Pahoittelen, nappaimistostani puuttuu aakkosten viimeiset kirjaimet...
En jaksa enaa tata. Joka suunnalta pelkkaa leikkimista, elamallani on leikitty viime aikoina aivan liikaa. Erosin 8kk sitten monen vuoden avoliitostani, mies jatti, ilmoitti erotessa etta "sinunlainen nainen on hyva vain 2-3 vuodeksi". Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitaan pahempaa ja tuo lause tulee mieleen aina uutta tuttavuutta tehdessani, koska luottamus suhteisiin meni avoliittomme kariuduttua.
Erosta on nyt 8kk, minulla on sen jalkeen ollut muutama ei-ylpeiltava yhden yon juttu ja yksi 5kk kestanyt ei-vakava tapailu. Kk sitten tapasin ihmisen joka sai minut pauloihinsa, kesytti, auttoi, ymmarsi. Kerroin elamantilanteestani, kerroin etten pysty luottamaan, kerroin etta tarvin aikaa, kerroin etta tulen vastaan jos minua odotetaan. Han ymmarsi. Antoi minun ihastua haneen enemman ja enemman. Han oli ensimmainen johon aloin hieman luottaa avoeroni jalkeen, uskoin ettei han satuttaisi minua.
Kunnes, yhtakkia hanesta ei enaa kuulunutkaan, ei mitaan, tekosyita ja selittelyja vain. Se siis siitakin.
Mika minussa on se mika saa miehet leikkimaan. Tiedan etta olen ulkonaollisesti miesten mieleen, saan paljon huomiota ja yleisesti ottaen voin sanoa etta saan jokaisen kiinnostumaan jos vain haluan. En kuitenkaan sano sita ylpeillen, koska nahtavasti se aiheutuu myos haitakseni.
Olenko liian kiltti, liian sinisilmainen kaikille. Olen mukava, en satuta, en peta, en tee pahaa. Minulla on niin mahdottomasti rakkautta ja laheisyytta annettavana ja sen kai nakee, koska minua on helppo lahestya ja minulle on sanottu etta olen turvallinen, suloinen ja ihana. Mutta se ei nayta riittavan. Mies ei etsi minusta sita pidempiaikaista, vaan vain sita alkuhuumaa ja sitten naytetan kyllastyvan. Satutetaan. Leikitaan.
Tuossa paras kaverini tapailee aina uusia miehia ja jattaa ne aina itse hetken kuluttua. Mina taas tapailen miehia ja minut hyljataan aina. Itse etsin kunnon suhdetta, en jaksa naita tapailuja aina vain. Ei silla, ettako heti suhteeseen ryhtyisin, pistan alussa usein vastaankin jos alkaa vakavoitua liikaa (esim edellinen alkoi 2 vkon jalkeen puhua lapsista, hah).
Jos joku tietaa mita teen vaarin, kirjoitelkaa... Taitaa meita tosin olla muitakin joilla vain leikitaan. Se jattaa arvet joka kerta.
En jaksa enaa tata. Joka suunnalta pelkkaa leikkimista, elamallani on leikitty viime aikoina aivan liikaa. Erosin 8kk sitten monen vuoden avoliitostani, mies jatti, ilmoitti erotessa etta "sinunlainen nainen on hyva vain 2-3 vuodeksi". Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitaan pahempaa ja tuo lause tulee mieleen aina uutta tuttavuutta tehdessani, koska luottamus suhteisiin meni avoliittomme kariuduttua.
Erosta on nyt 8kk, minulla on sen jalkeen ollut muutama ei-ylpeiltava yhden yon juttu ja yksi 5kk kestanyt ei-vakava tapailu. Kk sitten tapasin ihmisen joka sai minut pauloihinsa, kesytti, auttoi, ymmarsi. Kerroin elamantilanteestani, kerroin etten pysty luottamaan, kerroin etta tarvin aikaa, kerroin etta tulen vastaan jos minua odotetaan. Han ymmarsi. Antoi minun ihastua haneen enemman ja enemman. Han oli ensimmainen johon aloin hieman luottaa avoeroni jalkeen, uskoin ettei han satuttaisi minua.
Kunnes, yhtakkia hanesta ei enaa kuulunutkaan, ei mitaan, tekosyita ja selittelyja vain. Se siis siitakin.
Mika minussa on se mika saa miehet leikkimaan. Tiedan etta olen ulkonaollisesti miesten mieleen, saan paljon huomiota ja yleisesti ottaen voin sanoa etta saan jokaisen kiinnostumaan jos vain haluan. En kuitenkaan sano sita ylpeillen, koska nahtavasti se aiheutuu myos haitakseni.
Olenko liian kiltti, liian sinisilmainen kaikille. Olen mukava, en satuta, en peta, en tee pahaa. Minulla on niin mahdottomasti rakkautta ja laheisyytta annettavana ja sen kai nakee, koska minua on helppo lahestya ja minulle on sanottu etta olen turvallinen, suloinen ja ihana. Mutta se ei nayta riittavan. Mies ei etsi minusta sita pidempiaikaista, vaan vain sita alkuhuumaa ja sitten naytetan kyllastyvan. Satutetaan. Leikitaan.
Tuossa paras kaverini tapailee aina uusia miehia ja jattaa ne aina itse hetken kuluttua. Mina taas tapailen miehia ja minut hyljataan aina. Itse etsin kunnon suhdetta, en jaksa naita tapailuja aina vain. Ei silla, ettako heti suhteeseen ryhtyisin, pistan alussa usein vastaankin jos alkaa vakavoitua liikaa (esim edellinen alkoi 2 vkon jalkeen puhua lapsista, hah).
Jos joku tietaa mita teen vaarin, kirjoitelkaa... Taitaa meita tosin olla muitakin joilla vain leikitaan. Se jattaa arvet joka kerta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Etpä ole ainoa jolla leikitään. Miehet voi tietty pelätä sitä ettei sinun näköinen nainen jaksa ja halua olla kovin kauaa heidän kanssaan. Meinaan kuten sanoit, kyllä sulle vientiä riittää. Miehet ajattelevat että jättävät sut ennen kuin sä jätät heidät. Sitten on just näitä jotka lähtee suhteesta kuin suhteesta, heti kun se arki tulee suhteeseen mukaan. Sitten on näitä jotka hakee vain sitä seksinukkea johon purkaa paineensa. Mitä näitä palstoja lukee, niin miehet näyttää haluavan pidempiaikaiseen suhteeseen mielummin kiltin, "pullantuoksuisen", rakastavan, tavallisen näköisen naisen. Kauniit baarissa itseään jakavat naiset jää kyllä sinne leikkikalu osastolle.
Korjatakseni sen verran etten koskaan sanonut jakavani itseani baarissa. Se, etta saan huomiota miehilta, ei automaattisesti tarkoita etta jaan itseani kaikille. Ehka tu juuri onkin ongelmana. Miehet kuvittelevat etta jaan kaikille.
22-vuotiaaseen asti olin maannut vain yhden miehen kanssa, koska elimme pitkassa parisuhteessa. Sen jalkeen olen ollut parin kanssa, mutta vain koska kai eron jalkeen hain laastaria itselleni, mika ei tietysti ollut viisasta mutta ehka se oli vaistamatonta.
Ikina en ole ketaan satuttanut, sen sanon ihan taydesta sydamesta. Kertaakaan en ole ketaan jattanyt, ikina en ole pettanyt. Kun kattelee noita "pullantuoksuisia tavallisen nakoisia naisia" niin juoksevat miehesta toiseen.
Ehka se on sitten se etta miehet pelkaavat kun nakevat etta saan huomiota myos muilta miehilta. Vaikka eihan se omaa vikaani ole. Todellakaan.
Eipä kai se sinun vikasi ole. Mutta kuten huomaat hyvä ulkonäkö voi olla myös kirous. Monet huomaa vain sen pinnan, eikä välttämättä sitä sisältöä. Oletko sä itse kovin ulkonäkökeskeinen? kelpaako sulle vain komeat ja menestyvät miehet, vai huolisitko itse sellainen ihan tavallisen näköisen miehen, jolla on sydän kultaa?
Jotkut naiset vain herättävät huomiota ja kiinnostusta, eikä se todellakaan tarkoita, että he "jakaisivat itseään"! Moni on ujo ja karttaa myönteistäkin huomiota. Tuskinpa löytyy neroa, joka voi tyhjentävästi selittää, miksi joillakin ihmissuhteet eivät kestä tai niitä ei ehkä juuri synnykään. Muistan kuitenkin lukeneeni kokeneen psykiatrin näkemyksen, että kauniit naiset usein ovat menettäneet luottamuksensa miehiin, koska nämä naiset tietävät miesten ihastuvan pelkkään ulkokuoreen. Kaunista naista ei yleensäkään huomioida ihmisenä, vaan tyhjäpäisenä koriste-esineenä, joten ei ihme, että pettymys ihmisiin voi olla suuri.
Ihan mutu-tutkimuksieni pohjalta ihmettelen, kuinka monet miehet ovat aviossa pirttihirmu-tyyppisten naisten kanssa. Syynä ei mielestäni ole yksin pullan tuoksu, vaan paremminkin niin, että sopivan v-mäinenkin eukko antaa renttuiluun taipuvaiselle äijälleen turvallisuuden tunteen asettamalla tukevat rajat. Ihmettelemistä riittää toisinkin päin eli, että miten kukaan nainen viitsii taistella koko elämänsä vain örähdellen kommunikoivaa kyrmyniska-körilästä sietäen?!
Alkup. kirjoittaen ei pidä luovuttaa. Harmoniaa, luottamusta, kaiken jakamista,... ihmissuhteelta kaipaavia ihmisiä on oikeasti olemassa. Ehkä heitä vain on vähemmän.
No hohhoijaa:) Itsekin olen todella kaunis ja käyn baareissa, muttei se sitä tarkoita, että itseäni jakaisin. Eroni alkuperäiseen on varmasti se, että minulla on hyvä itsetunto, alkuperäinen tuntuu olevan vähän reppana ja epävarma. Ja uskokaa tai älkää, se näkyy päällepäin! Jos mies sanonut, että kelpaa vain 2-3 suhteeseen, ihmetellä täytyy, millainen nainen on kyseessä..tosin tuo kertoo miehenkin olevan todella epämiellyttävä ja tyhmä. Nainen hakeutunut kenties samanlaiseen seuraan?
Ja kauniskin voi olla pullantuoksuinen, hyvä vaimoehdokas, itse ainakin olen hyvä leipomaan;) Kauneuden lisäksi minulla on korkea koulutus.
Miehiä on aina riittänyt, pitkiä monien vuosien seurusteluja ja lyhyempiä. Tämän hetkinen suhde kestänyt vajaa 3v ja mies olisi valmis avioliittoon ym.
Ei muuta kuin häntä pystyyn ja positiivisuutta peliin. Tsemppiä!
siis 2-3 VUODEN (sana unohtui) suhteeseen.
Kiitos, mukavasti sanottu! En niinkaan minakaan liittyisi tuohon pullantuoksuisen naisen ihannekuvaan, koska jos se olisi se mita mies kaipaa, miksi sitten tulee kuitenkin eroja ja syrjahyppyja. Kylla se on jossain paljon syvemmassa kuin pullantuoksussa se, mita ihmiselta vaaditaan.
Niin, tuopa mielenkiintoinen kysymys. Voin siis siihen vastatakin.
Ex-avomieheni oli komea, malliksi usein pyydetty, menestyva, vahva mies jossa ensimmaiseksi silloin vuosia sitten iskin silmani juuri mahtavan ulkokuoren vuoksi. Myonnan sen. Mutta suhteen vakauduttua se ulkonako jaa suhteessa kuin suhteessa vahemman merkittavaksi asiaksi, ja lopultahan ratkaisee vain toisen luonne, toisen kaytos, se miten ajatellaan ja miten sovimme yhteen. Meilla onneksi kaikki meni hyvin ja jatkoimmekin taivaltamme sen 4.5 vuotta erittain onnellisena, kunnes sitten mies sai tarpeekseen aivan yllattaen.
Tiedatko mika oli paasyy siihen etta erosimme? Mies kaipasi uutta. Myonsi suoraan etta kun sai huomiota muilta naisilta, alkoi miettia etta olisiki sitenkin parempi olla tuon kanssa kuin sen tutun naisen kanssa joka siella kotona odottaa. Antia oli liikaa, ei osannut sanoa ei, ei osannut paattaa mita tekee. Jatti minut ja otti heti uuden tilalle, nyt asuvat jo avoliitossa. Pyysi minua jo takaisin (hah) ja soittelee nyt ja valittaa kuinka uusi nainen on "outo", polttaa, ja erittain mustasukkainen minusta.
Mita tasta siis opin. Veri se on mika meista vetaa eika se ole se paassa oleva veri. Vaatii todella paljon luottamusta olla suhteessa menestyvan, hyvannakoisen ihmisen kanssa. En sano, etteiko suhde toimisi. Voin sanoa itsenikin olevan hyvannakoinen ja sikali menestyva, etta opiskelen yliopistossa ja minulla on selkeat tavoitteet. Mutta ero meissa oli se, etta mina tiesin mita halusin. En huomioinut ulkopuolelta tulevia huomionosoituksia vaan elin vain suhdettamme varten, koska olen ihminen joka ei peta tai satuta toista. Han taas oli liian heikko ulkopuoliselle maailmalle ja se sai hanet tempaistua mukaansa. Ja tempaisee viela useasti uudelleenkin, sen tiedan. Vahvuus ei siis ihmisessa tarkoita aina vahvuutta jokaisssa elaman osa-alueessa.
Sen olen oppinut etta ulkonaolla ei ole mitaan valia. Todellakin voin sanoa etsivani sita kultaista sydanta. Myonnan etta hyvannakoinen mies hetkauttaa vielakin, mutta tiedan mita leikkimista se on. Vaadin kylla tulevaltakin kumppaniltani tiettya hyvannakoisyytta, suloisuutta, mutta sehan voi olla hyvinkin pieni asia. Edellisessa ihastuksessani se oli tapa, jolla han naurahti kun hanta "pilkattiin".
Sehan on ihan selvaa, ainakin naisille, etta hyvannakoiset miehet ovat suurimmaksi osaksi niita pelimiehia ja leikkijoita. Pateeko tama sitten toisinkinpain, siitako tama kaikki johtuu? Onko miehellekin hyvannakoinen nainen pelkka leikkija?
Luen kirjoitustasi ja huomaan heti yhden asian. Jos erosta on 8kk, josta olet ollut ei-vakavassa suhteessa 5kk..mitä se kertoo? Olet epätoivoinen suhteen metsästäjä. Mikä kiire sulla on? Selvästi haet laastaria entisen miehesi aiheuttamiin haavoihin. Mitä jos kokeilisit olla yksin hetken? Tiedätkös, mä olen käynyt läpi aika saman kuin sä ja totean, että "kauneus" voi olla rasite siinä missä huono tuurikin miesten suhteen. Nyt olenkin erakoitunut, koska uskon, että maltti on valttia.
Tuntuu kuin usein pettynyt valitsisi joko pinnalliset suhteet tai erakoitumisen. Tai ehkei se ole valinta, vaan määräytyy itsekunkin luonteen mukaan?
voisin pistää joitakin omia näkemyksiäni näin kolmekymppisen miehen näkökulmasta.
Mielestäni sinun tosiaan kannattaisi hetken olla ihan itseksesi ja ihan vaan elää omaa elämääsi ja tutustua erilaisiin ihmisiin ilman seurustelu/tapailu tms. tarkoituksia. Ja samalla antaisit itsellesi mahdollisuuden selkiyttää ajatuksiasi...
Varmasti se voi olla joskus vaikeaa "pistää jarruja", jos olet helposti ihastuvaa sorttia ja itseäsi miellyttävä kumppaniehdokas flirttailee kanssasi ja sanoo heti ne oikeat sanat juuri silloin kun eniten tarvitsisit lohduttajaa... kun menneen rakkauden pettymys raastaa mieltä.
Minusta vaikuttaisi siltä, että sulla on menossa vielä toipumisvaihe pitemmän suhteesi kariutumisesta. Kun tuska on kova niin sitä helposti tarrautuu vääriin ihmisiin ja valintohin, kun yrittää epätoivoisesti "väistellä" erotuskaa hakeutumalla nopeasti uusiin suhteisiin ja itseasiassa vaan pahentaa omaa oloaan...
Erotuska on vain läpikäytävä kaikkine ikävine tunteineen... :(
On aika vaikea sanoa miksi suhteesi kariutuu aina... voi olla siitä kyse, että ihmistyyppi, johon ihastut on vain vääränlainen ajatellen vakavampaa kestävää suhdetta ??
Tai sitten miehet eivät pidä sinua luotettavana juuri hyvän ulkonäkösi johdosta. Ilmeisesti juuri pelkäävät, että kun saat paljon huomiota muilta miehiltä niin jätät heidät kun löydät sopivamman.
Tosiaan vaatii mieheltä mielestäni aika vahvaa itsetuntoa seurustella kauniin naisen kanssa, jonka perään muutkin miehet kuolaavat jatkuvasti... Saattavat siis vaistomaisesti olla varuillaan suhteesi eivätkä näin "pistä itseään likoon" täysillä suhteeseen...?? Joten jättävät mieluummin kuin ottavat riskin.
Yksi mahdollisuus on, että kun olet varuillasi kokemiesi pettymysten suhteen tavatessasi uusia tuttavuuksia. Niin sinut voidaan käsittää myöskin siten, ettet ole vakavissasi liikkeellä kun "pistät liikaa kapulaa rattaisiin" eli annat sen vaikutelman, ettet hae mitään vakavaa ihmissuhdetta ??
Se on sellaista tasapanoilua... ei saisi olla liian päällekäyvä muttei liian etäinenkään. Kumpikin karkottaa... :( pätee liene kumpaankin sukupuoleen...??
..olla vain liian helppo ja kiltti. Miehet pitävät temperamenttisista ja vaikeista naisista, sinussa ei ole mitään särmää/kiinnostavaa, vaan vaikutat vähän tylsältä..Et välttämättä ole kaunis kaikkien mielestä;)
sinulla ole riittävää omanarvontuntoa (hyvä itsetunto perustuu monesti huonoon itsearvioon). Et luultavasti ole vielä ollenkaan sinut oman itsesi, ympäristösi ja seksuaalisuutesi (hetero?) kanssa. Kuuntele hiljaisuutta ja sisintäsi ... ihmisen on myös hyvä olla välillä yksin, tutustua omiin ajatuksiinsa. Hiljaisuus ja yksinäisyys ei ole ollenkaan pelottava asia. Se on hyvin vapauttavaa.
Kiitos vastanneille, kiva lukea erilaisia mielipiteita. Pitaisi olla pullantuoksuinen mutta temperamenttinen, jaa..
No ei, kun tassa nyt itsekin olen miettinyt niin eikohan suurin ongelma tahan ole se etta kaikki oli hyvin kunnes 4.5v suhteeni paattyi. Sen myota alkoi masennus, itsetunto-ongelmat ym. Olen yrittanyt epatoivoisesti loytaa uutta lohduttajaa, koska pelkaan yksin jaamista aivan hirveasti. Ymparilla tuttavat ovat eronneet pitkista suhteista ja muuttaneet melkein samantien uuden kullan kainaloon. Exanikin asuu jo avoliitossa uuden naisensa kanssa. On ollut olo etta itsestani ei ole enaa mihinkaan. Paalle kun lisataan viela pari suvulta saatua "kylla tossa iassa jo pitaisi seurustella" -kommenttia niin siinahan sita ollaankin. Tyhmaahan tama kaikki on, 23-vuotias on vasta elamansa alussa.
Tamakin tapaus, josta alkuperaisessa tekstissani kirjoitin, joka oli tosissaan ja jatti yhtakkia ottamatta yhteytta, otti eilen illalla yhteytta ja keskustelimme, pyysi anteeksi. Ei silla ettako enaa jatkaisin, mutta ainakin tuli parempi olo itselleni.
Pitaa tosiaan vaan alkaa totutella tahan yksin elamiseen, eihan yksinolossa mitaan pahaa ole. Tiedan etten muuten olisi ryhtynt kaikkiin noihin tapailuihin heti eron jalkeen, mutta olin ulkomailla vaihdossa juuri tuon ajan ja siella se meno oli aika erilaista. En puolustele, mutta tiedan sen olevan selitys kaikelle. Nyt palasin takaisin normaaliin elamaani ja tiedan ettei sama meno jatku.
Jatan omaan arvoonsa kommentit tyhmyydestani, yksinkertaisuudestani, siita olenko jakorasia, jne. Ei mielestani ihminen ole jakorasia jos 4.5v suhteen jalkeen tapaili paria miesta vaihdon aikana (eika siis samaan aikaan). Myos aivan fiksuilla ihmisilla osataan leikkia suhteissa, koska siinahan leikitaan sydamella, ja sydan ja jarki ei aina kulje samaa reittia. Enka pida itseani yksinkertaisena siksi etta pystyn myontamaan pelkaavani yksinoloa ja yksinjattoa pitkan suhteen jalkeen, ja etta pystyn analysoimaan asiaa itsekin enka anna itseni vaipua masennukseen tietamatta mika vaivaa.
Kiitos kaikille vastanneille, suurin osa sanoikin ihan sita samaa eli etta omaa aikaa, omaa aikaa, omaa aikaa. Ja juuri sita tarvinkin. Asettautua. Olen reissannut elamassani niin paljon ja asunut niin monessa eri maassa etten ole paljon ehtinyt asettautua, ja se ehka onkin ongelmana. Tarvin aina jotakin tekemista, jotakin uutta mita odottaa. Vaarin...
Suunta parempaan (yksinaiseen ;)) elamaan!