Tästä aiheesta rönsyili tuolla aiemmin keskustelua. Jos tiedätte enemmän ulkonäköön perustuvasta syrjinnästä niin kertokaa minullekin. Jos (pätevää) työnhakijaa ei valita, niin työnantajan pitäisi kertoa syy?
Itselläni ei ole näkyviä tatuointeja mutta kun olin esikoululaisten kouluavustajana niin kyllähän ne uteliaat lapsukaiset selästä huomasivat, ihmettelivät ja sitten tulivat esittelemään omia tarratatuointejaan. Keski-ikäisiä työkavereita vain nauratti. Äitini oli valtion virastossa töissä ja kertoi että nuorilla naisilla oli käsissä tatuointeja, eikä ketään haitannut. Jos olen ollut sairaalassa ja huomannut että hoitajalla on tatuointi, se ei ole minua haitannut.
Kasvolävistykset muuten eivät ole olleet este missään työpaikassa, ei myöskään nykyisessä myyntityössä.
Itselläni ei ole näkyviä tatuointeja mutta kun olin esikoululaisten kouluavustajana niin kyllähän ne uteliaat lapsukaiset selästä huomasivat, ihmettelivät ja sitten tulivat esittelemään omia tarratatuointejaan. Keski-ikäisiä työkavereita vain nauratti. Äitini oli valtion virastossa töissä ja kertoi että nuorilla naisilla oli käsissä tatuointeja, eikä ketään haitannut. Jos olen ollut sairaalassa ja huomannut että hoitajalla on tatuointi, se ei ole minua haitannut.
Kasvolävistykset muuten eivät ole olleet este missään työpaikassa, ei myöskään nykyisessä myyntityössä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuollahan tuo nimim. "Pomo" näemmä harrastaa tätä tatuoitujen syrjintää, mutta en sen enempää hänestä, kun hänen kanssaan ei järkevään _keskusteluun_ pysty.
Joten siis, toivottavasti tähän tulee (myös mahdollisten työnantajien) järkeviä ja perusteltuja syitä ulkonäkösyrjintään, jos sitä heidän firmoissaan tapahtuu.
Itse voin sanoa, että ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa työpaikan ja tatuointien kanssa. Toki en varta vasten niitä esittele, mutta saattavat vilahtaa silloin tällöin. Tutuillani ei myöskään ole ollut minkäänlaisia ongelmia, ja heitä löytyy monenlaisesta ammatista. Niin koodaajia, myyjiä, myyntiedustajia, pikkufirmojen pomoja - jopa yksi, joka työskentelee kristillisessä työssä. Koskaan ei ole kuultu negatiivista kommenttia ja tuskinpa tullaan kuulemaankaan. Eräs mummo kerran kysyi, (olin tällöin palvelutyössä) että eikö nuo satu ja ehkä hänenkin pitäisi hankkia piristykseksi.
Eli meitä on moneen junaan, onneksi useimmat työnantajat arvostavat ihmisiä ja heidän taitojaan - ei heidän ulkonäköään. Voin sanoa, että nykyaikana ollaan jo niin tottuneita ja suhteellisen suvaitsevia, ettei kukaan välitä parista tatuoinnista. Tai jos välittää, pitäisi laittaa prioriteetit kuntoon.
"Koskaan ei ole kuultu negatiivistä kommenttia ja tuskinpa tullaan kuulemankaan".
Lausumasi viittaa jonkinlaiseen väittämään, ettei muka tatuoinnit haittaa mitään töihin ottamiseen ja muut ihmiset muka hyväksyvät tatuoinnit työpaikoilla.
Näin ei kuitenkaan ole. Olen töissä valtionjohtoisessa yrityksessä ja meille ei oteta armeijan käymättömiä ja tatuoituja miehiä töihin. Tämä on imago kysymys. Ei haluta viestittää ulkopuoliselle väärää kuvaa yrityksestä.
No mutta sehän on teidän imago, ja jollain tasolla ihan ymmärrettävää. Yleistys ei kuitenkaan kannata. Mistä te tulette sen tietämään, jos firmassanne käyvä mies piilottaisi vaikkapa selässään kämmenen kokoista tatuointia? Ette mistään.
Tyypit, joilla on koko kroppa täynnä tatuointeja, ovat tietenkin asia erikseen. Mutta he tuskin haluaisivatkaan hakea valtionjohtoisiin virkoihin.
Itse nyt kuitenkin olen sitä mieltä, omien ja muiden kokemusten perusteella, että nykyään suhteellisen harva ns. normityöpaikka hylkii työntekijöitä pelkästään tatuointien takia.
Mummojen suosimaan ompelimoon pääsin töihin 2 lävistystä kasvoissa ja yhden näkyvän tatuoinnin kanssa. Omistaja oli n. 40- vuotias nainen. Haastatteluun en ottanut lävistyksiä pois, eikä niistä ollut mitään puhetta. Tämä työ oli opintojeni vuoksi määräaikainen.
Mainonnan alalle pääsin töihin samoilla lävistyksillä ja kuvalla, tälläkään kertaa en niitä peitellyt. Kesällä olin siellä lyhythihaisella paidalla, jolloin koko olkavarren kokoinen kuva näkyi myös. Firman omistaja (n. 60- vuotias mies) kävi kysymässä tatuoinnistani jotain, en nyt muista että mitä, mutta ei siis käskenyt pitää sitä piilossa, eikä se mitenkään negatiivista ollut. Myyntipuolen päällikkö (n. 50- vuotias nainen)ihasteli tatuointiani ja suunnitteli itsekin hankkivansa jonkin kuvan. Tästä firmasta olit itse lopputilin muutamaa vuotta myöhemmin.
Eräässä vaatekaupassa (suuri ketju) korviksia olisi saanut olla pienet napit, ei muita. Nenässä sai olla pieni nappi, koska myymäläpäällikölläkin oli. Nämä siis sanottiin haastattelussa.
Haastattelua varten olin ottanut lävistykset pois kasvoista, koska oletin ettei niitä sallita. Tuo työ minun oli pakko saada (syistä jotka eivät tälle palstalle kuulu), joten olin jo asennoitunut siihen että joudun lävistyksistä luopumaan. Tuo korvisjuttu tuli kuitenkin yllätyksenä. Meikkasin näkyvän tatuointini piiloon ja pitkähihainen paita piilotti loput, oletin ettei niiden saa näkyä.
Isoja laatikoita raahatessani paitani helma jäi kahden laatikon väliin ja nousi sen verran että alaselän kuva näkyi. Myymäläpäällikkö (joka siis aiemmin kertoi säännöt) totesi vain että "kaunis tatuointi". Muutaman viikon kuluttua kesälomalta palasi työntekijä jolla myös oli näkyvä tatuointi, josta ei minun kuullen ikinä huomautettu mitään. Huomasin myös että melkein jokainen työntekijä käytti suuriakin korvakoruja. Yhtenä maanantaina unohdin ottaa huulikorun pois (käytin sitä iltaisin ja viikonloppuisin, ettei reikä mene umpeen) ja muistin vasta ensimmäisellä tauolla (olin n. 4h korun kanssa). Kukaan ei sanonut mitään. Loppuajasta käytin korvakoruja, joista kukaan ei sanonut mitään ja 3/4- hihaisia paitoja, jolloin ranteen tatuointi näkyi. Kukaan ei sanonut mitään, eikä työtodistukseen tullut mitään merkintää. Päinvastoin siinä kehuttiin miten hyvin olin totellut sääntöjä jne. Tämä työ oli myös määräaikainen.
Mitään suurempaa haittaa noista ei siis ole ollut. Olen päässyt jokaiseen työhön jossa olen ollut haastattelussa. Hakemuksia (kuvattomia) olen lähetellyt lisäksi muutamaan firmaan, joihin en siis ole päässyt edes hastatteluun. Nyt olen opiskelija, en edes etsi töitä opintojen ohelle, koska haluan valmistua mahdollisimman pian.
Miksi te yritätte uskotella, että tatuoinnit eivät haittaa työn saantia? Kenelle uskotte menevän läpi tälläiset ompelimo ja vaatekauppa alalla työskenneleen nuoren tarinoinnit.
Ei kenellekään. Kyllä ihmiset on tarpeeksi älykkäitä huomatakseen tämän todistelunne. Yleisesti tiedetään, että hyvin pieni negatiivinen asia voi estää työhön oton.
Nämä kertomukset missä tatuoinnista ei ole haittaa ovat kuitenkin hyvin pieni osa työmarkkinoiden koko kirjosta. Jos tatuoinnin haluaa, kannattaa varmistaa ensiksi työpaikka ja sen jälkeen kuulostella voiko tatskan ottaa.
Vai että todistelua :) No noista muista en tiedä, mutta itse en ainakaan omaksi ilokseni täällä tarinoi mitä sattuu, vaan ihan aitoja tapauksia ovat, lisäksi harva se päivä näkee palveluammateissa lävistettyjä ja tatuoituja ihmisiä.
Tottahan se on, että joissakin paikoissa, joku yksi negatiivinen asia saattaa evätä sen pääsyn, mutta en ole (vielä) törmännyt paikkaan jossa se olisi tatuointi tai lävistys. Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että ei tarvitse kaikkia pelotella sillä, että kukaan ei ota töihin, jos nilkassa/selässä/jne on pieni tatuointi. Jos pelkää, että se saattaa olla este työmarkkinoilla, voi jättää ottamatta tai ottaa sellaiseen paikkaan, jonka voi peittää. Äly hoi.
Welcome to the 20th century.
Eniten ottaa päähän nämä "äly hoi" jutustelut. Eikö riitä että kertoo oman mielipiteensä. Ei tarvitse alkaa markkinoimaan omaa kaikki tietäväisyyttään. Jokainen osaa valita itselleen oikean vaihtoehdon. Parhaan ihmisen kirjoituspalkinnot jaetaan muissa foorumeissa.
"Jos tatuoinnin haluaa, kannattaa varmistaa ensiksi työpaikka ja sen jälkeen kuulostella voiko tatskan ottaa"
Juuri näin tekee perinteinen nuorassa talutettava lammas. Jos tatskan haluaa, sen myös ottaa eikä kysele, varsinkaan miltään työnantajalta. Jos joku siitä ahtaan mielensä pahoittaa niin suksikoot v...uun.
Niin, ja nykyään opiskelen alaa, jossa dresscode on pitkä valkoinen takki ja kumihanskat. Niiden alta ei kyllä mitään näy ;)
Itse olen töissä alalla, joka vaatii jokseenkin korkeaa koulutusta (yliopisto) ja jota voidaan pitää aika konservatiivisena. Omien, jokseenkin isojen, tatuointejeni vuoksi ei ole ongelmia koskaan synytynyt yhdessäkään alan työpaikassa. Kommentit kuvistani ovat olleet lähinnä ihailevia tai sitten ystävällismielisiä "pikku vittuiluja". Itse en tatuointejani tosin tuo mitenkään pakonomaisesti esille töissä, vaan ennemminkin piilotan ne. Mikäli niitä jatkuvasti esittelisin, voisi johtoportaalta tulla hienovaraisia kehoituksia harkita säädyllisempää ulkoasua. Työpaikkani puolesta en varmasti joutuisi pelkäämään, meillä kun arvostetaan kuitenkin eniten työtaitoa.
"Eniten ottaa päähän nämä "äly hoi" jutustelut. Eikö riitä että kertoo oman mielipiteensä. Ei tarvitse alkaa markkinoimaan omaa kaikki tietäväisyyttään. Jokainen osaa valita itselleen oikean vaihtoehdon. Parhaan ihmisen kirjoituspalkinnot jaetaan muissa foorumeissa."
No ohhoh :) Olisi ehkä sitten kannattanut jättää nuo "todistelu" puheet ja se, että jos jollakulla ei ole ollut ongelmia tatuointien kanssa, on hän automaattisesti valehtelija. Noooh, onhan se mielipide sekin. Mutta valitettavasti aika hakoteillä.
Itse sinä kyllä olet hakoteillä ja näköjään niitä ihmisiä, jotka pyrkivät sanomaan joka asiaan viimeisen sanan.
Vai olisiko toisinpäin :) Ihme touhua teikäläisillä, tämähän on nimenomaan keskustelupalsta.
Jätä nyt jo se arvostelu.
Ihmiset nyt vaan on luonteeltaan sellasia,että myös ulkonäköön perustuvaa syrjintää tapahtuu.
Rotusyrjintää on ollut 200 vuotta,eikä se lopu kirjoitteluilla " älkää olko rasisteja".
Tatuointi muotivillitys ehtii mennä ohitse, ennekuin te ehditte yhdistää rivejänne ja saada barrikaadeille kylttejä "ÄLKÄÄ SYRJIKÖ TATUOITUJA".
Tomppa hyvä, jos et pysty rakentavaan keskusteluun, niin miksi sen edes aloitat? Toinen hyvä kysymys on se, että miksi tuhlata aikaa huomioimiseeni jos olen niin ärsyttävä? Järkevä ihminen jättäisi sen omaan arvoonsa. Tosin, en jaksa alkaa tuohon yhden lauseen sananvaihtoon, joten ole hyvä ja jätä itse tuollainen, niin ei mene koko keskustelu pois raiteiltaan.
Ja edellinen kirjoittaja, tottahan tuo on. Monilla ihmisillä on se luulo, että heillä on varaa tuomita ihmisiä ulkonäön perusteella. Mikä on harmi, koska työpaikalla saattaisi mennä erittäin hyvä ja luova työtekijä sivu suun, jos katsoo vain ulkonäköä. Meitä on nykyaikana niin moneen muottiin, että luulisi ihmisten olevan tottuneita. Mutta ei. Tosin niin kuin pomo tuolla sanoi, jos kyseessä on imagosta, niin se on jokseenkin ymmärrettävää. Mutta sekin on vain yksi ulkonäkömuotti. Pointtini kuitenkin on se, että vaikka sinulla se yksi tai pari tatuointia on, ei se ole sanottu, että et saa tiettyä työtä johan se täällä on todistettu. Tosin kannattaa muistaa se, että jos tatuoi pentagrammin otsaansa, on ehkä turha hakea vanhainkodin vastaanottoon töihin.
Tatuointien historia kylläkin ulottuu tuhansien vuosien taakse. Erilaiset kehon koristelutavat (kuten kampaukset, maalaukset, lävistykset, tatuoinnit ym.) näyttävät olevan universaali kulttuurillinen ilmiö. Esim. eurooppalaisella jäämies Ötzillä n. 3500 eaa. oli kymmeniä tatuointeja.
Ulkonäkösyrjintää tietysti harrastetaan, naisilla ei ole joihinkin muslimimaihin asiaa ilman burkhaa, Disneylandin työntekijöillä ei saa olla viiksiä (Walt Disney ei siis olisi päässyt omaan puistoonsa töihin).
"Ulkonäkösyrjintää tietysti harrastetaan.."
Tarkoitatko että hyväksyt tatuoinnin vuoksi tapahtuvan syrjinnän. Tatuoinnillahan muutetaan omaa ulkonäköä.
Syrjitään ihmisiä monen muunkin ulkonäköön liityvän seikan takia. Tatuointi on ikävä, itse aiheutettu poikkeama.
HYVÄKSY ULKONÄKÖSYRJINTÄÄ. Edellisessä viestissä totesin että sitä tapahtuu eri kulttuureissa ja alakulttuureissa. Viittasin myös siihen että ulkonäköä muutellaan monilla eri tavoilla, esim. pukeutuminen, kampaus, meikki. Näistäkin on erilaisia säädöksiä paikan mukaan, esim. trendiravintolaan ja kirkkoon "säädyllisyysvaatimukset" ovat erilaiset.
Itse opiskelen alaa, jolla on EHDOTTOMASTI pukeuduttava pitkään valkoiseen takkiin ja kumihanskoihin. Sieltä ei tatuointi alta näy, ellei ole keskellä otsaa. Yliopistomaailmassa muutenkin ollaan aika suvaitsevaisia hörhöjä...
Tatuoijat, opiskelkaa alaa, jossa pukeudutaan pitkään valkoiseen takkiin ja kumihanskoihin.
Sieltä tatuointi ei alta näy!
Historia on pitkä, mutta suurin osa totuutta jää kertomatta, jos ei mainitse keillä tatuoinnit ovat olleet. Sivistyneessä Euroopassa jo parituhatta vuotta sitten tatuoitiin orjat ja varkaat, mutta ei vapaita miehiä. Sivistyksen ulkopuolella olevilla eurooppalaisilla villi-ihmisillä niitä silloinkin oli.
Nyt tilanne on sellainen, että erityisesti kaikki rikolliset ja muu roskasakki hankkii vapaaehtoisesti tatuointeja. Paljon pitää tulla asennemuutoksia, jotta tatuoinneista tulisi hyvä signaali.
Yksikään kunnon thminen ei tatuointia hanki, jos haluatte olla kelvottomia niin siitä vaan.
Yleistystä. Vai että joka tatuoinnin ottaja on rikollinen? Koittakaapas te mahtavat "kunnon" ihmiset miettiä mitä älyttömyyksiä suustanne päästätte.
Älytöntä on vedota johonkin luolaihmiseen, että siläkin oli tatuointi monta tuhatta vuotta sitten.
Tosiasiassa tatuoinnit ovat aina olleet merkki muille yksilön poikkeavuudesta.
Luolamiesten meininkiä näyttää täällä olevan, kun pöllöt täällä tatuointipalstoilla pätee ku tatuoinnit on niin hirveitä ja silmiinpistäviä... Hankkikaa elämä! Sun mielipide ei ole aina se ainoa oikea, vaan olemassa on tyyppejäkin, jotka ei välitä paskan vertaa siitä, että onko jollain tatuointi tai lävistys. Näitä vois kutsua kunnon ihmisiksi!
Kyllä niitä kuvia on korkea-arvoisillakin ihmisillä ollut kautta aikain. Muunmuassa Englannin ja Tanskan kuninkaallisilla, Amerikan presidenteillä, vaikka kenellä.
Itse ainakin kyllä katson ennemmin ihmistä ku tatuointeja. Totta on että rikollisilla on tatuointeja mut tatuoinnit ei tee niistä rikollisia. Ajelen säännöllisesti hiukseni kaljuksi mut ei mua silti kukaan uusnatsina pidä hitto vie.
Olet aivan oikeassa, on olemassa ihmisiä, jotka eivät välitä kanssa ihmisten poikkeavuudesta paskaakaan. Minä en heitä kutsuisi kunnon ihmisiksi.
Katso nyt itsekin että mitä kirjotat! Onko siis ne, jotka eivät välitä tatuoiduista, erivärisistä, kehitysvammaisista, huonoja ihmisiä? Mikään noista ei edes ole poikkeavuus, vaan pelkkä ulkonäöllinen erikoisuus. Eri asia ovat tietenkin mielisairaat, mutta hehän saattavat kulkea ihan tällaisina hienoina ja parempina ihmisinä, pukumiehinä. Tarkennappa vähän, ettet anna itsestäs täyden idiootin kuvaa!