ja heikko yritys pitää hänet palstalla :D.
Tervehdys kaikille.
Olen kirjoitellut joskus, ottanut kantaa keskusteluihin, joskus iloisena joskua kiukkusena.
Kerron vähän taustani: olen ulkomaalainen nainen entisestä itäblokista, asunut, opiskellut ja tehnyt työtä monta-monta (15) vuotta Suomessa.
Olen kuulunut koko ikäni "vähemmistöön", sekä kotimaassa että Suomessa; minulla on erinomaisen hyvä taloudellinen tilanne, terveys, henkinen elämä, ystävät.
Kaikki näyttää olevan hyvin, pitäisi olla todella hyvin, mutta...sitä ei juuri ole.
Juurettomuus, ikävä sitä kotia ja äitiä, lapsuuden ja nuoruuden nostalgiset muistot ovat asioita jotka estävät minua olemasta onnellinen...edes vähän.
Suhteet ovat pinnallisia: omien maanmiehiin en luota koska tunnen heidät liiankin hyvin :D, suomalaisiin en pysty luottamaan koska heitä en tunne ollenkaan ( on ollut hyvien kokemuksien lisäksi huonojakin kokemuksia - luottamuksen tuhoavia).
Jatkan elämäni päivästä toiseen, toivoen että voisin joskus tuntea olevani "kotona". Samalla tiedän että elämäni lähestyy joka päivä loppua ja siitä toivosta ei ehkä tule mitään.
Olette keskustellut monista monikultuurisuuteen liittyvistä asioista, enemmän tai vähemmän asiallisesti :D - olisi iloa nyt saada teiltä mielipiteitä pienen "muurahaisen murheista".
Tervehdys kaikille.
Olen kirjoitellut joskus, ottanut kantaa keskusteluihin, joskus iloisena joskua kiukkusena.
Kerron vähän taustani: olen ulkomaalainen nainen entisestä itäblokista, asunut, opiskellut ja tehnyt työtä monta-monta (15) vuotta Suomessa.
Olen kuulunut koko ikäni "vähemmistöön", sekä kotimaassa että Suomessa; minulla on erinomaisen hyvä taloudellinen tilanne, terveys, henkinen elämä, ystävät.
Kaikki näyttää olevan hyvin, pitäisi olla todella hyvin, mutta...sitä ei juuri ole.
Juurettomuus, ikävä sitä kotia ja äitiä, lapsuuden ja nuoruuden nostalgiset muistot ovat asioita jotka estävät minua olemasta onnellinen...edes vähän.
Suhteet ovat pinnallisia: omien maanmiehiin en luota koska tunnen heidät liiankin hyvin :D, suomalaisiin en pysty luottamaan koska heitä en tunne ollenkaan ( on ollut hyvien kokemuksien lisäksi huonojakin kokemuksia - luottamuksen tuhoavia).
Jatkan elämäni päivästä toiseen, toivoen että voisin joskus tuntea olevani "kotona". Samalla tiedän että elämäni lähestyy joka päivä loppua ja siitä toivosta ei ehkä tule mitään.
Olette keskustellut monista monikultuurisuuteen liittyvistä asioista, enemmän tai vähemmän asiallisesti :D - olisi iloa nyt saada teiltä mielipiteitä pienen "muurahaisen murheista".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Japanilaisen mies ehkä meni, mutta uusia tulee... älä menetä toivoasi.
Minun ulkomaalainen mieheni on ollut täällä Suomessa jo 9 vuotta. Monesti olen ihmetellyt, että miksi, koska hän ei edes pidä koko maasta. Mutta eipä ole minusta ollut oleskelulupa kiinni. Aika monella "vähemmistöllä" on juuret kiinni jossakin muualla, eikä niistä haluta päästä irti. Ehkä tässä onkin se pääsyy, miksei työllistytä jne. Suomessa on pakko osata suomea, ja myös pakko käyttäytyä paikallisten tapaan...
En minä minnekään ole hävinnyt, varsinkaan murjottamaan.
Mutta, jotenkin vain tuntuu siltä ettei täällä ole enää sen kummempaa uutta jutun juurta. Provot ja Peikot eivät ole minua koskaan kiinnostaneet ja Willen lisäksi ei oikein täällä ole samojen asioiden kanssa painivia ihmisiä. Ja loppuen lopuksi monikulttuuriset suhteet ovat kuitenkin ihmissuhteita joten niiden ongelmat ovat yleismaailmallisia.
hymiö ; )
vituttaa mua.
Niinpa niin, maahanmuutajan kipua on minullakin. Erityisesti kun "vahan" vanhenin ja aloin oikein kunnolla pohtimaan miten se elama on erilaista taalla kuin kotosuomessa. valilla tuntuu tosi surulliselta miettia etten ehka koskaan palaa pysyvasti palaa suomeen ja en luultavasti pysty tarjoamaan lapsilleni yhta ihanaa suomalaista lapsuutta kuin minulla oli. nama ovat naita murheita, joista on pakko paasta yli jos haluaa kunnolla viihtya missa on.
MUTTA taytyy muistaa miten elamassa vaihtelu ja uusien asioiden nakeminen on rikkautta ja koittaa pitaa kiinni omista juuristaan sulkematta silmia kuitenkaan ymapristolle. Tuntuu aika oudotla ettet ole 15 vuoden aikana oppinut tuntemaan suomalaisia riittavasti..? «Vai etko vain pida siita mita olet nahnyt?
miten olet "hoitanut koti-ikavaa?? minakin kaipaisin vinkkeja tahan ongelmaan...
;)
joka on luottamuksensa kanssaihmisiin menettänyt. Tuttavapiiriini kuuluu joitakuita samallalailla kommentoivia "itäblokkilaisia" :) Luotettavat ystävät ovat heilläkin todella vähissä.
Ikävään ei kai auta aikakaan. Mutta jos antaa itselleen luvan asettua, kaipaus taustalla, vaan ei aina päällimmäisenä.
Jos yhtään lohduttaa, niin meillä ulkomaalaisen kanssa avioituneilla on monilla samantyyppisiä kokemuksia maanmiehistämme, jopa läheisistä sukulaisista, kuin sinulla. Ja puolisoillamme sitten ne omat kokemuksensa niistä tänne eksyneistä maanmiehistään. Eli sinänsä olet muuten valinnut täysin oikean palstan :)
Mukavaa ja onnellista jatkoa toivotan sinulle :)