Mun on tehnyt mieli jo kauan kirjottaa tänne mua vaivaavasta asiasta. Mutta en ole saanut aikaseksi... Toivottavasti teidän vastaukset ta vaan tää kirjottaminen valaisee jotain.
Eli ongelmani on mun ja isosiskoni ( 3v) suhde. Meillä on ollut nyt puolisen vuotta todella nihkeetä... Kaikki on alkanut siitä, että koko viime vuoden painettiin joka viikonloppu baareissa ja jatkoilla. Mulle se oli vaan ajanvietettä, ja miehen kattelemista... Toki mä nautin paljon siskoni seurasta. Mutta jossain vaiheessa tuli jo olo, että miksi me ei voida tehdä jotain muuta, kun ryypätä; aloin olemaan todella täynnä baareja, ihme jatkoja ja riitoja joita meille toisinaan tuli... Mä en olis enään halunnu lähteä baariin, sanoinkin siitä, mutta mä en kai ollut tarpeeks vahva kun sisko suostutteli ja puhui ympäri... Olisin voinut sanoa ei, mutta jälkeenpäin oon tajunnut että kai mä pelkäsin jääväni yksin.
Sitten mä tapasin mun nykyisen poikaystäväni. Nyt kun sanon etten tahdo baariin, siskoni suuttuu, sanoo että se on osa meidän yhteisiä juttuja; sitähän me ollaan aina tehty. Totta. Mutta prkle kun haluisin niin mieluummin tehdä muuta ja oppia tuntemaan toisenlailla siskoni. Siskoni ei pidä poikaystävästäni kun luulee että hän EI PÄÄSTÄ mua baariin. Tuosta näkee ettei sisko sittenkään tunne mua kunnolla; en mä antaisi miehen päättää sitä.
Mua ei vaan kiinnosta käydä baareissa. Tottakai mä kerran kuussa (miksei joskus kun fiilistä on useemminkin) haluan käydä baareissa, tai juoda kotona kavereiden kanssa kun on syytä juhlaan, mutta en halua riekkua baareissa muuten vaan... Siskoni on sinkku ja hänellä ei ole kavereita. Mulla on kauhea stressi, että mun takia hän ei löydä ystäviä tai miestä... Sisko sanoo, että mä en halua olla hänen kanssaan, en välitä. Tuntuu tosi pahalta jos välit menee sen takia poikki etten halua juoda/olla baareissa. Mikä avuksi? Mua ahdistaa jo vaan nähdäkin siskoa, kun heti puhe menee siihen, että koska mennään baariin tms.
Miten saan siskon tajuamaan että vaikka en lähde baariin, välitän ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan. Muiden ystävien kanssa ei ole ongelmia, vaikka en käy baareissa... Hitto miten hölmö ongelma. Mutta tää raastaa mua, jotenkin on olo että olen ite sairaan itsekäs kun en lähde seuraksi baariin. (mutta eihän ihmisen tarvitse tehdä mitään, mikä ahdistaa vastoin tahtoaan..?)
Eli ongelmani on mun ja isosiskoni ( 3v) suhde. Meillä on ollut nyt puolisen vuotta todella nihkeetä... Kaikki on alkanut siitä, että koko viime vuoden painettiin joka viikonloppu baareissa ja jatkoilla. Mulle se oli vaan ajanvietettä, ja miehen kattelemista... Toki mä nautin paljon siskoni seurasta. Mutta jossain vaiheessa tuli jo olo, että miksi me ei voida tehdä jotain muuta, kun ryypätä; aloin olemaan todella täynnä baareja, ihme jatkoja ja riitoja joita meille toisinaan tuli... Mä en olis enään halunnu lähteä baariin, sanoinkin siitä, mutta mä en kai ollut tarpeeks vahva kun sisko suostutteli ja puhui ympäri... Olisin voinut sanoa ei, mutta jälkeenpäin oon tajunnut että kai mä pelkäsin jääväni yksin.
Sitten mä tapasin mun nykyisen poikaystäväni. Nyt kun sanon etten tahdo baariin, siskoni suuttuu, sanoo että se on osa meidän yhteisiä juttuja; sitähän me ollaan aina tehty. Totta. Mutta prkle kun haluisin niin mieluummin tehdä muuta ja oppia tuntemaan toisenlailla siskoni. Siskoni ei pidä poikaystävästäni kun luulee että hän EI PÄÄSTÄ mua baariin. Tuosta näkee ettei sisko sittenkään tunne mua kunnolla; en mä antaisi miehen päättää sitä.
Mua ei vaan kiinnosta käydä baareissa. Tottakai mä kerran kuussa (miksei joskus kun fiilistä on useemminkin) haluan käydä baareissa, tai juoda kotona kavereiden kanssa kun on syytä juhlaan, mutta en halua riekkua baareissa muuten vaan... Siskoni on sinkku ja hänellä ei ole kavereita. Mulla on kauhea stressi, että mun takia hän ei löydä ystäviä tai miestä... Sisko sanoo, että mä en halua olla hänen kanssaan, en välitä. Tuntuu tosi pahalta jos välit menee sen takia poikki etten halua juoda/olla baareissa. Mikä avuksi? Mua ahdistaa jo vaan nähdäkin siskoa, kun heti puhe menee siihen, että koska mennään baariin tms.
Miten saan siskon tajuamaan että vaikka en lähde baariin, välitän ja haluan viettää aikaa hänen kanssaan. Muiden ystävien kanssa ei ole ongelmia, vaikka en käy baareissa... Hitto miten hölmö ongelma. Mutta tää raastaa mua, jotenkin on olo että olen ite sairaan itsekäs kun en lähde seuraksi baariin. (mutta eihän ihmisen tarvitse tehdä mitään, mikä ahdistaa vastoin tahtoaan..?)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla oli ihan sama tilanne. Tosin kyse ei ollut siskostani vaan eräästä ystävästäni.
Tästä on jo melkein 2 vuotta aikaa, kun mekin riekuimme joka viikonloppu baareissa. Emme me oikeastaan mitään miehiä siellä metsästetty, mutta vietettiin vaan railakasta opiskelijaelämää. Jossain vaiheessa minua alkoi kuitenkin tympiä koko touhu. Mitä järkeä on laittaa vähät rahansa viinaan ja maata sitten seuraava päivä krapulassa. Ei siinä mistään alkoholismista ollut kyse, mutta sellainen elämäntyyli alkaa pidemmän päälle rasittaa.
Sanoin myös kaverilleni, että olisiko aika vähentää biletystä ja tehdä vaikka jotain muuta mukavaa yhdessä. Onhan kaupunki täynnä muitakin illanviettomahdollisuuksia kuin vain se ryyppääminen ja baareissa notkuminen. Leffassa käynti tai vaikkapa keilaaminen tuntui mielestäni mukavammalta.
Kaverini ei tätä ymmärtänyt, vaan moitti minua vässykäksi. Kaikki kääntyi päälaelleen siinä vaiheessa kun aloin seurustella (siitä on nyt noin puolitoista vuotta). Enää minua ei saanut baariin, vaan todellakin tein viikonloppuisin muuta. En jäänyt siis kotiin nyhjäämään poikakaverini kanssa, vaan nautin elämästä uusien harrastuksien parissa jne. Pyysin kaveriani monta kertaa mukaan, mutta hän ei halunnut lähteä. Hän vaan aina valitti että olin muuttunut, enkä ollut yhtään samanlainen kuin ennen. Olin kuulemma vässykkä kotihiiri.
Silloin minä sain kuitenkin tarpeekseni. Ei kukaan voi pakottaa minua sellaiseksi, millainen en halua olla. Jos kaverini haluaa juosta baareissa, niin juoskoon, mutta minua ei tarvitse haukkua sen takia että haluan elämältäni muutakin kuin pelkää ryyppäämistä.
Annoin koko asian olla, enkä pitänyt sen kummemmin yhteyttä. Välillä kaverini soitti kännissä baarista, ja toitotti kuinka mukavaa hänellä on. Sanoin vaan että minulle on turha soitella kännissä, että jos yhteyttä haluaa pitää, niin katsotaan joskus selvinpäin. Emme pitäneet yhteyttä pitkään aikaan.
Pari kuukautta sitten ystäväni kuitenkin soitti minulle, ja ehdotteli tapaamista. Nyt olemme käyneet yhdessä ravintolassa syömässä, leffassa jne. Hän on ilmeisesti vihdoinkin tajunnut, että minusta ei saa samanlaista baariseuraa kuin ennen.. Nyt välimme ovat aika lailla korjaantuneet, ja uskon että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä asiaan.
Pienen välimatkan ottaminen on siis välillä ihan hyvä asia!!
on minulla siskojeni kanssa sillä he luulee tuntevansa minut ja puhuvat kun olisin vieläkin sama kun lapsena.
Otan nyt ja pitkän välimatkan ennen kun saan hermoromahduksen!
Tuntuu etten pysty elämään täysillä omaa elämääni kuten haluan. Jos niin teen tuntuu, että teen väärin siskoa kohtaan... Nyt lähetin viestiä siskolleni, ja pyysin kahville. Toivon että kaikki sujuu hyvin.
En halua selitellä ja paasata siitä etten halua juoda, sehän on jokaisen oma valinta.
jokaisen oma valinta kantaako sitä huonoa omaa tuntoa ihan kaikesta. Mietis nyt ihan itseksesi kumpi on sinulle tärkeämpi ihminen, sinä vai se sun sisko. Ittesi kanssa joudut kuitenkin koko elämän viettämään, sisko menee joskus menojaan.
Itteäni varten mä täällä elän, se on selvä. Mutta anyway tulee paha olo, kun sanon etten lähe baariin... Tuntuu että se olis ihan yksin. Tiedän, sen on hankittava muita ihmisiä ympärilleen.
Mä nyt avaudun tälle sivulle edelleen... Mä kävin kahvilla. Tai sisko tahto terassille; ite otin kahvin. Juteltiin niitä näitä, ja sanoin että mun synttäreinä mennään baariin. :) Mutta se ei jotenkin siskolle riittäny; vaati että mennään KAHESTAAN nyt perjantaina. Sanoin ettei mua huvita, et tehään vaikka jotain muuta, ja mennään sit parin viikon päästä... Sisko sano lyhyesti ja ytimekkäästi: lähet baariin tai mä en keksi muuta kun pistää välit poikki. Mä en tajua!
Jos mä jostain syystä nyt haluan vähentää baarissa oloa, niin ei kai sen takia nyt välejä voi pistää poikki..?! Mä voisin melkeen lähteä vaan seuraks ja myötätunnosta mukaan, mutta kun ajatus baariin menosta ahdistaa (tulee mieleen ne pakkokerrat viime ja edellisvuosilta...)
Kai me pidetään nyt vähän väliaikaa...
On normaalia että baareissa hilluminen alkaa välillä ja lopuksi tuntua nihkeeltä ja olisi paljon mukavampaa ja muutakin tekemistä. Sä oot nyt vaan kypsempi ku siskosi, ihan rauhallisesti sanot sille että se juttu alkaa jo olla ohi sun kohdalta ja teet (siis todella teet) sen sijaan jotain muuta. Ei sun siskosi voi pakottaa sua jatkamaan hillumista, tai siitä mököttää tai suuttua siitä. Silloin se on sen ongelma.Sulla on täysi oikeus omaan elämääsi ja asioihin joista pidät. Ei siitä tarvi riitaa rakentaa.