Mikä on mielestäsi tärkein ominaisuus ystävyydessä? Mielestäni luottavuus.
mikä ystävän tärkein piirre?
helinä-
121010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä ystävä on uskollinen, rehellinen ja luotettava. Uskollinen ystävän tapauksessa tarkoittaa sitä että ystävä pysyy sun rinnalla no matter what. Uskollinen voi olla niin monella tapaa. Luotettava= ei selkäänpuukota, pitää ystävänsä puolta. Rehellinen= tähän kuuluu myös se reiluus, eli on reilu ystävää kohtaan, ei kieroile eikä valehtele.
tärkeä piirre ystävässä on se että hän ei mielistele, eikä ole kanssani samaa mieltä vain miellyttääkseen.
minun paras ystävä on sellainen, joka sanoo minulle suoraan asioita ja "elämän ohjeita" parisuhderintamalla. ystäväni tietää että menen tasan tarkkaa oman pääni mukaan, sanokoon hän mitä sanokoon.
sellaisen ystävän kanssa on helppo ja hyvä olla kenellä on omat mielipiteet, koska silloin vuorovaikutus luistaa (ei kuule vaan myötäilyä, silloinhan se olisi yksin puhelua)ja saa ajatuksia vaihdetuksi ja siitä tietää, että ystävä on rehellinen ja luotettava! :)
eikö vain?
Ystävä on lojaali (ei puukota selkään) ja solidaarinen (suhtautuu empaattisesti). Ystävä on myös hauskaa seuraa, eli ystävän kanssa viihtyy aina.
voi luotta ja on rehelline ei valettelle
Jos oletetaan, että ollaan jo jollain tapaa ystävystytty, niin minusta tärkein piirre silloin on tasavertaisuus. Eli jos oletetaan että toiselta liikenee itselle aikaa/huomiota, on oltava valmis myös itse joustamaan ja olemaan sen toisen kanssa. Tähän mennessä olen joutunut pettymään jo monesti tuossa suhteessa, ihmiset (tai ne kaverit ja "ystävät") vaatii liikaa minulta olematta itse valmiita samanlaisiin tekoihin minun puolestani. Sellainen raivostuttaa ja ajan mittaan meneekin sitten välit poikki sellaisten kanssa. Tälläkin hetkellä punnitsen muutamaa kaverisuhdetta tuolta kantilta. Ongelmana vaan on että melko yksin sitä jää jos vaatii ystäviltään tasavertaisuutta itseen nähden...
... tärkeintä on lempeys eli ystävällisyys (ei pilkkaa, piikittele, ilkeile) ja yhteydenpito eli läsnäolo (on myös arjessa mukana, ei vain juhlapäivinä)eli muistaa soittaa ja pyytää kaffelle, kävelemään säännöllisesti!!!!!
Totta, ystävä on se henkilö, joka haluaa tavata sinut usein (ja ottaa yhteyttä). Moni ei näytä tajuavan, että tällainen ei ole itsestäänselvää. Miksi odotella yhteydenottoja henkilöiltä, jotka eivät ota yhteyttä - nämä henkilöt eivät ole ystäviä.
ja ottaa toinen huomioon. Kuunnella ja välittää.
Ehdottomasti molemmin puolinen yhteyden pito!
Sellaiset kaverit tai sukulaiset jotka ovat yhteydessä ainoastaan syntymäpäivinä on kaikkein tyhmimpiä. Ne tulee käymään ainoastaan velvollisuuden pakosta synttäri päivänä ja muistaa jouluna.
Itse en voi sulattaa tälläisiä sukulaisia, eikö ole reilumpaa olla sitten pois myös synttäreiltä jos ei halua milloinkaan muulloin olla missään tekemisissä.
Olet oikeassa siinä että ystävysten tulee olla yhteyksissä säännöllisesti. Mulla ainakin on sellainen tilanne itselläni, että ystävänä on hieman erikoisella tavalla sosiaalinen ihminen. Hän on kamalan itsenäinen ja tahtoo itse päättää milloin on menossa ja milloin haluaa olla rauhassa. Minulle hän soittelee harvakseltaan jos ei muuten nähdä, mutta itse en uskalla soittaa hänelle. Jatkuvasti pelkään että "tungen" liikaa hänen elämäänsä ja olenpa saanut sellaisen kuvan että hän ei erityisemmin osaa edes arvostaa sitä että häneen pitäisin yhteyttä. Silti minusta tuntuu kuin olisin hänen paras kaverinsa. Jotenkin hän saattaa jopa pitää pahana sitä jos soittelisin hänelle, ainakin sellainen käsitys minulla on. En sitten tiedä... Tahtoisin kovasti itsekin antaa kaikkeni ystävyydellemme mutta jotenkin hän vain on onnistunut luonteellaan ja olemuksellaan iskostamaan, ettei minun soittoni aina ilahduta häntä. Onkohan kyse sen kaverini itserakkaudesta vai mistä?
Hei! Minä olen juuri tollainen. Olen todella itsenäinen, mulla on selvät kuviot joita noudatan ja lähden asioilleni vaikka joku tulisi kylään. Kuitenkin jotkut ymmärtävät tämän. Mä arvostan todella paljon niitä ihmisiä joille saan soittaa ja joilla on jotain asiaa joskus mulle, mutta minä en halua olla ainoastaan antava osapuoli. Jos joku sukulainen ei ole koskaan soittanut tai käynyt tai pyytänyt mua mihinkään, miksi hänen kanssa pitäisi olla parasta kaveria syntymäpäivänä? Miksi minun pitäisi ruikuttaa, että voitko olla mun kaa, kun tosiystävät soittavat ja kysyvät miten menee jne.? Varmaan jotkut pelkäävät, että tunkevat elämääni, mutta ei kyse ole siitä ettenkö haluaisi nähdä heitä. Jotkut asiat ovat niin tärkeitä, että haluan hoitaa ne ja jos juuri silloin joku tulee käymään saattaa hän luulla, että he tunkevat mun elämään. Kyselkää jotta tiedätte, kyse ei missään tapauksessa ole itserakkaudesta, vaan edellämainituista asioista.
Mä ainakin ARVOSTAN TODELLA PALJON joitain ihmisiä, mutta sitä ei kannata jostain syystä kannata sanoa heille.
Oli todella hienoa löytää täältä joku samanlainen tyyppi kuin se ystäväni. Tosiaan kärsin vähän jopa omantunnon ongelmista sen takia etten ole uskaltanut pitää tähän ystävään oma-aloitteisesti yhteyttä. En kuitenkaan halua loukata häntä mutta samalla tulee tosiaan mieleen että olenko hänen mielestään ihan luuseri mäntti jos soitan ja vaikka pyydän käymään, jos hän kuitenkin vaikuttaisi olevan mieluummin omissa oloissaan. Eli en tiedä onko vika sitten minussa vai hänessä, vai olenko edes hänen ystävänsä kuitenkaan... Toivottavasti vielä jossain vaiheessa voisin ottaa tuon pikku ongelman puheeksi hänen kanssaan jotenkin luontevasti.