Erosimme molemmat vuosi sitten ja menimme yhteen. Nyt nykyinen naiseni pitää jatkuvasti yhteyttä kaikenmaailman asioista ex-miehensä kanssa. Siis soittelee ja tekstailee, ei kuitenkaan iltaisin kun olen itse paikalla. Ex-mieskin tekstailee ja ilmoittelee itseestäänselvyyksiä naiselleni mm. työasioistaan. Usein asia muotoillaan että asia koskee heidän yhteistä lasta. Melkein aina kuitenkin tulee jotain kritiikkiä uudesta suhteestamme em. ex-mieheltä. Se rasittaa, syö nykyistä suhdetta ja aikaan pahaa mieltä.
Nykyinen naiseni ei ole halukas mollaamaan miestään tai selventämään pelisääntöjä koska ei halua enempää pahaa sille kuin ero. Välillä tuntuu kuin ovea pidettäisiin jotenkin auki vanhalle liitolle?
Kauan tätä pitää sietää? Mitä kannattais tehdä?
Ex-miehen kanssa ei olla ikinä juteltu sanaakaan. Kuka tekee ja mitä? Vinkkejä? Oikea tapa mennä eteenpäin?
-huoksis-
Nykyinen naiseni ei ole halukas mollaamaan miestään tai selventämään pelisääntöjä koska ei halua enempää pahaa sille kuin ero. Välillä tuntuu kuin ovea pidettäisiin jotenkin auki vanhalle liitolle?
Kauan tätä pitää sietää? Mitä kannattais tehdä?
Ex-miehen kanssa ei olla ikinä juteltu sanaakaan. Kuka tekee ja mitä? Vinkkejä? Oikea tapa mennä eteenpäin?
-huoksis-
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselle viimeinen niitti oli kun mieheni alkoi olla ev:n pariterapeutti, soitti jopa yöllö huoliaan ja miehen mielestä ei mitään ongelmaa kun heillä yhteisiä lapsia. Tavallista, että jätetään omaisuus asiat hoitamatta. JOko ero tai pariterapia. Muuotin sinua käytetään hyväksi ja ero tulee jota tapauksessa.
Eiköhän tuo ole ihan normaali osoitus siitä, että virallisesta erosta huolimatta eroa ei ole todellisuudessa ihmisten välillä tapahtunut. Eikä se ero tule koskaan tapahtumaankaan, ellei suostu siihen kipuun, vihaan, suruun ja tuskaan, mitä pitkäaikaisesta elämänkumppanista irtautuminen aiheuttaa. Rakastumisen huuma voi jonkin aikaa peittää alleen sen surutyön, mikä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tulee eteen.
Te kumpikin ilmeisesti erositte siinä luulossa, että elämä muuttuu uuden suhteen myötä ihanaksi. Ei avioero ole mikään ratkaisu mihinkään. Avioerossa vain vanhat ja tutut ongelmat vaihtuvat uusiin ja ennalta arvaamattomiin. Ainakaan uusi rakastuminen ei ole mikään syy eroon.
Uudenkin naisen mielestä anoppi oli ollut hirviö. Siis kaksi naista samasta ihmisestä samaa mieltä. Anoppi yritti hallita kaikkea.
olet saanut aikaiseksi!!!
... tai ainakin luulen musitavani jonkun samalla nimimerkillä. Noh, niihin turha palata.
Voisiko olla ollut liian nopeata, toiselle tai molemmille teistä?
Mistäs tiedät, luetko uuden puolisosi viestit? Mitä pahaa siinä on, että ihmisen kanssa kenen kanssa kokenut paljon (hyvää ja varmasti pahaakin, kun on erottu) pitävät yhteyttä. Toki rajansa silläkin, ja uuden puolison tunteet humioiden.
Minusta hyvin outo kommentti sinulta ... ei ihmisiä yleensäkään pidä "mollata" tai sättiä, sen enempää kuin tuomitakaan. Heittäköön synnitön sen ekan kiven (tämän verran ateistikin muistaa siitä kansansadusta). Menneet on menneitä, asialliset suhteet hyvä pitää yllä ETENKIN kun lapsia kuvioissa -- Eikä se ole mitään "takaporttiajattelua" nykyiseltä puolisoltasi.
Teen tätä harvoin, ehkä ei pitäisi nytkään ... mutta en voi vastustaa "kiusausta". Tuntuu ettet ole päässyt yli erostasi. Luulen, että edellisen avioliittosi kariutumiseen syinä olisi voinut olla mm. mustasukkaisuus ja kyttääminen, jatkuvan epäilyn ja kontrollointihalun ryydittäminä.
Voin olla vääräsä -- toivottavati olen, koska nyt tässä suhteessa ne vasta vuoden ikäisiä "pikkupiruja" mielessäsi, joista voi päästä eroon keskustelemalla uuden puolisosi kanssa niistä tuntemuksista.
Kuules M36, keskustelet ahkerasti täällä avioero-palstalla ja tunnut omaavan paljon tietoa mutta myös varmoja mielipiteitä avioeron eri osapuolien käyttäytymisestä ja käyttäytymisen syistä. Sinulla on ihana ja vahva aviopuoliso rinnallasi. Miksi kuitenkin ahkerasti osallistut tämän palstan keskusteluihin. Onko sinullakin vielä surutyötä tekemättä, syyllisyyttä ja kaipuuta entiseen? Vai onko vaan niin, että kun on avioerokeskusteluihin kerran innostunut ei osaa täältä poiskaan olla.
Minua ei enää uskottomuus-palsta kiinnosta, täällä käyn lueskelemassa päivittäin. Uusperheiden palsta on niiiin masentava, että sinne en toivottavasti koskaan "joudu".
>
Niin, myös tiedän näin olevan.
>
Mitä arvoa olisi epävarmoilla mielipiteillä?? Kyllä, joskus lataan mielipiteitä "agressiivisesti" (tai provosoiden), ja argumentoin niin hyvin kuin osaan ... mutta edes yritän muistuttaa että lähtötiedot keskustelupalstoilla aina hatarat ja kaikkea muuta kuin objektiivisia. Nimimerkin alla oleva kirjoitushan aina loppupelissä kuitenkin vain mielipide, keskustelupalstoilla ainakin.
>
Osui oikeaan ;-)
>
Periaatteitani on ollut, että suoraan kysymykseen suora vastaus, aina. Taisi olla lähes 4 vuotta sitten kun "surffailin" näilläkin palstoilla, samoista syystä mistä moni muukin tänään. En voi sanoa saaneeni apua tai edes asiatietoa, mutta henkireiän kyllä. Avioero hoitui aikanaan kunnialla mm. juristien avustuksella (silti riitelemättä), asiat tänään kunnossa ... niin välit exään kuin hänen uuteen elämäänsä, ja sama tähän suuntaan sieltä.
Lapsi aloittaa koulua, ja vuoroviikko systeemi ei enään "vaihtoehto" vaan tapa elää ja kasvattaa lastani. Uusioperhe meillä on, eikä aina helppoa ole ... mutta kun täysipäiset ihmiset sorvaavat elämää lapset huomioiden, niin hyvähän siitä tulee (vaikka, joskus kaksi erinomaista ihmistä ovatkin huonoa seuraa toisilleen -- näin minulle kävi silloin).
>
Kai lähinnä tämä arvauksesi oli oikea, joskaan ei ihan. Kerran yksi privaatti mailissa kirjoittanut ihminen totesi, että M36 taitaa olla sellainen vertaistyöntekijä tai kaveri kenet AA:ssa voisi kohdata kokeneena osapuolena vaan ei ulkopuolisena... tiedä tuosta sitten.
Kai kuvaisin itseäni tällä palstalla: eroprosessin kokenut, selvinnyt, kasvanut, oppinut, "kärvistellyt masennuksessakin" -- mutta tänään halukas auttamaan muitakin näkemään kriisissään myös toisen puolen ... harva läpeensä paha, ihme ellei itsessä ole jotain syytä, epäoikeudenmukainen kohtelu ei anna oikeutta kostoon, virheitä saa tehdä muuta niistä opittava, jne. jne.
Kai sillä täällä "roikun" --- joku meistä rassaa moottoripyörää, istuu pilkillä, kupittaa terassilla, tai kuokkii kukkamaata ... kai tämä minun harrastukseni muiden ohessa ... jota myös voi tehdä pihalla aurinkovarjon alla lepotuolissa ;-)
Ja kun väärän informaation ja "mutu"-tiedon välittäminen näillä palstoilla saa mut usein "kiehumaan" ... niin se faktatiedon jakaminen ei vie aikaa ... "copy-paste" ...
Niin, ja on muakin ojennettu (joskus syystä), jos reikiä päähäni olen puhunut.
Kiitos :-)
olisi se, että ensin molempien erot pulkkaan, parin vuoden karanteeni ja vasta sitten uuteen suhteeseen. Silloin voisi olla edes jonkinlaiset onnistumisen mahdollisuudet.
Paljon puhutaan ja kirjoitetaan näistä laastarisuhteista, jotka eivät oikein tahdo kestää.
Itselläni on pitkä henkinen eroprosessi takana eikä ole tullut mieleenkään alkaa uutta suhdetta. Vasta nyt tuntuu siltä, että tilaa alkaa löytyä uudelle, koska vanha on nyt eletty loppuun ja pantu loppupiste. Jäimme exän kanssa lopulta ystäviksi ja kavereiksi eikä tulisi mieleenikään mollata häntä uudelle miehelle. Enkä pidä korvilleni sopivana sitäkään, että uusi mies mollaisi ex-vaimoaan.