En oikein ole ikinä täysillä ollut tyytyväinen työpaikkaani,lähinnä työolojen ja erillaisten mielipiteiden/arvojen takia.Miksi siis vielä vuosien kuluttuakin olen samassa paikassa?Kai se on sitä että ei uskalla,jos vaikka seuraava paikkakin on samanlainen.
Nyt mitta alkaa olemaan aika täynnä,itseasiassa sietokyky on jo ylittynyt.Uutta väkeä tulee taloon,ja en voi käsittää että uusi ihminen ilman alan työkokemusta ylenee osastovastaavaksi parissa kuukaudessa=suhteilla siis.Mutta miten voin arvostaa johtoa,jos johto on vain suhteilla ylennyt tehtäviinsä?Kun koko johto on kokematon,niin miten voi olettaa että firma toimii niin kuin pitäisi?
En haluaisi lähtee "tyhjän päälle" ja koska tarvitsen seuraavan talviloman,niin tavallaan olen väkisin kiinni tässä paikassa ainakin vielä puoli vuotta.
Jos lähden uutta työpaikkaa metsästämään,niin tuntuu kauhealta sanoa heti alkuun että tarvii omaa lomaa heti talveksi.
Mitä itse tekisit?Purisit hampaita ja sulkisit silmäsi kunhan palkkaa tulee?
Vai lähtisitkö ovet paukken ulos?
Itse lähtisin heti jos ei taloudellinen hyvinvointi olisi esteenä.
Nyt mitta alkaa olemaan aika täynnä,itseasiassa sietokyky on jo ylittynyt.Uutta väkeä tulee taloon,ja en voi käsittää että uusi ihminen ilman alan työkokemusta ylenee osastovastaavaksi parissa kuukaudessa=suhteilla siis.Mutta miten voin arvostaa johtoa,jos johto on vain suhteilla ylennyt tehtäviinsä?Kun koko johto on kokematon,niin miten voi olettaa että firma toimii niin kuin pitäisi?
En haluaisi lähtee "tyhjän päälle" ja koska tarvitsen seuraavan talviloman,niin tavallaan olen väkisin kiinni tässä paikassa ainakin vielä puoli vuotta.
Jos lähden uutta työpaikkaa metsästämään,niin tuntuu kauhealta sanoa heti alkuun että tarvii omaa lomaa heti talveksi.
Mitä itse tekisit?Purisit hampaita ja sulkisit silmäsi kunhan palkkaa tulee?
Vai lähtisitkö ovet paukken ulos?
Itse lähtisin heti jos ei taloudellinen hyvinvointi olisi esteenä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ehkä ole oikea henkilö kommentoimaan asiaa koska itse olen vaihtanut työpaikkaa (ja -antajaa) muutama kymmenen kertaa.
Perheellisenäkin yli kymmenen.
Samalla on vaihtunut valtio kolmasti ja paikkakunta vakituisen työn perässä kahdeksan kertaa.
Määräaikaiset pätkät tuohon lisäksi.
Tuosta voit jo päätellä oman asenteeni.
hyvinvointi työssä ja raha, ne ovat olleet minulle tärkeitä.
Mistään en ole lähtenyt ovia paukutellen!
Aina näemme muutoksissa uhkia mutta ei mahdollisuuksia.
Eka kerran vaihtaessani valtiota ei omaisuuteni edes täyttänyt jenkkikassia. Vähät rahat olivat lompakossa. Pankkitiliä ei ollut.
Viimeisen ratkaisuni tein hieman päälle 50:nä lopettaessani töissä käymisen kokonaan.
Vaimo teki samoin ja aikuiset lapset olivat lähteneet omilleen jo vuosia sitten.
Koskaan en pyytänyt palkankorotusta. Työtäni koskevia aloitteita kylläkin.
Kun ei sujunut tyydyttävästi, valmistelin seuraavan työpaikan ja läksin.
Mahtuu tuohon kyllä yksi konkurssi ja yksi "ajolähtö" = hieman ennen konkkaa.
Sekä yksi lopputili.
Kerran meni melkein neljä vuotta etten raaskinut pitää lomaa. ( 90-luvulla ).
Muuten, lyhyempien tösuhteiden välillä lomailin harkintani ja vaimon työtilanteen mukaan.
Yleensä vaimon työ ei ollut esteenä. Teki lyhennettyä työaikaa marketin kassalla.
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Talovelkojen vuoksi olin eräässä työpaikassa useita vuosia.
Rahatilanteen helpottaessa lähdin toiseen töhön (ja paikkakunnalle).
Penskat sanoivat vaimolleni minun olevan paljon hyväntuulisempi.
Päättele siitä!
Neuvoisin, että katsele uusia työpaikkoja ja sitten kun paikka löytyy, niin työsopimusta tehdessäsi
sovi talvilomasta. Se on tietysti palkaton, mutta saathan nykyisestä paikasta lähtiessäsi lomakorvaukset.
Ei kannata hammasta purren pakertaa, siinä menee vain terveys.
Onnea työpaikan etsintään.
Olen aivan samassa veneessä kuin sinäkin, kai. Minulla tämä työ on sen tyyppinen, että saan tehtyä työni parin tunnin aikana ja loppupäivä onkin aina joutoaikaa. Jonain päivinä työtä ei ole ollenkaan ja lähinnä nekin päivät menee Hesaria lueskellen. Ne työt joita teen ovat aivan liian yksinkertaisia ja eivät tarjoa mitään haastetta uralla eikä ammattitaitokaan pääse tässä kehittymään. Teen siis niitä "töitä" vasemmalla kädellä selän takana ;) Tosin on tässä se hyvä puoli, että on aikaa keskittyä myös työn hakemiseen. Paikalleen en aio jäädä enkä jäädä laakereilleni lepäämään. Uusia haasteita ja uusia kujeita vain. Nytkin on tiedossa 4 työhaastattelua parille viikolle ja on ihme jos ei joku niistä tuota tulosta.
Oma neuvoni on sinulle ketjun aloittaja: älä missään nimessä mene irtisanomaan itseäsi jo pelkän karenssinkin takia. Ja on varmasti parempi, että saat palkkaa kuinka paskasta työstä tahansa kuin et saisi ollenkaan. Hae ihmeessä koko ajan uutta työpaikkaa ja lähde nykyisestä työpaikastasi arvokkaasti - niin minäkin teen.
"Ulkopuolisen" yleneminen osastovastaavaksi saattaa ymmärrettävästi kismittää. Kyse on kuitenkin työnantajan liiketoiminnasta, ja työnantajan vapauksiin kuuluu se, että tehtävään voidaan nimetä se henkilö, jonka työnantaja katsoo parhaiten tehtävään soveltuvan. Jos valinta menee pieleen, siitä mahdollisesti aiheutuvat seuraukset kostautuvat viime kädessä firman viivan alle jäävässä tuloksessa. Osa noista seurauksista voi aiheutua esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuudesta, jos henkilöstö ei hyväksykään uutta osastovastaavaa esimiehekseen.
Sinä voit luonnollisesti tehdä omat ratkaisusi siitä, haluatko pysyä nykyisessä työpaikassasi vai etsiä uutta työtä. Älä kuitenkaan katkeroidu työnantajan henkilöstövalinnoista. Käytä mielummin sekin energia uuden työpaikan etsimiseen, jos päätät lähteä talosta.
Itse olin miltei samanlaisessa tilanteessa. Johto veti epäeettistä linjaa ja arvot ihan jotain muuta kuin pitäisi olla (kehitysvammatyö). Jäin tyhjän päälle, mutta sijaisuuksia on jo löytynyt, eiköhän tässä pärjätä. Omaa itsetuntoa ei saa polkea, on tehtävä niinkuin oikeaksi tuntee.
Anna pomolle persettä tai ime sen oliiveja taattu yleneminen.
Miten niin "tuntuu kauhealta"? Sen kun sanot ja sillä sipuli.
...täälläkin, vuosi on nyt mennyt jäitä poltellessa nykyisessä työpaikassa, ei jaksais enää millään. Töitä on vähän, en pääse kehittymään ja eteenpäin, pomo on lähes ammattitaidoton, palkka on surkea jne jne.
Koko ajan on uusi työpaikka hakusessa, mutta tiukassa on.
En ymmärrä niitä jotka sanoo 'hae vain uusi työpaikka'. Ei niitä työpaikkoja puussa kasva ja paljon on hakijoita jokaikiseen vapaaseen paikkaan, ja kun ei ole oikein suhteita mihinkäänpäin.Pientä toivoa antoi pari kuuta sitten kun yhteen työpaikkaan oli kymmeniä hakijoita ja 3 otettiin haastatteluun, minä yksi heistä. Jospa seuraavalla kerralla jo tärppäis.
kattelen koko ajan uutta duunia. Nykyiset työt eivät ole sitä mitä haluan tehdä. Lisäksi esimieheni on vihjassut, ettei kaikille riittäisi töitä tulevaisuudessa... eli lähden heti kun uusi työ löytyy. Helppoa se ei ole, mutta ihan varmasti sellanenkin löytyy.
Mulla on mennyt koko kesä hermoillessa tunneista ja palkasta.Osa-aikaisena töitä tein aluksi aina kun soitettiin. Nykyisin ei ole enää niitäkään. Tässä vain jumittelen kunnes löydän toisen työpaikan ja hassua on tämä "töissä" mutta silti työtön yhdistelmä höh! Irtisanoutua ei voi ilman karenssia ja työvoimakoulutukseen ei pääse jos ei ole täysin työtön. Tyhmä systeemi ettenkö sanoisi.Työpaikat on tosi tiukassa nykyään.