... kestää vuosikausia/kymmeniä miehensä avioliiton ulkopuolisia yhdenyön tai paljon pidempään kestäviä (jopa kuukausien ja vuosikausia) suhteita vieraisiin naisiin? Ja jotka ovat vielä melko avoimia suhteita (yhteisiä konserttikäyntejä, ulkomaanmatkoja jne.).
MINKÄLAINEN TEIDÄN MIELESTÄNNE ON
NAINEN, JOKA ...
604099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
tuota ja kestin koska olin neuvoton mutta lopulta sain voimaa ja erosin sillä mieheni käytös loukkasi todella pahasti.
Eikä hän lopettanut vaikka kuinka pyysin.
Sitä pettämistä en hyväksynyt ja vaikka yritin sopeutua en siihen pystynyt.
lähinnä turvallinen kotisatama, ja saareke, johon turvautua ... olit hänelle äiti, joka passasi, teki ruoan, pesi pyykit, silitti vaatteet jne. Teit kaiken helpoksi miehellesi ja annoit oikeuden tehdä, niinkuin häntä huvitti ... annoit hänelle hoivaa ja äidillistä rakkautta. Ja mitä siitä itse sait? Ei ollut varmaan sinulla silloin ollenkaan omanarvontuntoa?
En sanonut tuota ilkeyttäni tai pahuuttani, yritän vain ymmärtää, mikä ajaa aviopuolison (petetyn) tuollaiseen itsetuhoiseen käytökseen, jossa omanarvontunto on lopulta nollissa.
kauheinta oli siinä kuviossa minuun kohdistuva väkivalta ja siksikin piti lähteä salaa.Olin todella muu kun nainen entiselle miehelleni mutta onneksi pääsin siitä pois ja nyt elän omaa elämää jossa tuntuu suorastaan ylelliselle etten tarvitse huolehia pelon alla hänestä.
tuollaisessa suhteessa, mutta iloinen siitä, että ymmärsit lähteä siitä kuitenkin pois. Huomasit, miten tärkeä itse olit, eikö vain? Oliko teillä lapsia? Anteeksi, että utelen. Kysymykseeni ei tarvitse vastata.
Ihmettelen myös sitä, että tuollaisilla puolisoilla kuitenkin vientiä riittää naismarkkinoilla. Itse en antaisi kellekään miehelle tilaisuutta olla ns. kukkona tunkiolla (siis varatuille), omanarvontuntoni on senverran hyvä. Samalla osallistuisin myös sekä itseni, että miehen puolison nöyryyttämiseen. Ei, sellainen ei sopisi omiin kuvioihini.
koko 30v avioliittomme ajan koin väkivaltaa,ja kaikki tuli siitä kun en hyväksynyt sitä että hänellä oli toinen nainen kuviossa mukana.
Vähän väliä paljastu että pettää mutta muutenkin hän piti minua kakkosluokan kansalaisena jota saa hyljeksiä.
Lopulta alko kehumaan muilla naisillaan ja odotin että lapset oli maailmalla ja vielä kestin koirankin takia koska uuteen kotiin en olis koiraa saanu oli jo niin iäkäs.
Kun koiramme sairauden ja iän takia poistui luotamme,minä lähdin pois ja en ole katunut päivääkään.
Vaikka toipuminen kesti ja varmaan kestää vieläkin kun tässä kirjotan vieläkin kärsimyksestäni.
Entisella miehellä on sama nainen jonka kanssa pettivät minua vuosia ja en kaipaa enää entistä elämääni mutta ihmettelen miten paljon jaksoin ja jaksoin.
Viimeinen niitti oli kun äitienpäivänä minun päälle sylki sillonen mieheni ja se oli vielä pahempaa kun lyöminen.
Olin ihan tavallinen ehkä liian kiltti perheenäiti joka kävi töissä ja huolehti kaikesta.
minä itken nyt jota en ole tehnyt pitkään aikaan....on varmaan muitakin saman kokeneita,ehkä siinä on käynyt vielä huonommin...surullista..
Tunnen valtavaa empatiaa sinua kohtaan. Itku helpottaa. Se on kuin puhdistautumista sisäisestä pahoinvoinnista. Helpottaa myös puhua asioista, ja näin anonyymina se on varmasti helpompaa, kenties. Onko sinulla ollut lähipiirissäsi (sukulaisissa, ystävissä)ihmisiä, joiden kanssa olet voinut työstää näitä asioita?
väkivaltaa käyttänyt? Miksi nainen, joka tietää olevansa miehen kanssa, joka lyö vaimoaan, haluaa vielä tuollaisen kanssa suhteeseen? Onko motiivina liian voimakas hoivavietti ... "kyllä minä parannan sinut ja teen sinusta kunnon miehen" vai mikä?
itsetunto tuhottu joka saralla. Tämä kai se yleensä on, kaikkinainen väkivalta henkinen ja ruumiillinen aiheuttaa yleensä sen ettei uskalla/osaa lähteä vaikka tietää että pitäisi.
Tai
Sitten nainen joka elää myös omaa elämäänsä, eikä välitä pätkääkään miehestään.
väkivaltaa. Tuttavaperheessäni nainen sanoo olevansa edelleen rakastunut tähän mieheen, ja kuvittelee olevansa miehen muita naisia parempi ihminen. Vaikka todellisuus on toista. Hänelle merkitsee myös melko paljon kulissien pystyssä pitäminen omien lastenkin takia (myös sukulaisten, ystävien), vaikka lapset ovat jo aikuisia ja heillä omat kuvionsa.
Vähään tyytyvä, kylmennyt, elämänsä hukannut. Siitä ukosta löytyisi paljon pahempia kuvauksia.
Vihaan kaikkia miehiä yhden sian takia 13 vuotta on yhtä kärsimystä ollut.Ei koskaan tule miestä minun elämääni.Seurustelen naisen kanssa mieluummin, mitä en ole koskaan tehnyt vielä.Olen 42 vuotias nainen ja katkeran, karvaan, elämän kokenut.Vihaan niin paljon...vihaan...vihaan...
että minulla on vasta nyt eron jälkeen todella hyvi ystäviä joille olen saanut kertoa kaiken mutta vieläkin puran täällä.
Eli tämä mieheni ns.uusi nainen tietää että minua on kohdeltu väkivaltasesti mutta hän ei siitä piitannut joten jatkaa entisen mieheni kanssa.
Se tässä olikin outoa kun entinen mieheni oli täysin raitis ja siitä huolimatta kävi pienestäkin asiasta käsiksi.
Onneksi en ole enää hänen kanssa ja kaikista pahinta oli että hän lapsiemme nähden kohteli minua huonosti,kaikki pelättiin koiraa myöten.
Kiitos että sain kertoa ja elän elämäni parasta aikaa vaikka välillä tulee hyvin surullinen olo ja huono omatunto kun muutkin sai nähdä ja kärsiä siitä väkivaltasesta entisen mieheni käytöksestä.
Ehkä tänä päivänä tuli mieleen että mitä tuskaa seinien sisällä kodeissa voi tapahtua ja meitäkin luultiin onnelliseki perheeksi!
minkä vuoksi pitää ylipäätään minkäänlaisia kulisseja pystyssä. Lasten ei ole hyvä nähdä väkivaltaa kotona, hyvin usein se johtaa siihen, että se käyttäytymismalli opitaan ja sitä käytetään itsekin myöhemmin. Toisaalta lapset voivat yleensä myös pahoin ja oireilevat hyvinkin paljon ja eri tavoin perheiden sisäisten ristiriitojen vuoksi. On myös vaara, että lapset vanhempana myös jossain määrin halveksuvat äitiään, joka ei tehnyt asian hyväksi mitään ... alistui ja antoi heidänkin kärsiä. Olen ollut itse aina sitä mieltä, että pelkästään lasten vuoksi ei kannata liittoaan jatkaa.
paremmin kertoa,kiitos.
Ei osaa vetää johtopäätöksiä nöyryytyksestä, mikä tarkkoittaa, että itsetunto heikko ja koko ajan heikommaksi menee.
Toisaalta suhde on peli. Kun tällainen nainen haluaa erota, mies kipittää kiireen vilkkaa takaisin.
palata takaisin? Rakkaudesta? Ei, vaan perin itsekkäistä syistä .... ei kukaan halua äitiään menettää ja sitä turvallista kotisatamaa, jossa saa hoivaa ja passausta. Varallahan on hyvä olla joku, vaikka se oma vaimo ... eihän sillä tarvitse omaa elämää olla. Ja yleensä tälläisilla vaimoilla/kumppaneilla on myös se vika, ettei heillä ole haluakaan antaa miehen seistä omilla jaloillaan ja ottaa vastuuta myös omasta elämästäään ja se on riippuvuutta.
Kaikki kommentoijat olettavat, että kyseessä on alistettu nainen, jos hän ei jätä miestään vieraissa hyppimisen vuoksi. Kyseessä voi olla myös nainen, jolla on niin vahva itsetunto, ettei häntä miehen toimet liikuta ja toisaalta parisuhde perustuu enemmän toveruudelle kuin toistensa omistamiselle. Kyllähän julkisuudessakin on ollut naisia, joiden mies pettää melko avoimesti ja silti petetyt eivät ole olleet mitään alistujatyyppejä. Yksi esimerkki on Liisa "Dannyn e-vaimo" Lipsanen. Raudanluja businessnainen, joka ei ole avioliittoaan julkisuudessa kommentoinut, mutta tuskin vaimo Dannyn tekemisistä tietämätön on ollut. Tosin enpä lähde veikkailemaan, miksi hän jatkoi avioliittoaan niinkin pitkään.
Minä taas veikkaan, että aika moni pikaistuksissaan pettäjän jättävä petetty kärsii huonosta itsetunnosta. Jättämällä petetty saa nopeasti hyvistystä loukkaukselle ja toisaalta asiaa ei tarvitse kovin syvällisesti vatvoa.
Näin juuri! Toki olen tietoinen mieheni satunnaisista ja vähemmän satunnaisista naisista, mutta minulla kun on omakin elämäni, niin asia ei minua juurikaan haittaa. Mieheni on lapsillemme esimerkillinen isä ja viihdymme erittäin hyvin yhdessä. Sattuu vain olemaan niin, että mieheni ei nyt vaan ole uskollista lajia. En ole vähäisemmässäkään määrin riippuvainen miehestäni taloudellisesti tai emotionaalisesti, minulla nyt vain on itsetuntoa sietää uskottomuutta. Tokihan tämä antaa myös minulle mahdollisuuden halutessani tapailla muita miehiä, mutta pidän kuitenkin miestäni parhaana maailmassa. Minkäs sille voi jos muutkin naiset ovat kiinnostuneita hänestä, mutta luovu en hänestä koskaan.
Vai voisiko kyse olla rakkaudestakin? Se ei pysy samanlaisena joka päivä, muuttaa muotoaan..Mutta kyllä minulla on aina sitä myöden ollut myös halu olla loukkaamatta miestäni sekä haluttomuus olla muiden kanssa. Sitä voi yrittää muuttaa itsetunnolla ja muilla filosoinnilla, mutta kyllä ideaalitilanne on ettei petetä. Jotkut pääsee asian yli ja jotkut ei. Mutta jos pettäminen on jatkuvaa, eikä toinen osoita mitään halua muuttaa asiaa niin kyllä minusta tuntuisi, että tyytyisin vähempään. Alistumisista en tiedä.
Mutta juu, onhan tota hokemaa toitoteltu, jaksa miestä joka pettää,ryyppää ja hakkaa niin olet sankari. Se on jokaisen oma asia. Tuossa kysyttiin ja jotkut vastasivat omalla mielipiteellään siihen.
rakkaus on vaihtunut riippuvuudeksi, kannattaa myös rakastaa itseään että kykenee rakastamaan toista.
kuten sanottu, en todellakaan ole riippuvainen miehestäni, vaikka häntä rakastankin. Ja rakastan häntä sellaisena kuin hän on.
Monia kaikkitietävien väiteittä olen lukenut suomi24:stä myös riippuvuudesta, mutta en sellaista, että on riippuvainen jos ei petä! :D Mutta tietenkin parisuhteessa monet asiat riippuu siitä toisesta osapuolesta. Kuten löytyy asioita, jotka riippuvat vain omasta itsestään.
Ei se tee ihmisestä itsenäistä ja mahtavaa, jos pettää tai ei välitä petetyksi joutumisesta. Eikä se pettäminen ole ainoa keino rakastaa itseään!
On varmasti petettyjä, jotka ovat niin alistettuja, etteivät saa edes erottua. Toisaalta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mitä parisuhteessa on sovittu. Vaikka ulkopuoliset ihmettelevät toisen puolison puolijulkista suhdetta ja säälivät "petettyä", petetty ei välttämättä edes pidä itseään petettynä. Yleistäminen ei sovi edes petetyn kohdalla, tarinoita on todella monenlaisia. Joku rakastaa ehdoitta, joku ei rakasta ollenkaan. Silti molemmat voivat olla onnellisia. Sekin on rehellistä, että myöntää itselleen, ettei voi elää pettäjän kanssa. Ei kenenkään kannata tuhlata elämäänsä pitkittämällä suhdetta pettäjän kanssa, jos pettämisen yli ei pääse. Toisaalta ei kannata myöskään erota, jos eron päämotiivi on se, että haluaa nostaa omaa egoaan eroamalla.
Pettäminen ei todellakaan ole ainoa keino rakastaa itseään. Kuka sellaista on edes väittänyt?
Itsenäisellä ja mahtavalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Olen itsenäinen, mutten mahtava ja elämääni tyytyväinen. En kaipaa mitään enempää tai vähempää. Enkä siis tarvitse muita miehiä, vaikka minulla siihen olisi täysi mahdollisuus. Rakastan miestäni, lapsiamme sekä myös ihanaa itseäni.
kulliaan muiden naisten haarojen välissä, niin sinä otat sen saman kullin riemumielin omaankin läpeesi? Nautitko siitä ... sairaalla tavalla?
seksikumppaniinsa ja haluaisi hänen kanssaan enemmän, viettää ehkä loppuelämänsä, entä sitten?
Aika moni mies/nainen on rakastunut johonkin muuhun kuin puolisoonsa. Eiköhän se riski ole olemassa kaikilla, jotka kotinsa ulkopuolella liikkuvat.
Sehän on tietysti mahdollista. Luulen, että selviäisin tästä paljon helpommalla kuin kanssasisareni, jolle miehen uskottomuus ja lähteminen tulee täydellisenä yllätyksenä?
Kyllähän vieraissa käynyt mies piristyy kotonakin entisestään, ei se seksi ainakaan huonone. Meillä on aina ollut hyvää seksiä ja usein.
Harvoinpa tällä palstalla näkee tämänmoista mielipidettä. Kaikilla tuntuu olevan se mielipide, että ukko/akka vaan pihalle heti ensimmäisen hairahduksen jälkeen. Ja on minullekin moni sanonut, että jätä. Miksi jättäisin miehen, jonka kanssa on hauskaa, seksi on upeaa, hän on älykäs ja mielestäni vielä komean näköinenkin. Ja olemme toisillemme parhaat ystävät.
Mieheni tekee matkatyötä ja jos joskus tilaisuus tulee eteen, niin käy vieraissa. Luulen, että tämä on matkatyötä tekevien keskuudessa aika yleistä, vaikka siitä ei puhuta. Miksi minun pitäisi olla mustasukkainen jollekin yhden illan naiselle?
Tiedän olevani miehelleni se hänen elämänsä nainen ja samoin mieheni on minulle. En todellakaan ole mikään kynnysmatto.
Ainoana ongelmana ovat olleet ne pari naista, jotka ovat koittaneet ripustautua mieheeni, vaikka hän on selvästi ilmaissut, että kyse oli vain seksistä ja että hänellä on toimiva parisuhde. On tullut näillekin naisille mahtavia puhelinlaskuja; niin runsasta on tekstiviestien ja puhelujen tulva ollut, ja mieheni on näyttänyt minulle kaikki viestit ja puheluita olen kuunnellut vierestä. Eikä ole auttanut sekään, että mieheni on sanonut puhelun aikana, että vaimo istuu vieressä ja kuulee kaiken. Aikansa se yritys saada mieheni jatkui, mutta totesivat työn tuloksettomaksi. Minua lähinnä säälittää nämä yrittäjät.
Minulla on oma urani työelämässä ja koska teen kaiken mihin ryhdyn 100%:sti, myös parisuhteeni, niin ei ole syytä alemmuudentunteisiin eikä huonoon itsetuntoon. Avainsana koko jutussa on REHELLISYYS.
Voihan sitä rakastua silmittömästi vaikka lähikaupan kassaneitiin, jos niikseen tulee. Elämää ei voi ennustaa etukäteen. Mutta jos parisuhteessa yritetään omistaa toinen ja asetella tiukkoja rajoja toisen elämälle, niin luulenpa, että kielletty hedelmä on vielä makeampaa ja hetkellinen vapaus humalluttavampaa.
Koska yleensä kaltaisesi ei pidä sitä pettämisenä vaan avoimena suhteena, jossa saa harrastaa seksiä kaikkien kanssa. Ja yleensä nämä ihmiset eivät koe asiaa niin häiristeväksi että tänne ajautuisivat. Mutta useimmiten suhteet eivät ole tälläisiä ja sen takia monelle vastanneista tulee rehellisesti mieleen henkilöstä, joka katsoo vierestä pettämistä, henkilö joka tyytyy vähempään.
En tiedä mikä tuossa niin kummallista muka on, että valtaosa vastaa niinkuin valtaosa ajattelee. Mutta sinuna tai tuona toisena "iloisena tyttönä" en vaivaisi päätäni asialla vaan keskittyisin tärkeimpiin asioihin kuin että mitäköhän ne muut ajattelee. :)
miehellesi. Et sinä ole miehellesi yhtään sen parempi tussukka, kuin ne muutkaan naiset, vaikka itse kuvittelet niin.
kysymykseeni suoraan, miksi?
Ei todellakaan ole riippuvuutta, jos vapaaehtoisesti ja rakastaen elää toisen kanssa, vaikka toinen sitten käykin vieraissa. Voisiko sanoa jopa niin, että rakastaa niin paljon, että sallii toisen elää täyttä elämää omalla tavallaan.
Esimerkiksi minä voisin lähteä suhteestani minä hetkenä hyvänsä, minulla on oma työni ja ystäväni enkä ole taloudellisesti riippuvainen miehestäni, mutta miksi jättää ihminen, jonka kanssa on ihana olla.
yllätyksenä. Merkkejä on varmasti ilmassa pitkäänkin, eri asia on jos haluaa sulkea niiltä silmänsä.
vakituinen suhde sitten vapaa tai ei. Ihmisten persoonallisuus on siinä maailmassa muutenkin kovempi, ihmiset ovat hyödykkeitä, kertakäyttötavaraa ... onpahan firmojen luottokorteilla huoriakin makseltu. Bisnes, valta ja seksi ovat symbioosissa keskenään, vahvasti.
itsearvioon. En usko, että omanarvontuntosi on kovin korkeallakaan.
...esille siksi, kun nimimerkillä "pohdintaa" kirjoittanut heitti esiin tuon itsetuntokysymyksen ja naiset, jotka tietävät miehensä syrjähypyistä.
Käyn silloin tällöin tälläkin keskustelupalstalla ihan vaan sen vuoksi, että olen todellakin huomannut olevani "erilainen" mielipiteineni. En ollenkaan kiistä sitä, etteikö toisen pettäminen ole kauhea asia, jos se tulee yllättäen ja asiasta ei ole koskaan suhteen aikana keskusteltu. Ja jos se rehellisyys puuttuu.
Se kyllä joskus ihmetyttää, että miten voidaan heittää hukkaan yhdessä eletty aika vaikka vaan yhden syrjähypyn vuoksi? Yleisin ajatusmalli menee niin, että miten tämä voidaan tehdä minulle, joka olen niiiiin paljon tehnyt tämän perheen eteen ja yrittänyt. Se ei silloin ole toisesta osapuolesta tuntunut siltä. Helpompaahan se on toinen haukkua siaksi tai huoraksi ja jättää sen siliän tien, kuin katsoa peiliin ja keskustella, miksi tämä meni näin. Ja sukulaiset ja ystävät kyllä yhtyvät siihen haukkujien kuoroon ja sädekehä pään päällä sen kuin kirkastuu.
Vaikka kirjoitan näin, niin en todellakaan hyväksy pettämistä, mutta olisi hyvä jo suhteen alussa ilmaista toiselle mielipiteensä tästäkin asiasta. Tietääpä sitten puoliso vieraisiin mennessään jo varautua siihen, että lentää pihalle. Meillä tämä asia keskusteltiin läpi jo suhteen alussa ja sovittiin pelimerkit.
Enpä voi kuin nauraa. Alanko luettelemaan asioita, joita osaan ja joissa olen h...n hyvä. No en viitsi, tiedän kyllä tarkkaan oman arvoni ihmisenä ja iloitsen päivittäin työssäni ja kotona asioista, joista selviydyn ja jotka kykenen itse ratkaisemaan. En tarvitse miestä siksi, että en yksin selviytyisi vaan ystäväksi, seksikumppaniksi ja elämän hienojen hetkien jakajaksi. Ja haluan olla toiselle se olkapää, johon nojata, kun jokin mättää.
omat rajansa, se on kahden kauppa. Kuitenkin etukäteen on tosiaan hyvä selvittää sopiiko se toiselle, mikä sopii itselle. Jos toisen eriävästä mielipiteestä huolimatta aloittaa moisen, ei voi kuitenkaan olla pahempaa tapaa nöyryyttääkään toista. Pettämistä, vaikka sitä olisi miten paljon maailmassa, ei saa tehdä hyväksyttäväksikään. Mitä sitten, jos ei olisi moraalia?
alennetaan. Anna ihmisten itse arvioida se, missä olet todella hyvä, sen sijaan, että itse niitä luettelet. Omat arviot itsestä, eivät välttämättä mene yksiin toisten arvioiden kanssa.
kalahtaa.
En vastannut suoraan, koska en ole se henkilö, jolle kysymyksen esitit. Kommentoin vain täältä sivusta. Onhan se ilman muuta riski, että pitkässä ihmissuhteessa ihastuu toiseen. Toisaalta esimerkiksi työkaveritkin voivat ihastua. Tiedän taas ihmisiä, jotka ovat harrastaneet seksiä jonkin sortin ihastuksen kanssa ja ihastus on loppunut siihen.
En siis hyväksy pettämistä vastoin yhteisiä pelisääntöjä. Jos taas kahdella ihmisellä on sopimus avoimesta suhteesta, se ei ole pettämistä. Ja parisuhteen pelisäännöt tietävät vain asianomaiset itse.
uskon ettei kyse ole itsetunnosta vaan siitä, mitä parisuhteelta haluaa. Tiedän petettyjä, jotka ovat jättäneet sarjapettäjämiehensä...enkä menisi sanomaan, että heillä olisi heikko itsetunto. Kuten tuossa sanottiinkin, joka pari tekee yhdessä pelisäännöt. Enkä ihmettele, että miksi joku jättää jos toinen osoittaa ettei välitä näistä. Kyse ei toisista naisista tai miehistä, vaan ehkä luottamuksesta. Jotkut pääsevät asian yli, toiset ei - kumpaakaan ei tarvitse sen vuoksi arvostella, eikö? Ihmiset ei ole täydellisiä.
En ymmärrä miksi uskollisuudesta on tehty niin ihmeellinen ja satumainen asia. Tietenkin se voi olla vaikeaa, mutta ei nyt mikään ylitsepääsemätön juttu. Jos pettämistä pidetään niin luonnollisena asiana, niin miksei sellaista "pettämistä", jossa ei haluta nähdä vaivaa kestää pettämisen jälkiseuraukset? Ihmiset suhtautuvat moneen asiaan erilaisesti - myös seksiin. Ja joillekin se ei ole pelkkää seksiä. En tiedä itse mitä tekisin jos minua petettäisiin, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka mielummin jatkavat ilman pettäjää. Jotkut voivat ehkä jopa huomata siinä kohtaa että parisuhde ei ole sen arvoinen. Miksi jäädä siihen? Sentään silloin rehellisesti lopetetaan suhde eikä käydä vieraissa.
Mutta hienoa, jos olette löytäneet teille sopivan muodon parisuhteeseen. :) Sehän on tärkeintä, oli muoto uskollisuus tai silloin tällöin seksi vieraan kanssa - ja kun kumpikin tietoinen missä mennään ja toimitaan sen rajoissa, niin ei ole pettämistä.
kykenet jakamaan miehesi muidenkin kanssa. Kaikki eivät siihen kykene. Onko se huono juttu?
Et varmaan kovin hyvin businessmaailmaa tunne, jos tuo on näkemyksesi. Olen itse töissä vastuullisissa hommissa suuressa konsernissa. Busineksessa on ihmisiä joka lähtöön: on perheenisiä ja -äitejä, puolisoonsa kyllästyneissä pettäjiä, isollakin johtajia pienellä itsetunnolla ja isoja johtajia hyvällä itsetunnolla. Ei ole olemassa mitään businessihmisen stereotypiaa. Ihminen on ihminen. Tosi kovia kiipijöitä on esimerkiksi sairaaloissa, missä pitäisi olla kai työlleen omistautuneita hoivaajia.
Olen minäkin kuullut luottokorteilla maksetuista huorista, mutta taitaa olla enemmän kaupunkilegendaa kuin jokapäiväistä kauraa yrityksissä.
Oma ex-mieheni oli tavallinen duunari, kun hän petti minua odottaessani nuorinta lastamme. Kuka lienee ollut kenellekin kertakäyttötavaraa.
kautta. Ja tiedän myös mistä puhun. Turha sinun on vähätellä bisnesmaailman kovuutta ja inside-piirien seksikuvioita.
Mieheni petti minua ja se tuli yllättäen, vaikka ihmiset eivät välttämättä usko, että toinen voi pettää puolison huomaamatta. Itse olin jättämässä miestäni pettämisen vuoksi ja nimen omaan pettämisen vuoksi. En siksi, että vieraan naisen kanssa harrastettu seksi olisi ollut minulle se pahin juttu. Pahin juttu oli ilman muuta valehtelu ja yhteisten pelisääntöjen yksipuolinen muuttaminen. Suhteemme alkuaikoina nimenomaan miehelleni uskollisuus oli erittäin tärkeää ja niinpä yhteisesti sovittiin, että muita ei ole. Minusta olisi ollut rehellistä, että pitkän avioliiton jälkeen mieheni olisi ottanut riskin ja kertonut ihastuksestaan ja toiveistaan avoimempaan liittoon. Olisin sen joko hyväksynyt tai hylännyt, mutta olisinpa ainakin itse tehnyt omaa elämääni koskevat päätökset.
Pettämisen käsittely ei ainakaan minun tapauksessani ollut jatkuvaa silmissä vilisevää kuvaa mieheni sekstailusta jonkun muun kanssa. Varsinainen seksi oli tietenkin se juttu, mikä teki suhteesta pettämisen eikä se enää ollut mies-nainen-kaverisuhde. Minulle paljon vaikeampi pala on ollut luottamuksen menettäminen ja valehtelusta ylipääseminen.
Huomasin itse ajattelevani jossain vaiheessa mieheni pettämisen paljastuttua, että jätän mieheni lähinnä maksattaakseni hänellä tekonsa ja toisaalta näyttääkseni, että minulla on siihen "munaa". Sitten pysähdyin ajattelemaan, että mitä minä ihan oikeasti sisimmässäni haluan. Minä en halua, että tekemisiäni määrää muiden mielikuva minusta tai edes kostonhalu pettäjämiehelle. En itse kestäisi avointa liittoa,mutta joillekin se sopii.
Kokemukseni mukaan useat toiset, kolmannet ja neljännet naiset haluaisivat kuitenkin tämän varatun miehen itselleen. Miksi en saisi siis haluta pitää tätä samaa miestä itselläni? On turha luulla, että mieheni olisi uskollinen seuraajallenikaan ja silti meilläkin näitä epätoivoisia roikkujia ja puhelinhäiriköitä on riittänyt.
Miksi siis on niin, että nainen joka hyväksyy/sietää miehensä uskottomuuden (ja sanoo sen ääneen) on vaimojenkin mielestä ääliö ja säälittävä riipustautuja? Eiköhän tällä tuomitsemisella vaan haeta sitä omaa erinomaisuutta tyyliin: "minun mieheni ei minua petä milloinkaan" tai "minä ainakin jättäisin moisen sian heti"? Vai onko miehen mahdollinen uskottomuus niin iso peikko, ettei siitä haluta kuulla mitään/nähdä mitään/tietää mitään?
Kannattaa käydä katsomassa esimerkiksi iskuri.netistä kuinka paljon varatut miehet hakevat itselleen nimenomaan salaista seuraa! Käsi sydämelle, jättäisitkö OIKEASTI miehesi siltä istumalta, kun löytäisit hänen ilmoituksen tai hän jäisi muuten vain kiinni uskottomuudesta? Oikeasti: aika harva.
Tuo edellinen tekstini oli ehkä vähän liian ylpeästi kirjoitettu eikä ollut ihan minua itseäni. Minusta kuitenkin itsetunto tarkoittaa sitä, että itsellä on realistinen käsitys omasta itsestään ja hyväksyy omat huonot puolensa ja iloitsee niistä hyvistä puolista. Se osaamispuoli on asia erikseen, mutta itseni luonteessa arvostan eniten niitä piirteitä, jotka ovat tärkeitä kanssaihmisten kannalta: olen suvaitsevainen, en juoruile enkä puhu pahaa kenestäkään, tarjoan aina apuani, kun sitä tarvitaan, yritän olla lapsilleni hyvä äiti ja minut on lapsesta pitäen opetettu rehelliseksi.
Siis tarkoitin sitä, tulen toimeen itseni kanssa ja kanssaihmiseni myös minua tällaisena rakastavat.
uskottomuuden voi antaa anteeksi mutta usein mukaan tulee väkivalta koska mies alkaa huonon omantuntonsa takia halveksimaan vaimoaan ja pitää tätä syyllisenä kaikkeen.
...täältä löytyy yksi hengenheimolainen. Ajattelet samalla tavoin kuin minä.
Noista ripustautujista vielä sen verran, että paras esitys oli tässä keväällä, kun eräs nainen oli jo haluamassa mieheni kanssa lapsen. Luuli kai lapsen avulla saavansa mieheni itselleen. Sitten eräässä tilaisuudessa satuttiin nokitusten ja mieheni sanoi minulle, että tämä on nyt se nainen, joka sitä lasta haluaa. Ette arvaa minkä näköiseksi naisen ilme meni ja häipyi paikalta niiltä seisomilta. Jälkeenpäin laittoi miehelleni vihaisen tekstiviestin, että kerrotko aina vaimollesi ihan kaikki.
Minäkään en tunne olevani mikään ääliö enkä alistettu, olen tässä suhteessa ihan vapaaehtoisesti ja mieheni on minua kohtaan maailman ihanin ja huomaavaisin ja rakastaa minua. Ja todellakin tiedän kaikki nämä hänen "juttunsa". Hän nyt vaan tykkää naisista ja kun hän on mitä mainioin seuraihminen, niin joskus tilanne vie jopa sänkyyn asti. Ja minulla on suhteessamme ihan samanlaiset vapaudet, mutta olen käyttänyt tilaisuutta vain kerran.
naiset haluavat tuomita toisiaan, jotka tekevät asiat erilaisesti kuin itse. Jotkut sanovat sinua, sitä yhtä ja bisnisnaista alistujiksi. Ja joku teidän kanssa samoilla linjoilla oleva miehensä jättäneitä huono itsetuntoisiksi ja kyvyttömiksi selvittää asioita. Ympäri tullaan yhteen tullaan. Ainahan se näin menee, eikä vain pettämisen ollessa kyseessä.
Ajatuksia nousee esiin. Jokainen elää tavallaan ja jokainen määritelee itse omat rajansa parisuhteessaan. Kuitenkin jokaisen ihmisen pitäisi noudattaa niitä rajoja kanssaihmisistään välittäen, lähimmäisiään rakastaen. Ei toisia alistamalla ja nöyryyttämällä, halveksimalla. Ei hinnalla millä hyvänsä.
Kerroit, että hyväksyt ja rakastat miestäsi juuri sellaisena, kuin hän on. Ei enempää, eikä vähempää. Kuitenkin sanoit, ettet niinkään hyväksy pettämistä. Hämmentävä yhdistelmä. Annat kuitenkin kaiken hyväksynnän teoille, jotka voivat olla hyvin vaarallisia. Ihmissuhteet ja ihmismieli on kimurantti tapaus. Miehellesi se on kuitenkin enemmän peli/leikki. Mietin tuossa, kun kerroit eräästä naisesta, joka halusi lapsen miehesi kanssa. Minusta tuntuu jotenkin niin äärettömän surulliselta, että hän ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ymmärtänyt sen olevan enää leikkiä, ja miten nöyryyttävältä hänestä varmasti tuntui, kun rakastaja vaimoineen sen julkisesti, halveksuen, pilkaten, väheksyen teki. Sanoit, että olet empaattinen ihminen. Siinä se empaattisuus ei näkynyt. Kaikille tälläiset ihmissuhteet eivät ole leikkejä ja monesti se tekee myös tuhoisat jäljet näihin "hyväksikäytettyihin" ihmisiin. Oletko myös miettinyt asiaa siltä kantilta, montako "ihmisrauniota" miehesi on seikkailuistaan jättänyt jälkeensä? En sano tätä sillä, etteikö minusta myös toinen ihminen ole vastuullinen yhtälailla asioista, mutta tiedäthän sinä sen itsekin, että naiset ajattelevat kuitenkin enemmän loppuviimeksi tunteella, miehet osaavat erottaa taasen paremmin seksin ja rakkauden. En yritäkään asettua kenenkään puolelle, mutta yritän ajatella asioita niinkuin ne olisivat oikein. Toivottavasti en loukannut sinua.
olette oikeutettuja miehenne kanssa halveksumaan näitä hänen "hoitojaan" ja nauramaan yhdessä heidän "typeryydelleen", kun kuitenkaan ette itse ole ihmisinä yhtään sen parempia, toki ette huonompiakaan, mutta kuitenkin ...
Aivan, tuota puolta en edes huomannut. Vaikka kestäisin miehen seksiseikkailut, niin pystyisinkö miestä kunnioittamaan samalla tavalla? Ja mikä todellakin tekee siitä naisesta niin halvan ja miehen toiminta okei. Toivottavasti tälläisissä suhteissa ei loukata turhaan toisia osapuolia.
Ehkä se on miehelleni jonkinlaista peliä. Tai se on peliä, että hän lähtee mukaan siihen naisen aloittamaan flirttiin. Hän on ikänsä ollut "naisten mies" ja minä olen nyt hänen pitkäaikaisin suhteensa. Hän ei tahallaan halua särkeä kenenkään sydäntä, mutta komea ja seurallinen kun on, niin moni ihastuu häneen ja luulee saavansa hänet omakseen. Kaikille hän on sanonut, että häntä ei kukaan saa omakseen, koska hän ei omansa veroista löydä, mutta yrittäjiä löytyy. Että nämä naiset kyllä tietävät alun pitäen, että mitään jatkoa ei ole odotettavissa.
Sitten tämä lasta haluavan tapaus. Siinä tilanteessa, missä mieheni sanoi minulle, että tässä on se nainen, ei ollut mitään halveksittavaa eikä asiaa tuotu esille solvaten. Mutta mieheni ehkä halusi naisen huomaavan, että meidän kesken ei ole salaisuuksia ja halusi naisen lopettavan vouhotuksensa. Kyllä minullakin säälin tuntemuksia oli, mutta myöskään hänen käytöksensä minua kohtaan ei ole ollut korrektia, voisi sanoa, että aika ajoin jopa röyhkeää. Kaikkensa on yrittänyt, että särkisi meidän liiton. Ja hänkin on alunpitäen tiennyt, että mieheni ei ole häneen ihastunut. Mutta pitää vaan sitkeästi yrittää.
Eihän tämä tämmöinen nyt mitään ihmissuhteille ihanteellista elämää ole ja monta naista jää rannalle ruikuttamaan. En hyväksy pettämistä, koska pettämiseen kuuluu valehtelu ja asioiden peittely. Tämä meidän välinen juttu ei ole pettämistä. Tämä elämänmalli on valintakysymys; minä olen mieheni kanssa vapaaehtoisesti, koska hän on mahtava ihminen. Tämä nyt vaan on hänen "vikansa". Eikä hän nyt sentään mikään "häntäheikki" ole, joka kellistää mennessään naisen kuin naisen, ei suinkaan.
Siitä asiasta olen eri mieltä, että nämä naiset olisivat hyväksikäytettyjä. Aloite flirttailuun ja ihastuminen on aina lähtenyt naisen puolelta ja he ovat tienneet, että miestäni eivät saa omakseen. Joskushan voi tietysti osua kohdalle minua parempi, mutta se on sen ajan murhe.
En todellakaan loukkaantunut kirjoituksestasi. Sitä vartenhan tänne kirjoitellaan, että näkee mitä mieltä toiset ovat ja voi jopa oppia itsekin näkemään asioita toiselta kantilta. :)
enkä minä sen parempi tussukka todellakaan ole kuin ennenkään. Enpä ole mitään itsestäni kuvitellut, sinäpä mukava ihminen olet.