Seurustelin monia vuosia sitten miehen kanssa johon olin valtavan ihastunut. kaikki tuntui olevat hyvin, vaikka välillä olikin vähän laimeampaa, mutta eikö joka suhteessa ole välillä hiljaisempiakin aikoja. Välitimme toisistamme kovasti.
Mutta sitten kuulin että hänellä on toinen, jonka luo hän muutti suoraan yhteisestä kodistamme ja tämä nainen oli jo raskaana!
Meni pitkä aika koota itseni kasaan. Ero oli todella raskas ja välillä luulin että en selviä. Minulle jäi pahat arvet. Mutta selvisin kuitenkin. Minulla oli joitakin suhteenpoikasia joista ei kuitenkaan tullut mitään suurempaa. Sitten tapasin yhden miehen joka oli valtavan kiinnostunut minusta.
En itse ehkä alussa ollut varsinaisesti rakastunut mutta aikaa myöten huomasin että tämä mies oli todella mukava ja nautin hänen seurastaan suuresti. Tämä suhde ei ollut ehkä niin intohimoinen kuin edellinen, enemmänkin tasaista ja turvallista, mutta se sopi minulle.
Yhteen emme kuitenkaan muuttaneet, en halunnut kiirehtiä ja tämä sopi toisellekin osapuolelle. Pahoista muistoistani huolimatta annoin hänen tulla ja mennä niinkuin hän haluaa eikä hänkään koskaan kieltänyt minua. Olin ylpeä itsestäni kuinka uskalsin ja osasin luottaa uuteen ihmiseen kokemani jälkeen. Tunteitani minun oli monesti vaikea ilmaista, sanoinkin sen hänelle. Kerroin hänelle myös edellisestä erostani.
Kaikki oli hyvin niin pitkään kun tämäkin mies ilmoitti että hänellä on toinen.
Tuntuu niin väärältä joutua kokemaan sama uudelleen. Miten voin enää koskaan luottaa toiseen ihmiseen?
Olen koittanut paikata edellisessä suhteessa tekemiäni virheitä enkä omasta mielestäni toistanut niitä. En kuulemma ilmaissut tunteitani tarpeeksi. Miten uskallan ilmaista tunteitani enää ikinä? Tiedän ja uskon tai ainakin toivon että erilaisiakin miehiä on. Mutta tuntuu pahalta kun näyttää että törmään aina pettäviin..
Mutta sitten kuulin että hänellä on toinen, jonka luo hän muutti suoraan yhteisestä kodistamme ja tämä nainen oli jo raskaana!
Meni pitkä aika koota itseni kasaan. Ero oli todella raskas ja välillä luulin että en selviä. Minulle jäi pahat arvet. Mutta selvisin kuitenkin. Minulla oli joitakin suhteenpoikasia joista ei kuitenkaan tullut mitään suurempaa. Sitten tapasin yhden miehen joka oli valtavan kiinnostunut minusta.
En itse ehkä alussa ollut varsinaisesti rakastunut mutta aikaa myöten huomasin että tämä mies oli todella mukava ja nautin hänen seurastaan suuresti. Tämä suhde ei ollut ehkä niin intohimoinen kuin edellinen, enemmänkin tasaista ja turvallista, mutta se sopi minulle.
Yhteen emme kuitenkaan muuttaneet, en halunnut kiirehtiä ja tämä sopi toisellekin osapuolelle. Pahoista muistoistani huolimatta annoin hänen tulla ja mennä niinkuin hän haluaa eikä hänkään koskaan kieltänyt minua. Olin ylpeä itsestäni kuinka uskalsin ja osasin luottaa uuteen ihmiseen kokemani jälkeen. Tunteitani minun oli monesti vaikea ilmaista, sanoinkin sen hänelle. Kerroin hänelle myös edellisestä erostani.
Kaikki oli hyvin niin pitkään kun tämäkin mies ilmoitti että hänellä on toinen.
Tuntuu niin väärältä joutua kokemaan sama uudelleen. Miten voin enää koskaan luottaa toiseen ihmiseen?
Olen koittanut paikata edellisessä suhteessa tekemiäni virheitä enkä omasta mielestäni toistanut niitä. En kuulemma ilmaissut tunteitani tarpeeksi. Miten uskallan ilmaista tunteitani enää ikinä? Tiedän ja uskon tai ainakin toivon että erilaisiakin miehiä on. Mutta tuntuu pahalta kun näyttää että törmään aina pettäviin..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mahdoitko niin hirveän rakastunut kuitenkaan olla, jos suhde oli: "tasaista ja turvallista, mutta se sopi minulle." Jospa vain kaipasit sitä parisuhteessa olemista?
Mitään et ole menettänyt vielä! Eihän ne mokomat olleet lähellekkään "se oikea"-tyyppiä! Muutoinhan he eivät olisi tehneet noin ilkeästi, eihän? Kannattaa ihan rauhassa odotella ja katsella, nuoria ja vapaita miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia.
Tule murehtimisen sijaan kirjoittelemaan ja lukemaan sinkkuelämän koukeroita sinkut-palstalle. Esim. sinkkuuden hyvät puolet...
Itse asiassa mietin välillä samaa. Ehkä se on sitä pelkoa olla yksin. Ettei muka ole kokonainen kun ei ole sitä miestä rinnalla. Miten niin en olisi kokonainen? Onhan minulla kaksi kättä ja jalkaa ja aika mukavasti siinä välissä! Myös sydän.
Tänä aamuna tuntui taas niin pahalta. Mutta tämä sinun viestisi auttaa. Sanoit ääneen minulle juuri sen asian jota ystävälleni mietin. Kiitos sinulle siitä!
Olen kirjoittanut itselleni listaa asioista mitä minun pitää tehdä, että saan pidettyä itseni kiireisenä. Aamulla tein yhden niistä, joka eräällä tavalla liittyy tähän eroon, muuttaa sitä konkreettisemmaksi. Eräs todella pieni ja naurettava asia, mutta sekin jo auttoi.
Parisuhteessa kaikki on mahdollista. Riippumatta siitä, kuinka hyväksi itse kokee suhteensa, voi tapahtua 'odottamattomia' asioita. Emme kuitenkaan koskaan voi tuntea toista niin hyvin, että tietäisimme, mitä hänen päässään liikkuu. Lisäksi ihmiset salaavat asioita, tunteitaan myös. Miehesi esimerkiksi eivät välttämättä ole itsekään olleet kovin avoimia suhteessa sinuun; he kääntävät asian niin päin, että sinä olet se, joka ei ole ollut tarpeeksi avoin. Näin he saavat 'syyn' lähteä suhteesta.
Ei ihmisen onnellisuus parisuhteesta riipu. Tärkeintä onkin itseluottamus ja se, ettei laske elämäänsä muiden varaan. Tsemppiä sinulle!
Tossa sun viimeisessä lauseessa on todellakin viisauden sanoja.
Suosittelen kuitenkin niiden tunteiden ilmaisemista ja _avoimuutta.. Se antaa molemmille turvallisuutta ja silloin sinullakaan ei olisi niin kovaa pelkoa. Vaikka mitä tekisit, noin voi käydä. Siksipä totut vain ajatukseen ja aloitat uuden suhteen sitten puhtaalta pöydältä.
Vaikeeta se on, mutta onnistunee.. Tsemppiä!
Haluaisin kiittää teitä kaikkia jotka vastasitte kirjoitukseeni. Kannustus piristi mustaa päivää ja sain välillä jopa hymyiltyä. Päätin aloittaa jälleen kauan sitten vähemmälle jäänyttä ulkoilua. Ensimmäisen välirikkoni aikana sain purettua paljon pahaa mieltä lenkkipolulle, rullaluistellen ja kuntosalilla kulkien. olinkin melko sutjakka tyttö vaikka en omasta mielestäni nyttenkään mikään ruma ole.
Kyllähän se painaa mielessä miksi taas näin kävi, vaikka todellakaan en omasta mielestäni samoja virheitä toistanut. Ensimmäisen poikakaverin temppu ei jälkeenpäin ajatellen ollut yllätys. Hänellä oli tyttökaveri kun tutustuimme, mutta hän jätti hänet vuokseni. Tiedän tehneeni silloin väärin ja typerästi ja nyt ainakin olen siitä tempusta jo maksanut kovat oppirahat!
Luonteeseeni ei vain kuulu se että hoen tykkääväni toisesta koko ajan. Jos minun täytyy tehdä sitä, koen itseni hyvin ahdistetuksi. Mielummin näytän tunteeni teoilla, autan toista, teen hyvää ruokaa, tulen viereen ja kainaloon.. Kai minä olen vähän niinkuin "suomalainen mies" :)
Aamut ovat kaikista vaikeinta aikaa. Tämä päivä kuitenkin lähti onneksi hyvin liikkeelle. Nyt pitää keksiä illaksi jotakin. Olen vain niin huono lähtemään minnekään yksin eikä kapakatkaan kiinnosta. Useimmat ystäväni seurustelevat ja heillä on jo lapsia niin ei heistäkään oikein ole lähtemään, monet kerrat olen kokeillut..
Mutta. Kompuroida saa ja kaatuakin kunhan ei jää makaamaan. Helppoa tämä ei ole mutta eihän tässä periksikään voi antaa. Päivä kerrallaan...
Kirjoitelkaa lisäkommentteja. Edellisistä sain oikeasti virtaa tähä päivään, vielä kerran kiitos kaikille kirjoittaneille!
Minäkin olen juuri toipumassa erosta.Minut jätettiin toisen tytön takia. Aamut ovat hirveitä olen kokenut sen itsekkin neljän kuukauden ajan.
Kuitenkin lähden aina liikkeelle. Ennen töitä menen aamuisin jumpalle ja se auttaa valtavasti. Nautin kun saan "rääkätä" hieman itseäni ja olo paranee huomattavasti.
Ei kannata jäädä kotiin makaamaan, vaikka se tuntuu välillä ainoalta vaihtoehdolta, koska ei jaksa muuta, mutta pakota itsesi nousemaan ja liikkumaan. Se auttaa, oikeasti!
Etsin alussa epätoivoisesti seuraa baareista, mutta minua ainakaan juhliminen ei auttanut, se vaan masensi lisää. Tajusin etten ole valmis uuteen suhteeseen, vaan tarvitsen aikaa toipua. Nään miestä ja hänen tyttöystäväänsä melkein päivittäin yhdessä ja se sattuu kamalasti. Mutta uskon, että aika parantaa haavat. Paras ystäväni oli vuosi sitten samassa tilanteessa ja nyt hän jo nauttii elämästään. Näin hänen tuskansa ja toipumisen vaiheet enkä olisi uskonut, että hän olisi noin hyvin jo päässyt asian yli. Se auttaa minua jaksamaan ja uskomaan, että joskus minäkin voin vielä kokea onnea. Voimia sinulle!!!
Minulla myös on samantapainen tilanne päällä. Ensimmäinen kunnon suhteeni (2 vuotta) päättyi petämiseen miehen osalta. Tapasin muutaman kuukauden päästä uuden miehen jonka kanssa muutin vuoden päästä yhteen asumaan. Neljä vuotta yhteiseloa kesti, kun kuukausi sitten sain tietää että hän on pettänyt minua jo parin kk ajan.
En voi mitenkään ymmärtää miksi hän teki tämän minulle. Näkihän hän kuinka edellinen petos minua satutti. Luotin tähän mieheen täysin ja en olisi ikinä uskonut että hän minua pettää, kaiken kokemani jälkeen. Suhteen alusta asti olin sanonut, että jos kiinnostus herää muita kohtaan niin kertoo asiasta...kunhan ei petä!
Minäkin mietin miten voin ikinä luottaa enää kehenkään. Tuntuu että eikö maailmassa ole muita rehellisyyttä arvostavia ihmisiä, jotka eivät petä.
Mies on selitellyt että ei hän koskaan suunnitellut pettävänsä, se vain tapahtui. Ilmeisesti ei ajatellut kuinka paljon satuttaa minua teoillaan, vaikka itse en käsitä miten sitä ei voi tajuta!
Suhteessamme oli loppuaikana tylsä kausi menossa...arki vaivasi. Yritin keksiä kaikkea piristystä, mutta yksin on vähän vaikea suhdetta pelastaa. Muuten olemme aina tulleet lostavasti toimeen. Miehellä on elämässään muutenkin kriisi menossa, sekaisin kaiken suhteen. Siltikään mikään kriisi ei minusta oikeuta tuollaiseen tekoon. Kai se oli helpompi tapa saada elämään muutosta kun puhua asioista minun kanssani. Miksi joidenkin on niin vaikea puhua tunteistaan ja omista asioista yleensäkin. Itse olen avoin ja ehkä liiankin tunteellinen, siksi kaikkea tätä on niin vaikea sulattaa.
Taisi tulla aika sekava kirjoitus, mutta sainpahan purettua taas pahaa oloani vähän. Voin kuvitella miten sinuakin sattuu. En tiedä lohduttaako yhtään tieto siitä ettet ole ainoa jolle näin on käynyt. Voimia sinulle!
Onko hullusti sanottu jos sanon et "kiva etten ole ainoa".... Ehkä me kaksi ymmärrämme toisiamme aika hyvin. Jotenkin tuntuu nurinkuriselta lottovoitolta, eikö?
Siltikin uskon että tuolla jossakin on fiksu ihana mies joka ei petä minua. Ongelma on, mistä sen tunnistaa ja löytää...? Luottaminen on varmasti kova pala.
Enää ei ihan oikeasti kolmatta kertaa jaksaisi tälläistä myllytystä. Hassua, nyt tämä ei tunnu niin raastavalta kuin eka keralta. Olosuhteet on erit. Nyt tietää ettei tämä iäisyyksiä kestä tämä paha mieli. Vaikka aikansa ottaakin.
Minon niinku lapin honka. En kaadu tuiskussa enkä myllerryksessä. Kai se on joku paha henki ku tuolla sisällä herää. Joku joka pakottaa näyttämään maailmalle että pr..kele minä nousen vaikka välillä vapisen...
Teemmekö yhdessä niin?
Minullakin on ihan sama fiilis, ettei tämä kerta tunnu läheskään niin pahalta kun ensimmäinen. Jotenkin jo tietää miten omat tunteet tulee vaihtelemaan. Ja todellakin tietää sen että aika auttaa ja elämästä löytyy taas paljon ilojakin, vaikka nyt tuntuu toivottomalta. Monet ystäväni ovat ihmetelleet kuinka "vahva" olen tämän kaiken jälkeen. Tuntuu tyhmältä selitellä että "onneksi" tämä on jo toinen kerta niin on helpompaa, luulisi että olisi juuri päinvastoin.
Ja todellakin me vielä noustaan tästä ja löydetään jotain paljon parempaa..on se sitten yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Koskaan ei saa luovuttaa vaikka pettäjiä osuisi tielle jatkossakin. Kyllä se onni tielle jossakin vaiheessa osuu=)
Hyvin samanlaiset on ajatusmaailmat sullakin. Tämä kerta ei tunnu niin pahalta todellakaan kuin eka. Tietää millaisia tunteita on tulossa, kokemuksesta viisastuu ja tietää miten omaa oloansa voi helpottaa. ja tärkeimpänä kaikesta muistaa sen että se klisee, aika parantaa haavat, on totta. Kaikkea se ei paranna mutta olo helpottuu kyllä ajan myötä.
ei muuta ku uusia asioita elämään. pikkuhiljaa eteenpäin.
Kyllä varmasti teille uskollisille naisille aina ottajia löytyy. Minua itseänikin on petetty, tosin "vain" kerran. Kyllähän se tietty mukava olisi löytää uskollinen nainen jostain kiven kolosta =)
Täällä kivien koloissahan meitä lymyilee. ;)on ollu niin upeeta saada kannustavia viestejä! Kiitos kaikille!!!! välillä menee hyvin , välillä huonosti. Mutta parempaa kohti koko ajan ja joka päivä käyn lukemassa nämä tsemppiviestit, se helpottaa ku en muutenkaan ole ollenkaan aamuihminen... Tsemppiä myös teille kaikille, siipeen ollaan saatu mutta muistetaan se, että ei panna vahinkoa kiertoon... :)