Kuinka omaisuuden jako/ ositus suoritetaan avioerotapauksessa, jossa toinen osapuoli ei juurikaan ole osallistunut taloudellisesti ´yhteisiin´ hankintoihin. Mukaanlukien yhteisen asuntomme käsiraha?
Kyseessä on lyhytaikaiseksi laskettava avioliitto, siis alle viisi vuotta.
Kirjoitelkaa kokemuksistanne. Mielestäni jokaiselle kuuluu omansa, enkä juurikaan jaksaisi alkaa riitelemään asioista.
Kyseessä on lyhytaikaiseksi laskettava avioliitto, siis alle viisi vuotta.
Kirjoitelkaa kokemuksistanne. Mielestäni jokaiselle kuuluu omansa, enkä juurikaan jaksaisi alkaa riitelemään asioista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eikä fifty-sixty. Kaikki menee kuitenkin... tsori vaan puoliksi.
Olisit tehnyt ehtoja tai jättänyt maksamatta...
tyhmä olit. SIllä selvcä.
Ja sun siippas siis mulkero jos ei tee oikeutettua jakoa.. sillä on ihan laillinen oikeus riistää sua... eiks ooo omituista?
No ei se nyt välttämättä ihan noinkaan mene ... Masa Hiiri :-D
Tähän aiheeseen liittyen laajemmin kirjailin tuossa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000018380229
Laissa ei ole asetettu aikarajaa sille mikä lyhyt ja mikä pitkä avioliitto -- oikeuskäytäntö toki tämän "muokannut" (siis ennakkopäätöksiä ja vakiintuneita päätöksiä "pilvin pimein"). Melkein olisin väittänyt että "varman kohtuulistamisen" (ei tasinkoja, ositus kuin olisi avioehto) raja on kaksi vuotta ... voin olla väärässä. Tietty kohtuullistaminen voi myös olla jotakin siitä väliltä, eli alennettu tasinko tms.
Kohtuulistaminen kun on ainoa reitti miten voisit saada "etua" (vaikka moraalisesti oikeutettua sellaista), siis poiketaan ositusta koskevasta lainsäädännöstä ja pääperiaatteista (ks. yo. linkki). Noihin pääperiaatteisiin kuuluu myös se, ettei osituksessa lasketa "historiasta" kuka ruokaa ostanut, taloa siivonnut, lapset hoitanut kotona, lainat maksanut, eukon autoa huoltanut jne. jne. -- josta säännöstä voidaan poiketa kun kohtuullistetaan.
Kohtuullistaminen on yleensä vapaaehtoista, eli puolisot sopivat esim. että asunnosta maksettu käsiraha pienentää tasinkoa sillä summalla. Eli, toinen "otaa vastaan" vähemmän tasinkoa (eli erottelussa tavaraa tai rahaa) kuin pilkulleen laskettuna voisi saada. TAI, että esim. perintönä 20 vuotta sitten saatua metsäpalstaa ei otetakaan osituslaskelmaan lainkaan mukaan (lue: vaikuttamaan tasingon määrään).
Ellei syystä tai toisesta puolisot pääse sopuun osituksesta, niin kuvio voi ratketa "väsytystaistelulla" tai viimeistään sillä, että päädytään vaatimaan käräjäoikeudelta pesänjakajaa. Pesänjakaja voi kohtuulistaa, tai jakaa "pilkulleen" (riippuu tilanteesta, taustoista, jakajasta, jne.)... kunhan ensin on ottanut omat palkkionsa jaettavasta pesästä (hänen kulunsa voivat olla helposti viisinumeroinen eurosumma).
En malta olla kommentoimatta viimeistä lausettasi: "Mielestäni jokaiselle kuuluu omansa." ... jos noin ajattelee, tehdään avioehto jolla tuon voi varmistaa. Jatkoit; "enkä juurikaan jaksaisi alkaa riitelemään asioista" ... ymmärrän, silloin pienimmän riesan tie on tehdä ositus kuten laissa säädetty ellei toinen osapuoli tahdo kohtuullistaa. Jaksamisen lisäksi kannattaa pohtia sitä, kannattaako mennä pesänjakajaan asti ... maksaa siitä esim. 5.000 EUR ja saada 4.000 EUR kohtuullistamisen ???
Eli, riippuu täysin tapauksesta, muiden kokemukset eivät välttämättä korreloi yhtään mitenkään teidän tilanteeseenne.