Mammani tekee minut hulluksi!
Olen aina ollut ujo ja etenkin lapsena olin todella hiljainen myös sukulaisten parissa. Olen minä vieläkin ujo. Ei mielestäni mikään outo tai mainitsemisen arvoinen asia. Joku on iloinen, joku äänekäs ja joku ujo ja se siitä.
Mammani on aina siitä silloin tällöin joskus maininnut mutta jostain kumman syystä viime aikoina hän on alkanut tehdä siitä helvetinmoista numeroa!
Aivan yhtäkkiä hän saattaa kääntä puheenaiheen siihen, että minä olen ujo. Ujous on kuulemma niin paha asia kun siitä joutuu niin paljon ihminen kärsimään. Siitä on PAKKO päästä yli, on vain pakko tulla rohkeaksi. Mikään muu ei auta. Hän puhuu paatoksellisesti ja ei lopeta. Hän painottaa joka kerta, että kyllä tästä pääsee eroon kuin vain yrittää ja minustakin voi tulla erilainen. Kerran kun hän sen aloittaa se ei lopu, ei sitten millään! Jos paikalle saapuu joku muu henkilö täytyy hänen mainita tällekin, että hän juuri puhui minulle ujoudestani.
Kaikki johtuu siitä että ole ujo. Se, että hän ei ole huomannut kuinka kauniit siniset silmät minulla on johtuu siitä, että "sää olet niin ujo ettet oo oikeen näyttäny niitä".
Nykyään saa jo oikein jännittää sukujuhliin menoa kun saa pelätä että hän aloittaa paatoksellisen, loppumattoman vatvomisensa ja hyvässä lykyssä vielä muutkin kuulevat.
En kerta kaikkiaan käsitä miksi joku jankkaa tuollaisesta asiasta, aivan naurettavaa! Kun minä tosiaan en ole mitenkään sairaanloisen ujo joka piileksii nurkissa eikä puhu koskaan. Juttelen kyllä kun minulle jutellaan.
Aivan käsittämätöntä, HERMOT MENEE!
Olen aina ollut ujo ja etenkin lapsena olin todella hiljainen myös sukulaisten parissa. Olen minä vieläkin ujo. Ei mielestäni mikään outo tai mainitsemisen arvoinen asia. Joku on iloinen, joku äänekäs ja joku ujo ja se siitä.
Mammani on aina siitä silloin tällöin joskus maininnut mutta jostain kumman syystä viime aikoina hän on alkanut tehdä siitä helvetinmoista numeroa!
Aivan yhtäkkiä hän saattaa kääntä puheenaiheen siihen, että minä olen ujo. Ujous on kuulemma niin paha asia kun siitä joutuu niin paljon ihminen kärsimään. Siitä on PAKKO päästä yli, on vain pakko tulla rohkeaksi. Mikään muu ei auta. Hän puhuu paatoksellisesti ja ei lopeta. Hän painottaa joka kerta, että kyllä tästä pääsee eroon kuin vain yrittää ja minustakin voi tulla erilainen. Kerran kun hän sen aloittaa se ei lopu, ei sitten millään! Jos paikalle saapuu joku muu henkilö täytyy hänen mainita tällekin, että hän juuri puhui minulle ujoudestani.
Kaikki johtuu siitä että ole ujo. Se, että hän ei ole huomannut kuinka kauniit siniset silmät minulla on johtuu siitä, että "sää olet niin ujo ettet oo oikeen näyttäny niitä".
Nykyään saa jo oikein jännittää sukujuhliin menoa kun saa pelätä että hän aloittaa paatoksellisen, loppumattoman vatvomisensa ja hyvässä lykyssä vielä muutkin kuulevat.
En kerta kaikkiaan käsitä miksi joku jankkaa tuollaisesta asiasta, aivan naurettavaa! Kun minä tosiaan en ole mitenkään sairaanloisen ujo joka piileksii nurkissa eikä puhu koskaan. Juttelen kyllä kun minulle jutellaan.
Aivan käsittämätöntä, HERMOT MENEE!
Vastaukset 9
Vanhimmat
sää taidatkin olla tullu jo VANHAKSI KUN JATKUVASTI JANKKAAT SAMOJA ASIOITA! Kyllä se siitä hiljenee pikkuhiljaa kun toistat tuota tarpeeksi kauan. Muista painottaa sanaa VANHA ! Ujoudesta pääsee eroon mutta miten on VANHUUDEN laita ja kaikkea muuta tällasta. Keksi itse loput.
Aina kun se mainitsee sanan UJO, niin vastaa sille jotain VANHAA päälle, mutta muista heti sanoa muuten se ei ymmärrä hiljentyä.
Lue tää artikkeli "Ujojen aika" Turun Sanomissa
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2006-07-30,104:12:394888,1:0:0:0:0:0:
ja etsi sitten kirjastosta joku Liisa Keltikangas-Järvisen kirja. Lue se itse ensin ja anna sitten mutsinkin lukea se.
Sano äitilles et näin että: "Joo ota lapio mukaan ku seuraavan kerran käyt hautausmaalla!". Luulis auttavan..
Kyllä sinun mammasi on vähän oikeassakin, hän yrittää auttaa, mutta tekee väärällä tavalla sen. Et voi loppuelämääsi tuudittautua siihen, että muut tulevat juttelemaan, tai että olet sosiaalinen, koska puhut silloin kun sinulle puhutaan. Itse olen ollut sairaalloisen ujo, ja kärsin siitä vieläkin. Kumma kyllä olen muusikko,keikat menee hyvin, juttelen ihmisille, mutta keikkojen ulkopuolella on vaikea saada sanaa suustaan. Siitä on minulle tosi paljon haitttaa ja olisi ollut hyvä, kun joku olisi kannustanut minua aikaisemmin. Älä ole liian ankara mammallesi. Ei kenelläkään ihmisellä ole mitään velvollisuutta tulla juttelemaan sinulle, jos et koskaan itse avaa suutasi, joten ala vain rohkeasti tulla komerosta ihmisten ilmoille.
vaan nalkuttava äiti.
Kukin saa olla ujo ihan rauhassa ellei tahdo muuttaa itseään. Kenenkään ei tarvitse pakosti olla ylettömän seurallinen.
Alkuperäisen teksti voisi viitata siihen, että "mamma" on hänen isoäitinsä. Istuisi peremmin tekstin luonteeseen kuin tulkinta, että mamma on hänelle äiti.
http://www.riemurasia.net/jylppy/displayimage.php?pos=-13732
Lähisukulainen joka tapauksessa.
Sano mammalle suoraan että hän EI sitten saa alkaa puhua MITÄÄN jostain ujoudestasi. Jokainen ihminen saa olla juuri sellainen kuin on ja on sellaisena paras. Ehkä jonkun mielestä et ole ollenkaan ujo vaan mukava ja rauhallinen. Sano että et lähde sukujuhliin jos mamma yhdenkin sanan sanoo sinun "ujoudestasi" ja eihän mammakaan tykkäisi jos sinä alkaiset sepustaa jostain hänen luonteenpiirteestä joka sinun mielestäsi mammassa korostuu.