Olen ollut nyt kolmisen kuukautta au pairina, ja alku on ollut todella vaikeaa: olen vaihtanut perhetta jo kaksi kertaa, ollut kodittomana viikon ennen kolmannen perheen loytymista ja kuullut enemman negatiivista palautetta ja arvostelua kuin koskaan, vaikka parhaani olen yrittanyt. Nyt on asiat periaatteessa hyvin, taistelutahto ei antanut periksi luovuttaa vaan paatin antaa unelmalleni viela yhden mahdollisuuden.
Ongelma on nyt jatkuva ulkopuolisuuden ja tyhjyyden tunne, olen alkanut kyseenalaistaa omia motiivejani ja kykyjanikin. Ahdistaa jatkuvasti, ja vaikea kuvitella olevansa enaa kovin tasapainoinen ja onnellinen kaiken taman jalkeen. Helpointa olisi palata takaisin Suomeen jossa ovat kaikki rakkaat ihmiset (jotka hyvaksyvat mut sellaisena kuin olen) ja jossa olen jo lunastanut oman paikkani ja arvostukseni.
Odotan etta kielikurssi alkaa syksylla ja etta on mahdollisuus aloittaa kuntosaliharrastus seka taysvastuullinen tyoskentely (entinen au pair viela kuvioissa edessa kesalomamatka perheen kanssa). Uusien ystavien loytaminenkaan ei olisi pahitteeksi.
Miten te muut olette kokeneet taman sopeutumisprosessin, onko jossain vaiheessa ollut vaikeampia kausia? Miten olette paasseet niista yli?
Alku on tahan asti mennyt hyvin, vasta nyt kun asiat ovat lopulta jarjestyneet niin voimani ja motivaatio ovat lopussa..
Ongelma on nyt jatkuva ulkopuolisuuden ja tyhjyyden tunne, olen alkanut kyseenalaistaa omia motiivejani ja kykyjanikin. Ahdistaa jatkuvasti, ja vaikea kuvitella olevansa enaa kovin tasapainoinen ja onnellinen kaiken taman jalkeen. Helpointa olisi palata takaisin Suomeen jossa ovat kaikki rakkaat ihmiset (jotka hyvaksyvat mut sellaisena kuin olen) ja jossa olen jo lunastanut oman paikkani ja arvostukseni.
Odotan etta kielikurssi alkaa syksylla ja etta on mahdollisuus aloittaa kuntosaliharrastus seka taysvastuullinen tyoskentely (entinen au pair viela kuvioissa edessa kesalomamatka perheen kanssa). Uusien ystavien loytaminenkaan ei olisi pahitteeksi.
Miten te muut olette kokeneet taman sopeutumisprosessin, onko jossain vaiheessa ollut vaikeampia kausia? Miten olette paasseet niista yli?
Alku on tahan asti mennyt hyvin, vasta nyt kun asiat ovat lopulta jarjestyneet niin voimani ja motivaatio ovat lopussa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
saanko udella että oletko missä päin aupparina?
itselläni meni oikeastaan kaikki vähän toisin päin.. olen ollut nyt aupairina 7 kuukautta ja koko ajan on vain vaikeampaa.. ensimmäiset kuukaudet menivät todella ihanasti, viihdyin loistavasti! tutustuin heti muihin aupaireihin ja sain seuraa ja tuttuja. mutta nyt kesän jälkeen vanhat tutut aupparit lähtivät pois ja olen täällä yksin.. myös perhe on alkanut muuttua siitä "täydellisestä perheestä" huonompaan suuntaan, palkkani myöhästelee ja päivät pitenevät. luvattua kielikurssiakaan kukaan ei suostukkaan maksamaan. yleensä alku on aina hankalaa, mutta tuntuu vähän oudolta kun itselläni on niin toisinpäin.
uudet ystävät helpottavat huomattavasti - pitää vain muistaa että aupparina ollessa kaverit tuppaavat vaihtumaan aika usein..
mulla on ollut myos vahan samantapaisia ongelmia...itse olen ollut nyt 4kk aupparina ja aluksi kaikki sujui mahtavasti!nyt reilu kk sitten asiat on alkaneet menna pain alamakea:tyot lisaantyneet(n.12h paivassa)suurimman osan ajasta siivoan(vaikka pouhe oli vain kevyista kotitoista,perhe muutenkin"yli-siisti"),tuskin puhun sanaakaan perheen vanhempien kanssa(tai heita ei nayta kiinnostavan),saan kokoajan negatiivista palautetta tai lisatoita vaikka mielestani teen kaiken parhaani mukaan...kuitenkin suurimmalta ongelmalta tuntuu se tietynlainen yksityisyyden puute.perhe nimittain saattaa kayda huoneessani lupaa kysymatta ja sitten jo kasketaankin siivoamaan se paremmin jne!
valilla tuntuu todella etta haluaisin lopettaa ennen kuin paa sekoaa taysin,mutta "ylpeys" ei anna periksi!onneks mullakin on ihania uusia kavereita taalla jotka tukevat minua,ovat valmiita auttamaan oli ongelmani mika tahansa.kuitenkin kauhea ikava suomessa olevia kavereita ja perhetta,vaikka taallakin on hyvia kavereita,ei se tietenkaan ole sama kuin suomessa olevat kaverit joiden kanssa on vuosien pituinen menneisyys.
eikohan sita viela jaksa seuraavat 4kk.
tsemppia!
eikö teillä ole minkäänlaisia työsopimuksia tehtynä näistä asioista?
mietin vain että nyt teillekin vastaisuudessa, ja muille ihan vinkkinä, että kannattaa tehdä heti alussa työsopimus jossa mainitaan vapaa-ajasta, palkasta,etuisuuksista, työtunneista, yms.
niin onpa sitten jotain johon vedota jos tällaista ilmenee. koska 12h /vuorokausi on aivan liikaa (ellei ole alkujaan lupautunut tekemään 60h/viikko, tuskinpa!), eikä sellaista tarvitse kestää yhtään viikkoa..
harvapa sitä sitten työsopimusta kaivaa taskusta että KATSOPPA MITÄ TÄSSÄ SANOTAAN.. ei se kirjallinen sopimus sen enempää tunnu pitävän kuin suullisetkaan.
Se on sitten ihan omaa tyhmyyttä, jos ei "kehtaa" vedota työsopimukseen. Minkähän takia niitä sopimuksia sitten ylipäänsä tehdään, jos ne eivät ole nimen omaan turvaamassa sovittuja pelisääntöjä?
no jaa, jos sä oot jossain perheenjäsenenä ni alappa siinä nyt esittää virallista dokumettii. vai meeksä mutsilles kertoo että et voi tyhjentää tiskikonetta, koska et oo allekirjottanu mitään paperii mis nii käskettäs tehä.
aupair on työntekijä kuitenkin viime kädessä. jos 12 tunnin työpäivistä, sovittujen asioiden laiminlyönneistä yms. huolimatta tuntuu perheenjäseneltä, pikemminkin kuin työntekijältä niin ihmettelen kovasti!
minusta kuitenkin on järkevää tehdä kirjallinen sopimus, loppukädessä sinun ei automaattisesti jokaisessa perheessä oleteta olevan perheenjäsen. jotkut perheet palkkaavat lapsenvahdin, jonka luontaisetuihin kuuluu ruokailu ja katto pään päälle yms. tällaisessa tilanteessa monesti voi käydä niin, että tätä "lastenvahtia" ei kunnioitetakaan kuin pitäisi eikä sopimuksessa pidetä. kotona asia on TIETYSTI toisin kun olet automaattisesti perheenjäsen.
eikä siitä mitään haittaakaan voi olla? ja tällaiset tilanteet on helpompi ratkaista. ja ainakin sinulla on syy jättää perhe siihen paikkaan ja etsiä uusi tilalle jos asioihin ei ala tulla muutosta. se on vain itsensä suojaamista tehdä se sopimus.
tällä palstalla on aiemminkin puhuttu siitä, miten suomalaiset ovat monesti liian kilttejä ja yrittävät pärjätä sillä sisulla, koska meitä ei ole opetettu aukaisemaan suitamme ja pitämään puoliamme.
oikeasti kannattaa ottaa järki käteen ja kysyä itseltään miksi alistuu asumaan ja työskentelemään huonoissa oloissa. kukaan ei kuitenkaan odota aupair-vuodeltansa ns. orjatyötä.
rohkeutta !
Perheen kanssa melkeinpä yhteisestä päätöksestä varattiin lentolippu n.15 min. keskustelun jälkeen ja nyt olen onnellisesti takaisin Suomessa. Vähän pettynyt joutuessani toistaiseksi luopumaan unelmastani, mutta helpottunut voidessani aloittaa taas alusta täällä vanhoissa kuvioissa. Jos vielä palaan ulkomaille asumaan, valitsen tavan jossa itsenäisyys ja elämänkokemus ovat vain etuja eikä vapaudestaan joudu tinkimään..
jos olet vaihtanut jo monta kertaa perhetta, onko aina vika vain perheessa. voiko jotain vikaa olla myos sinussa. ehka et osaa/ et valita hoitaa lapsia niin hyvin..
Eivät asiat ole noin mustavalkoisia.. En maininnut lähtöni syitä sen enempää, enkä olosuhteita. Voisin kirjoittaa kirjan kokemuksistani, mutta tyydyn nyt toteamaan vain että alusta asti on katsottu myös peiliin.
lapset voivat olla hankalia. mutta jos niita ei osaa hoitaa tai koskaan ei ole hoitanut, ne voivat olla vaikeampia.. mutta jos on kylma ilma ja lapsella on kylma, tottakai sille pitaa laittaa takki paalle, jarkikin sen sanoo. mutta jos tammosii perus hommia ei osaa tehda, niin en ihmettele ettei perheet haluu. kolme perhetta potkii pois ja kaks sanoo jo valmiiks EI kiitos.
ei ole ollut kyse. Lapset voivat olla hankalia lastenhoitokokemuksesta huolimatta, ja au pair- host perhe- suhteeseen liittyä muita ongelmia (työaikojen noudattamattomuus, vapaa-aikaan puuttuminen, negatiivinen ja kannustamaton ilmapiiri..)
Suhdehan vaatii toimiakseen vastavuoroisuutta, ja palvelukulttuuriin tottuneet perheet haluavat alusta lähtien ihmisen joka osaa toimia juuri heidän odottamallaan tavalla, ilman sopeutumisaikaa. Ei riitä että kaikki sujuu hyvin, pitää sujua täydellisesti.
Kyllähän sitä alkaa kyseenalaistamaan, millaisissa olosuhteissa haluaa olla ja elää au pair-aikansa. Lopulta jopa saattaa kyseenalaistaa, haluaako tehdä sitä vai jotain "oikeaa" työtä seuraavan vuoden ajan.
Onneksi viimeinen perheeni ymmärsi täysin motiivini palata takaisin Suomeen, ja jatkossa etsiä muuta työtä jos haluan edelleen asua ulkomailla. Heillä oli onneksi mahdollisuus etsiä jatkaja nykyiselle au pairilleen kesälomansa aikana.
"kolme perhetta potkii pois ja kaks sanoo jo valmiiks EI kiitos." ?? Virheellistä tietoa.