Oletko koskaan pettänyt?

Tai helpommin kysytty, onko sellaosia ihmisiä olemassa, jotka ovat olleet pitemmässä suhteessa, ja ovat pysyneet kultaisella keskitiellä, pettämättä?
312979
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 31

Vanhimmat

En ole koskaan pettänyt, enkä 100%:n varmuudella petä! Ensin eroan ennen kuin pelehdin muiden kanssa.

Äänestä

No, mikä toisen mielestä on pettämistä ei välttämättä toisen mielestä ole... mutta jos nyt puhutaan "perinteisestä" pettämisestä eli toisen kanssa sänkyynmeno/suutelu/tms. niin en ole. Isäni oli pettäjä ja avoke petti, eli tiedän miltä se tuntuu niin lapsen kuin kumppaninkin vinkkelistä, enkä pysty enkä halua ikinä aiheuttaa sitä (perhe)helvettiä kenellekään.

Äänestä

Takana 12 vuoden suhde, jossa en pettänyt (enkä aikaisemmissakaan). Suhde päättyi siihen, että puoliso petti. Ja se oli kerrasta poikki. Ehdottomasti!

Äänestä

tilaisuuksia olisi kyllä elämän varrella ollut kymmeniä! :)

Äänestä

Älkää jauhako PASKAA. Olette KAIKKI epäluotettavia, valheellisia, kieroilevia, laskelmoivi ja manipuloivia paskoja. Täällä JEESUSTELETTE ja kohennatte alitajuisesti huonoa omaatuntoanne ja annatte paskaiselle valhetoiminnalle oikeutuksen.
HÄVETKÄÄ KAIKKI ja menkää edes jouluna itseenne ihmettelemään itseänne.
PETTÄJIÄ KAIKKI!!!

Äänestä
  • itse olet selkärangaton ruikku, se ei tarkoita, että kaikki ovat. Sori vaan ruikku!

    Äänestä

  • Painkiller kirjoitti:

    itse olet selkärangaton ruikku, se ei tarkoita, että kaikki ovat. Sori vaan ruikku!

    Jos itellä ei ole mitään kunnioitusta tai moraalia, niin ei se tarkoita ettei muilla ole.

    Äänestä

  • Piru kirjoitti:

    Jos itellä ei ole mitään kunnioitusta tai moraalia, niin ei se tarkoita ettei muilla ole.

    Jos itsellä ei ole kykyä antaa anteeksi, se ei tarkoita, että ihmisellä joka on valmis ymmärtämään ja antamaan anteeksi ei ole kunnioitusta tai moraalia.

    Äänestä

  • Katariina kirjoitti:

    Jos itsellä ei ole kykyä antaa anteeksi, se ei tarkoita, että ihmisellä joka on valmis ymmärtämään ja antamaan anteeksi ei ole kunnioitusta tai moraalia.

    on aisankannattaja jota ei järin muut kunnioita.

    Äänestä

  • Sälli kirjoitti:

    on aisankannattaja jota ei järin muut kunnioita.

    Onko myös nainen, joka antaa miehelleen anteeksi, aisankannattaja?
    Miksi ei suhteeseen panostava ihminen, joka ei ensimmäisenä ongelmanratkaisukeinona esitä eroamista ansaitse kunnioitusta?

    Äänestä

  • Katariina kirjoitti:

    Onko myös nainen, joka antaa miehelleen anteeksi, aisankannattaja?
    Miksi ei suhteeseen panostava ihminen, joka ei ensimmäisenä ongelmanratkaisukeinona esitä eroamista ansaitse kunnioitusta?

    nimenomaan. Itse kunnioitan ihmisiä, jotka antavat anteeksi ja selvittävät visaisia parisuhdeongelmiaan, jopa vuosikausia, eivätkä heti ole uhkailemassa erolla.

    Äänestä

  • nainen kirjoitti:

    nimenomaan. Itse kunnioitan ihmisiä, jotka antavat anteeksi ja selvittävät visaisia parisuhdeongelmiaan, jopa vuosikausia, eivätkä heti ole uhkailemassa erolla.

    ...ja kerran pettäjä on usein toisenkin kerran. Ongelmien selvittely on aina IHMISEN KOKOINEN tehtävä, joten se on suurempi saavutus kuin toisten mollaaminen. Toisen tilannetta ja toimintaa ei pidä hätiköiden mennä tuomitsemaan. Pettäjä on kuitenkin aina liero, ja pettäjän tulee joutua altavastaajaksi, ei toisinpäin. Siksi kehoittaisin miettimään TODELLA tarkkaan, kannattaako aisankannattajaksi ryhtyä. Yleensä ei, mutta poikkeus on plussaa.

    Äänestä

  • Nainen kirjoitti:

    ...ja kerran pettäjä on usein toisenkin kerran. Ongelmien selvittely on aina IHMISEN KOKOINEN tehtävä, joten se on suurempi saavutus kuin toisten mollaaminen. Toisen tilannetta ja toimintaa ei pidä hätiköiden mennä tuomitsemaan. Pettäjä on kuitenkin aina liero, ja pettäjän tulee joutua altavastaajaksi, ei toisinpäin. Siksi kehoittaisin miettimään TODELLA tarkkaan, kannattaako aisankannattajaksi ryhtyä. Yleensä ei, mutta poikkeus on plussaa.

    Toteat, että pettäjän tulisi olla aina altavastaaja, koska hän on liero. Parisuhteen pitäisi kyllä jatkua tasa-arvoisena toisen virheen jälkeenkin. Ei yhteiselo suju, jos toisen on jatkuvasti pyydeltävä anteeksi. Kun asia on kerran selvitetty, se on sitä ja unohdetaan niin hyvin kuin pystytään.

    Mietit myös "kannattaako aisankannattajaksi ryhtyä". Siis tuomitset jo valmiiksi pettäjän jatkamaan ja petetyn typeräksi huijattavaksi (ainakin minä ymmärrän sanan aisankannattaja halventavana). Kerran pettäneelle tulisi antaa mahdollisuus todistaa ettei ole aina pettäjä. Syytön kunnes toisin todistetaan... Eikä petetyn anteeksianto mitenkään häntä (siis petettyä)halvenna.

    Ja parisuhteen ongelmien selvittely on KAHDEN IHMISEN KOKOINEN tehtävä.

    Äänestä

  • Nainen kirjoitti:

    ...ja kerran pettäjä on usein toisenkin kerran. Ongelmien selvittely on aina IHMISEN KOKOINEN tehtävä, joten se on suurempi saavutus kuin toisten mollaaminen. Toisen tilannetta ja toimintaa ei pidä hätiköiden mennä tuomitsemaan. Pettäjä on kuitenkin aina liero, ja pettäjän tulee joutua altavastaajaksi, ei toisinpäin. Siksi kehoittaisin miettimään TODELLA tarkkaan, kannattaako aisankannattajaksi ryhtyä. Yleensä ei, mutta poikkeus on plussaa.

    selvittely parisuhteessa kuuluu molemmille!

    Molemmat suhteessa ovat tasa-arvoisia siitä huolimatta kumpi on tehnyt väärin ja MOLEMPAA pitää kuunnella. Ei vain sitä PETETTYÄ ja hänen tuskaansa. Jopa pettäjällä on omat tuskansa pettämisestään. Riippuu ihmisestä kuinka kovat.

    En ole koskaan pettänyt miestäni, mutta jos niin tekisin, tunnontuskani olisivat varmasti suuremmat kuin silloin jos mieheni olisi pettänyt minua. Itseensä voi pettyä rankemmin kuin toiseen. Ellei luota itseensä niin keneen sitten?

    Ero ei mielestäni ole ratkaisu, se on ongelmien väistämistä.

    Äänestä

  • nainen kirjoitti:

    selvittely parisuhteessa kuuluu molemmille!

    Molemmat suhteessa ovat tasa-arvoisia siitä huolimatta kumpi on tehnyt väärin ja MOLEMPAA pitää kuunnella. Ei vain sitä PETETTYÄ ja hänen tuskaansa. Jopa pettäjällä on omat tuskansa pettämisestään. Riippuu ihmisestä kuinka kovat.

    En ole koskaan pettänyt miestäni, mutta jos niin tekisin, tunnontuskani olisivat varmasti suuremmat kuin silloin jos mieheni olisi pettänyt minua. Itseensä voi pettyä rankemmin kuin toiseen. Ellei luota itseensä niin keneen sitten?

    Ero ei mielestäni ole ratkaisu, se on ongelmien väistämistä.

    Ongelmia ei ratkaista toista haukkumalla. Parisuhteen hoitoon/kunnostukseen vaaditaan aina kaksi tasa-arvoista ihmistä.

    Ja olen myös kanssasi samaa mieltä siinä, että ero tulee kyseeseen vasta sitten, kun ei suhdetta yrittämisestä huolimatta pystytä korjaamaan. Minusta eroaminen heti vaikeuksien ilmaantuessa osoittaa kyvyttömyyttä kohdata ongelmia. Se on suorastaan pelkuruutta.

    Äänestä

  • Katariina kirjoitti:

    Ongelmia ei ratkaista toista haukkumalla. Parisuhteen hoitoon/kunnostukseen vaaditaan aina kaksi tasa-arvoista ihmistä.

    Ja olen myös kanssasi samaa mieltä siinä, että ero tulee kyseeseen vasta sitten, kun ei suhdetta yrittämisestä huolimatta pystytä korjaamaan. Minusta eroaminen heti vaikeuksien ilmaantuessa osoittaa kyvyttömyyttä kohdata ongelmia. Se on suorastaan pelkuruutta.

    Sitä ymmärtämistä pitää lisäksi ihan oikeasti yrittää, pelkkä toteamus loukkaantuneesti "yritän ymmärtää" ei riitä!

    Yrittämisen täytyy näkyä hyvissä teoissa ja sanoissa toista kohtaan, vaikka tekisikin mieli haukkua toinen pystyyn monta kertaa päivässä. Tämä vaatii taitoa, jota kutsutaan itsehillinnäksi, eikä sitä kaikilla ole.

    Jos ongelmien syntyyn kuluu aikaa, kuluu sitä niiden selvittämiseenkin. Isot ongelmat eivät selviä viikossa eikä kahdessa. Joidenkin ratkaisuun kuluu vuosi, parikin. Ihmisen itsetunnosta ja tilanteenhallintataidoista riippuu miten nopeasti asia etenee.

    Olenkin sitä mieltä, että esim. pettämistilanteissa petetyn tulisi kuunnella enemmän pettäjän tuntoja ja mietteitä nykyisestä ja tulevaisuudesta eikä keskittyä säälimään itseään.

    Äänestä

  • Katariina kirjoitti:

    Ongelmia ei ratkaista toista haukkumalla. Parisuhteen hoitoon/kunnostukseen vaaditaan aina kaksi tasa-arvoista ihmistä.

    Ja olen myös kanssasi samaa mieltä siinä, että ero tulee kyseeseen vasta sitten, kun ei suhdetta yrittämisestä huolimatta pystytä korjaamaan. Minusta eroaminen heti vaikeuksien ilmaantuessa osoittaa kyvyttömyyttä kohdata ongelmia. Se on suorastaan pelkuruutta.

    Sitä ymmärtämistä pitää lisäksi ihan oikeasti yrittää, pelkkä toteamus loukkaantuneesti "yritän ymmärtää" ei riitä!

    Yrittämisen täytyy näkyä hyvissä teoissa ja sanoissa toista kohtaan, vaikka tekisikin mieli haukkua toinen pystyyn monta kertaa päivässä. Tämä vaatii taitoa, jota kutsutaan itsehillinnäksi, eikä sitä kaikilla ole.

    Jos ongelmien syntyyn kuluu aikaa, kuluu sitä niiden selvittämiseenkin. Isot ongelmat eivät selviä viikossa eikä kahdessa. Joidenkin ratkaisuun kuluu vuosi, parikin. Ihmisen itsetunnosta ja tilanteenhallintataidoista riippuu miten nopeasti asia etenee.

    Olenkin sitä mieltä, että esim. pettämistilanteissa petetyn tulisi kuunnella enemmän pettäjän tuntoja ja mietteitä nykyisestä ja tulevaisuudesta eikä keskittyä säälimään itseään.

    Äänestä

En koskaan! Jos tekee "vierasta" mieli niin eikun seksishoppiin.... Minullakin on jo kolme "vierasta miestä".. *hymy*

Äänestä

.. pettäisin? Tiedän, että siinä menisi kaikki tämä hyvä mitä meillä nyt on. Tosin olemme olleet yhdessä vasta seitsemän vuotta, joten saattaahan olla, että joskus 10 vuoden kulutta alkaa tämä huuma hellittää ;))

Äänestä

Petin miestäni. Olimme olleet 10 v naimisissa ja löysin, suhteemme tosin rakoillessa ja vedellessä viimeisiään, tämän nykyisen rakkaani. Eromme exän kanssa tulee voimaan keväällä, joten olen vieläkin "naimisissa". En kadu silti tätä. Joskin kerroin exälleni silloin, että menen tämän uuden miehen luo ja kerroin myös että aion ehkä pettää, jotes seläntakana en olisi koskaan puuhaillut. Eromme syynä oli muuten mieheni väkivaltaisuus....

Äänestä

pettäisin?Meillä on edelleenkin hyvä suhde.Jo silloin seurustelun alkuaikoina puhuimme näistä asioista.Jos liitto menisi karille,niin sitä erottas ja lähettäs vasta sen jälkeen etsimään uutta kumppania.En ymmärrä koko pettämistouhua?Miksi sitä on toisen kanssa jos kerran muut kiinnostaa?Eikö kannattaisi pysyä sinkkuna.Miksi suhteen ongelmista ei keskustella,eikä yritetä ratkoa niitä.Lähdetään vaan pettämään ja viis välitetään toisen tunteista...

Äänestä

Pisin suhde 4v ja lyhin 1v. Ekassa suhteessa vastasin kerran naisen suuteluun hitaalla, mutta jos sitä ei nyt oteta lukuun niin en ole koskaan pettänyt.

Äänestä

Pettäminen on minulle periaate kysymys. Siihen en ole koskaan alentunut, vaikka tilaisuuksia ja yrittäjiä on ollut. Parisuhteessani seksi on loistavaa, siitä pidämme yhdessä huolta.

Äänestä

En... enkä tule pettämäänkään!
Kunnioitan itseäni ja myös muita sen verran paljon, ettei tulisi mieleenkään.
Jos ei voi olla pettämättä niin MIKSI ylipäätään seurustella?

Äänestä

Siitä on kyllä jo aikaa ja silloin meni todella huonosti meidän suhde muutenkin ja olin humalassa jne. En haluaisi enää tehdä niin. En kuitenkaan jatkanut juttua vaan se oli ihan yhden illan moka. Tai siis kahdesti on näin käynyt. Rumasti tehty, en suosittele.
Vielä ollaan silti yhdessä saman ihmisen kanssa. En tiedä olisinko itse antanut vastaavassa tapauksessa anteeksi. Tai ehkä kuitenkin.

Äänestä

Tuskin niitä kovin paljoo on. Oon ittem pettäny pari kertaa kun oon ollu satojen kilometrien päässä kotoa. Muija on pettäny varmuudella sellaset kymmenen kertaa, ja vieläpä samassa pikku kylässä asuvien "tuttujen" miesten kanssa. Ollaan oltu yli 10v. naimisissa ja uskon et muutkin ku me on pettäneet toisiaan!

Äänestä

EN TIETENKÄÄN!!! EIH EIH EIH EIH!! ! ! ! !

Äänestä

Siis en vois. Siis en todellakaan. Siis mä en käsitä miten ne muut voi. Siis en käsitä. Siis kauheeta.

Äänestä

olen pettänyt neljän vuoden yhdessäolon aikana kuusi kertaa. syy on kait välimatka. tapaamme noin parikertaa kuukaudessa. kadun ja välillä en kadu. en silti halua enkä etsi uutta suhdetta itselleni. pidän tyttöystävästäni.

Äänestä

muutaman kerran.

Äänestä
  • taas en.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hed kirjoitti:

Tai helpommin kysytty, onko sellaosia ihmisiä olemassa, jotka ovat olleet pitemmässä suhteessa, ja ovat pysyneet kultaisella keskitiellä, pettämättä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu