Poikaystäväni on koko reilun 3 vuoden seurustelumme ajan kehunut kuinka olen hänestä kaunein maailmassa. Olen uskonut häntä ja kivalta on tuntunut kuulla näin. Tänään hän sitten paukautti, että on valehdellut kokoajan, koska jos olisi kertonut totuuden, että minua kauniimpia naisia on, olisin todennäköisesti jättänyt hänet.
Kysyin sitten, keitä hän esim. pitää kauniimpana kuin minä, ja hänestä näyttelijät, mallit jne. on kauniimpia. Loukkaannuin todella pahasti! Sekä valehtelusta että siitä, että poikaystäväni todella pitää niitä tekaistuja pellejä kauniimpana kuin minä, varsinkin kun aina on kuuluttanut luonnollisen kauneuden perään ja esim. torunut kun olen meikannut tms...
Kuolaako miehet sitten todella aina muiden naisten perään, vaikka omakin viereltä löytyy? Miksei se oma ole kaunein ja paras, vaan jotkut valkokankaalla esiintyvät naiset? Vai otanko minä tämän liian vakavasti?
Kysyin sitten, keitä hän esim. pitää kauniimpana kuin minä, ja hänestä näyttelijät, mallit jne. on kauniimpia. Loukkaannuin todella pahasti! Sekä valehtelusta että siitä, että poikaystäväni todella pitää niitä tekaistuja pellejä kauniimpana kuin minä, varsinkin kun aina on kuuluttanut luonnollisen kauneuden perään ja esim. torunut kun olen meikannut tms...
Kuolaako miehet sitten todella aina muiden naisten perään, vaikka omakin viereltä löytyy? Miksei se oma ole kaunein ja paras, vaan jotkut valkokankaalla esiintyvät naiset? Vai otanko minä tämän liian vakavasti?
Vastaukset 35
Vanhimmat
kyllä todella törkeetä! Et voi luottaa poikaystävääsi, koska hän voi valehdella sinulle muissakin asioissa. Onneksi tuo asia kuitenkin selvisi. Ajattelepa sitä, missä muissa asioissa hän voi sinulle valehdella.
Myös minun poikaystäväni on minulle sanonut nuo samat sanat, mutta uskon häntä, koska hän on luonteeltaan rehellinen, eikä minulla ole mitään syytä epäillä hänen sanojaan. Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta ja vasta nyt alan uskoa häntä tuossa asiassa, sillä olen aika epäileväinen luonteeltani.
Muuten, poikaystäväsi ei taida lainkaan tajuta sitä, että näyttelijät ja mallit ovat aina ammattilaisen meikkaamia ja laittamia, kun hän näkee heidät. Menepä vaikka joskus itse ammattimeikkaajan luo ja pyydä häntä meikkaamaan sinut oikein kauniiksi ja käy vielä vaikka kampaajalla laitattamassa tosi seksikäs kampaus. Sitten kysy poikaystävältäsi, että vieläkö ne kaikki mallit ja näyttelijät ovat kauniimpia. Toikin on muuten aika tökerön tyhmä yleistys että ne kaikki olisivat sinua kauniimpia...
Minkä ikäisiä oikein olette? Kaunein maailmassa - itse en uskoisi tuota kenenkään suusta, kaunis kylläkin ja katsojan mielestä. Kaunein kaikista...
Kykenen pitämään tuota lausetta korkeintaan valkoisena valheena, en todellakaan koko parisuhdetta horjuttavana kriisinä - ja vielä kolmen vuoden jälkeen. Miehesi tarkoitus on ollut todennäköisesti saada sinulle hyvä mieli, ja on nyt ehkä kyllästynyt jatkuvaan vakuutteluun tms - etenkin jos kinuat kohteliaisuuksia tyyliin 'olenhan kaunein, olenhan'.
Kirjoittaja itse pyysi esimerkkejä kauniimmista naisista ja mies vastasi. Enkä kyllä lukenut kommentista, että kaikki mallit ja näyttelijät vaan että monet.
Ja kyllä monet miehetkin tietävät ainakin likempänä kolmeakymppiä, mitä meikillä, kampauksella yms voi saada aikaan.
Ulkokuoreenko teidän suhteenne perustuu, ei hyvin mene. Tekstistäsi kuvastuu pinnallisuus ja toisen arvostuksen ja kunnioittamisen puute, mikä parisuhteessa on olennaisinta. Miettikää nyt yhdessä vähän suhteenne tilaa ja miksi yleensä olette yhdessä.Taidatte olla vielä teini-iässä vai kuinka?
Etko omasta mielestäsi ole kaunis? Onko itsetuntosi kohdallaan? Kauneus on pitkälti makuasia, mutta aina löytyy joku kauniimpi, hoikempi, rikkaampi, älykkäämpi jne.
Oletko tivannut tai kinunnut juuri tätä kommenttia? Riittäisikö, jos miehesi sanoisi sinun olevan 'vain' kaunis, ei siis kaunein maailmassa? Vaikka et olisikaan kaunein, saatat silti olla paras - onhan miehesi edelleen sinun kanssasi.
Onko tämä todella parisuhdekriisin arvoinen aihe? Kauniita kuvia, esineitä ja ihmisiä katsotaan ja heihin/niihin kinnitetään huomiota, mutta tämä ei tarkoita, että katseen kohteen haluaisi itselleen. Väitätkö muuten, että olet sitä mieltä, että miehesi on maailman komein ja ettet itse kertaakaan kolmen vuoden aikana ole katsonut kenenkään toisen miehen perään ihastellen tämäm ulkonäköä - ja vain sitä?
katsellut toisia miehiä. Ei ole ollut tarvetta. ja minusta poikaystäväni on ulkonäöllisesti minulle juuri sitä mitä haluankin, ei enempää eikä vähempää.
Mies sanoi, että eihän se edes ole mahdollista että olisin kauniimpi kuin esim. näyttelijät.
Myönsi kyllä, että he tekevät varmasti paljon työtä kauneutensa eteen.
Se ei paljoa lohduttanut. Ei se jotenkin vaan riitä, että tietää olevansa kaunis, kun samalla tietää että poikaystävä kuitenkin pitää vielä kauniimpina toisenlaisia, sellaisia jollaista minusta ei ikinä tule.
Noh, kauneusihanteethan muuttuvat ajan ja kulttuurin mukana, joten toivoa ei ole menetetty; jos haluat olla jonkun mielestä kaunein ihminen päällä maan; etsi sellainen ihminen joka on sitä mieltä. se saattaa olla esimerkiksi afrikassa (siellä kyllä täytynee olle musta ihoinen...) tai napapiirillä...
Miksi sinun pitäisi olla kaunein? Meidän kulttuurimme kauneus ihanne on kai jotain Marilynin kaltaista; oletko siis Marilynin näköinen, kun voit olettaa voivasi jonkun mielestä olla kaunein? Olet varmasti silloin kykenevä voittamaan myös missikisat...
Olen täysin ulalla... Itse tiedän olevani kaunis, mutta oletan luonnollisestikin, että ihminen ei puhu totta jos kertoo minun olevan kaikkein kaunein. Se on vain imartelua, jolla pyritään kohentamaan oloani, ei mikään tutkitusti todistettu perusasia.
En sanonut, että olisit katsellut toisia miehiä sillä silmällä. Fakta nyt vain on, että etenkin suhteen vakinnuttua huomaa kyllä muitakin kauniita/komeita/mukavia ihmisiä eikä tätä mielestäni pitäisi kieltää.
Jos tuo todella on mielestäsi noin suuren kriisin arvoinen lausahdus, niin onnea vain tulevaisuudelle. Ainakin aikuisen oikeassa pitkässä suhteessa tulee vastaan ihan oikeitakin ongelmia ja kriisejä todella isoista kysymyksistä ilman että ehtii murehtia sitä, ettenkö enää olenkaan toisen mielestä maailman kaunein olento. Silloin punnitaan hiukan muita asioita.
Onko itsetuntosi aivan varmasti kunnossa ja kohdallaan ja arvostatko itse itseäsi sellaisena kuin olet? Jos et, kukaan ei voi tätä vakuutteluillaan lopullisesti muuttaa (korkeintaan auttaa siinä).
"Se ei paljoa lohduttanut. Ei se jotenkin vaan riitä, että tietää olevansa kaunis, kun samalla tietää että poikaystävä kuitenkin pitää vielä kauniimpina toisenlaisia, sellaisia jollaista minusta ei ikinä tule."
En ymmärrä ongelmaasi. Ainahan on kauniimpia, viisaampia, rikkaampia jne. (Kyllä filmitähdet ovat ihan 'aikuisten oikeesti' tosi kauniita) Ei kukaan ole täydellinen, eikä paras kaikessa. Miehesi taisi vaan olla onnettoman rehellinen. Ei se tarkoita, etteikö hän sinua rakastaisi tai yrittäisi vaihtaa "parempaan".
Maailmassa on 6 miljardia ihmistä, joista vastakkaista sukupuolta 3 miljardia. Vain yksi tästä valtaisasta ihmismassasta voi olla esimerkiksi kaikkein kaunein tai kaikkein rikkain tai kaikkein pisin.
Kaikkien muiden täytyy vain oppia hyväksymään se tosiasia, etteivät ole maailman kaunein, rikkain tai pisin - ja yrittää elää siitä huolimatta elämäänsä. Ja itse asiassa tuossa kauneusjutussa jopa se maailman kauneinkin joutuu jossain vaiheessa hyväksymään, että viimeistään oman ikääntymisen tuomien muutosten myötä se kaikkein kauneimman "titteli" täytyy luovuttaa jollekulle toiselle.
Ei kai kukaan ole kaikkien mielestä se kaunein, vaan kauneus on katsojan silmissä. Olen kaunein vain poikaystäväni mielestä, en kenenkään muun miehen mielestä jne.
Ihmisten välisissä mauissa on hieman eroja, mutta erot ovat useimmilla sen verran vähäisiä, etteivät ne muuta asiaa kuin korkeintaan joissain melko harvinaisissa yksittäistapauksissa.
Tätä asiaa on tutkittu monenlaisilla testeillä, kuten pyydetty koehenkilöitä laittamaan valokuvat kauneusjärjestykseen jne - ja erot ovat tosiaankin varsin vähäisiä. Ajatus siitä, että kaikki ovat yhtä suosittuja ulkonäöllisesti on täyttä roskaa.
Ja jopa näissä poikkeustapauksissa, joissa vaikka on kyse esimerkiksi miehistä, jotka pitävät nimenomaan hyvin lihavista naisista, niin melkein jokaista tällaista vähintään 200-kiloista naista kohti on olemassa vielä lihavampi tai muuten kyseisen lihavista naisista pitävän miehen mielestä paremmannäköisempi nainen.
koska ainakin minä olen harvinainen yksittäistapaus. Tarkoitan tällä sitä, etten todellakaan pidä niiden miehien ulkonäöistä, ketkä ovat yleisesti ottaen naisten mieleen. Esim. Markus Pöyhönen yms. tyyppiset miehet ovat minusta aivan hirveitä! Myönnän, että minulla on todella outo maku miesten suhteen. Miehessä pitää olla jotain veikeää, jotta voin sanoa, että hän on komea. Kaunis mies on mielestäni ruma. Omassa poikaystävässäni on juuri sitä jotain veikeän komeaa, ja voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan nähnyt missään yhtä komeaa tapausta!
Itse asiassa poikaystäväni on sitä mieltä, että minä olen jotain yliluonnollisen kaunista, jotain, mitä hänen ei olisi kuulunut koskaan saada, ihan eri luokkaa mitä hän on. En itse tietenkään ole tätä mieltä, sillä minusta hän taas on jotain aivan uskomatonta. Minusta tilanteemme on ihanteellinen, olemme molemmat mielestämme saaneet jotain ylihyvää itsellemme. Siitä pitää olla iloinen ja onnellinen.
Kumpikaan meistä ei pidä itseään mitenkään maailman kauneimpana tai komeimpana. Ei ole mitään tarvetta olla komea tai kaunis toisten mielestä. Pääasia, että on toiselle se kaunein tai komein. Onhan se tietysti ihan mukavaa, kun muutkin miehet antavat positiivista palautetta ulkonäöstä, mutten mitenkään kaipaa sitä. Samoten muutama naishenkilö on kehunut poikaystävääni hyvännäköiseksi, joku taisi sanoa hänen olevan täysi kymppi.
luin tän sun kirjotuksen, ja raivo nousi pintaan!mua niin ärsyttää just tollaset miehet!!siis juurikin naiset mitä nähdään päivittäin lehdissä, tv;ssä..ei ole olemassa!?vai onko monellakin teistä sen näköisiä ystäviä??vaikka aina on jankutettu siitä sisäisestä kauneudesta, niin jos rakastat toista ihmistä,hänen luonnettaan,nauruaan ja kaikkea mahdollista, niin se tekee hänestä maailman kauneimman omissa silmissäsi, vaikka hän ei muiden mielestä olisikaan mikään komistus/kaunistus.
"kauneudesta, niin jos rakastat toista ihmistä,hänen luonnettaan,nauruaan ja kaikkea mahdollista, niin se tekee hänestä maailman kauneimman omissa silmissäsi,"
Roskaa.
Herätkää todellisuuteen. Kumppaniaan voi rakastaa täysillä, vaikka tämä ei olisikaan millään mittarilla mitattuna maailman kaunein, älykkäin, rikkain tai tyylikkäin.
on maailma pullollaan.Miesten kauneusihanteet on erillaiset kuin naisten ja miesten keskenkin erillaiset. enpä tiedä ovatko lehtien sivuilla seikkailevat kaunokaiset oikeasti miesten mieleen... tai missit. Kokemukseni mukaan miehet pitävät aidoista naisista joilla on tissit ja peppu ei mistään heinäseipäistä niinkuin nuo missukat yleensä ovat josseivät ole käyneet käsittelyissä.Ja kun olettte yhdessä kauemman aikaan niin mies näkee sut arkisemmin kuin suhteen alussa, repäise välillä oikein kunnolla ja lopeta ruikuttaminen, sitä miehet ainakin inhoaa ja jankuttamista..
pidät itseäsi kauniimpana kuin missit ja filmitähdet!!!! Hyvä!!
"Kysyin sitten, keitä hän esim. pitää kauniimpana kuin minä, ja hänestä näyttelijät, mallit jne. on kauniimpia. Loukkaannuin todella pahasti!"
Loukkaannuit että hänen mielestään on kauniimpiakin naisia kuin sinä!
Hyvät naiset, älkää enää ihmetelkö miksi teille valehdellaan!
Ja mikähän ihmeen juttu se nyt taas on, että sen oman on automaattisesti oltava "ei maailman kaunein???" MItä ihmeellistä siinä nyt on, jos on sattunut löytämään sen oikean, eli komeimman tai kauneimman? Muistakaa, että myös ne filmitähdet ym ovat aivan tavallisia ihmisiä, niin kuin me muutkin. Ei niissä ole MITÄÄN sen kummallisempaa!
Meillä ainakin seurustelusuhde perustuu siihen, että ulkonäkö on erittäin tärkeä asia, tärkein. Sitten sen jälkeen tulevat luonne ym, jotka ovat myös tärkeitä. Jos löytää sen oikean, kaikki tärkeät asiat pitää olla kunnossa. Miksi edes seurustella sellaisen kanssa, joka ei ole sellainen kuin haluaa? Toki kaikissa on vikoja, mutta täytyy löytää sellainen ihminen, jonka vikojen kanssa pystyy elämään.
Olemme käyneet keskusteluja kyseisestä asiasta ja riitojä on tullut siitä, etten ole uskonut poikaystävääni siinä, että olen se kaunein. Hänelle nimittäin luottamus on tärkeää ja hän inhoaa valehtelijoita, jollaisia mm hänen serkkunsa ovat. Kuulemma yleistän liikaa toisten ihmisten (eli mm teidän) mielipiteitä häneen, eli luulen, että hänkin ajattelee samalla tavalla kuin mm. te. Minun on kuitenkin nyt pakko jo uskoa häntä, koska on tullut monia tilanteita, missä hän olisi voinut suutuspäissään sanoa, että on valehdellut. Sen sijaan hän on mm sanonut, että "luuletko voivasi olla millainen vaan kun olet noin kaunis ja hyvännäköinen" ja "vaikka meillä menisi poikki, niin haluan silti jatkaa seksin harrastamista kanssasi, koska olet maailman seksikkäin nainen." Ym. Noi oli vaan yksittäisiä esimerkkejä.
Kyllä, olemme molemmat erittäin pinnallisia ihmisiä, mutta MITÄ SITTEN??? Kuka määrää, että ihminen on hyvä ihminen vain silloin, kun hän on syvällinen, eikä pinnallinen? Jos haluan panostaa kaiken ulkonäköön ja terveyteen, niin mitä sitten? Meille ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. En minä ainakaan halveksu sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä ulkonäköä niin tärkeänä. Mutta itse pidän. Miksi toisten pitää halveksua meitä pinnallisia ihmisiä? Emmekö saa olla pinnallisia rauhassa?
Onneksi me kaksi pinnallista ihmistä olemme löytäneet toisemme, muutenhan tästä ei tulisi mitään. Hän on se komein minulle ja minä se seksikkäin hänelle. Olemme onnellisia ja nautimme täysin rinnoin toistemme ulkonäöstä. Eläkööt muut parisuhteesa miten haluavat. Ja en ole muuten enää teini, vaan kohta 32v. Hyvä terveys ja ulkonäkö vain ovat sellaisia asioita, joihin todella haluan panostaa.
Ikä ei tunnetusti takaa henkistä kypsyyttä. Ulkonäkö ikävä kyllä tuppaa väkisinkin kärsimään vanhetessa, samoin kroppa. Synnytykset, imettämiset yms vaikuttavat myöskin naisen vartaloon.
Hyvä terveys on muutakin kuin kauniisti meikatut kasvot (ja kyllä, meikillä ja kampauksella saa edelleen paljon aikaan). Mikäpäs siinä, jos kerran olette molemmat niin pinnallisia, että ulkonäkö on se tärkein juttu. Onnea vaan keski-iän kriiseihin.Entä koulutus, ajatusmaailma, persoonallisuus (esim kiltteys ja empaattisuus)? Itseään voi kehittää niin monella tavalla...
"luuletko voivasi olla millainen vaan kun olet noin kaunis ja hyvännäköinen" ja "vaikka meillä menisi poikki, niin haluan silti jatkaa seksin harrastamista kanssasi, koska olet maailman seksikkäin nainen."
Nuo eivät sitten mielestäni ole mitenkään kovin suuria kohteliaisuuksia. Ensimmäisessä taidetaan aika suoraan antaa negatiivista palautetta muusta kuin ulkonäöstäsi. Huomasitko sitä edes itse?
Mikä on pysyvämpää - älykkyys, lempeys vai ulkonäkö?
Vastatakseni kysymykseesi, kyllä, huomasin, että sain poikaystävältävi negatiivista palautetta jostain muusta asiasta kuin ulkonäöstä. Kestän kuitenkin kritiikkiä, koska kukaan ei ole täydellinen. Ja sitäpaitsi, kritiikki ei kohdistunut siihen tärkeimpään eli ulkonäköön, joten no hätä. Ja olen muuten itse riitatilanteissa sanonut paljon pahempiakin juttuja poikaystävälleni, mutta ei niitä pahalla muistella, sitä kun suutuspäissään sanoo kaikkea mitä ei tarkoita, vain tahallaan loukatakseen ja ärsyttääkseen toista.
Ja tosiaan, ikä ei kerro mitään yhtään mistään, koska ikä on vain numeroita paperilla. Mutten edelleenkään ymmärrä sitä, mitä ihmeellistä siinä nyt on, jos on pinnallinen ihminen. Mitä pahaa siinä on??? Olemme erilaisia, toiset ovat syvällisempiä ja toiset pinnallisempia ja antaa heidän olla rauhassa sitä mitä ovat. Ei se ole keltään pois. Ja pääasia että itse on tyytyväinen.
Tuosta kropan vanhenemisesta olemme kyllä keskustelleet paljonkin, ja kieltämättä se tuottaa ainakin minulle hieman päänvaivaa. Pyrin kyllä aina tekemään kaikkeni ulkonäön eteen, noudattaen terveellistä ruokavaliota ja urheilemalla ts. pitämällä kropastani huolta. Tietenkään elimistön luontaisellle vanhenemiselle ei voi mitään, sen molemmat tajuamme, mutta kyllä sitä hidastaa pystyy, ja paljon pystyykin! Ja sitäpaitsi, me molemmat vanhenemme yhtä lailla, eli toistemme silmissä emme juurikaan vanhene! Ja jos ei muu auta, niin ainahan voi mennä esim. rintojen kohotusleikkaukseen, sinnehän ne kauniit näyttelijätkin menevät! Synnytystä ja imettämistä ei tarvitse käydä läpi, ellei halua. Ja niistäkin kroppa toipuu, jos vain pitää kropastaan huolta oikealla tavalla.
Ja mitä tulee noihin keski-iän juttuihin, niin kyllä meillä muutakin yhteistä on kuin tuo ulkonäköasia. Viihdymme myös erittäin hyvin toistemme kanssa, sovimme yhteen myös luonteidemme puolesta. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, kuten urheilu, matkustelu sekä eroottisten valokuvien ja pornon luominen...
Ns. älykkäät miehet ei kyllä minua nappaa yhtään, ne sopii muille naisille. En meinaa jaksa katsella/kuunnella mitään filosofointeja tai viisasteluja, vaikka itse olenkin maisteri koulutukseltani. Toki miehen pitää olla sellanen järkevä, ei liian yksinkertainen...
Miksi olet hankkinut koulutuksen, jos et sitä edes tuon suuremmin arvosta? Mitä olet oikein yliopistossa/korkeakoulussa opiskellut? Onhan toki blondiopiskelijoita ja -maistereita ennenkin tullut vastaan, sivistyksellä voi olla laajempikin merkitys kuin pinnallisuuden oppiminen...
Toivottavasti olet vielä 20 vuoden kuluttua samaa mieltä, voiko silloin kysyä kuulumisia?
hankkinut koulutuksen yliopistossa, koska olen aika teoreettinen ihminen, eli käytännön hommat eivät luonnistu, mutta koulussa olen aina menestynyt hyvin lukuaineissa. Yliopistossa opiskellessani vain huomasin, että siellä olevat miehet eivät ole minun makuuni. Poikaystäväni ovatkin aina olleet duunareita, heidän kanssaan vain tulen paremmin juttuun. (Eli kyllä muutkin asiat kuin ulkonäkö täytyy olla kunnossa.) Ja kyllä koulutusta arvostan, ei siitä ole kyse.
Voit kysyä kyllä kuulumisia 20v päästä, mutta en ajattele, että toivottavasti olen vielä samaa mieltä. Todennäköisesti olenkin, mutta kyllä ihmisten ajatukset ja mielipiteet voivat vuosien varrella muuttuakin.
En kyllä yhtään ymmärrä, mikä mielipiteissäni mättää. Poikaystäväni kanssa sentään olemme samaa mieltä näistä asioista, ja hän nimenomaan on painottanut sitä, että se oikea on sellainen nainen, joka on hänen mielestään kaunein ja seksikkäin, on sopivan tuhma sängyssä, urheilee ja pitää kropastaan huolta, on huumorintajuinen ja aikaansaava ja sellainen, kenen kanssa on helppo ja hauska olla jne. Ja tietenkin pitää olla rehellinen ja luotettava. Samat kriteerit minä "sille oikealle" miehelle asetan. Kuten huomaat, pitää olla aika vaativa, eikä alkaa kenen tahansa kanssa seurustelemaan...
hoijaa sentää..:)
Eipä paljoo heilauta, opiskele ihan missä vaan,
kunhan joskus elämässäsi ehdit vielä töitäkin tehdä?, jos työpaikan saat..
Toisekseen, taijat olla niin täynnä itseäsi, kun jatkuvasti juttelet sinusta ja poikaystävästäsi
lieneköhän keksitty juttu se poikaystävä ja jos totta on, ole hänen kanssaan välillä, ettei kaikki aika mee täällä..:)
itselles. Olen ollut samassa työpaikassa jo 8 vuotta. Ja pitäähän yövuorolaisen antaa rauhassa nukkua, että jaksaa sitten taas...
Ja saahan täällä keskustella asioista, sitä vartenhan tää palsta tietääkseni on. Tämähän on partisuhdeosasto, että jos et halua ihmisten juttelevan omista parisuhteistaan, niin mene jollekin muulle palstalle sitten.
Vaikka mies minulla sanoo, että olen maailman kaunein nainen niin hyvä mieli tulee, mutta tietenkin tiedän sen faktan että kauniimpiakin löytyy - on tässä maailmassa sen verran ihmisiä. Varsinkin jos malleista ja tuollaisista kyse niin empä tiedä onko syytä loukkaantua - ajattele jos olisi sanonut siihen kohtaan parhaan kaverisi nimen! Vaikka minusta Mel Gibson on komea, niin en minä häntä mieheeni vaihtaisi!:)
Puolet väestöstä on keskivertoa rumempia ihan jo tilastollisten lainalaisuuksien vuoksi ja heidänkin täytyy siitä huolimatta oppia elämään sen asian kanssa. Ehkä sinunkin tulisi hyväksyä, että olet ehkä kaunis, mutta ehkä et juuri maailman kaunein tai edes mitään kansainvälisten huippumallien tasoa. Asioita, joille ei voi mitään ei kannata murehtia vaan oppia hyväksymään.
Jos kuitenkin koet olevasi maailman kaunein, niin kokeile hakeutua malliksi, missikisoihin tms. Eiköhän jokaisen itsestään liikoja kuvittelevalle tai maailmankuvaltastaan kovin epärealistisen muodostaneille tuollainen julkinen arviointimekanismi auttaisi palauttamaan jalkoja maanpinnalle.
Miehesi on vain kertonut liioittelevia kohteliaisuuksia iloksesi. Mutta ei kai juuri kenenkään luulisi uskovan, että sanoja on tosissaan, jos häntä on kehuttu tosiaan "maailman kauneimmaksi". Kohteliaisuus ja ihmisten huomioonottaminen perustuvat sille, ettei kaikessa kerrota aivan kaikkea totuutta tylysti, vaan esitetään asioita parhain päin, ei tuoda kaikkia omia ajatuksia ääneen esille, kerrotaan hieman valkoisia valheita jne.
Tervetuloa tähän maailmaan. Sinä raukka olet kuvitellut olevasi mikä lie hottis, mutta aina todellakin löytyy hotimpia ja vähemmän pissapäisempiä naisia. Että silleen. Kestä asia! Et ole ainoa nainen tälllä planeetalla.
luulen että poikaystävälläsi on viimein mennyt hermo sinun ihailuntarpeeseesi. hän ei luultavasti alussa edes tajunnut kuinka kirjaimellisesti otit "maailman kaunein" kommentin. ja nyt selvästi oli aika palauttaa sinut takaisin todellisuuteen. mutta kuinka ystävällisesti hän sen silti teki, eli kyllä hän sinusta vielä välittää, ei pelkoa. mutta voi olla että totuuden makuun päästyään hän saattaa sanoa jotain muutakin dramaattista, kuten että sinun laittama ruoka ei sittenkään ole maailman parasta.. että varo vaan.
Tässä keskustelussa on nyt keskitytty vain siihen että onko k.o.nainen OIKEASTI maailman kaunein olento ja mikä se kaunein sitten on jne.
Eikö asia kuitenkin ole niin, että parisuhteeseen kuuluu tietynlaiset kirjoittamattomat säännöt jotka jokainen kyllä tajuaa varmasti?
Suhteen alussa ne vaan on helpompi tajuta, silloin kyllä ällöttävästi kilpaillaan kohteliaisuuksilla, mutta jossain vaiheessa ne jää pois mikä kai on luonnollistakin.
Ei kuitenkaan ole tarkoitus alkaa ladella kaikkea totuutta toisen naamalle.
Tässä tapauksessa mies oli sanonut naiselle ettei tämä olekaan maailman kaunein akka, mikä nyt on varmaan ihan itsestäänselvyys, mutta kyse onkin siitä että onko tarpeellista tuoda moinen seikka partnerinsa tietoon?
Sehän on sama kuin nainen vaikkapa sanoisi miehelleen, että:"Et sä oo kauhean hyvin varusteltu tuolta alapäältäs, vaikka joskus alussa sua paljon siitä kehaisinkin."
Siis toisin sanottuna pelkkää vittuilua moinen ulkoseikkojen arvostelu on.
Totta perhanassa kaikki saamarin mallit ja missit on kauniimpia kuin se oma pierevä eukko.
Ja yhtäläisesti sen eukon silmissä moni ukko on paljon miehekkäämpi kuin se oma kaljamaha äijä.
MUT PITÄÄKÖ SIITÄ RUVETA ÄÄNEEN LAUKOMAAN HÄ?
koko jutun ydin on siinä, että poikaystävä valehteli, ja se ei ole hyvä juttu. Parisuhteessa luottamus on äärimmäisen tärkeää, ja silloin toiselle ei valehdella MISTÄÄN asiasta. En luottaisi enää tuollaiseen mieheen missään muussakaan asiassa. Hänen olisi pitänyt alunperin puhua totta. Kun kerran valehtelee, on syytä olettaa, että valehtelee muulloinkin...
Jos naiset eivät tahdo että poikaystävä valehtelee heille, miksi ihmeessä he kysyvät että olenko lihonut ja suuttuvat, jos mies sanoo että olet?
"Parisuhteessa luottamus on äärimmäisen tärkeää, ja silloin toiselle ei valehdella MISTÄÄN asiasta."
Kuinka vanha olet? 13? Kannattaisi herätä todellisuuteen.
32v. Ja olemme molemmat (itse asiassa poikaystäväni painottaa tätä koko ajan minua enemmän) sitä mieltä, ettei missään asiassa pidä valehdella. Jos toinen suuttuu, niin sitten suuttuu. Mitä sitten? Totta kai pitää sanoa vaimolle rehellisesti, jos tämä on lihonut. Sitten ei muuta kuin laihduttamaan! Rehellisyys on tärkeää ja meidän suhteessa ainakin kaiken a ja o.
ikä on 23,32,23,32,23,32,23..ja.....13v,
kun tekstiäsi lukee..
helevetin hyvä juttu!!!
päästä kauniisti sinusta eroon! Ei halua sanoa tuon suorempaan, ota onkeesi ja häivy.