Hei, aloitin tänään klassisella viikon sairaaladieetillä ja sitten jatkan tutuilla painonvartijoiden ohjeilla.
Tarkoitus olisi pudottaa minimissään 10 kg. Tarve olisi oikeastaan 30 kg.
Mutta tätä ennen motivaatio on aina hävinnyt jossain matkalla... joten siksi pienensin tavoitteen - vai oiskohan se välietappi - tohon kymmeneen kiloon. Sekin tekisi terveydelle tosi hyvää.
Olen periaatteessa hyvä laihduttaja - osaan, tiedän - mutta mikään ei auta silloin kun masennuspuuska iskee, kaikki repeää, lakoaa, ei jaksa välittää...
Kuinkahan käy tällä kerralla? Ainakin löysin tämän palstan, on mukava lukea muisen kertomuksia omasta kamppailustaan painon kanssa.
Tarkoitus olisi pudottaa minimissään 10 kg. Tarve olisi oikeastaan 30 kg.
Mutta tätä ennen motivaatio on aina hävinnyt jossain matkalla... joten siksi pienensin tavoitteen - vai oiskohan se välietappi - tohon kymmeneen kiloon. Sekin tekisi terveydelle tosi hyvää.
Olen periaatteessa hyvä laihduttaja - osaan, tiedän - mutta mikään ei auta silloin kun masennuspuuska iskee, kaikki repeää, lakoaa, ei jaksa välittää...
Kuinkahan käy tällä kerralla? Ainakin löysin tämän palstan, on mukava lukea muisen kertomuksia omasta kamppailustaan painon kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitää vaan muistaa pitää tavote aina mielessä, ja sillee jakaa toi 10 kilonkin pudotus (joka siis on jo paljon), pienempiin osiin, esim. 3 kg:n etappeihin. Tulee tosi hyvä olo, kun saa pudotettua aina ja sitten aina antaa itselleen jonkin palkinnon (ei ruokaa), vaan jotain, mikä tuo mielihyvää tai antaa hyvän olon. Ostaa esimerkiksi hieronnan tai jotakin halvempaa. Ja kuules, jos todella haluat laihdutuksesi olevan pysyvä, (sillä pelkästään laihduttaminen ja sitten kilojen takaisintulo on epäterveellistä ja tekee jokaisesta laihdutus"kerrastasi" vaikeamman), niin hyväksy ittes ja se, ettei aina aurinko paista. Älä heijasta aina ruokaa tunteisiisi, vaan pidä ne erillään.
Viimeksi kävi niin, että aloitin oikein iloisena ja optimistisena ja hyväntuulisena, paino laski hienosti - ja sit meni elämässä yksi iso asia perusteellisesti poskelleen. Muuta ei tarvittu.
Erona edelliseen kertaan on se, että nyt olen jo valmiiksi "kuopassa" ja lohduttelen itseäni, että tästä ei voi enää mennä kuin ylöspäin. Painontarkkailu on kuitenkin hyödyllistä puuhaa ja siihen voi upottaa ajatuksensa aina välillä.
Ehkä toimiikin paremmin näin päin? Kiitti joka tapauksessa viestistäsi, se piristi.
tekstisi on kuin omia ajatuksiani:) olet juuri samanlainen TUNNESYÖJÄ kuin minäkin. Jos elämä potkii perseelle, ei jaksa välittää enää mistään ja ainoa asia mikä lähduttaa edes HETKEN on ruoka. tarkemmin sanottuna kaikki makea, erityisesti suklaa, niin kuin nimim. voit huomata:)
tiedän myös paljon laihduttamisesta, ja perusasiat on varmasti hallussa. vain se motivaatio puuttuu, niin kuin sanoit. tai ei oikeastaan puutu, vaan välillä se unohtuu.
itse laihduin vähän aikaa sitten aika paljon lyhyessä ajassa. sitten masennuin erään miehen takia suunnattomasti, enkä muuta kun mässäillyt kaikkia herkkuja. nyt kun minun tekee mieli herkkuja, yritän miettiä seuraavia asioita:
- miten hyvä minun oli olla kevyempänä, olin paljon energisempi ja itsetuonto paljon parempi
- mässäily tuo vain HETKEKSI hyvän olon
- katselen kaikkien hoikkien tähtien ja mallien kuvia ja ajattelen että he eivät varmasti mässäile ikinä:)
- mietin niitä ihania farkkuja, jotka vielä laitan päälleni!! :)
tossa nyt tuli jotain.. mutta tiedän ettei nuokaan paljoa auta, ku suru valtaa mielen ja keksipaketti on vieressä.. MIETI oikeasti kunnolla seuraavan kerran, et haluakko todella niin paljon esim. keksejä, että saat niistä vaan huonon olon ja senttejä vyötärölle.. ota tavaks vaikka lähteä kävelylle, jos alkaa tekeen mieli karkkia.. kohta et enää halua mtn makeaa ku muuten "joudut" aina pihalle talosta:D
tsemppiä sulle! kyl me onnistutaan!! :)
Moi,
Olen itsekin aloiittelemassa jälleen läskinpolttoa ja olen huomannut että suurin osa laihdutuksesta on henkistä kamppailua. Meillä on monia syitä joita me hoidellaan karkilla, wienereillä, pizzalla yms. Mun mielestä liian vähän kaikissa laihdutusohjeissa keskitytään henkiseen puoleen, jos nyt siihen voi laskea yltiöpositiiivista tsemppausta "kyllä se siitä" :) Olen joskus ollut painonvartijoissa ja laihduttanut useilla tavoilla vuosien varrella omien laskujen mukaan noin 140 kg. Ja näyttää tuo nappi olevan vielä kireällä paidassa. Eli alusta taas saa aloittaa. Mun mielestä henkisiä asioita ei tuoda riittävästi esille laihdutuksen yhteydessä. Kyllä niitä normaalipainoisia neuvojia riittää: lisää liikuntaa, piilorasvat pois, lisää kasviksia hedelmiä ja marjoja jnejne.. faktojahan ne ovat mutta vain yksi puoli laihduttamisesta! Ihminen ei ole kone joka nappia painamalla saa laihdutusvaihteen käyntiin.
Hei teille kaikille tiedoksi, että henkistä puolta, nimenomaan tunteisiin liittyvää syömistä käsitellään Irene Kristerin kirjassa Tunteet ja syöminen! Mars kirjastoon ja lukulasit silmille. Varmasti ymmärrätte itseänne ja syömistänne sen jälkeen paremmin ja sen jälkeen on myös helpompaa hallita sekä syömistä, että tunteita. :)
Ihan loistava kirja! Suosittelen lämpimästi.
Terveisin: Suruunsa ja ahdistukseensa syöjä
Kiitos vinkistä! Täytyypä tutustua! Tosin tällä hetkellä asiat on sen verran solmussa, ettei mikään maistu... mutta kokemuksen perusteella seuraava vaihe voisi olla juuri ahdistukseensa napostelu ja viinin lipittely... Täytyy yrittää valmistautua...