Mikä on mielestänne raja missä
a) Joitain kertoja treffailtua henkilöä voi alkaa kutsua ainakin mielessään tyttö/poikaystäväksi
b) Kaukosuhteessa tapahtuvaa satunnaista treffailua voi alkaa kutsua seurusteluksi?
Tulipahan muuten vain mieleen kun ajatuksiani oioin tässä. En osaa kyllä itse vastata :)
a) Joitain kertoja treffailtua henkilöä voi alkaa kutsua ainakin mielessään tyttö/poikaystäväksi
b) Kaukosuhteessa tapahtuvaa satunnaista treffailua voi alkaa kutsua seurusteluksi?
Tulipahan muuten vain mieleen kun ajatuksiani oioin tässä. En osaa kyllä itse vastata :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse en kutsuisi kumpaakaan vaihtoehtoa seurusteluksi, voisi mennä enemmän ystävyyden puolelle vaikka seksiäkin olisi harrastettu.
a.kohta) Sitten, kun asiasta on puhuttu/ sovittu tytön/pojan kanssa
b.kohta) Sitten kun asiasta on puhuttu/sovittu tytön/pojan kanssa
Jos tyttö/poika kutsuu kutsuu sua spontaanisti ääneen tytökseen/ pojakseen (ei asioista aina yhdellä kellon lyömällä päätetä ), niin voit itsekin alkaa tehdä samoin.;)
asiaa ei enää voi sanoa.
Itselläni ei ainakaan tulisi heti mieleen alkaa kyselemään että "hei, seurustellaanko me?". Kuinka pitkän säännöllisen tapailun jälkeen tollanen edes pitää/voi ottaa puheeksi? Toisaalta en myöskään halua odotella hamaan tulevaisuuteen kuullakseni miehen kutsuvan minua tyttöystäväkseen... Mitä siis tehdä?
miun mielestä seurustelun erottaa esim. treffailusta/tapailusta se, että siintä ollaan sitten sovittu että nyt olaan tyttöystävä ja poikaystävä eikä oo muita enää siinä sähläämässä. Koska jos seurustelet jonku kanssa niin sitä voi pettää, mutta treffailu/tapailu-kumppania ei...
Otat vaan asian puheeksi ja kerrot että mitä itse haluaisit TAI et miten oot käsittäny tein suhteen nykylaadun ja ainahan sitä voi kysyä että onko ymmärtänyt jonku asian väärin...
Tärkeintä on kuitenkin ottaa asia puheeksi.
Ei noista esimerkeistä ainakaan kumpaakaan seurusteluksi voi sanoa. Voisinpa sanoa että jos tuommoista joutuu miettimään niin silloin on turha mistään seurustelusta puhua, se on korkeintaan tapailua jos sitäkään. Kyllä sen sitten tietää ja tuntee kun juttu OIKEASTI on seurustelun tasolla. Nuo sinun esimerkkisi on vain kuvittelua/haaveilua seurustelusta, valitettavasti.
Eli oletko sitä mieltä, että asiasta ei tarvitse sopia? Tai siis kun itse olen tilanteessa, jossa joka kerta erotessamme "tiedän" että tapaamme taas kohta uudelleen. Sen lisäksi aikaa vietetään niin tiiviisti yhdessä, että ei siinä muita ehtisi tapailla. Tuntuu typerältä idealta alkaa keskustelemaan, että niin "seurustellaanko me?"