Eihän toi nyt mikään yllätys ollu, kun aamulla nousi, että ekana meinas äijän sukkakasaan liukastua. Vuosienkaan koulutuksen jälkeen oppi ei ole menny perille. Matka jatkuu keittiöön..jaahans, yöl on sit mussutettu vähän huikopalaa, eikä niitä astioitakaan ole muistettu huuhdella. Siinä haisevat. Otsarypistyneenä pääsen vihdoin vessaan pissille ja niinpä tietysti, pytyn kansi on ylhäällä ja reunoillekin vähän ruikittu. Vallan mukavaa. Mut katos, on se muistanu laittaa uuden vessapaperirullan telineeseen. Nih, mut jumankekka kun muistais viel et MITEN päin, mä olen jankuttanu siit kyl..
Tossa noita nyt olis, juttuja mitkä ärsyttää monia emäntiä. Jo klassikoiksi asti. Mitkäs olis vastaavat meissä akoissa kun saattaa nyppiä teitä miehiä? :)
Tossa noita nyt olis, juttuja mitkä ärsyttää monia emäntiä. Jo klassikoiksi asti. Mitkäs olis vastaavat meissä akoissa kun saattaa nyppiä teitä miehiä? :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ärsyttävintä oli se, että siivousasioita olisi pitänyt tehdä aina kun partnerini niin halusi. Ei osannut ottaa huomioon väsymystilaani tai sitä, että olin tietokoneella tai pelasin pleikkarilla, siksi lähdinkin usein pois kotoani.
Lopulta vitutuskäyrä jäi pysyvästi sen verran korkealle, että päätin kasata sen kamat muutamaan jätesäkkiin ja ajoin sen kamat hänen vanhempiensa omakotitalon pihalle oven taakse jätin kun eivät olleet paikalla. Kissaa kutitin leuan alta ja sanoin hyvästit, kun arvelin etten enää siellä käy kahvilla jatkossa ja kissaa silittämässä. Kissansa kun toimii siellä vahtikissana päivät.
Kun tyttöystävä tuli kotiin niin otin siltä sanaakaan sanomatta avaimet asuntooni ja sanoin, että seuraa perässä. Mentiin autooni ja vein sen vanhempiensa asunnolle, siellä ne olikin jo paikalla koko kööri. Laskin naiseni ulos ja hän poistui itkien. Toivon mukaan otti opikseen tai sitten ei, jos jollakin tulee mieleen, että mun pitäisi sietää pikku käskytystä himassani kun tulen himaan, että imuroi, laita tiskit koneeseen, sulta jäi aamulla petaamatta, petaa sänky, kilo paskaa inohtui osta, lähde hakemaan sitä kaupasta. Ja jos kysyin, että nyt hetikö niin hän vastasi ettei heti vaan välittömästi.
Alussa hän oli mukava, lähdettiin siitä, että kumpikaan ei vaadi toiselta muuta kuin rehellisyyttä, mistään simputuksesta ei ollut puhetta, mutta seuraavan kanssa täytyy tehdä lista ja yhdessä se läpi.
Kyllä yksinolo on mukavaa j korkeintaan aina välillä käydä tapaamassa naisia ja antaa löysää sopivasti kunnes on aika näyttää kuka oikeasti olen ja sanoa, kiitti panoista, kiertoon vaan =)
Miten matka meni, mikset ole vastannut postiini mitään, kartteletko mua...???
Irtosko pesää Bangkokissa?
Hyvästi, en jaksa, karttelen.
Eihän toki sellaista minulle tytöt tarjoile, juteltiin vaan säästä, siitä miten on ilmoja pidellyt....
*punastuu*
Siis hyvästi vai meni matka hyvin? Milloin jaksat ja miksi karttelet? Mitä pahaa oon sulle tehnyt???
Se kun pitää soittaa töihin, vaikka ei ole mitään merkityksellistä sanottavaa... Työ aikaa menee aivan turhaan ja se kustantaa aika paljon omalla kohdalla työparin kanssa se maksaa noin euron minuutti yhtiölle.
Sitten ruokakaupassa maleksiminen. Shopailu erikseen, mutta kun ei vaan osata päättää, syötäisiin tai mitätiski ainetta käytettäisiin. Päätökset voisi tehdä jo ennen kun menee asioimaan liikkeeseen.... edes suurpiirteisesti. ARGH nämä pari juttua häiritsee omalla kohdalla. Niitä varmaan on vielä vähän lisääkin...
Koirankin kouluttaa helpommin kuin jäärän miehen.
Nimim. "Yks emäntä vaan" toi mielestäni erityisen hyvin esiin muutamia oleellisia seikkoja siitä, miksi miehen on syytä välttää avioliittoa/pitkää parisuhdetta kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Syitä pitkän parisuhteen välttämiseen on satoja. Mutta kahteen kiteytettynä ne kuuluvat:
1. Oma mielenterveys.
- kuka kestää samaa, nalkuttavaa naista vuosikausia?
2. Sukupuolielämä
- kuka jaksaa satoja ja tuhansia kertoja saman naisen kanssa, muuta kuin ankarasta velvollisuuden tunteesta johtuen/pahimmassa puutteessa?
Takavuosina olin itse erään naisen häikäilemättömän, salakavalan ja itsepintaisen vehkeilyn vuoksi vaarassa, lähes aivopestynä ja monipuolisen eroottisen suggestion tahdottomana uhrina, tulla viekoitelluksi alttarille ja papin eteen. Hääpäiväkin oli sovittu.
Onneks mä tajusin hääpäivää edeltävänä iltana mennä istumaan erääsen nightclubiin ja alkaa selventämään/virvoittamaan sumeaa päätäni muutamalla tequilalla(n. 15 kpl plus lantringiksi nautitut vodka tomaattimehut)....Epätoivoista, yksinäisen miehen monologiani liittyi vielä kuuntelemaan eräs vähemmän päivänvaloa kestävä, mutta yöaikaan mitä aistillisin, viehättävä kurtisaani...
Seuraavana aamuna karistin kaupungin pölyt jaloistani.
oli surullinen
Miksi se oli surullinen?
Idioottimainen kaikessa lyhyydessäänkin, nainen asialla.
Elämä on siitä erikoinen juttu, että sen pohjavirrat ovat aina hieman surullisia.
tekstisi luin. Huumorilla surullinen asia. Elämä on juoksua. Joskus oikeaan suuntaan.
Parempi kuitenkin juosta, vaikka menneiden vuosien suloiset ja haikeat varjot huohottaisivatkin kantapäillä...
varjot välillä kaiken alleen jättävät.
Saa itseään muistuttaa kiiruhtaessaan,
rakkaus on lepo -
ainoa mitä ihmisillä on
tämä juttu ei pitänyt kirjaimellisesti paikkaansa. Yhdelle kaverilleni kävi vuosi sitten niin, että hääjärjestelyt korttien kirjoittamista vailla jä jätkä pamauttaa yhtäkkiä että ei mennäkään.
Siinä tyttö huomaa että ei ole enää parisuhdetta eikä kämppää (yhteen piti muuttaa). Gradua ois pitänyt tehdä mutta ei onnistunut, koko kesä meni kovassa masennuksessa.
Halveksin ihmisiä jotka eivät osaa olla rehellisiä ja lähteä ajoissa, elättelevät toisissa turhia luuloja.
Joo. Hassua kun ne sukat pitää jättää lattialle :D No mutta siis tässä yhtenä kauniina päivänä oli ihana mieheni taas jättänyt kasan sukkia makkarin lattialle pyörimään..taisipa siellä olla boxeritkin. Kävelin keittiöön ja siellä oli puoliksi syöty leipä ja pesemätön lautanen pöydällä ja muruissa ja sotkussa koko pöytäliina. Maitokin oli jäänyt siihen kun ei ollu jaksanut kaappiin laittaa. Huokaisin ja katselin siinä ympärilleni. Teevee huusi olohuoneessa ja siellähän se sohvalla mussutti sipsejä ja niistäkin puolet sylissä. Siinä hetken tarkkailin tuota kummallista sottapytty-olentoa joka pysäytti mussuttamisen hetkeksi, katsoi minuun ja kysyi "mitä??" Yhtäkkiä alkoi naurattamaan koko homma. Mies kysyi, että mitä minä sille naureskelen ja nappasi paidanhelmasta kiinni ja nappasi mut sinne kainaloon sipsinmurujen sekaan. Siihen jäätiin ja sotkut sai jäädä minne huvittaa. Rakastan tuota miestä :)