Ystävyys. Monta vuotta (20) vaalittu ja yritetty. Liian paljon P-kaa kaatunut niskaan. Menin ja katkaisin. Vituttaa, harmittaa ja silti, tosi vapautunut olo. Ei enää miettimistä että mitä seuraavaksi. Ystvävyyskään ei kestä kaikkea. Oli ottanut ja yrittänyt päästä pukille ex-mieheni kanssa silloin kun vielä olimme yhdessä. Tämä selvisi eron jälkeen. Erotessa otti ex-mieheni oman miehensä kanssa siipiensä suojaan, vaikka alunperin me olimme olleet ystäviä. Minulle haistatettiin pitkät, kun olin kerran kehdannut mieheni jättää. Nykyinen mieheni ei ole koskaan sietänyt ystävääni. Kymmenen vuotta olen silti tiukasti pitänyt ystäväni puolta. Mutta nyt loppui. Otti kolmannen kerran narkkarin takaisin. Ekalla kertaa, juuri eronneena ei kuulemma tiennyt että tämä mies oli narkkari. Tekivät lapsen. Tokan lapsen kohdalla se oli hairahdus. Mies kun oli kuitenkin "ulkona" elämästä mutta kännissähän vahinkoja sattuu. Kolmas lapsi samoin. Ja kun kuitenkin edellisestä liitosta lapsia joiden tapaamiseen ollut ehtona se että ei ole kyseisen narkin kanssa tekemisissä. Ja nyt on taas pelkkää lempeä.Ja yritti senkin multa peittää. Valehteli päin näköä kun ei tiennyt että äitinsä mulle oli sanonut asiasta. Joten poikki on ja pysyy. Jos narkin laskee lastensa edelle, pitäköön. Mutta minä en pysy ja mua ei enää kuse. Sääliksi käy lapsia. Erityisesti isompia...
SE ON POIKKI NYT
mamma34
0651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.