Tilanne tama:
Olen au pairina Australiassa, perheessa johon kuuluu vain aiti ja tytar (9-vee). Tyopaivia minulla on viikossa keskimaarin kuusi, monesti seitseman. Paivat ovat pitkia, 10-12 tuntisia. Tyohon kuuluu lapsen "hoito", ruokkiminen, kuljetus paikasta toiseen, seka muut perustoimet mita tuon ikaisen kanssa on. Lisaksi siivoan kerran viikossa, pidan huolen koirista, pesen pyykit, pidan talon perussiistina, eli esim. siivoan ruokailujen jaljet yms. joka paiva. (Perhe jattaa astiat yms. poytaan josta mina ne keraan, yleensa myos katan poydan.)
Tama on ok. Tiesin jo tanne tullessani etta hommia riittaa, eika siita sen enempaa. Teen tyoni kuitenkin huolellisesti, tarkkaan ja kitisematta, mutta...
Hoidettava tytar ei kunnioita minua tippaakaan. Han saa (aitinsa silmien alla) haukkua minua, loukata fyysisesti ja henkisesti, naljailla, kommentoida painostani, kielitaidostani (joka kyllakin on huomattavasti keskitasoa parempi), ja ylipaatansa kaikesta minka teen. Muutaman kerran olen asiasta maininnut, jolloin aitikin on siihen puuttunut, mutta tama "muutos" kestaa paiva, ehka kaksi.
Toiseksi, perheen aiti on vahintaankin suorapuheinen. Eli loukkaava kaytos selvastikin on vain periytynyt. Tyonteostani ei ole ollut mitaan huomautettavaa, mutta saan kommenttia poikaystavastani (joka siis on suomessa), rahankaytostani, ulkonaostani ja ylipaatansa melkeinpa kaikesta HENKILOKOHTAISESTA.
Taman lisaksi palkkani ovat kahdelta viikolta rastissa, selityksena "ei ole rahaa". Ok, tiedan ne saavani kylla, mutta en silti pida kohtuullisena tallaista odotusta. Vapaapaivien puutteesta en saa lisakorvausta.
Olen itse maksanut lentoni, vakuutukseni ja viisumini, joten toki pystyisin lahtemaan vaikka huomenna, mutta, mika pahinta, tama aiti on ollut "ystavani" jo vuosia, ja tiedan etta valimme kariutuvat jos lahden aiemmin kuin sovittua. (Aion sen kylla tehda silti.)
Miten ottaa asia esille niin etta valit sailyisivat edes jonkinlaisina? Mita mielta olette ylipaatansa tallaisesta tilanteesta?
Olen au pairina Australiassa, perheessa johon kuuluu vain aiti ja tytar (9-vee). Tyopaivia minulla on viikossa keskimaarin kuusi, monesti seitseman. Paivat ovat pitkia, 10-12 tuntisia. Tyohon kuuluu lapsen "hoito", ruokkiminen, kuljetus paikasta toiseen, seka muut perustoimet mita tuon ikaisen kanssa on. Lisaksi siivoan kerran viikossa, pidan huolen koirista, pesen pyykit, pidan talon perussiistina, eli esim. siivoan ruokailujen jaljet yms. joka paiva. (Perhe jattaa astiat yms. poytaan josta mina ne keraan, yleensa myos katan poydan.)
Tama on ok. Tiesin jo tanne tullessani etta hommia riittaa, eika siita sen enempaa. Teen tyoni kuitenkin huolellisesti, tarkkaan ja kitisematta, mutta...
Hoidettava tytar ei kunnioita minua tippaakaan. Han saa (aitinsa silmien alla) haukkua minua, loukata fyysisesti ja henkisesti, naljailla, kommentoida painostani, kielitaidostani (joka kyllakin on huomattavasti keskitasoa parempi), ja ylipaatansa kaikesta minka teen. Muutaman kerran olen asiasta maininnut, jolloin aitikin on siihen puuttunut, mutta tama "muutos" kestaa paiva, ehka kaksi.
Toiseksi, perheen aiti on vahintaankin suorapuheinen. Eli loukkaava kaytos selvastikin on vain periytynyt. Tyonteostani ei ole ollut mitaan huomautettavaa, mutta saan kommenttia poikaystavastani (joka siis on suomessa), rahankaytostani, ulkonaostani ja ylipaatansa melkeinpa kaikesta HENKILOKOHTAISESTA.
Taman lisaksi palkkani ovat kahdelta viikolta rastissa, selityksena "ei ole rahaa". Ok, tiedan ne saavani kylla, mutta en silti pida kohtuullisena tallaista odotusta. Vapaapaivien puutteesta en saa lisakorvausta.
Olen itse maksanut lentoni, vakuutukseni ja viisumini, joten toki pystyisin lahtemaan vaikka huomenna, mutta, mika pahinta, tama aiti on ollut "ystavani" jo vuosia, ja tiedan etta valimme kariutuvat jos lahden aiemmin kuin sovittua. (Aion sen kylla tehda silti.)
Miten ottaa asia esille niin etta valit sailyisivat edes jonkinlaisina? Mita mielta olette ylipaatansa tallaisesta tilanteesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mulla on vähän sama ongelma. missä päin australiaa olet? olen itsekin täällä... kohtalotovereita siis..
Olin jenkeissä 4 lapsisessa perheessä, jossa tilanne oli käytännössä ihan samanlainen. Lapset olivat minua kohtaa juuri samanlaisia. Piloille pistetty. Ja koulu-ikäisiä. Kestin sita kolme kuukautta, kunnes sanoin, että haluan lähteä pois. Ensireaktio: "Juu mikäs siinä, pääasia, että olet onnllinen." Heh heh. Niinpä niin. Seuraavana aamuna perheen vanhemmat (etenkin äiti) heitteli tavaroita, hirveä huuto ja reuhkaaminen. Sitä jatkui sen 2 viikkoa, kunnes pääsin pois. Asenne minua kohtaan oli järkyttävä. Palkka alkoi tulla myohässä, niin että piti ihan muistuttaa josko sen saisi. Tein todella pitkia päiviä ja minulle aupairina kuulumattomia työtehtaviä. Lapset käyttäytyivät kuin elukat konsanaan.
Siis tällaiset perheet/ihmiset ovat ihan omaa luokkaansa, eikä minulta ainkaan heru mikään sääli tai ymmärrys heitä kohtaan. Miten joku voi tehdä toiselle noin? Sinua käytetään siellä hyväksi ja kohdellaan todella törkeästi!! Sinun ei pidä alentua tuollaiseen. Sanonkin, että lähde pois sieltä!!! Miten perheen äiti voi olla ystäväsi, jos hän tekee sinulle tuollaista? Minusta hän ei ansaitse ystävyyttäsi tai muutakaan. Eli ei sinun tarvitse päätäsi puhki miettiä, miten säilyttää välit tms. Tuollainen ihminen nyt loukkaantuu varmasti muutenkin, jos haluat sieltä pois. Hän ei varmaan ikinä ymmärrä, miksi sinulla on siella paha olla.
Sano perheelle, että lähdet pois. Heidän reaktio voi olla mikä vaan (luultavasti huono!!), mutta lähdet silti.
Olen samaa mieltä muiden kanssa sekä myös sinun: pois perheestä! uutta hakemaan tai sitten kotiin takaisin, jos ei oo enää pontta aupparin hommaan.
Se, mitä voit tehdä on vain ilmoittaa asiasta ystävällisesti mutta tiukasti. Perheenäidin reaktio ei enää ole vastuullasi! Jos hän on ystäväsi, pitäisi hänen ymmärtää paremmin. (En ymmärrä, kuinka edes kutsut häntä ystäväksesi, eiväthän ystävät kohtele toisiaan noin. Toki ihmissuhteet ovat monimutkaisia...) Kaikenmaailman ilkeilijöistä täytyy vain päästä nopeasti eroon! Vain se, että pääset pois paikasta varmaankin maksaa myös sen, ettei perhe mahdollisesti enää koskaan ole ystäväsi.
Itselläni on kokemuksia hyvästä ja huonosta perheestä. Sinulla on huono "perhe". AuPairin toimi ei missään nimessä ole pyörittää hotellia isäntäväelle. Hänen on tarkoitus olla osana perhettä ja sitä kautta oppia ja elää sen maan kulttuurissa mahdollisimman turvallisessa ja luotettavassa ympäristössä. Valitettavasti löytyy myös perheitä jotka ovat huomanneet olevansa itse liian laiskoja hoitamaan sitä isoa unelmataloaan ja kaikkea siihen kuuluvaa ja vielä omia lapsiaan. Sitten keksitään, että hankitaan nuori tyttö, joka tekee kaiken kun vaan maksavat rahaa. Tämä ei ole se alkuperäinen idea koko käsitteelle. Australiassa varmasti on satoja rakastavia perheitä jotka odottavat kaltaistasi tyttöä tulemaan osaksi heidän yhteisöään. Paras on AINA paikkaa hakiessa olla täysin rehellinen. silloin yleensä saa perheen, joka on myös itse rehellinen ja ymmärtää, ettei aupairkaan ole yli-ihminen. Itse kerroin haluavani keskittyä vain lasten hoitoon ja olen hyvin itsenäinen. näin sain upean perheen, jossa hoidin kahta lasta ja laitoin heille lounaan, ei muuta. heillä kävi siivooja, minulla oli oma auto, oma sisäänkäynti yhteen siipeen, he eivät kyselleet missä menin muuta kuin puhtaasta kiinnostuksesta, ei "kyttääväisesti", olin kuitenkin 26-v..sain omat maksetut lomat ja lennot minne halusin, mutta myös minut aina pyydettiin heidän matkoilleen mukaan, mutta jos kieltäydyin ei kukaan loukkaantunut.
Tietysti on myös nuoria tyttöjä, jotka taas kuvittelevat aupairina olemisen olevan ulkomailla asumista ja bailausta toisen piikkiin. ei missään nimessä. vastuu jonkun muun lapsista on yksi isoimpia vastuita joita elämässäsi vapaaehtoisesti voit ottaa.
Ota rohkeasti yhteyttä johonkin järjestöön siellä tai kysy joltain perheeltä jolla on aipairi jos he tuntisivat jonkun. Tämä äiti ei valitettavasti ole ystäväsi, vaan hyväksikäyttää sinua. Lähde pois ja voit nauttia olostasi siellä jonkun muun luona. Älä heitä hukkaan ainutlaatuista tilaisuutta asua siellä.
Minulla itsellanikin kylla on kokemusta useammasta perheesta, olen talla hetkella kolmatta kertaa au pairina. Enka enaa mikaan pieni tyttonenkaan ole.. :)
Olen siis ollut ko. naisen ystava jo vuosia, eika valeissamme ole ollut minkaanlaista ongelmaan, ennen tanne tuloani siis. Tyomaarani taalla on minusta kuitenkin kohtuullinen, en siis ole hakemassa mitaan palkallista lomaa taalta. Ainoa mista nyt kiikastaa on todellakin tama henkiseen (ja fyysiseen) yksityisyyteen puuttuminen.
Toki voin pakata laukkuni ja lahtea, mutta se ei minusta kuitenkaan ole kohteliasta. Haluan hoitaa tyoni ja tehtavani kunnialla, ja siihen olen aina pyrkinyt. Nyt olen vain tullut siihen tulokseen, ettei tama homma toimi, ja aion siis lahtea.
Pidatteko (perheet!!) kohtuullisena esim. kuukauden varoitusaikaa ennen lahtoa?
Au pairin irtisanomisaika on yleensä kaksi viikkoa! Käytännössä kuulee paljon lyhemmälläkin varoitusajalla tapahtuneista lähtemisistä/potkujen saannista. Suunnittelemasi kuukausi on siis aivan riittävä. Mitä lukee sopimuksessasi? Vai teetkö töitä suullisella puheella?
mulla on sopimuksessa irtisanomisaika kuukausi. se oon mun mielestä aika hyvä aika, ehtii perhekin sitten etsiä esim uutta aupairia jos moisen vielä tahtovat!
Lähdet ja kirjoitat viestin miksi lähdit tai kerrot lähtiessäsi syyt. tai parempi jo ennen päätöstä keskustella että tämä ei toimi.
..on kyllä aika lapsellista toimintaa lähteä noin vaan.. tai sanoa että "ei muuten toimi tää, mult lähtee tunnin päästä lento suomeen."
kasvakaa aikuisiksi, vaikka perhe on miten kamala niin älkää alentuko niiden tasolle vaan lähtekää arvokkaasti. ilmoitatte etukäteen että lähdette esim viimeistään silloin ja silloin, jätätte hieman aikaa muutokselle. ja voihan olla että perhe tahtookin aupparinsa jo aiemmin pois, joten sitten voi lähtä vaikka seuraavana päivänä.