Avopuolisoni on lähdössä reissuun tällä viikolla ja kyseessä on ystävien kanssa matka. Kaikki voivat arvata millaista meno reissulla varmasti on eli viinaa ja biletystä. Itse joudun olemaan töissä ja yksin kotona. Sitten selvisi vielä että kun he ovat palaamassa sunnuntaina Suomeen niin baariinhan sitä ollaan menossa kun yksi heidän ystävistään ei lähde mukaan matkalle ja pitäähän hänenkin kanssa mennä bilettämään. Itse en tietenkään voi lähteä mukaan kun maanantaina on aikaeseen jo töitä.
Kysyisinkin nyt mitä mieltä te olisitte siitä että tyttöystävänne/vaimonne/avopuolisonne on ensin kavereiden kanssa reissussa ja kotiin päästyää heittää viidessä minuutissa kamat kotiin ja jatkaa suoraan omile teilleen. Itse olen hieman loukkaantunut asiasta sillä se saa itseni tuntumaan tosi tärkeäksi toiselle kun ensin ollaan melkein viikko erossa ja sitten hyvä jos nähdään ja toinen jatkaa taas omiin rientoihin. Kihloistakin ollut puhetta, mutta eipä tälläisellä toiminnalla tarvitse paljoa miettiä kosinko vai en... ainakaan vielä.
Kysyisinkin nyt mitä mieltä te olisitte siitä että tyttöystävänne/vaimonne/avopuolisonne on ensin kavereiden kanssa reissussa ja kotiin päästyää heittää viidessä minuutissa kamat kotiin ja jatkaa suoraan omile teilleen. Itse olen hieman loukkaantunut asiasta sillä se saa itseni tuntumaan tosi tärkeäksi toiselle kun ensin ollaan melkein viikko erossa ja sitten hyvä jos nähdään ja toinen jatkaa taas omiin rientoihin. Kihloistakin ollut puhetta, mutta eipä tälläisellä toiminnalla tarvitse paljoa miettiä kosinko vai en... ainakaan vielä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jätä se ämmä!
vaa menee.
Itselläni vähän samankaltainen tilanne.
Avopuoliso lähtee risteilylle työkavereiden kanssa oman kesälomansa aikana? Tietenkään
sinne risteilylle ei puoliso voi mukaan tulla.
Jokainen tietää, että viina virtaa ja frilttailut
pelaa risteilyn aikana, et joopa joo..huokaus.
Itseäni ei niinkään pelota se flirttailu tai se mihin se johtaa sillä luotan kyllä puolisooni, mutta eniten minua tilanteessa hämää se, että oltuaan melkein viikon reissaamassa kavereidensa kanssa hän palattuaan kotiin antaa ehkä kännisen pusun ennenkuin suuntaakin jo taas uudestaan rientoihin. Rupeaa vain mietityttämään tuollainen käytös ja se miten tärkeä hänelle oikeasti olen. Itse ainakin tuollaisen poissaolon jälkeen haluaisin olla heti oman kultani kanssa, mutta hänelle tuntuu olevan tärkeämpää tavata heti vielä uudestaan ja lisää kavereita.
Hän sanoo rakastavansa minua todella paljon ja kihloistakin on jo puhuttu, mutta tuollaisen käytöksen jälkeen en todellakaan ole aivan niin varma että olisin vielä ainakaan valmis kosimaan. Itse ainakin haluan tuntea olevani hänelle se kaikista tärkein, jonka puolesta uhrataan muita asioita, aivan kuten teen itse hänen puolestaan. Hänelle vain välillä tuntuu kaverit olevan tärkeämpiä... :(
Ei tuo kovin hyvältä huomioimiselta kuulosta - oletko kertonut, miltä sinusta tuntuu?
Olisiko mahdollista lähteä mukaan vain vähäksi aikaa ja kotiutua ajoissa, jotta on töissä kuitenkin freesinä? Luulisi puoliskoisesikin haluavan levätä joskus...
Jos tuota vauhtia jatkuu, kannattaa keskustella ja jos ei muutoksia tule, harkita vaihtamista
Niin kauan, kuin ei ole lapsia tai muitakaan rasitteita pitää mennä ja tehdä! Itse olen ollut suhteessa 3,5v. ja mieheni ei siedä etelänreissuja tai laivamatkoja tyttöporukassa. En aio niinstä luopua, ennen kuin siihen on joku syy. Mieheni ei ole syy, koska seurustellessa ei minun mielestäni tarvitse kulkea käsikynkässä joka saakelin paikkaan. On olemassa liikaa naisia, jotka unohtavat kaverinsa saman tien, kun mies on löydetty...
Ihan oikeasti kysyttynä: kuinka paljon voi haitata tuo kuvaamasi biletys? Sehän on vain yksi viikko. Jos naisesi käytös olisi jatkuvaa, niin sitten voisit keskustella asiasta. Mun miestäni haittaa juominen ilman häntä. Mikä on suorastaan seksististä, koska miesten poikaporukoissa juominen on ihan ok.
Mikään ei ole epämiehekkäämpää, kuin nalkuttava mies!
Itselläni on keväältä ihan samoja kokemuksia. Tyttöystäväni oli viikon työreissussa ja palasi la kotiin. Kun tuli kotiin, ilmoitti menevänsä tyttöjen kanssa bilettään.
Ei siinä sinällään mitään, mutta itse koin sen loukkaavaksi, kun kavereiden seura kiinnosti enemmän. Ja kun muutenkin thän tuntui välttelevän mua, mikä ei ollut hänen tapaistaan. Syykin selvisi myöhemmin, muijalla oli toinen mies. Pian siitä erottiin...
En halua pelotella, mutta mun tapauksessa asialla oli looginen selitys. Toivottavastri sun tapauksessa tilanne ei ole tällainen...
Alkuun itsekin ihmettelin noita mieheni biletysputkia, mutta jossain vaiheessa tajusin, että suurimman osan ajastaan hän kuitenkin viettää minun kanssani. Onhan se kurjaa, jos ehtii itse suunnitella mukavaa koti-iltaa ja toinen onkin taas menossa, mutta sitä varten olen käskenyt hänen ajoissa ilmoittaa menemisistään, jolloin ehdin asennoitua viettämään omaa aikaa ja se tuntuukin välillä ihan mukavalta. Välillä kyllä tuntuu, että hänelle sattuu niitä menoja aina juuri silloin, kun itselläni olisi vapaata ja aikaa olla yhdessä. On vaan ymmärrettävä toista, kun ollaan niin erilaisia: hän on sosiaalinen ihminen, jolle kaverit tosi tärkeitä ja itse viihdyn parhaiten kaksistaan. Sitten ehkä pitäisi laittaa suhde harkintaan, jos tuo meneminen olisi jatkuvaa eikä oikeasti ehdittäisi olemaan yhdessä. Mitä jos kerrot kullallesi, että tuntuu pahalta, kun hän lähtee viikon erossaolon jälkeen bilettämään ja ehdotat, että viettäisitte vastineeksi laatuaikaa yhdessä vaikka viikolla, jos vain aikaa on. Joko ravintolaan syömään tai kokkaatte yhdessä hyvän aterian, leffailta, ulkoilua tai mikä teille ikinä onkin sitä parasta yhdessäoloa ja toisiinsa keskittymistä ja sitten tietysti hyvää seksiä. Hän ei ehkä kaiken kiireensä keskellä huomaakaan, mitä suhteeltanne kaipaat.
Asia on nyt näin: jos hyväksyt tuon toiminnan nyt, se tulee olemaan koko loppuelämänne käytäntö. Jos et halua tuota hyväksyä, tee se selväksi. Jos mies haluaa mennä, anna mennä ja tee itse omat ratkaisusi.
Jos siitä kärsit nyt, se tulee oleen jatkossakin.
Itse en tuollaista katsele.
Nyt taisi kyllä olla kyse naisesta...
uhrautua ja tarjota miellyttävää seuraani sinulle =)Voit sitten miettiä, josko niitä tavaroita kannattaa enää tuodakaan takaisin =)Eiks kuulosta kivalta.
on jokaisessa parisuhteessa vähän eri juttu. Minä en kulje käytännössä lainkaan ilman miestäni (paitsi ne, jotak työnpuolesta on pakko), eikä myöskään mieheni kulje juurikaan ilman minua. Yhdessä ja yhteisten kavareiden kanssa on mukavaa. Tiedän kuitenkin paljon suhetita, jossa homma näyttää toimivan toisinkin päin. Minä olen vain sitä mieltä, että "tilaisuus tekee varkaan".
Minä en tekisi niin kuin tyttöystäväsi tekee, ja ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Yritä jutella; sano ettet halua estää hänen kulkemistaa, mutta ei se tunnu kivalta, kun on viikon poissa ja taas homma jatkuu...
Jos tyttö ei ymmärrä, niin ehkä teitä ei sitten ole tarkoittu toisillenne, niin se vaan joskus on.
Mies oli viikon urheiluopistolla lastensa kanssa. Kotiin palattuaan ei ollut mikään hinku tavata, tuumasi et "mut mitä jos tuut tänne ja häntä alkaakin tehdä mieli lähteä baariin". Kävin ja vierailu kesti tunnin. Seuraavana päivänä mies oli sitten lähdössä ulos ja ilmoitti että kaveritkin ovat häntä kysyneet, voin lähteä mukaan jos haluan, mutta hän lähtee sinne ensisijaisesti kavereita tapaamaan. Ilmoitin että en lähde.
Ja hieman myöhemmin ilmoitin että mitään suhdetta ei enää ole. Yksin on vaikea seurustella. Noh, nyt miestä ottaa päähän ja harmittelee tilannetta. Minun ei todellakaan tarvitse kenenkään miehen perässä juosta. Parisuhde on kahden kauppa ja molempien tultava puoleenväliin vastaan.