Hei
Olen todellakin ymmällä ja väsynyt tässä tilanteessani... Olen tuntenut miesystäväni 7 vuoden ajan. Emme ole kihloissa, emmekä asu yhdessä. Emme ole koskaan asuneetkaan. Minä olen 36 ja mies 33 vuotias. Aikuisia ihmisiä siis. Suhde on ollut hyvin myrskyisä ja vaikea. Olemme luonteeltamme hyvin erilaisia. Itse olen rauhallinen, tasainen, kotona viihtyvä tyyppi. Puuhastelen mielelläni kaikenlaista hyödyllistä. Mies taas on hyvin liikkuvaa sorttia. Ja koti on hänelle vain paikka nukkumista ja syömistä varten. Ja tuon luonne-eromme vuoksi onkin niin, että hän menee, rilluttelee ja pitää hauskaa kavereidensa kanssa. Kun taas minä puuhailen yksin kotonani.
Suhteemme onkin ollut ns. on/off -suhde. Lukuisia kertoja olemme eronneet. Mutta aina hän on tullut takaisin. Erot ovat useimmiten tulleet yksinkertaisesti niin, että mies on vain alkanut viettää aikaansa jossain muualla, kuin luonani. Aina hän on kuitenkin ennen pitkää palannut luokseni. Aikaa tuossa välillä on kulunut milloin 4 kk. milloin jopa 1,5 vuottakin.
Aikaisemmin suhteeseen kuului myös fyysistä väkivaltaa. Viimevuosina hän on sen jättänyt pois.
Viimeisin välirikko alkoi talvella 2006. Ja silloin päätin, ettei koskaan enää... Tunsin itseni jälleen todella loukatuksi ja merkityksettömäksi. Ja aloin miettiä elämääni uusille urille. Kuitenkin hän taas kuukausi sitten tuli takaisin... Oli siis poissa n. 4 kk. Asettui, kuin kotiinsa ja teki olonsa mukavaksi... Hän kuulemma on rakastanut minua aina.
Mitä te tilanteessani tekisitte??? Mistä voimia tehdä ratkaisu??? Olen tämän asian takia todellakin masentunut ja henkisesti umpikujassa.
Uskonko hänen puheitaan ja lupauksiaan? Ratkaisu on todella vaikea tehdä. Onhan välillä hyviäkin hetkiä välillämme ollut. Voiko tuollainen mies koskaan rauhoittua ja asettua aloilleen? Vai olisiko elämäni hänen rinnallaan loppuun saakka repivää on/off -suhdetta?
Olen todellakin ymmällä ja väsynyt tässä tilanteessani... Olen tuntenut miesystäväni 7 vuoden ajan. Emme ole kihloissa, emmekä asu yhdessä. Emme ole koskaan asuneetkaan. Minä olen 36 ja mies 33 vuotias. Aikuisia ihmisiä siis. Suhde on ollut hyvin myrskyisä ja vaikea. Olemme luonteeltamme hyvin erilaisia. Itse olen rauhallinen, tasainen, kotona viihtyvä tyyppi. Puuhastelen mielelläni kaikenlaista hyödyllistä. Mies taas on hyvin liikkuvaa sorttia. Ja koti on hänelle vain paikka nukkumista ja syömistä varten. Ja tuon luonne-eromme vuoksi onkin niin, että hän menee, rilluttelee ja pitää hauskaa kavereidensa kanssa. Kun taas minä puuhailen yksin kotonani.
Suhteemme onkin ollut ns. on/off -suhde. Lukuisia kertoja olemme eronneet. Mutta aina hän on tullut takaisin. Erot ovat useimmiten tulleet yksinkertaisesti niin, että mies on vain alkanut viettää aikaansa jossain muualla, kuin luonani. Aina hän on kuitenkin ennen pitkää palannut luokseni. Aikaa tuossa välillä on kulunut milloin 4 kk. milloin jopa 1,5 vuottakin.
Aikaisemmin suhteeseen kuului myös fyysistä väkivaltaa. Viimevuosina hän on sen jättänyt pois.
Viimeisin välirikko alkoi talvella 2006. Ja silloin päätin, ettei koskaan enää... Tunsin itseni jälleen todella loukatuksi ja merkityksettömäksi. Ja aloin miettiä elämääni uusille urille. Kuitenkin hän taas kuukausi sitten tuli takaisin... Oli siis poissa n. 4 kk. Asettui, kuin kotiinsa ja teki olonsa mukavaksi... Hän kuulemma on rakastanut minua aina.
Mitä te tilanteessani tekisitte??? Mistä voimia tehdä ratkaisu??? Olen tämän asian takia todellakin masentunut ja henkisesti umpikujassa.
Uskonko hänen puheitaan ja lupauksiaan? Ratkaisu on todella vaikea tehdä. Onhan välillä hyviäkin hetkiä välillämme ollut. Voiko tuollainen mies koskaan rauhoittua ja asettua aloilleen? Vai olisiko elämäni hänen rinnallaan loppuun saakka repivää on/off -suhdetta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulisin, että 33v mies ei juurikaan enää muutu, ainakaan parempaan suuntaan. Lisäksi kun suhteenne on kestänyt jo seitsemän vuotta, niin se on löytänyt oman uransa on/off -tapahtumineen, ja jatkunee samalla tavalla hamaan tulevaisuuteen.
Tekisi mieli neuvoa että potkaisi renttu lopullisesti pellolle, mutta luultavasti sinullakin on joku syy hänessä riippua? Pitkien taukojenkaan aikana ei ole parempaa löytynyt?
Ehkä helpoin keino on jatkaa nykyisellä meiningillä, hyväksyä renttu vikoineen ja lopettaa haaveet jostain romanttisesta ja täydellisestä suhteesta. Voihan sitä romanttisesti tietysti ajatella omassa mielikuvituksessa, kunhan muistaa että todellisuutta se ei tule koskaan olemaan :)
Tulipas miehen suusta kannustavia sanoja. Lajitoverit tunnetaan???
No kovasti taidat rentustasi edelleen tykätä, kun aina palaat hänen kanssaan yhteen. Etköhän sä olet saanut jo ihan käsinkosketeltavia vinkkejä siitä millainen mies on ja sen ettei suhteestanne tule mitään. Te olette liian erilaisia. Sun päätös se on. Jos haluat roikkua suhteessa jolla ei ole tulevaisuutta, niin sitten roikut, mutta se vaan pahentaa oloasi. Yrittäisit nyt vaan oppia sanomaan sen EIn. Siitä se lähtee.