Olemme mieheni kanssa harkinneet muuttamista yhteen, emme kumminkaan paljoa ole vielä ehtinyt puhua, joten ajattelin kysyä miten muilla hoidetaan menot. Esimerkiksi vuokra, ruoat yms?
Mielestäni menot olisi reiluinta laittaa puoliksi ja siitä lähteä :)
Mielestäni menot olisi reiluinta laittaa puoliksi ja siitä lähteä :)
Vastaukset 27
Vanhimmat
jos toinen tienaa kolminkertaisesti toiseen verrattuna niin ei silloin ole kohtuullista vaatia toista maksamaan yhtä paljoa kuluista...
Miesystäväni tienaa 15 kertaa enemmän kuin minä (hänellä johtajan palkka, minulla osa-aikatyö), joten mies kustantaa asumiskulut.
Oman palkkani käytän ruokaan, myös puhelinlaskuun menee pieni osa. Vaatteita en juuri osta, enkä omista autoa.
JOS tulomme olisivat samaa luokkaa, pitäisin reiluna sekä yhteistä että omaa tiliä. Tai jos oikein tarkkoja oltaisiin, yhteiset menot vois suorittaa tietyjen prosenttien mukaan. Tosin yhteisen tilin haluaisin vain avioliitossa, en pelkästään yhdessä asumisen perusteella...
No mun mies ei tienaa kolminkertaisesti vaan kaksinkertaisesti. Puoliksi maksellaan yhteiset kulut. Esim. asuntolaina menee yhteiseltä tililtä suoraveloituksena ja molempien omilta siirtyy sinne raha sitä ja muuta varten. Menot sen mukaan, että mun tulot riittää ihan hyvin puoleen. Jos mies haluaisi elää leveämmin niin sitten eri asia.
meillä on niin että muija maksaa kaiken ja mie piän hauskaa...siitä lähetää. No ei vaineskaa, Pakko ne maksamiset on suhteuttaa vähän sen mukaan mitä kukin ansaitsee.
Eli kun muutimme yhteen avasimme yhteisen tilin, molemmilla siihen omat kortit. Tililtä maksetaan kaikki yhteiset menot; vuokra, ruoka, sähkö yms.
Molemmat siirtää tilille rahaa joka kuukausi, meillä lähes samansuuruiset tulot, minä siirrän vähän enemmän koska mies maksaa itse autonsa josta minä hyödyn, mökkimatkat ja kaupassa käynnit.
On myös helpposeurata tiliotteista kuinka paljon kuukaudessa menee mihinkin rahaa ja näin olleen yrittää ehkä säästääkin vähän menoissa.
Omat menot molemmat maksaa omilta tileiltään, kuten lehdet, puhelin yms.
Välillä toinen tarjoaa illallisen ravintolassa tms jos on enemmän rahaa tai muuten vaan. Aika tasan meillä menee, vielä ei ole riitaa tullut, tosin vasta 7kk asuttu yhdessä, että eihän sitä tiedä.
Edellisissä suhteissa meistä molemmat on olleet ns elättäjiä, joten molemmista tälläinen että on omat rahat ja yhteinen tili vain yhteisille menoille tuntuu hyvältä. Toki puolin ja toisin ostellaan jos siltä tuntuu ettei se ole ihan kiveenhakattu juttu.
Toki tunnen yhden parin jotka tekee niin että laskee tasan puoliksi kaikki ostokset ja sitten toinen siirtää toisen tilille rahaa. Tästä tietysti vähennetään naisen tampoonit ja miehen partavaahdot, toinen ei maksa mitään toisen menoja.
Me laitetaan myös yhteisiä juttuja varten rahat aina tilistä sivuun. Loput tuhlataan kuinka itse halutaan. Ja kaikki menee puoliksi, vaikka minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheni. Tuntuu mielestäbni reiluimmalta näin, mutta enpä tiedä miltä sitten tuntuisi jos asiat olisivat toisin päin. Pitääpä ottaa asia puheeksi..
Heh, meillä kaikki niin rahat kuin tavarat ovat yhteisiä, 2 vuotta ollaan yhtä pidetty josta yli vuosi asuttu yhdessä eikä mitään ongelmia ole rahojen käytön suhteen syntynyt. En voisi kuvitellakkaan et olisi minun, sinun ja yhteiset rahat, mun mielestä semmonen systeemi ei toimi pitemmän päälle ja tulee tunne ettei luota toiseen täydellisesti joka on minusta hyvän ja pitkän suhteen perusta
Kerroin tuossa alempaa minun ja avomieheni mallista: molemmilla omat tilit jonne tuet/palkat tulee, rahat käytetään kuin yhteiset suhteuttaen menot sen hetkiseen taloudelliseen tilanteeseen. Enemmän tienaava siis maksaa enemmän. Rahat käytetään kuin yhteiset, yhteisiin tarpeisiin pienen perheemme parasta ajatellen. Yhteistä tiliä meillä ei ole, emmekä tuskin tule sellaista hankkimaankaan. Meille tämä malli sopii loistavasti, kertaakaan 6-vuotisen suhteemme aikana emme ole tapelleet rahoista :)
Aika jännä, että sinä näet erilliset tilit (tai "minun ja sinun" rahat) epäluottamuslauseena. Mitä väliä sillä on, millä tilillä rahat makaavat tai kuka tilin omistaa, kunhan ne käytetään yhteisen hyvän edistämiseksi? Mielestäni tilin nimeä tärkeämpi on, miten suhtautuu rahoihin ja niiden käyttöön. Ei auta, vaikka molempien nimet on tilissä jos toinen silti pitää itse tienaamiaan rahojaan "omina".
Ja mitä erillisten tilien toimivuuteen tulee voin sanoa, että ei se ole pitkäaikaisen, luottavaisen suhteen este. Sillä sekä minun, että mieheni, vanhemmat käyttävät tätä mallia, heilläkin on "omat" tilit, ja yhdessä ovat olleet jo useita kymmeniä vuosia. Omat vanhempani 35v ja mieheni vanhemmat 30v. Ei se, että tulot ohjautuu eri tileille tarkoita, etteikö toiseen luottaisi. Ei meillä tiliotteet tai muut ole mitään salaisia asiakirjoja, vaan toisen tuloja/menoja saa tutkia jos haluaa.
Luottamusta voi siis olla, vaikkei yhteistä tiliä olisikaan.
Olen asunut miesystäväni kanssa yhteisessä asunnossa, eli avoliitossa, melko tasan viisi vuotta. Meillä menot jaetaan tulojen mukaan. Se, joka tienaa enemmän myös maksaa enemmän.
Olemme vielä opiskelijoita, ja tulomme ovat vähintäänkin epäsäännölliset, joku kuukausi toinen meistä saattaa tienata 2000e ja toinen taas nostaa vain opintotukea 400e. Tällaisissa tilanteissa olisi epäreilua jakaa kaikki menot 50-50, koska vähemmän tienaavahan siinä kärsisi. Kyllä suhteessa pitää pystyä jakamaan sängyn lisäksi myös rahansa :)
Tulimme siis suhteemme alussa siihen tulokseen, että reiluinta on jakaa maksut suhteessa tuloihin. Suurimmaksi osaksi ajasta tulomme ovat olleet kutakuinkin yhtä suuret, jolloin olemme maksaneet vuokran vuorokuukausina, maksaneet ruokaostokset noin joka toinen kerta sekä jakaneet muut maksut/laskut niin, että summista tulee suunnilleen yhtä isot. Emme siis tasaa jokaista pientä ostosta tasan, emmekä pidä mistään kirjaa, vaan maksamme vuorotellen suunnilleen joka toinen lasku/ostos. Maksamme kuitenkin molemmat ite "omat" menomme, kuten kampaamoreissut, vaatteet, harrastukset, reissut jne. Meillä on omat tilit, jonne palkat/tuet ohjautuu, tuskin tulemme koskaan siirtymään yhteiseen tiliin, tämä malli toimii meillä.
Jos tulonne ovat suunnilleen yhtä suuret voitte mielestäni ihan hyvin jakaa menot tasan. Kannattaa kuitenkin miettiä, miten haluatte ja ajattelette toimia, jos tulot jonakin päivänä ei olisikaan tasan. Tuleeko paremmin toimeentuleva silloin kantamaan vastuuta koko perheen taloudellisesta tilanteesta, vai joutuuko vähemmän tienaava syömään makarooneja kun toinen vetää pihviä?
Sillon kun muutettiin yhteen (melkein 3v. sitten), oltiin molemmat opiskelijoita eli eipä kummallekaan niitä euroja ylimääräisiä jäänyt niin eipä myöskään eroteltu että kumpi maksaa mitäkin vaan ihan yhteisin rahoin ollaan menty alusta asti, kun siihen elämiseen eli yhteiseen sellaiseen ne rahat on aina menneet.
tilit on molemmilla. mies tienaa puolet enemmän, maksaa asuntolainan (talo hänen nimissään) ja sähköt yms. ja omat menot. minä omat opintolainat ja muut menoni yhteiseen vauvaamme liittyvät menot, sekä käyn pääsääntöisesti kaupassa. yhdessä asuttu kylläkin vasta 4kk. näin toimittu alusta asti, ei kylläkään mitenkään erityisesti keskusteltu asiasta. keskustellaan sitten jos aihetta tulee.
Eli pihi ukkos antaa sun maksaa lapsen kulut ja ruuat ja itse maksaa vaan omaa kämppäänsä. Eron tullessa sä pennitön lapsen kanssa, ukolla asunto maksettuna. Mieti vähän! Ja tienaa vielä puolet enemmän..
no, mutta minähän en maksa nyt asumisesta, vedestä, sähköstä yms. mitään. ja sen verran jää rahaa menojen jälkeen että laitan säästöönkin. ja voin käydä kampaajalla yms.extraa. avokkini auto on minulla käytössä ja hän maksaa bensat jne. että en nyt tiedä onko välttämättä niin huono ratkaisu. ajatellaanpa jos olisin yksinhuoltaja, niin huonommin menisi talousasiat.
Toki varmasti olisi asiat huonommin, jos olisit yh, mutta eikö kannattaisi vähän omaa (ja lapsen) selustaa turvata!? Todellä lyhytnäköistä ja suoraansanoen typerää toimintaa. "Naisen 25" pointti on täyttä asiaa.
Miehesi senkun kerryttää omaisuuttaan, ja sinun rahasi kuluvat juokseviin päivittäismenoihin, joista ei mahdollisen eron hetkellä jää mitään käteen. Ehdottomasti mars pankkiin ja järjestätte niin, että otat edes pienen siivun miehen asuntolainasta omiin nimiisi ja ryhdyt lyhentämään sitä. Näin pystyt edes hieman turvaamaan omaa tulevaisuuttasi.
se onnistu ainakaan pariin vuoteen,
minulla maksuhäiriömerkintä ja takuu-säätiön takaama laina.
katsotaan sitten kun merkintä poistuu ja työpaikka löytyy...
enpä todellakaan ole ajatellut että tämä meidän systeemi olisi jotenkin "epäreilu" minua kohtaan...
ja lainan otto (vaikka olisikin järkevä asuntolaina) hirvittää tällä hetkellä aikaisempien sähläyksien vuoksi...
mutta virheistä oppii.
perheessä minä, minun 2 lasta, mies ja yksi yhteinen lapsi. Mies maksaa vuokran, ja aika lailla muitakin laskuja. Minä hoidan ruokapuolen (joskus mies saattaa maksaa myös kaupassa) ja maksan joutain laskuja.
Minä pääasiassa hoidan lapsille vaatteet ym.
Aika lailla meillä pätee sellainen kirjoittamaton sääntö, että se maksaa kenellä rahaa on, se toimii koska meille raha on toissijainen asia. Ja mielestäni myös parisuhteessa tämän pitäisi näin mennäkkin.
Me tehdään mun poikaystävän kanssa sillä tavalla, että kumpikin maksaa tasan puolet kaikista yhteisistä laskuista, ja kaupassa jaetaan kassalla ruuat tasaisesti siten, että molemmat maksaa omansa ja puolet yhteisistä. Olemme opiskelijoita, joten siksi tarkkuus. Jos ostan kotiin jotain uutta, niin poikaystäväni maksaa siitä puolet minun tililleni. Olen ollut tyytyväinen tällaiseen menettelyyn. :)
mies hyvässä duunissa, minä joskus duunissa tarjoilijana. Mahtavat palkkaerot meillä ja aina ei tiedä koska saan töitä ja koska en. Kun olen työttömänä, en saa mistään sentin senttiä..
Mies maksaa asuntolainan lyhennyksen, minä vastikkeen. Muut laskut laskut menee periaatteella se kenellä sillon rahaa maksaa. Omat jutut maksetaan itse.
toiminut meillä hyvin, ei olla muutenkaan ikinä kyttäilty että kuka maksanut minkä laskun milloinkin =)
Kun muutimme yhteen, miehen bruttotulot kuukaudessa oli 3000 euroa ja minun 0 euroa. Mies maksoi vuokran, veden, sähkön, netin, tv-luvan, auton jne. Hän siirsi tililleni joka kuun alussa 200e, ja tuolla "kuukausirahalla" ja kesätyörahoilla maksoin omat juoksevat menoni (ruoka, hygieniatuotteet, puhelinlasku yms). Ruoat ostettiin tosiaan erikseen, koska söimme ja syömme niin erilaisia ja erihintaisia sapuskoita.
Nyt olen ollut kuukauden töissä. Palkka noin puolet miehen palkasta. Mies maksaa omasta halustaan edelleen vuokran, veden, sähkön, netin, tv-luvan, auton jne. Mutta "kuukausirahaa" en enää saa =) Koska olen mahdollisesti kohta lähdössä jatkamaan opintoja, ei ollut järkeä ryhtyä suureellisemmin muuttamaan järjestelyä.
Eli siis: Tuloihin suhteutettuna minä tuon jakaisin. Jos rahat ovat erilliset. Sitten taas jos joskus tulee niin vahva "me"-fiilis niin lakatkaa laskemasta ja maksaa kuka jaksaa, siirrellään sitten tililtä toiselle jos toiselta uhkaa varat loppua.
Tuttavapariskunnalla on "taloustili" jonne siirtävät tietyn prosenttiosuuden nettotuloistaan kuukaudessa, sieltä maksetaan vuokrat, laskut, ruoat yms. Kumpikin sitten omilla rahoillaan voi ostaa mielensä mukaan uuden telkkarin tai kaapillisen kenkiä.
Tärkeintä ei ole se, onko systeeminne meidän mielestä reilu, vaan se, sopiiko se teille. Raha on pirun tyhmä ja masentavan yleinen syy suuriin riitoihin.
Aika lailla oon samassa tilanteessa kuin sinä. Oon muuttamassa yhteen mieheni kans ja enpä oo asiaa kerenny ajatella. Mies sanoo että hänen rahat on minun rahoja jne (hän kohtuupalkkaisessa työssä, minä syksyllä opiskelija eli kulut ei mee puoliksi jo sen takia etten oo oikeutettu asumislisään). En tiedä miten tämä käytännössä tulee toimimaan. Yhteinen tili taitaisi olla helpoin ratkaisu.
Aiemmin oon asunu 2 miehen kans.
Ekan kans olin koko ajan joko opiskelija tai työtön ja hän töissä. Erilliset tilit oli mutta minä hoidin meidän raha-asiat, laskun maksut ym. Sen tililtä maksettiin, jolla oli rahaa. Jos kaikki rahat miehen tililtä meni laskuihin, ostettiin kaikki muut siinä kuussa minun rahoilla. Eli yleensä siirsin rahaa hänen tililleen käyttöä varten tarpeen mukaan.
Toisen kans olimme kumpikin palkkatyössä. Minä maksoin asuntolainan ja oman auton bensat/kulut ja hän loput. Vuositasolla rahan meno oli kummallakin yhtä suuri. Toimi ihan jees. Kummallakin sitten omat käyttörahat ja jos toiselta loppui nin toinen antoi lisää. Toimi ihan hyvin. Sen suhteen alussa olin työtön, joten hän maksoi kaiken eikä haitannu mitään. Tosin inhoan toisten siivellä elämistä niin paljon etten pyytänyt rahaa kuin kaikkein välttämättömimpään ja korkoina maksoin tavalla tai toisella takaisin (lahjoilla ym) kun sain töitä.
En ymmärrä että joillakin kauppalaskutkin menee tasan puoliksi ym. Miehethän syö enemmän ku naiset, onko se ruokalaskun maksaminen prosentuaalista siihen nähden, paljonko toinen syö? No joo meni vähän yliammutuksi. Jos sellainen joillekin toimii niin okei :) Ite kun oon yleensä ollu vähätuloisempi niin oon vetäny toisen rahoilla itelleni todella tiukan linjan. Jos itelläni on rahaa niin törsään sekä itseeni että rakkaaseeni, miksi ei? Raha on katoavaista, läski on ikuista :) Ensimmäinen poikaystäväni nipotti aina siitä kun oon vähätuloisempi mutta kun ehdotin erilleen muuttoa niin sekään ei käyny :) Miehet.
Itse olen asununut mieheni kanssa reilun puoli vuotta, aluksi asuttiin minun kaksiossa, jossa maksoin yhteisen asumisen kaksi ensimmäistä vuokraa, kun miehellä oli vielä oma asuntokin, vaikka asuttiinkin yhdessä. Nyt ollaan maksettu kaikki puoliksi, ikävää minun osalta kun ei ole kesällä ollut tuloja, on vain jostain ollut aina raha kaivettava. Miehelläni on taas kesän/syksyn ajalla hyvät tulot reilut 2000e kuussa. Kun itsellä alkaa työt ja palkka juoksemaan mieheltäni loppuu sitten työt, enkä mielestäni ole valtuutettu maksamaan kuin puolet kaikesta, vaikka minulla siitä varmasti tuleekin huono omatunto.
meillä kummallakin omat tilit, mutta menot hoitaa se, jolla on silloin rahaa. Suuremmista hankinnoista päätetään yhdessä. Hyvin on toiminut jo yli seitsemän vuotta!
Mies omistaa asunnon, johon minä muutan. Miten lainan lyhennykset jatkossa? Lisäksi hän omistaa auton jota maksaa. Minulla taas nimissäni auto, asuntovaunu ja muutama eläin :)
En ymmärrä miten voisimme näitä maksaa niin että se olisi tasapuolista? En varmaan voi ottaa puolia asunnosta heti nimiini ja alkaa lainaa lyhentämään, mutta voisiko tosiaan ottaa osan lainasta omalle vastuulle..
Minulla on useampi tili, joista yksi on sellainen, mihin avomieheni kanssa siirrämme molemmat kuukaudessa tietyn summan rahaa. sieltä maksetaan vuokra ja autorahoituksen lyhennys. Sen jälkeen sinne jää aina ylimääräistä rahaa, joka jätetään "lojumaan" yllättäviä menoja/lomamenoja/yms varten. Miehelläni ei ole käyttöoikeutta tiliin, koska rahat säilyvät paremmin tilillä kun oikeus on vain minulla.
Muuten olemme sopineet niin, että mies maksaa kiinteitä laskuja (vakuutukset, sähkö, sanomalehti, tv-lupa, yms) ja minä hoidan ruokapuolen juoksevat kulut sekä mm. omat puhelinlaskuni, vaatetilaukseni, jos haluan "naisten hömppälehtiä". Mies maksaa lähinnä bensakulut, koska lähinnä vain autoa käyttääkin. Karkeasti ottaen minulta menee kuitenkin hieman enemmän rahaa meidän yhteisiin kuluihimme mutta toki pystyn sitä nipistämän säästämällä ruokakaupassa. Tienaan kuitenkin hieman enemmän (en paljoakaan), joten sitä kautta asia on minulle ihan ok.
Jakautuminen on näin, koska minun on helpompi säännöställä rahani niin, että rahaa riittää siihen ruokaan vielä ennen tilipäivääkin. Mies tuppaa tuhlaamaan kaikki rahat sen jälkeen kun laskut on maksettu. :) Homma toimii, molemmat ovat tyytyväisiä.
Mielestäni on aika pilkun viilaamista, jos kaikki lasketaan tasan puoliski. En jaksaisi sellaista, koska siihen menisi ihan hirveästi liikaa aikaa ja ajattelen kuitenkin taloutemme yhteiseksi, koska yhdessä asumme. Molemmilla kuitenkin omat tilit enkä tule ikinä ottamaan yhteistä tiliä kenenkään kanssa. Meillä vaan menee niin, että minä olen se vähän pihimpi ja mies tuhlarimpi; kumpikaan ei kuitenkaan niuho rahojen suhteen. Jos mies haluaa yhteisistä "säästöistämme" käyttää johonkin niin sitten siirrän tarvittavan summan hänen tililleen "säästötililtä".
Hakekaa oma systeeminne, joka sopii molemmille. Raha-asiat kun tuppaavat kuitenkin olemaan aina suhteessa se joka helpoiten rupee nävertämään välejä.
olemme seurustelleet n. 4vuotta. Mies on kirjoilla muualla mutta käytännössä asuu luonani.Kaikki on minun; vuokra-asunto,auto,huonekalut jne.
Koska mies on osapäiväduunissa ja tienaa aika heikosti, joudun maksamaan suurimman osan menoista. Eipä minunkaan palkka hääppöinen ole, ja vuokrakin 800 €, mutta minkäs teet kun toisella menee rahat ulosottoihin ym omiin kuluihin joista kaikista ei minulleedes kerrota.Ruokaa hän ostaa silloin kun on rahaa ja joskus antaa rahaa vuokraan, sekä ostaa autoon bensaa kun kerran käyttää sitä työmatkoihinsa.
Kyllä mua välillä ottaa päähän kun ajattelen tavallaan elättäväni häntä mutta toivon että löytäisi paremman duunin niin asiat muuttuisivat.
Riitojakin on aiheesta käyty mutta eipä ne riidat raha-asioita ratkaise.
Muutimme siippani kanssa n. puoli vuotta sitten yhteen. Tarkoitus oli maksaa menot puoliksi, emme tehneet mitään sen tarkempaa jakoa (vuokran jaoimme molemmille tasan ja ruokaostokset maksoimme suunnilleen vuoron perään). Minä olin koulussa ja osa-aikatöissä (kuten jo 5 edellistäkin vuotta), mieheni töissä (1/2 vuoden jopi armeijan jälkeen).
Hetki muuton jälkeen jouduin lopettamaan työt (olin tehnyt liian kauan liian paljon, enää ei pää kestänyt), ja kuten jokainen tietää, opintotuella ei paljoa eletä. Neljän kuukauden ajan minä maksoin vain omaa puoltani vuokrastamme, mieheni kaiken muun. Keväällä koulun loputtua ja kesätöiden alettua tilanne "normalisoitui". Nämä kuukaudet kyllä osoittivat mieheni todella rakastavan minua. Kun valitin hänelle pahaa oloani rahattomuuteni takia, hän sanoi vain että maksat vaikka taas sitten kun on rahaa.
Nyt molemmilla alkaa uusi koulu, ja kesätyömme jatkuvat muutamien tuntien sopimuksella. Molemmilla siis melko samanlaiset tulot ja yritämme taas menojakin jaella. Tuo kevät osoitti, että kaikesta selvitään rakkaudella ja ystävyydellä. Mitenköhän osaisin miestäni kiittää? Ilman häntä olisin kai muuttanut veneen alle. Tai vanhemmilleni.. =)
Mies maksaa asumisen, koska on huomattavasti varakkaampi ja hyvätuloisempi kuin minä(moninkertaisesti). Oma palkkani kuluu vain itseeni, koska meillä ei ole lapsia. Mies on sanonut monesti, että voin käydä vaateostokislla tai mitä sitten tarviinkin, hän voi maksaa - mutta en oikein osaa thedä sitä, kun ei olla naimisissakaan.
Mielestäni oli naimisissa tai ei, perusmenot on reiluinta maksaa ihan tilanteen ja tulojen mukaan. Ei ole reilua vaatia toiselta suhteellisesti suurempaa osuutta.