaivan arvoinen... Mitä tulee suuriin omaisuuseroihin, avioehtokin on keksitty.
Haluaisiko hän naimisiin, muutei vielä uskalla? Vai onko sittenkin jotain epäröintiä sinun suhteen? Miettiikö hän mahdollisesti kuinka kertoa haluavansa avioehdon? Onko kyse siitä, että on mukavampi kulkea ilman sormusta, vapaana vastuusta? Ei halua kiirehtiä? Muistutan kuitenkin yhden tosiasian: esim. 30-vuotias mies on nuori ja parhaimmat vuodet edessä, kun taas naisella sama ikä osoittaa jo vanhenemisen merkkejä. Hedelmällisyyden parhaimmat vuodet on takana, ja sukulaiset kyselee meinaatko jäädä hyllylle. :/ Naisella ei ole varaa odotella ja ihmetellä vuositolkulla, ei ainakaan jos haluaa jälkeläisiä. Vanhana ei ole niin paljon valinnan varaakaan, ainakaan naisella... turha väittää muuta. Tosin tähän ikäseikkaan nojaten ei kannata mitään vaatia, siitä voi olla hiljaa.
"Hän ei myöskään halua kihloihin eikä naimisiin. On kerran ollut kihloissa eikä sillä hänen mielestään ole mitään merkitystä."
Hän on siis joskus lupautunut menemään naimisiin, mutta se ei kuitenkaan merkinnyt hänelle mitään?? Älä ainakaan tuhlaa aikaasi menemällä kihloihin hänen kanssaan - suoraan naimisiin, jos niin tahdot! :) Naisten pitäisi osata vaatia enemmän!!! Sen voi tehdä hienovaraisesti, miehet on oikeastaan aika yksinkertaisia ohjata... ;) Harmillisen moni nainen hukuttaa sisäiset toiveensa, kun mies torjuu ja väheksyy ne moittimalla niitä turhanpäiväisiksi. Aseta sinäkin ehtoja, niin tiedät missä mennään.
Mun mielestä tuo ei ollut kovin hyvä syy. Itse keksisin kyllä paremmat perustelut mennä kihloihin, jos haluan vakuuttaa miehen! Tietysti, jos ei sinulla ole muita syitä niin ei kai kannata niitä keksiäkään. Miksi muiden pitäisi tietää, että olet varattu? Ajattelitko, ettei kukaan tulisi sitten iskemään sinua? Eihän sitä estä mikään sinua ostamasta sormusta ja laittamasta vasempaan nimettömään? Mutta... onko se todella miehelle merkki siitä, että "haluamme elää koko elämämme yhdessä ja yritämme parhaamme mukaan työskennellä suhteemme toimivuuden eteen ja koetamme perustaa yhteisen perheen, mikäli mieheni joskus tottuu ajatukseen." Näinkö te puhuitte? Vai onko se vain sinulle sitä? Ja mitä tähän mennessä sitten ilman sormusta olette tehneet? Ettekö ole parhaamme mukaan työskennelleet suhteenne eteen? Ja voihan sellaisen sopia ilmankin sormusta? Tuntuu tosiaan hataralta. Haluat välttämättä sormuksen ja yrität keksiä jonkun syyn pitää sitä ja tyydyt siihenkin, että vain sinulla edes olisi sormus! Ettet vain pettäisi itseäsi ja kuvittelisi kuitenkin sen olevan enemmänkin? Itse odottaisin sitä oikeaa kihlausta.
Ja mitä muille selität, jos he kyselevät sormuksesta? Vaikka ei muiden ihmisten mielipiteistä niin kannata välitää.