Varsinkin sen vanhemman sukupolven. Olen täysin kyllästynyt esittämään sitä minulle rakennettua roolia. Tiedoksi vain, että minä en ole se itsestään täynnä oleva pullasorsasukupolven edustaja, joka haaveilee jostain isopalkkaisesta ammatista. Tiedän, tässä vaiheessa ajatellaan, että tuo on sitä nuoruuden tuomaa uhoa...Kyllä se siitä kasvaa.
Tulee mieleen joku South Park ja niiden ketsit. Tarkemmin kun niitä ajatellen ni ei ne taidakkaan olla ihan täysin mielikuvituksen tuottamaa vaan suoria lainauksia tosi elämästä.
Olen leimauttanut itseni ujoksi. Oikeasti en ole ujo, vaan puhumattomuuteni johtuu siitä, että en löydä mistään henkevää seuraa, kenenkä kanssa oikeasti voisi jotain järkevää tehdä.
Tulee mieleen joku South Park ja niiden ketsit. Tarkemmin kun niitä ajatellen ni ei ne taidakkaan olla ihan täysin mielikuvituksen tuottamaa vaan suoria lainauksia tosi elämästä.
Olen leimauttanut itseni ujoksi. Oikeasti en ole ujo, vaan puhumattomuuteni johtuu siitä, että en löydä mistään henkevää seuraa, kenenkä kanssa oikeasti voisi jotain järkevää tehdä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
esittää tietämätöntä ja tyhmää ...
Kyllä nuoremmille on paljon vaatimuksia. Itsekin olen nuori. Pullamössö on jo kulahtanut sanonta -jos joku vanhempi niin viitsi suustaan päästää. Voit löytää henkevää seuraa lähempää kuin luuletkaan, mutta sun on avauduttava hieman itse ensin. ;) Eiköhän sama ongelma ole joillakin mullakin, henkevä seura puuttuu. Mutta jospa kokeilet miten joku suhtautuu haluusi avata henkevää keskustelua. Ehkä olet sen oloinen että joku voi luulla vaan että et halua keskustella henkeviä. Pientä rohkeutta keskustelun avauksiin rennossa ilmapiirissä ;)
Riippuu missä mennään ja keiden seurassa. On paljon vaatimuksia, joita esittää itse itselleen. Turha ottaa kuvitteellisista vaatimuksista stressiä, jos onnistuu tavoittamaan vaatimattomalta kuulostavan asetelman, johon sisältyy vaikkapa kylmä olut/limupullo, mukavaa nalkuttamatonta seuraa ja seesteinen mieli ja voimakas illuusio siitä, että tulevaisuudessa kaikki asiat ovat entistä ehommin niin sopii muihin vaatimuksiin olla stressaamatta suhtautua.
Asiat menevät miten menevät, en ole hedonisti 100%, mutta ymmärrän että siinä katsantokannassa on paljon endorfiinejä liikkeelle laskevaa toimintaa ja siitähän minä tykkään, kunhan ymmärtää, mitä ihmisen elimistö asettaa pitkäaikaisella hedonistiselle elämäntavalle rajoituksia. Jing ja Jang 90%:a ja hedonismia 10 %:a voisi olla yhdenlainen sopiva sekoitus, coctaileista saan ainakin itse maksimaalisimman ilon irti, mulle hyvä maku on tärkeä asia. Tosin en irvistä raakanakaan maistettua konjakkia tai viskeistä ehdotonta suosikkiani laphroaigia.
Levosta ei nauti ilman edeltävää rasitusta. Liika lepääminen ei ole nautinnollista, se rappeuttaa elimistöä.
Ps. Luin kirjoituksestasi vain muutaman lauseen, enempää en jaksanut lukea kun se vaikutti perusskeidalta, kuten omatkin kirjoitukseni toisinaan tuppaavat olla lähes mielenkiinnotonta kökköä. Joten ei kannata kuvitella, että vastasin kokonaisuudessaan kirjoitukseesi, otin vaan tästä alussa kirjoittamastaseesi pilllujen väliin mahdollisesti taktisista syistä kirjoittamatta jätettyjen vaatimuksien sulle mahdollisesti aiheuttamasta stressistä.
Sitä mahdollisuutta seuraillen kirjoittelin sitten tuota kökköä, mutta kun omat asiat ovat aika hyvin niin aihepiiri tuntui etäiseltä ja eipä mieleenkään tullut muuta kuin että lopeta stressaaminen vaatimusten takia tms yliälyllistä ylihilseen menevää vastaanottokeskuksen ylikuormittavaa palautetta. Siksipä siksi rönsyilee.
No nyt luin tuolta lopusta, että henkevästä seurasta olisi puutetta. No niinpä niin, seuraa kaivataan ja kun kontaktia otetaan niin ilmenee että nämä tapaamani naiset ovat ihan erilaisia kuin naiset kirjoissa, netissä, elokuvissa, ainakin ulkoisesti, sisäisen elämänsä ja vaatimatoman luonteensa he onnistuvat ainakin minulta kätkemään täydellisesti vaikka mun piti olla jonkinsortin ihmistuntija, herkkätaajuuksisten ja liikkeisten erilaisten kavaltavien sala-ajatukset paljastavien värähdysten rekisteröintikyvyn omaava korttipakan perusyllätyksellinen kaivattu jokeri, jolla ei petä tiukassakaan paikassa tai reiässä pokeri, iloton onneton, iloinen suruton, milloin mitäkin.
Jaahas, aika lopettaa, vai mitä, olihan sitä jo tässä aika monta sanaa yhdelle miehelle.
tuon kirjoitin???
Tajuntani ei kohta enää kestä tällaista yhteisymmärrystä/yhteenkuuluvuutta/sielujen sympatiaa...
Korjasin vain otsikkoa tarkemmin asioita kuvaavaksi.
tarkoitin, kultaseni... ;)
saa tosiaan elääkin yksin mielipiteittensä kanssa. Toisten ihmisten (tässä tapauksessa ilmeisesti naisten) vähättely on raivostuttavinta mitä tiedän. Ja sulla taitaa olla itseäs suurempi ego ainakin. Joskus, ainakin minä heittäydyn samalle tasolle toisen kanssa, jottei toinen tuntisi itseänsä tyhmäksi. Tätä suosittelen sullekin. tjaah... ja täähän olikin vitsi minkä heti uskoit..:)
itsesi kanssa väittelyn? ;)
keskustelua aikaiseksi. Ai niin..väittelystä ei ollutkaan puhetta.soriiii.
miten se onnistuu, jos puhut itsesi kanssa?
sinun kanssasi..tai jonkun henkilön.
hetken tunnuit olevan omissa ajatuksissasi..
Jossain kirjasessa jossain luki, kuinka ihmiset, jotka jatkuvasti valittavat joutuvansa tylsään seuraa useimmiten ovat itse sitä, eli tylsiä. Heidän harhaluulonsa siitä, että muut ihmiset ovat tylsiä johtuu siitä, että heidän oma seuransa on niin mitäänsanomatonta ja kaikkea muuta kuin innostavaa tai mieltä ylentävää, että koko muunkin ympäristön mieliala latistuu eikä tällaisten ihmisten seurassa jakseta juuri panostaa viestinnän laatuun.
Eli seuraavan kerran kun koet, että juttukaverisi ei henkevyydessä yllä sinun tasollesi, niin yritäpä nostaa hiukan sitä omaa tasoa, niin ehkä tämä toinenkin osapuoli jaksaa hiukan innostua. Äläkä vain sorru siihen, mihin monet hiukan yksinkertaiset ja ehkä sosiaalisesti jossain määrin rajoittuneet tekevät, eli yrittävät väkisin esittää hiukan älykkäämpiä kuin ovatkaan, niin että joka asiaan täytyy sanoa jotain pikkunokkelaa mietintöä. Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin typerä poika, joka kuvittelee antavansa älykkään vaikutelman latelemalla valmiita oppeja ominaan.
-olen täysin samaa mieltä-
-tuolla ajattelulla (ap:n) ei pitkälle pötkitä elämässä-
-ei muuta hänelle (nuori mies) kuin hallelujaa-
hänellä oikeus mielipiteeseensä ja hän saattaa kuitenkin olla oikeassa, teitä tyhmiä ihmisiä kun on paljon ja heitäkään ei voi olla tapaamatta tuon tuostakin.