Ongelmanani on, että minusta tuntuu, ettei mieheni välitä minusta. Olemme olleet yhdessä reilut kaksi vuotta ja joskus tuntuu, että olen ainoa joka yrittää pitää suhdettamme pystyssä. Mies ei koskaan tee mitään hellyydenosoituksia, ei aloitetta seksiin (jota omasta aloitteestani n. kerran kuukaudessa), ei koskaan kehu minua jne.
Maksan suurimman osan ruoistamme ja käyn useimmiten kaupassa. Mieheni ei ole koskaan laittanut minulle ruokaa, minä teen sen. Lisäksi minä olen ainoa joka järjestää yllätysillallisia, vien häntä syömään jne. Olen muutaman kerran ostanut meille matkankin, mutta matkallakin jos mies on maksanut jonkun ruoan tms. vaatii heti minulta puolia takaisin (en ehkä itse viitsisi, jos olisin saanut koko matkan lahjaksi). Mies ei ole lisäksi ostanut yhteiseen kotiimme mitään, olen hankkinut sinne lähes kaiken. Jos lähdemme huonekalukauppaan, on miehen osuus tullut täyteen jo siinä, että hän suostuu lähtemään mukaan. Itse olen maksajana ja yritän pitää häntä hyvällä tuulella.
Tuntuu, että häneltä puuttuu kaikki oma-aloitteisuus niin seksin kuin muun elämänkin suhteen. Olen joskus ollut passaamatta häntä pitkäänkin, mutta hän ei reagoi tähän mitenkään. Tuntuu, että on ihan sama mitä teen, sitä ei kuitenkaan arvosteta. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Jotenkin tuntuu, että todellisuudentaju alkaa jo hämärtyä siten, että en ole varma ovatko kaikki miehet tämänlaisia.
Maksan suurimman osan ruoistamme ja käyn useimmiten kaupassa. Mieheni ei ole koskaan laittanut minulle ruokaa, minä teen sen. Lisäksi minä olen ainoa joka järjestää yllätysillallisia, vien häntä syömään jne. Olen muutaman kerran ostanut meille matkankin, mutta matkallakin jos mies on maksanut jonkun ruoan tms. vaatii heti minulta puolia takaisin (en ehkä itse viitsisi, jos olisin saanut koko matkan lahjaksi). Mies ei ole lisäksi ostanut yhteiseen kotiimme mitään, olen hankkinut sinne lähes kaiken. Jos lähdemme huonekalukauppaan, on miehen osuus tullut täyteen jo siinä, että hän suostuu lähtemään mukaan. Itse olen maksajana ja yritän pitää häntä hyvällä tuulella.
Tuntuu, että häneltä puuttuu kaikki oma-aloitteisuus niin seksin kuin muun elämänkin suhteen. Olen joskus ollut passaamatta häntä pitkäänkin, mutta hän ei reagoi tähän mitenkään. Tuntuu, että on ihan sama mitä teen, sitä ei kuitenkaan arvosteta. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Jotenkin tuntuu, että todellisuudentaju alkaa jo hämärtyä siten, että en ole varma ovatko kaikki miehet tämänlaisia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No ei varmasti ole. =) Ukko vaihtoon vaan. Tsemppiä!
Eroaminen tuntuu vaikealta ajatukselta - olen aina ollut sitä mieltä että jos vakavaan parisuhteeseen lähdetään, on kestettävä ylämäet myös. Jotenkin pelkään, että kuvittelen asioiden olevan huonommin kuin mitä ne ovat. Lisäksi meillä on yhteinen asuntolaina, yhdessä hankitut koirat jne. Tuntuu vaikealta ajatella eroa, mutta pelkään että olen jossain vaiheessa todella katkeroitunut siitä, etten saa hellyyttä tai huomiota tarpeeksi tai että minulle ei koskaan järjestetä mitään ja oletetaan että minä aina maksan kaiken pienemmän ja suuremman menoerän... Hooh....en muuta kaipaisi kuin tasavertaista suhdetta, missä kumpikin haluaisi tehdä toiselle hyvää.
Tämä on vaan minun mielipide, mutta mielestäni kukaan ei ole ansainnut tuollaista.. Kyllähän parisuhteeseen pitäisi kuulua hellyyttä sekä joustavuutta, eikä mitään jatkuvaa itsekkyyttä ja piheyttä.
Itselläni oli samanlainen mies.. Kun muutimme yhteen niin kaikki muuttui tuollaiseksi. Sitä kesti sen puolisen vuotta, mutta sitten tuli ero. Ja olen hyvin tyytyväinen että erosin. Vaikka oli asunnot ja muut.
olet ansainnut parempaa! Luepa tekstisi ajatuksella, ja kuvittele jonkun muun kirjottamaksi. Etkös vain sanoisi jo itsekin neuvoksi, että lähde nostelemaan, tai vähintään kehottaisi keskustelemaan miehen kanssa vakavasti. Ja jos hän ei halua olla yhdessä teidän parisuhteessa (sillä tuohan kuulostaa että olet siinä yksin, mies vaan "on") niin parempi on olla sullakin yksin. Helkkari, sinähän hoidat jo kaiken yksin, miksi vedät kivirekeä perässäsi?
Ja kyllä, tuosta voi katkeroitua ajan kuluessa. Susta tulee se nalkuttava akka ja sitä rataa.. Tuo on tosi raskasta, tiedän itse tunteen, kun tuntee vain itse kokoajan antavansa, ja toinen vaan ottaa, ei anna mitään. Vaikka itse kuinka tekisi pyytettömästi, vaatimatta tai haluamatta "vastineeksi" mitään, niin mitä helv siitä tulee jos toinen ei anna samalla tavalla, osallistu, näytä että välittää. Eikö vaan tunnu siltä, ettei se välitä? No, eihän se välitä. Sillä on vaan niin mukavat oltavat sun kanssa, ettei viitsi itse nostaa kytkintä.
Ei mutta oikeasti, tee sinä jotain, kuten olet tähänkin saakka tehnyt..
kaikki miehet..
Olet itse niin sisällä tilanteessa, ettet näe enää selkeästi.
kertaa olet asian ottanut puheeksi? Esimerkiksi, jos sinä olet hoitanut aina kokkaamisen niin eipä välttämättä tule heti mieleen että ehkä se haluaa minun kokkaavan tänään.
Miestäsi saattaa vaivata jokin vakavampikin asia, jos hän on täysin aloitekyvytön ja haluton omassa elämässään. Jos elämänilo on kaikonnut, niin se on vakavaa -hänelle itselleen.
Olen yrittänyt keskustella asioista mieheni kanssa. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä joko hän ei halua puhua tai sitten loukkaantuu pahasti, vaikka kuinka esittäisi asian mahdollisimman nätisti. Kerran kun päätin olla esim. tekemättä aloitetta seksiin, meillä oli neljän kuukauden tauko. Kun otin varovasti puheeksi, millainen olisi hänen mielestään ihanteellinen seksielämä (eroavatko esim. käsityksemme paljon) hän suuttui ja sanoi ettei halua keskustella. Tämä on ehkä vaikein asia, että ongelmista keskusteleminenkin tökkii pahasti. Pariterapiaa ehdottaessani on vastaukseksi tullut aina jyrkkä ei - kuulemma sellaista ei edes harkita.
On suhteessamme hyviäkin asioita, kuten esimerkiksi leikinlasku ja huumori, mutta silti tuntuu kovin vaikealta tämä tilanne.
Itse en ole koskaan ollut pihi.. joissain asioissa ehkä, mutta niinhän me kaikki.
Muistui mieleen se, kun mieheni oli eri paikkakunnalla töissä ja kävin siellä n. kerran kuukaudessa/kahdessa.. maksoin sikakalliit liput ja tottakai olin iloinen siitä, että nään mieheni yms..
Mutta siellä odotti aina inhottava "yllätys".. eli se, että en saanut edes ruokaa. Piti oma osa maksaa ruuista.. se pisti v*tuttamaan aika lailla. Minä maksan liput sinne ja pitää vielä ruuatkin ostaa. Ihme ettei vessapaperitkin. hah.
En minäkään käske kavereiden ostaa ruokia jos ovat vaikka viikonlopun kylässä JA VIELÄ VÄHEMMÄN miehelleni sanon, että maksaisi oman osansa ruuasta.. en edes kehtaisi =)
No onneksi ei ole enää tuota ongelmaa, kun mies muutti samalle paikkakunnalle. Kyllä sillon pisti potuttamaan.. teki mieli välillä sanoa, että ole vaan siellä ja nähään sitten kun tuut.. mutta kyllä se näkemisen halu silti vei voiton.
Siitä varmaan johtunee, että en miehen luona viitsi syödä. Odotan aina kotiin ja syön vasta siellä.. oli kiva olla vieraana =) huh huh.
Yleensä en vaivaudu näihin juttuihin kommentoimaan, mutta tähän on aivan pakko ottaa jo kantaa. Olen itse parisuhteessa jossa tämä kylmä osapuoli on nainen lähes samoin eväin varustettu kuin miehesi . . . Niin olen MIES . .
vai olenko? Asia vaan on nyt niin ettei se mammona ja raha tuo sitä onnea eikä edes ne etelänmatkat. Parisuhde pitää olla yhdessä tekemistä olkoon se sitten vaikka kodin sisustamista, urheilemista tai vaikka seksiä tietysti se saisi olla kaikkea tätä mutta mutta ..... No joo ollappa mulla NAINEN joka passais ja pussais HUH HUH.
Nyt asiaa MEILLÄ KAIKILLA ON OIKEUS ONNEEN niin myös sinulla. Älä heitä elämää hukkaan vaan löydä se ONNI ELÄMÄÄSI jos et nykyisestä parisuhteesta niin uusia kyllä löytyy sellaisia jotka kunnioittavat sinua ja sitä mitä teet toisen eteen . . .
Itse etsin ja löydän sen kyllä menköön sitten vaikka kymmenen vuotta.
Kokemusta on. Olen mies ja seurustellessaan nainen oli juuri tuollainen. Minä korjasin hänen tietokoneen, ostin siihen omalla rahalleni lisää muistia, korjasin hänen pyörä ja ostin siihenkin tarvittavat tarvikkeet ja paljon muuta. Sitten minä maksoin teatteriliput, narikat, ostin ja tein ruuat kun hän tuli kämään ja kerran viikossa viikonloppuiltaisin aina paremmat ruuat. Hän ei paria kertaa lukuunottamatta tehnyt koskaan ruokaa ja silloinkin halusi että mä maksan puoleksi. Lisäksi hän oli etäinen ja kylmätunteinen, eikä tehnyt koskaan aloitteita esim. seksin saralla.
Nyt ollaan erottu ja hän on muuttunut vielä kylmemmäksi, eikä halua olla yhteydessä, vaikka erosimme hänen tahdosta ja kavereina. Tuntuu vain todella hyväksikäytetyltä...
Voiko sun tapauksessa syy olla ettei poikaystävälläsi ole enää niin voimakkaita tunteita sua kohtaan? Mun tapauksessa syy ilmeisesti oli ainakin osittain naisen lopahtaneeseen tunteisiin.
Voi olla, että hänen tunteensakin ovat lopahtaneet. Toisaalta eilen keskustelimme tilanteestamme (nostin ns. kissan pöydälle) ja hän itse totesi kaiken johtuvan hänen huonosta itsetunnostaan. En ihan ymmärtänyt vielä, miten se saa hänet käyttäytymään välinpitämättömästi, mutta nyt en ainakaan tiedä miten jatkaa. Hän vakuutti, että tunteita minua kohtaan on, mutta tuo itsetuntoasia....
Itsekin oon vähän samassa tilanteessa tyttöystäväni kanssa. Rahallisesti hän kyllä osallistuu menoihin sut tasaisesti mutta kaikki muu sitten takkuaakin.
Ensimmäinen vuosi kärsittiin seksiongelmista. Nyt tilanne hieman parantunut, vaikkei mikään huipputilanne vieläkään ole.
Eniten mua rassaa se toisen välinpitämättömyys ja huomioimattomuus, ja aloitekyvyttömyys yhteisten asioiden eteen ja se ettei meillä tunnu olevan mitään keskusteluyhteyttä. Puheenaiheet pyörii arkisten asioiden ympärillä; ruoka, pyykinpesu ja tv-ohjelmat. Jos oon koittanut ottaa ongelmiamme puheeks, tyttöystävä suuttuu. Kääntelee puheitani itseäni vastaan niin etten lopulta itekään tiedä mistä saatiin riita aikaseks. Suuttuu muutenkin tosi helposti ja voi helposti mököttää monta päivää. Tosi väsyttävää tällanen mutta oon miettinyt samaa kuin säkin että minullako tässä hämärtyy todellisuudentaju?
noh mie oon ollut halvaantuneena jo 26 vuotta.noh aluks 20 vuotta olikin ihan mukavaa kunes toi toinen saikin viina kramppeja ,,löi päätään pitkin seiniä no sen jäläkheen ei oo tapahtunut mitään sexistä puhumattamattakaan elikkä ei olla oltu sukupuoliyhteydessä 10 vuoteen,alakaa jo vituttaan täällä olo.yksin häätyy istua kammarissa ja olla ei olis vaikka oonkin.nnoh onhan hän hyvä auttaan mua pyörätoolista lös,mutta siihempä se jääkin ei mitän kommenttia joo ja hän,kun ei välitä mun kaa seksistä ollenkhaan.hän sanoo aina että ei nyt,juu ja mua pelottaa,kun lta tulee,niin siloin alkaakin kova runkkaus ihan,niin,kuin nytkin.hän luulee etten mie kuule,mutta mulla on äärettömän hyvä kuulo.liekkö johtuu tästä mun halvauksesta,niin sillä mmie pyydän apua,että jotenkin pääsisin pois täältä Hailuodosta.t. Kaija vaa
met oomma olheet yhdessä 30 vuotta ja alkaa jo vituttaan,kun en pääse ees näille pitkille koivileni elikkä en pysty seisomaan.mitäs tet höpötätte 2 vuodest nhyt onkin tosi kyseessä miesku ei halua minua.vetelee mieluummin käteensä ja kiusaa mua joka ilta se alkaa.oikheen vituttaa koko jätkä.hän tekee pakosta ruokaa,kun on pakko.noh mie istun vieressä ja neuvon miten esim.ruskea kastike tehhään.mie haluun pois täältä.
Itse erosin miesystävästäni pienempienkin ongelmien takia, mutta meni siinä kyllä aikaa. Liian kauan pidin toivoa yllä, että ehkä tämä vielä paremmaksi muuttuu. Sinun tilanteesi on mielestäni ihan selvä eron paikka, jos ei keskustelu auta. Turhaan tuhlaat aikaasi itseäsi kiusaten.
Ongelmasi ei ole siinä, että mies on moukka vaan siinä, että sinä et arvosta itseäsi riittävästi, jotta kokisit ansaitsevasi parempaa. Sinun kannattaa kääntää fokus pois miehestä ja siirtää huomio itseesi.
-Miksi et koe ansaitsevasi parempaa? Oliko sulla esim. vastaavaa dynamiikkaa sun lapsuuden kodissa?
-Millaisen kumppanin todellisuudessa haluaisit? Mitkä ovat niitä piirteitä joista et olisi valmis tinkimään kumppanissa? Voit tehdä konkreettisen listan näistä piirteistä
-Mitä muuta suhteen ulkopuolella haluat elämältä? Ala panostamaan omaan hyvinvointiisi, harrastuksiin, uusien asioiden kokeilemiseen yms. Lähde mieluummin reissuun tai ravintolaan vaikka kaveriporukalla, jos mies ei kustanna omaa osuuttaan. Kun laitat oman hyvinvointisi ykköseksi ja pyrit kasvamaan ja kehittymään ihmisenä, jossakin vaiheessa alat karsia niitä asioita luonnostaan pois jotka eivät tue hyvinvointiasi.
HEI katsokaa nämä aloitusten ajankohdat!
Alkuperäinen postaus on vuodelta 2006.
Tyypillinen suomisuhteen ongelmavyyhti. Aina ajankohtainen.
Naisen ehdoilla pitää elää. Nainen toivoo ja vaatii. Mies odottaa vuoroaan, mitä ei koskaan tule. Mies siis antaa periksi ja lisää periksi. Lopulta ainoa toive olisi, saada olla edes rauhassa.
Nainen pohtii pienessä narsistisessa mielessään, *kaiken valmiiksi* ehkä kuukausiakin. Nostaa ns. kissan (= petoeläin) pöydälle. Miehen pitäisi pystyä vastaamaan siltä istumalta. Mies kuitenkin tietää kokemuksesta, ihan sama mitä sanoo, nainen ei kuitenkaan ymmärrä, eikä kuuntele. Koska nainen ei koe miehen toiveita tärkeiksi.
Nainen luulee uhrautuvansa suhteen vuoksi, todellisuudessa vain narsismilleen.
Jos nainen kysyykin jotain, hän haluaa vain vahvistuksen omalle päätökselleen.
Koettaessaan parantaa suhdetta oikeasti, kokemukseni mukaan, suominainen jaksaa 3 päivää, ennen kuin alkaa oirehtimaan. Sitten sataakin paskaa miehen päälle kahta kauheammin.
Kun mies on rikottu tarpeeksi, nainen alkaa etsimään oikeutusta erolle.
Nainen putsaa pöydän erotessaan. Hän on luonut verkoston valmiiksi, joka tukee ja kannustaa, viemään kaiken mahdollisen. Kato sä olet ansainnut parempaa.
Nainen lähtee, syytellen, vähätellen mennessään.
Mies löytää kunnollisen rakastavan naisen aasiasta. Mies alkaa ihmettelemään miten hän jaksoi niinkin kauan huonoa elämää? Tuntee kiitollisuutta exää kohtaan. Muuten ei voisi tietää, kuinka onnekas on, löydettyään rehellisen ja rakkaustaitoisen naisen. Mies saa paremman työpaikan, itsetunnon noustessa. Kaikki elämässä on paremmin kuin koskaan. Ilo palaa kasvoille ja sydämeen. Se ei voi olla näkymättä. Tiettyjä tahoja se harmittaa. Se entisestään nostaa itsetuntoa.
Joku hapannaama *tietää* ei se niiden hymy merkitse mitään. Miestä asia naurattaa.