Olen käytännössä seurustellut TODELLA vakavasti 2 kertaa elämäni aikana (olen kohta 30). Molemmat seurustelusuhteet kestivät n. 4-5vuotta ja toisessa olin jopa kihloissa. Ne olivat erittäin rakastavia suhteita ja erilleenkasvamisen myötä osasimme erotakin siivosti. Jäin ystävänä, vaikkakin aika on ajanut varmaan jo lopullisesti ohitsemme. Tämän kaiken jälkeen olen yrittänyt sitä samaa vakavaa seurustelusuhdetta mutta KAIKKI ovat järjestään kaatuneet n. 4-12kk. aikana. En ole muuttunut siitä samasta rakastavasta ihmisestä miksikään, joten missä kohtaa se virhe syntyy? Onko seurusteluissa jotain paikkakuntakohtaisia eroja, sillä aiemmat tapaukset ovat jostain muualta kuin pk-seudulta mutta kaikki "täkäläiset" jättävät minut tuon mainitsemani aikahaarukan sisällä. Siis MITÄ? En voi ymmärtää tällaista kehityssuuntaa...
Luonteeltani olen avoin, sosiaalinen, hellä, rakastava, luotettava, asiallinen, fiksu ja tyylikäskin, rehti ja huomaavainen, joten näissä se vika tuskin on... Olenkohan sitten liian kiltti...
Onko muilla tällaista ilmassa, vai ihmettelenkö tätä ihan turhaan?
Luonteeltani olen avoin, sosiaalinen, hellä, rakastava, luotettava, asiallinen, fiksu ja tyylikäskin, rehti ja huomaavainen, joten näissä se vika tuskin on... Olenkohan sitten liian kiltti...
Onko muilla tällaista ilmassa, vai ihmettelenkö tätä ihan turhaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
ne sitten ovat kaatuneet?
Olisiko niin, että odotat parisuhteelta liikaa? Jos olet niin täydellinen kuin kuvasit, ymmärrätkö, että kumppanisi on saattanut tuntea itsensä riittämättömäksi sinulle? Kelju tunne.
Kirjoitit, että olet seurustellut TODELLA vakavasti... Vaikka seurustelu pitääkin ottaa tietyllä vakavuudella, niin pääasia suhteessa pitäisi olla ILO.
Se ongelma onkin juuri siinä, että en saa mitään mielekästä vastausta siihen, miksi tulen jätetyksi. Elämässäni olen itse jättänyt vain yhden kerran ja senkin tein mahdollisimman sopuisasti. Syynä oli ihan konkreettiset asiat jotka häiritsivät meitä molempia; naisen lapset, ajan puute, kunnioituksen katoaminen...
Mutta nämä loput ovat jättäneet minut em. ajanjakson sisällä ja syinä ovat olleet seuraavat; "Olet liian kiltti...minulla ei ole riittävästi antaa itsestäni" tai "tarvitsen omaa aikaa ajatella asioita" (Huom. silti ovat olleet jonkun toisen kainalossa jo viikon sisällä...)
Mielestäni en ole saanut riittävän hyviä vastauksia ja yhdessäkin tapauksessa jopa toivoin, että olis voitu yhdessä mennä vaikka keskustelemaan jonnekin ammattimaisempaan paikkaan mutta tämä nainen torjui ajatuksen tylysti, että häntä ei sinne raahata.
En väitä olevani täydellinen mutta maalaisjärkisyyden nimissä pyrin toimimaan niin oikein kuin se vaan on mahdollista ja suorittaa velvollisuuteni mallikkaasti. Tästä ei ole ollut apua.
VAKAVASTI tarkoittaa tässä sitä, että olen suhteessa AINA täysillä. En koskaan ala seurustelemaan tai "hengailemaan" huvin vuoksi. TODELLA vakava on tarkoittanut tällöin sitä, että koko sydämeni on varauksetta tahtonut olla tämän naisen kanssa elämänsä loppuun saakka. Nykyiset (olleet) tapaukset eivät itse tunnu kykenevän siihen "täysillä mukana" -mentaliteettiin.
hyviä syitä eroon ei ehkä kukaan tiedä. Siksi et ole saanut vastauksia! En edes tiedä onko niihin etsittäväkään sen kummempaa vastausta.
Sinuna kyllä kiinnittäisin huomiota seuraavaan: Kun tapaat naisen, johon haluaisit tutustua lähemmin, älä HETI ala seurustella vakavasti ja heittäydy täysillä suhteeseen. Muutama kuukausi pelkästään tapailua sellaisella "ans kattoo nyt" -mentaliteetilla. Pelkkää seurustelua ja mietiskelyä, olisiko tämä mahdollisesti se, jonka kanssa voisi elää loppuelämän.
Seurustelu on tutustumista ja ennen sitä ei edes tiedä onko toinen sopiva itselle ja itse toiselle. Vasta sitten kun molemmat ovat täysillä mukana seurustelussa, se saattaa kestää lopun ikää.
Kuulostaa tosi tutulta! Mullakin samankaltaista fiilistä,
että haluan elää tunteessa täysillä, ja jos haluan seurustella, tarkoittaa
se sitä, että jos kumppani ei järjestä mitään katastrofaalista yllätystä, niin
olen valmis elämään seurustelukumppanini kanssa loppuelämän. Ja vika on vain siinä, että
useimmiten "vastapuoli" haluaa minut vain osittain elämäänsä eikä halua elää täysillä. Hirvittävää.
Puhut tapailusta ans kattoo nyt periaatteella. Mitä se käytännössä pitää sisällään? Tapailetteko muita? Useita petikumppaneita? Itseäni ainakin ahdistaa suunnattomasti jos en tiedä missä mennään. Taidan olla kovin mustavalkoinen tuon suhteen. Jos taas tarkoitit sitä että ei pidä alkaa puhumaan liikaa tulevaisuudesta yhdessä olen samoilla linjoilla kanssasi. Mua alkaa välittömästi ahdistaa jos nainen alkaa liian nopeasti puhumaan yhteisestä elosta ym.
Ans kattoo nyt - pitää sisällään juuri sen, ettei sillä kellonlyömällä, kun toisen tapaa ala puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Silloin ei vielä tunne toista!
Usein siinä tuppaa käymään niin, että rakastetaan enemmän omaa mielikuvaa toisesta eikä häntä itseään jos hosutaan. Ihmekö tuo että vaikeuksia seuraa ja ero tulee muutaman kuukauden - 2 vuoden sisällä. Juuri silloin kun tuo rakkauden hurmos haihtuu.
Samojen asioiden parissa pyöriskelen minäkin. Annoin kaiken suhteeseemme (ehdimme naimisiin saakka). Elin jokahetkeä täysillä nauttien ja kaikessa yritin huomioida myös toisen osapuolen. No mies sitten lähti ... nyt "roikumme" jossain ihmeen suhteessa ja mies on usein sanonut minulle "etsi joku parempi" höh... eikö hän ymmärrä että rakastan vain häntä ja hän on se "paras" minulle.
Suhteeseen menen täysillä 100% mukaan - miten saan miehen ymmärtämään että teen sen rakkaudesta .
Ehkä ihastut ja rakastut naisiin, jotka ovat avoimia, iloisia ja meneviä. Ehkä valikoit huomaamattasi naisia, jotka eivät ole vielä halukkaita sitoutumaan vakavasti (siis ajattelemaan mm. naimisiinmenoa), vaan haluavat seurustella kevyesti ja pitää hauskaa, olla villejä, vapaita ja sitoutumattomia. Joillekkin naisille ajatus vakiintumisesta ja perheen perustamisesta tuntuu maailmanlopulta. Ehkä et osaa olla tarpeeksi raisu ja yllättävä niille naisille?
Puhut useista suhteista, jotka kaikki ovat päättyneet tuona aikana. Tulee vaan mieleen, kun olet ennen kolmeakymppiä seurustellut lähes kymmenen vuotta ja ehtinyt tavata useita lyhyitä suhteita, että yrittäisitköhän liikaa... Pk-seudulla on paljon "tarjontaa" sinkkumarkkinoilla, mutta ei siitä kannata häikäistyä ja yrittää suhdetta jokaisen mukavanoloisen naisen kanssa. Pelissä on sentään loppuelämän kestävä kumppanuus. Sitäkin kannattaa miettiä, annatko suhteen alussa rehellisen kuvan itsestäsi. En tarkoita, että tahallisesti johtaisit harhaan, mutta monen miehen elämäntavat muuttuvat paljon suhteen vakiinnuttua. Usein se on hyvästä, mutta toiset pitävät siitä, ettei mm. baareissajuokseminen muutu yhteiseksi sohvaperunailuksi.
Voihan se olla niinkin, että täällä tarjonnan ollessa suurempi, ihmiset herkemmin jatkavat Sen Oikean etsintää eivätkä niin panosta siihen melko kelpoon suhteen alkuun, joka on jo. Mutta lopulta vastauksen suhteiden pättymiseen tietävät vain ne naiset ja ehkä sinä itse, jos olet kuunnellut heitä ja osannut vetää oikeat johtopäätökset.
Vaikea sanoa tuosta "yrittää liikaa" -jutusta. Ehkä se on tiedostamatonta yrittämistä. Tietoisesti en mielestäni ole tehnyt mitään sellaista, jossa osoittaisin "yrittäväni liikaa". Kyse ei myöskään ole tarjonnasta tai sen vähyydestä. Olisin tyytyväinen sen yhden kanssa mutta ne tuntuvat valuvan käsistä aivan huomaamatta. Onkohan niin, että tämän ajan ja tilan hektisyys ajaa ihmisiäkin instantsuhteista toiseen...
Toivoisin kohdalleni vain hetken pysähtymisen, rakkauden ja hiljaisen hautautumisen siihen tunteeseen...
En oikein itsekään osaa selittää, mitä se liikaa yrittäminen täsmälleen olisi. Ehkä se on vain tunne vastapuolella, sama tunne, mikä minulle tuli kirjoituksestasi. Parisuhde on niin herkkä asia, että ehkä nainen on kokenut olevansa vain yksi mahdollisista, ei ainutlaatuinen eikä juuri se ainoa. Varmasti jokaista ajattelet ainutlaatuisena ja erilaisena naisena, mutta ehkä naiset useammin kaipaavat varmuutta siitä, että tämä suhde juuri tässä on jotain erityisistä molemmille ja arvostat naista juuri sinä ihmisenä, joka hän on, eikä vain potentiaalisena kumppanina. Harva nainen jää suhteeseen, joka "riittää". Monisäikeisiä ja hienosyisiä juttuja...
Ehkä instant-kulttuuri näkyy pariutumisessakin, mutta en ole oikein vakuuttunut. Kaikki tuntemani sinkkunaiset ilomielin antautuisivat suhteeseen, jossa on hyvä olla. Ehkä vaatimukset ovat kovia, mutta en pidä sitä huonona asiana. JOssain vaiheessa se yhteensopimattomuus sitten tulee esille - mieluummin puolen kuin viiden vuoden päästä. Kukaan ei etsi täydellistä miestä, mutta sitä, joka suunnilleen näkee maailman samanlaisena ja jota voi kunnioittaa. Ehkäpä nämä naiset ovat vain toivoneet suhteelta jotain muuta kuin sinä? Varmaan naiset ovat antaneet jonkin selityksen?
Itse ainakin jouduin muuttamaan koko ajattelumaailmani, kun muutin Helsinkiin. Rehellisyys, kunnia ja luottamus ei olekaan enää päivänselviä asioita. Tuntuu että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään ihmisyyttä sisällään, tai se on syvällä kaiken paskan alla. 5-6v menny ja 2-3 oikeaa ystävää löytyny, kaikki joko pohjoisesta tai idästä... Kaikki muut on "tuttuja" joille en antais edes koiraa hoitoon, tai ehkä sen koiran just, päiväksi.
Mut kyllä täältä helmiäkin löytyy. Johtuen suuresta ihmismäärästä, ne on vaan nii Pirun vaikeaa löytää.
Ole onnellinen. Itselläni ei ensimmäistäkään ja kuitenkin olen jopa syntyjäni pääkaupunkiseutulainen. Olisi todella mahtava tunne olla joskus seurassa, jossa voisit olla vapaasti oma itsesi ja silti tuntea tulevasi täysin hyväksytyksi.
Onhan niitä nyt enemmän, tarkoitin montako on tullut lisää Helsingissä. Olen huomannut, että samantyyppiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Oletko varma että sinun kanssasi voi olla vapaasti oma itsensä ja tulla täysin hyväksytyksi?
Kokeile olla oma itsesi koko ajan, älä vedä mitään roolia. Kyllä niitä kalereita alkaa ilmestyä.
Vaikutat aivan samanlaiselta, kuin poikaystäväni!
Myös hänellä on ennen minua ollut suhteita, joissa nainen on pian ottanut jalat alle kertomatta syytä.
Minä taas en ole koskaan seurustellutkaan, joten en voi ihan varmaksi tietääkään mistä puhun.
Mutta alusta asti minua on "hämänyt" poikaystäväni "täydellisyys".
Ja sitähän vain korostaa se, että itse olen niin epätäydellinen.
Hän on korkeakoulussa opiskeleva, minä en ikinä ole koulun pulpetteja kuluttanut.
Hän on sosiaalinen, minä pelkään omaa varjoanikin.
Hän on itsevarma, minä inhoan itseäni.
Hän on hellä ja koskettelevainen, minä en osaa koskaan tehdä aloitetta edes suudelmaan.
Hän osaa kaikkea, minä en mitään.
Hän on pirteä, minä popsin masennuslääkkeitä minkä kerkiän..
Eli suoraan sanottuna en yhtään nauti hänen "täydellisestä" seurastaan, koska olen itse niin p....
Usein ajattelen, että molempien kannalta olisi parempi lopettaa suhde, mutta en ole tarpeeksi vahva tekemään sitä, varsinkin ilman konkreettisempaa syytä!
Itselläni oli vähän samantapainen tilanne mutta toisin päin. 10 v jälkeen nainen löysi toisen ja lähti. Ystävinä tosin erottiin. Sen jälkeen tapailin useita naisia. En kuitenkaan halunnut sitoutua. Paras tapa saada nainen kunnolla sekaisin epätoivoisesta rakkaudesta on juuri asenne "katsotaan nyt". En siis tarkoita että olisin pettänyt ketään. Vastasin vain rehellisesti mitä ajattelin tulevaisuudesta. Miksikö suhteet eivät toimineet? En minä tiedä. Kaikki ei vaan loksahtanut paikoilleen vaikka nainen oli miten ihana tahansa (edellen ystävä monen kanssa). Kun sitten löysin "sen oikean" pidin hänetkin epätietoisena yli puolivuotta ja annoin ymmärtää että vaikka suhteen loppuminen surettaisi toipuisin kyllä nopeasti. Tämä saa naisen sitoutumaan erittäin lujasti.
Mieti mitä itse haluat. Laske sen varaan että korkeintaan kerran kahdessa vuodessa tapaat jonkun josta on potentiaalia elämänkumppaniksi. Tapaile odotusaikana muita ja pidä hauskaa. Ole rehellinen niin he toipuvat särkyneistä sydämistään paremmin.
olisiko niin että tosissasi ottaminen ahdistaa? Itsekin ahdistun jos toinen jo muutaman viikon jälkeen suunnittelee vuosilomia yhdessä ja niin pois päin. tai ripustaudutko kumppaniisi. pitää olla muutakin tekemistä kuin olla koko ajan kylki kyljessä. en minäkään haluaisi kumppania joka ei osaa olla yksin. ei aina tarvitse olla seuraava tapaaminen sovittuna jós asutaan erillään.