...ovat siinä että itsellä on luonnevika. Kompromissien teko ei suju ja itsekkyys on huipussaan. Ihmisen pitäisi pariutua alle komekymppisenä ja opetella viimeistään yhteiseloo jonkun kanssa. Jos yli kolmekymppinen on vielä sinkku niin on aika pahasti asiat. Olisiko syytä katsoo peiliin ja kysyä missä vika? Kukaan ei valitse sinkkuutta, yksinelämistä vai valitseeko joku?
Parisuhteessa eläminen kouluttaa itseään sekä kumppania. Yksin elävä sinkku on aika kouluttamaton ja todella itsekäs. Katselkaa vain ikuisesti sinkkuina olleita kuinka vaikeita tapauksia he ovat. Todella joustamattomia ja itsekeskeisiä. Valittavat joka asiasta ovat luontaantyöntäviä. Minä itse, minä itse jne. tapauksia jotka eivät koskaan ajattele muita ihmisiä.
Näille itsekkäille sinkku naisille miehen pitäisi olla jokin palvelija eikä sekään riitä.
Parisuhteessa eläminen kouluttaa itseään sekä kumppania. Yksin elävä sinkku on aika kouluttamaton ja todella itsekäs. Katselkaa vain ikuisesti sinkkuina olleita kuinka vaikeita tapauksia he ovat. Todella joustamattomia ja itsekeskeisiä. Valittavat joka asiasta ovat luontaantyöntäviä. Minä itse, minä itse jne. tapauksia jotka eivät koskaan ajattele muita ihmisiä.
Näille itsekkäille sinkku naisille miehen pitäisi olla jokin palvelija eikä sekään riitä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
'...ovat siinä että itsellä on luonnevika.'
Vika tarkoittaa yleensä jotain, mikä on rikki ja korjattavissa. Kyllä tuo kuulostaa enemmän luonteenpiirteeltä ja on ihan yhtä ok kuin muutkin.
Luonnevika on sitä että ei hyväksy kumppanin huonoja puolia mutta omat huonot puolet pitäisi hyväksyä. Haetaan jotain eriskummallista täydellisyyttä olematta itse yhtään mitään, siis mitättömyys. Oma persoona on täysin mitättömyys ja tyhjänpäiväinen joka ei jaksa ketään kiinnostaa.
Parisuhteessa pitää antaa eikä olla ottava osapuoli. Tarkoitan siis henkistä kapasiteettia. Uskon että uskottomuuskin johtuu siitä että kumppanilata ei saa mitään ja seksi on mitättömin asia sen suhteen.
Mikä on "rikki" ja kaikki rikkonainen on korjattavissa ihan ihmismielestä asti. Olen korjannut itse itseäni ja kumppaniakin jo kaksikymmentävuotta. Itseäni korjannut vielä enemmän. Korjaus jatkuu vielä, ei lopu koskaan...
Raittius ja se, ettei viihdy baareissa kuten muut ihmiset on yksi pahimmista luonnevioista ja samaten myös yksi suurimmista syistä ikisinkuksi jäämiseen.
Ilmeisesti ihmisten pitäisikin oppia tekemään kompromisseja ja joustamaan elämässään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että juo vastentahtoisesti kaljaa vaikkei siitä pitäisikään ja viettää aikaansa baareissa vaikkei tahtoisikaan. Tietenkään tätä vastenmielisyyttä ei pidä näyttää ulkopuolelle.
Vaikkei juominen ja bilettäminen olekaan itse parisuhteessa oltaessa välttämätön taito, on se kuitenkin parisuhteen aikansaamiseksi hyvin tärkeää.
Käy meilläkin kylässä raittita ja ei meidän juominen haittaa heitä ollenkaan. Ne ovat tottuneet meihin eivätkä moralisoi. Tuntemattomia raittiita en siedä ollenkaan.
Jos ihminen on juovuksissa mukava eikä haasta riitaa niin miksi kartat juoppoja? Parisuhteen aikaan saamiseksi pitää osata ottaa rentoutumis juomaa. Kukaan ei tykkää raivoraittiista pilkun nussijasta. Raittiit ovat yleensä erittäin kriittisiä ilon pilaajia. En minäkään sellaisia siedä.
Tuo oli jo aika paksua! Miten voit pitää raittiita ilonpilaajina? On se kyllä ihan kumma jos toiset eivät saisi elää niin kuin itse pitää oikeana! Ei muslimiakaan voi pakottaa syömään sianlihaa, miksi absolutistin pitäisi ruveta viinaa juomaan??? Mukava ja elämäniloinen voi olla muutenkin kuin juomalla, oletkos tiennyt sitä? Vai etkö osaa pitää hauskaa ja nauttia elämästä ilman juomista?
Puuttumatta siihen mikä on normaali luonne ja mikä 'luonnevika', huomautan vain, että sinkkuja voivat olla jo parisuhteen taakseen jättäneet tai tulevaisuudessa pariutuvat ja parinsa onnelliseksi tekevät ihmiset. Jos on läpikäynyt useita suhteita on varmasti kasvanut ihmisenä enempi kuin jos olisi koko ikänsä katsellut samaa naamaa, joutumatta pohtimaan, miksi yleensä olla parisuhteessa. Ns. itsekkyys voi olla vain tervettä itsetuntoa.
Olen melko itsekäs mutta joustava parisuhteessa elävä. Saan toteuttaa itseäni ihan millä hyvällä saralla tahansa vaikka elän parisuhteessa. Tosi rakkaus ei kahlitse vaan antaa tilaa kumppanille.
Peiliin on katsottu monta kertaa ja itsetutkiskelua on tullut harrastettua enemmän mitä laki sallii. Toisesta ihmisestä vikojen tonkimisen sijaan hain itsestäni viat ja aloin korjaan niitä. Olen edelleen viallinen mutta nyt niiden vikojen kanssa on paljon helpompi elää kuin ennen. Omat viat tiedostaen kykenen kasvattamaan kumppaniakin tyytyväisempään elämään. Onneksi on kehityskelpoinen kumppsni sillä kaikki ihmiset eivät ole kehityskelpoisia!
että parisuhteessa pitää kumppania kasvattaa ja koko ajan pyöritään oman navan ympärillä. Hankkikaahan liuta lapsosia, niin ne ihan varmasti kasvattavat teidät molemmat. Siihen loppuu oman navan ympärillä pyöriminen, kun lapset pyörivät pöydillä ja jakkaroilla ja seksielämä alkaa täydellä höyryllä, jos ei olla erottu, sitten kun eläkeikä lähestyy, siis kun lapset ovat lentäneet pesästä, Tosin lastenlapset ilmaantuvat usein jo muutaman kuukauden kuluttua kuvioihin, kun lapsonen on muuttanut kotoa pois jne. jne.
eihän sellasta ihmistä, joka tapaa seurustella suht "säännöllisesti" eli ei-ikisinkkuainesta-henkilöä tässä tarkotettukkaan. Nää kuuluu siihen "normiväestöön". Vaan ap puhu niistä tosisinkuista, joilla ei oo kumppania mailla halmeilla näkyny moniin moniin vuosiin ja joilla ehkä voi se loppuelämä jatkua siihen samaan yksinäiseen malliin, jos nykyinen meno jatkuu..
ja ehdottomasti valitsen sinkkuuden. Sen hyvistä puolista voisi kertoa loputtomiin, huonoja en ole juurikaan huomannut, Naimisissa oleminen kahlitsee ja en välitä jatkuvsta kyhnyttämisestä ja sekstailustakaan, vaikka olen heteromies. Käytän mielelläni järkeä näissäkin asioissa ja juuri siitä syystä voin kiittää sinkkuuttani ja vaikka ulkonäköni viehättää naisia ja olen kaikin puolin kunnollinen ihminen, siis en juuri juo, en polta, olen kiltti, mutta todella harkitseva. Silti olen todella onnellinen, kun saan harrastaa mitä haluan, ei tule käskyjä toiselta taholta on omaisia, ystäviä jne. Tällä palstalla asioita tutkineena, olen melko varma siitä, etten halua
pariutua. Oma koti pysyy siistinä, kukaan ei tuo omia kamppeitaan asuntooni, voin valvoa niin myöhään kuin haluan, matkakumppaniksi saan aina jonkun ystävistäni tai vaikka vanhempani tai veljeni. Testamentilla voi omaisuutensa lahjoittaa läheisille ihmisille, joita on juuri sen verran kuin pitääkin. Kaikki hyvin!
No juurihan toteutan mainitsemiasi ilon aiheita olematta sinkku. Kun valitsee oikean kumppanin ei tarvitse kärsiä mistään kahleista.
Hyvä kun olet harkitseva mutta ei kannata liian kauan harkita. Sitä tottuu omiin tapoihin ja ei sopeudu enään toisenlaisiin kuvioihin mitä kumppani tuo mukanaan. Äläkä suotta huijaa sillä kaikki haluavat pariutua. Ei ihmistä ole luotu yksin elämään.
Vaikka elän parisuhteessa voin valvoa vaikka kuinka myöhään. Meillä on kolme telkkaria ja siisti koti kahtasataa neliötä myöten. Naapurissa seitsemän sataa neliöö siis ökylinna meidän parisataa neliöön verrattuna.
Läheisille ei kannata jättää mitään vaan kuluttaa kaikki pois eläessään. Olet mies ja hae muija hyvä sellainen vaikka kiven ja kannon välistä!
Itsekkyys ei ole nykyisin vain sinkkujen yksinoikeus ? Pikemminkin ! Omien empiiristen havaintojen pohjalta voi sanoa, että jos se olisi mahdollista, aurinkokin pyörisi seurustelevan ja hänen kultamussukkansa ympärillä.
Yksin eläminen vaatii myös henkistä kanttia, sillä olotila voi olla melko totaalinen. Toiset ei siihen pysty, vaan liitelevät vielä rikkinäisempinä suhteesta toiseen. Tuo ei kuulosta kovin hääppöiseltä.
Toisaalta, minkäs tilanteelle voit ? Seuraa hakeneena olen huomannut, että varsinkin päälle kolmekymppisissä naisissa on enemmistönä kiireisiä bilehileitä, johon esimerkiksi perhe (ykkössijalla) ei mahdu. Tässä ryhmässä "tylsään ja tavalliseen" elämään tyytyväisen miehen kurssi on huono, vaikka kaikki elämän kannalta oleelliset tekijät olisivat kunnossa.
Mitä jää vaihtoehdoksi ? Tilanteeseen tyytyminen tai seuran haku ulkomailta.
Oikeassa olet, kyllä parisuhteessa eläminen on kokemus, joka kannattaa hankkia. Kannattaa myös harkita tarkkaan, kenen kanssa sen tekee, totaalisen väärä valinta merkitsee yhtä helvettiä, nimim. kokemusta on. Nimittäin mun kokemuksen mukaan pahimmat tyrannit ja itsekkäimmät paskiaiset ovat aina parisuhteessa jonkun epäitsekkään palvelijasielun kanssa. Riippumatta sukupuolesta.
Kääntäisin asian myös toisin päin, eli kaikkien ihmisten kannattaisi ehdottomasti hankkia se kokemus, millaista on elää edes vähän aikaa yksin. Saa hyvän käsityksen siitä, miten selviää ihan itse omasta elämästään. Tunnen monta ihmistä, jotka eivät ole eläissään asuneet yksin, parisuhteen loppuessa vain siiretään tavarat uuden kumppanin kanssa yhteiseen asuntoon. Moni ei lähde huonostakaan suhteesta, koska ei uskalla olla yksin. Siinä jos missä menee elämä hukkaan.
Olen samaa mieltä kanssasi. Jos ei osaa olla yksin itsensä kanssa ei osaa elää parisuhdettakaan vaan on aina riippuvainen toisesta ihmisestä. Monet valitsee huonon suhteen ihan ykinäisyyden pelossa. Se on läheisriippuvaisuutta, johon pitäisi hakea apua ettei elämä menisi pilalle kokonaan.
Edellistä suhdetta ei lopeteta ennen kuin on uusi tilalle. Itse en ottaisi koskaan sellaista ressukkaa joka suhteesta toiseen pörrää ja itsenäistyminen on heikolla kantilla. Haetaan vain tukea ja olkapäätä omien heikkouksien tueksi. Vahva ihminen ei tarvitse ketään omien heikkouksiensa tukemiseen.
kiven enkä kannon välistä. En halua naisen pilaavan elämäni kuvioita. On minullakin omakotitalo n.200 neliöö ja osakehuoneisto jne.
Ei siellä sinun asunnossasi voi olla kaikki järjestyksessä, jos hankit lapsia. Mies ainakin niitä yleensä haluaa. Minä olen onnellinen sinkku.
riskaabelia hankkia lapsia, kun seuraa maailman kehitystä esimerkiksi juuri luonnon tuhoutumisen ja jatkuvien sotien ym. kauhuskenaarioiden johdosta. Siis mitä sitten tekee muijalla, kun kaikki on kohdallaan sinkkuelämässä. Vaikka olen mies osaan laittaa ruokaa, valmista saa ja puolivalmista,jos ei viitsi, siivous sujuu isommassakin huushollissa helposti nykyaikaisilla vempaimilla, asiani olen aina osannut hoidella, siis mihin tarvitsen naista.
Mieluummin kun sekstailen, otan käteeni hyvän kirjan tai katselen telkkarista jonkun poliisisarjan tms. Luonto, veneily, matkustelu
ystävien kanssa riittää. Koti on putipuhdas.
En tarvitse naista. Täytyy kuitenkin lisätä, että en ole homo, koska hetihän haukutaan ties millä nimillä. Ei ole mitään riitoja, ei tarvitse ottaa toista huomioon, voi nostaa kytkintä mihin suuntaan haluaa siis summa summarun; sinkkumies voi hyvin!
Riskaabeliahan tuo on aina ollut, ennen lääketieteen kehitystä jo synnytykseen liittyvät riskit olivat huomattavasti suurempia sekä lapselle, että äidille. Puhumattakaan nykyään rokotettavista taudeista, jotka ennen tappoivat lapsia ja nuoria.
Loput tekstistäsi kyllä osuu minunkin kohdalla. Raha ei ole ikinä ollut ongelma, ruuanlaitosta pidän itsekin eli en edes haluaisi että joku hoitaisi tuon puolestani. Siivous ja pyykkäys taas on niin pieni osa arkea, ettei sillä ole mitään merkitystä. Läheisyys (ml. seksi) ja perhe ovat siis ainoat tarpeet, joihin naista tarvitsen.
lapsiperheen arkea suhteellisen läheltä ja tiedän vähän liiankin hývin ne kuviot, joten olen osannut niitä karikoita välttää. Mielestäni seksinpuute on pieni hinta siitä kauhuskenaariosta, missä perhe nykyisin elää ja siitä pelosta, että avioero porstuassa kolkuttelee toisen miehen hahmossa. Lapset vaan
toiseen kotikoloon. Siinä sitten yksin kaipailet. Olen kai liikaa järjellä ajatteleva, jotta löisin pääni tähän kallionsärmään.
Ovathan nuo tilastot ikäviä nykyään, jos niitä liikaa ajattelee. Itse naiivina jaksan kyllä uskoa siihen, että jotain pysyvääkin voi tulla vastaan. Ehkä perhetaustakin vaikuttaa tuohon, kun on nähnyt suvussa koko ikänsä yhdessä pysyneitä pareja. Tai sitten sitä on tullut pelattua liikaa pokeria ja osaa pistää kaiken yhden käden varaan hetken mielijohteesta ;).
mitään hetken mielijohteesta, vaan erittäin vakaan harkinnan kautta. Ehkä minulla on myös mieheksi erittäin herkkä vaisto yhdistettynä älyyn, joten analysoin naisenkin heti ensi näkemältä. En tiedä mistä se johtuu. Minunkin suvussani on aikaisemmissa sukupolvissa kaikki pysyneet yhdessä avioliitossaan koko elämänsä, mutta nykyisin näyttää olevan todella tapana erota tai pysyä sinkkuna, joten ehkä sekin hiukan arveluttaa, siis ne runsaat erot.En näe mitään syytä mennä avioliittoon, jos ei ole lapsia ja tulevaisuus on ihmisen aiheuttaman luonnonkatastrofien uhkakuvien näyttämö ja jatkuvat sodat ja ydinaseiden kehittely esimerkiksi Iranissa jne. siis en oikein pysty lasta, joka on viattomuuden ilmentymä, hankkimaan tähän maailmaan, vaikka löytäisin kuinka hyvän kumppanin tahansa. Nykyisin ei enää tarvitse hommata lapsia eikä liioin mennä
miehenkään avikseen, koska kotihommat hoituu mieheltä tosi näppärästi. Aikaisemmin avioliitto oli pakkopaita, nykyisin ei. Maailma on todella
muuttunut. Maapallo erityisen paljon esim. ilmastonmuutosten johdosta.
Ihan oikeita kirjoittelet ja osuit kyllä niin naulankantaan että!
Työkaveristani joka on ollut aina yksin voin heti sanoa kuinka joustamaton ja hapannaama se on...näkee et luonne ei ole kehittynyt yhtään ku ikänsä yksin ollut.
Eikä hän ainut,en saa ystäväpiiristäni yhtään aina yksin ollutta ihan "normaalia" mieleen ja tuskin valehtelen yhtään...Tiedän etää yksinäiset sinkut nyt ÄLÄHTÄÄ mut aivan sa,a heh!!!
Eronneet nykysinkut on käyneet kovan koulun,sielon luonne kehittynyt on pitänyt oppia joustaan ja usein kovat erot ja riidat takana eli tietää MITÄ ELÄMÄ ON !
Olipa sulla hyvä kirjoitus
T...sinkkunainen ja ylpeä siitä että elämä on hionut minulle HIENON LUONTEEN ;)))))))
Minä älähtäisin, mutta tuntuu siltä ettei siitä kumpikaan koostuisi mitään ;).
ihan luonnostaan hieno luonne, etten sanoisi ihan timantti. Ei sitä enää tarvitse naisenketaleiden hioskella.
Itseironiaa sulta ainakin löytyy...
Ei ole tullut vastaan luonnevikaista pariutunutta? Lue vaikka narsistipalstoja, voit oppia jotakin. Jos silmät on sokeat ja kiinni, ei tietysti huomaa asioita edes lähipiirissään.
Vai onko se niin, että kun luonnevikainen pariutuu, niin sitten niinku se puoliso kouluttaa siitä niinku sen luonnevian pois? Näin voisi toivoa, mutta oikeita luonnevikaisia, naisia sekä miehiä, kohdanneena, olisin skeptisempi.
En kuitenkaan sorru väittämään aloituksen kirjoittajaa luonnevikaiseksi vain sen perusteella, että mustavalkoisista ja tyhmistä avauksista tulee sellainen ensinnä mieleen. :)
Aika surkeatasoisia provoja täällä.
Eivät kaikki sinkut ole luonnevikaisia sinkkuuteen tuomittuja yksilöitä. Useimmat sinkut ovat eläneet joskus parisuhteessa mutta sattuvat olemaan tällä hetkellä sinkkuina. Se on vain elämää. Katsotaanpas tilannetta parin vuoden kuluttua, niin monet meistä sinkuista ovat löytäneet sen oikean, mutta osasta teistä "onnellisesti" seurustelevista on tullut sinkkuja.
hyvin moni valitsee nimenomaan sinkkuuden vapaaehtoisesti. Minä ainakin. Hyviä puolia litania, huonoja ei mitään. Parisuhde on ns.
toisen alistamissuhde, toisen asioiden sekoittamissuhde, toisen ajatusten ja mielipiteiden rajoittamista, omien kimpsujen ja kampsujen tuomista toisen reviirille. Kiitos EI.
Ootteko te muutkin lukeneet pariutumisen ja yksinelämisen terveysvaikutuksia? (Lähteistä ei tietoa)
* Kumppanin kanssa eläminen vaikuttaa terveellisesti eteenkin (entisiin) yksinäisiin miehiin. Muistaakseni niin, että elinikä miehillä pitenee.
* Yhdessäoleminen toisen kanssa laskee verenpainetta. Eläimienkin läsnäolo vaikuttaa samoin.
* Toisaalta taas yksinoleminen parantaa naisten elämänlaatua :/ (Vissiin joku "ei tarvi passata ja laittaa ruokaa perheelle -juttu :D)
* Toisen kanssa oleminen lisää tunnetta elämän mielekkyydestä
Itse uskon vakaasti siihen, että yksinelämisellä ja toisaalta parisuhteessa elämisellä on vaikutusta ihmisen terveyteen.
(Kaikki nää serotoniinin ja adrenaliinin eritysnopeudet jne. Ja mielenterveyteen vaikuttavat asiat.)
Uskon, että toisen ihmisen läsnäololla, ruumiin kosketuksella, seksin harrastamisella yms. on vaikutusta pitkällä tähtäimellä ihmisen terveyteen.
jäkättää ja nalkuttaa ja raha-asiat ovat rempallaan ja mukulat tappelevat ja huutavat ja
sairastelevat, niin voin sanoa, että se ottaa todella terveyden päälle ja tiedän monia nuoria naimisissa olevia miehiä, joilla on ollut jo sydäninfarkti, kun taas sinkkujan terveys on ihan OK. Jos seksi on terveellistä, niin ne perhe-elämän kuviot avioeroineen ja kaikkine stresseineen, joita yleensä nainen jatkuvilla vaatimuksillaan aiheuttaa ei ole miehen terveyden eikä edun mukaista.