On tullut ero. Vain vuoden seurustelu mutta minulle kaikki olisi merkinnyt loppuelämää, hänelle näemmä ei sittenkään vaikka sitä aluksi vannotti.
Olen katkera. Olen katkera hänelle ja itselleni. Itselleni ehkä siksi, että en ollutkaan se "paras" vaikka itse niin kuvittelin ja hänkin sen monesti jaksoi muistaa. Katkera siitä, että joku toinen asettuu "parhaimman" sijaan. Miten lie hänen laitansa sitten... Olen katkera naisen epäonnistuneelle päättelylle, johtopäätökselle, arviointikyvylle ja valheille. Voiko vuosi olla kauneudessaan vuosi valhetta, vedätystä...?
Katkeruus johtaa kateuteen, sillä hänellä "parhaimman" haku on jo täydessä käynnissä, vaikka kaikesta on kulunut vasta pari viikkoa... Miksi näin? Miksi hän ensin ystäviensä piirittämän ja minä yksin? Kun suhde lakkasi tuntuu kuin ystävätki ovat kadonneet, vai oliko kyse siitä, että he olivat kaikki vain tämän naisen mukanaan tuomia ja nyttemmin hänen viemiä. Vai onko kyse siitä, että hän on nainen ja hänen silmissään kaikki muu on sitä "parempaa" verrattuna minuun?
Luulen, että katkeruudessaan voi tulla pahaksi... en tahtoisi mutta mustat ajatukset valtaavat minua yhä enemmän...
Jos voitte auttaa, niin tehkää se ja pelastakaa minut tästä suosta.
Olen katkera. Olen katkera hänelle ja itselleni. Itselleni ehkä siksi, että en ollutkaan se "paras" vaikka itse niin kuvittelin ja hänkin sen monesti jaksoi muistaa. Katkera siitä, että joku toinen asettuu "parhaimman" sijaan. Miten lie hänen laitansa sitten... Olen katkera naisen epäonnistuneelle päättelylle, johtopäätökselle, arviointikyvylle ja valheille. Voiko vuosi olla kauneudessaan vuosi valhetta, vedätystä...?
Katkeruus johtaa kateuteen, sillä hänellä "parhaimman" haku on jo täydessä käynnissä, vaikka kaikesta on kulunut vasta pari viikkoa... Miksi näin? Miksi hän ensin ystäviensä piirittämän ja minä yksin? Kun suhde lakkasi tuntuu kuin ystävätki ovat kadonneet, vai oliko kyse siitä, että he olivat kaikki vain tämän naisen mukanaan tuomia ja nyttemmin hänen viemiä. Vai onko kyse siitä, että hän on nainen ja hänen silmissään kaikki muu on sitä "parempaa" verrattuna minuun?
Luulen, että katkeruudessaan voi tulla pahaksi... en tahtoisi mutta mustat ajatukset valtaavat minua yhä enemmän...
Jos voitte auttaa, niin tehkää se ja pelastakaa minut tästä suosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi pientä...
Sellaista se on. Välillä tulee kolhuja eikä odotukset aina kohtaa. Alussa tuntuu katkeralta ja yksinäiseltä. Vieroitusoireita. Ole mielummin iloinen siitä että näin kävi jo vuoden jälkeen eikä vasta kymmenen (t. nimim. kokemusta on). Vastoinkäymiset ja kolhut viisastuttavat ja karaisevat. Kohta olet jo löytänyt uuden niin ihanan naisen että et voi mitenkään ymmärtää miten saatoit luulla että entinen suhteesi oli hyvä. Käytännön neuvo: Keskity ekat viikot ajatukseen "hengitä sisään, hengitä ulos". Rupea sen jälkeen aktiivisesti hakeutumaan muiden ihmisten seuraan. Käy treffeillä, harrasta rietasta seksiä. Kohta olet taas valmis uuteen suhteeseen. Kasvukipuja...
eikä kyllä kateuskaan :)
Ei se vuosi ole ollut valhetta tai vedätystä, turhaa kiduttaa itseään edes leikkimällä moisella ajatuskuviolla.
Kun tunteet ovat kohdalla, ne kyllä tunnetaan aidosti, eri asia on sitten, kestävätkö tunteet samanlaisina ja kuinka kauan.
Kauniita muistoja ei pidä maalata mustaksi katkerilla ajatuksilla, anna niiden olla sellaisia kuin ovat -kauniita muistoja.
Kun ero tulee, ihminen suree aikansa ja siirtyy elämässä eteenpäin, toisilla se aika on viikko, joillakin jopa vuosia, sinä itse päätät kuinka pitkä suruaika sinulla on. Toisilla surua helpottaa, kun etsii uuden ihmisen mahdollisimman pian, vaikka se "uusi" ei olisikaan millään tavalla edellistä parempi, vaan erilainen.
Se, mitä exäsi tekee, ei vaikuta enään sinun elämääsi, jollet anna sen vaikuttaa.
Ystävät tuskin ovat kadonneet mihinkään, usein vain ihminen eronsa tuskassa "työntää" itse ihmiset pois ympäriltään, sitä välttämättä itsekään ymmärtämättä.
Ehdottaisin, että lopettaisit tuloksettoman itsesi vertailun muihin, se ei johda mihinkään lopputulokseen, ihmiset ovat erilaisia niin ajatuksiltaan kuin olemukseltaan.
Mitä enemmän kulutat aikaa asioiden katkeransävyiseen miettimiseen, sen enemmän hukkaat sitä. Katse eteenpäin, pää ovesta ulos ja ihmisiä tapaamaan, mistä tiedät keneen sinä voisit törmätä, jos et käy katsomassa?
Exäsi elää omaa elämäänsä, omalla tyylillään, elä sinä omaasi :)