Suhteemme on kestänyt 10 vuotta, josta naimisissa 5. Meillä on 2 pientä lasta. Suhdetta on alusta asti varjostanut miehen väkivaltaisuus. Aluksi vain humalassa, mutta nyt myös selvin päin.
Mieheni ei lyö minua. Hän heittelee tavaroita, huonekaluja, rikkoo seiniä, ovia, auton osia, kännyköitä. Aluksi näin kävi ehkä pari krt vuodessa, nykyään kuukausittain. Rahalliset menetykset ovat jo huomattavia n. 100 e/kk. Taloutemme on muutenkin tiukilla, joten tämä ei paranna tilannetta.
5 vuotta sitten kerran mies tönäisi minua kännissä, minkä johdosta soitin poliisit. Ei vieläkään ymmärrä miksi. Esikoisen syntymän jälkeen kerran kuristanut (ei kovaa), mikä kyllä loppui lyhyeen. Tästäkin jo yli 4 vuotta. En kuitenkaan ole pelännyt koskaan, että hän löisi tai satuttaisi minua. Kuitenkin mietin, voiko jatkuvasti paheneva riehuminen siihen joskus johtaa.
En ole itsekään pulmunen. Olen syyllistynyt sekä henkiseen että fyysiseen väkivaltaan. Olen varmasti osaltani aiheuttanut miehen reaktiot. Hän tuntee olevansa "ansassa", kaipaa omaa tilaa ja minä en osaa sitä hänelle antaa. Tavaroiden heittämisen ja riehumisen yhteydessä olen pari kertaa itsekin raivostunut niin, että olen läpsäissyt, potkinut ja raapinut.
Kaikessa huolestuttaa eniten lasten tilanne. Hoidan lapsiani kotona ja melkein aina itse.
Jatkuvat hajottamiset syövät voimiani, enkä koe jaksavani olla heidän kanssaan täysipainoisesti aina. Pelkään hermostuvani liikaa. Esikoinen on luonteeltaan erittäin herkkä ja reagoi vahvasti tilanteisiin.
Olen tilanteessa yksin, enkä pysty siitä puhumaan kenellekkään. Hävettää ja tunnen epäonnistuneeni kaikessa. En tiedä, mitä tehdä avioliiton kanssa. Lähteäkö vai jäädä? Kuitenkin hyviä ja onnellisia hetkiä on paljon enemmän kuin huonoja ja rakkautta löytyy. Mutta pystynkö jatkamaan... Ilmoitin miehelle, että tarvitsen aikaa. Hän sanoi, että ei ihmettele. Pystymme puhumaan kaikesta myös avoimesti ja ilman riitojakin, mikä on hyvä. Kaipaisin ulkopuolista apua, mutta mies ei siihen lähde. Haluaa kyllä parannusta tilanteeseen kaikin keinoin, mutta mitä jos ne keinot eivät riitä? Kauanko vielä katselen?
Mieheni ei lyö minua. Hän heittelee tavaroita, huonekaluja, rikkoo seiniä, ovia, auton osia, kännyköitä. Aluksi näin kävi ehkä pari krt vuodessa, nykyään kuukausittain. Rahalliset menetykset ovat jo huomattavia n. 100 e/kk. Taloutemme on muutenkin tiukilla, joten tämä ei paranna tilannetta.
5 vuotta sitten kerran mies tönäisi minua kännissä, minkä johdosta soitin poliisit. Ei vieläkään ymmärrä miksi. Esikoisen syntymän jälkeen kerran kuristanut (ei kovaa), mikä kyllä loppui lyhyeen. Tästäkin jo yli 4 vuotta. En kuitenkaan ole pelännyt koskaan, että hän löisi tai satuttaisi minua. Kuitenkin mietin, voiko jatkuvasti paheneva riehuminen siihen joskus johtaa.
En ole itsekään pulmunen. Olen syyllistynyt sekä henkiseen että fyysiseen väkivaltaan. Olen varmasti osaltani aiheuttanut miehen reaktiot. Hän tuntee olevansa "ansassa", kaipaa omaa tilaa ja minä en osaa sitä hänelle antaa. Tavaroiden heittämisen ja riehumisen yhteydessä olen pari kertaa itsekin raivostunut niin, että olen läpsäissyt, potkinut ja raapinut.
Kaikessa huolestuttaa eniten lasten tilanne. Hoidan lapsiani kotona ja melkein aina itse.
Jatkuvat hajottamiset syövät voimiani, enkä koe jaksavani olla heidän kanssaan täysipainoisesti aina. Pelkään hermostuvani liikaa. Esikoinen on luonteeltaan erittäin herkkä ja reagoi vahvasti tilanteisiin.
Olen tilanteessa yksin, enkä pysty siitä puhumaan kenellekkään. Hävettää ja tunnen epäonnistuneeni kaikessa. En tiedä, mitä tehdä avioliiton kanssa. Lähteäkö vai jäädä? Kuitenkin hyviä ja onnellisia hetkiä on paljon enemmän kuin huonoja ja rakkautta löytyy. Mutta pystynkö jatkamaan... Ilmoitin miehelle, että tarvitsen aikaa. Hän sanoi, että ei ihmettele. Pystymme puhumaan kaikesta myös avoimesti ja ilman riitojakin, mikä on hyvä. Kaipaisin ulkopuolista apua, mutta mies ei siihen lähde. Haluaa kyllä parannusta tilanteeseen kaikin keinoin, mutta mitä jos ne keinot eivät riitä? Kauanko vielä katselen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Katselet asiaa enää vain sen verran, että ehdit ryhtyä toimenpiteisiin.
Siis, annat miehelle sitä hänen tarvitsemaansa TILAA muuttamalla lasten kanssa rauhallisempaan ympäristöön.
Eli otat yhetytä oman kuntasi vuokra-asuntopuolella ja kerrot, että perheväkivallan uhka on ilmassa koko ajan eivätkä lapset voi hyvin. Ei heistä terveitä aikuisia tuolla menolla kasva. Asunto tulee pian.
Sitten otat yhteyttä kuntasi sosiaalipuolelle ja mietitte siellä tulevat hoitojärjestelyt (yhteishuolto vai joku muua ?)
Hyviä neuvoja tulevan elämäsi järjestämiseen saat myös soittamalla alueesi turvakotiin, jossa ammatti-ihmiset neuvovat Sinua mielellään ja tietävät hyvät vinkit.
Väkivaltaa tai sen uhkaa ei pidä perheessä sietää. Perheesi ei ole hyvä kasvualusta lapsille etkä sinäkään voi hyvin ja miehesi haluaa sitä omaa tilaa....
Jos naimisissa olette,niin avioero on parasta laittaa vireille.
Väkivallan uhka ei poistu,jos perheessä olosuhteet eivät muutu. Päinvastoin väkivalta ja sen uhka lisääntyy vaan.
Seurapa uutisia, vähinta kerrn viikossa yksi suomalainen nainen saa surmansa puolisonsa tappamana. Eli noin 50 naista kuolee vuodessa parisuhteessa väkivalan seuruksena. Luku on Euroopan huipputasoa.
Mihinkäs se väkivallan uhka poistuu, kun eukkokin hakkaa? Onko vain ajan kysymys, milloin äiti hermostuksissaan alkaa läpsiä kakaroita???
Oikeasti, alkup. kirjoittaja, hae ulkopuolista apua. Jos miehesi ei lähde, mene yksin. Tuollainen toiminta ei vie kuin huonompaan suuntaan. Teistä kahdesta viis, mutta pienet lapset säälittävät...heillä ei ole muita kuin te ja jos te ette tee tilanteelle mitään, he eivät voi kuin avuttomina seurata. Ja häiriintyä ja kasvaa ongelmalapsiksi.
Väkivaltaisuus on vähintäänkin käytöshäiriö. Ammattiauttajat pystyvät antamaan sinulle vaihtoehtoisia käytösmalleja, joilla tilanteet ratkeavat ilman käsiksi käymistä. Olet jo monta kertaa ylittänyt kynnyksen, jolloin toisen koskemattomuus ei merkitse sinulle enää mitään. Nyt tarvitaan erätauko ja ulkopuolista jelppiä. Turha sitä on hävetä hakea. Auttajilla on vaitiolovelvollisuus ja he ovat uransa aikana nähneet yhtä jos toistakin.
Kirjoituksesi oli kuin suoraan omasta suustani! Meillä tavaroita hajotettiin vuosia, simpukkakännykkä poikki, oveen reikä jne jne minut myös tönistiin (kännissä) raskaana ollessani portaat alas..tavarat lenteli lasten nähden seinään, lautasia hajosi...aina luulin että minua ei kuitenkaan lyötäisi. Kunnes erään kerran aivan ilman minkäänlaista tappelua sain turpiin ja lujaa! Sen jälkeen soitin poliisit, ja ukko pihalle ja takaisin en ole katsonut. Nyt saan itsemurhaviestejä, ei voi elää ilman meitä jne jne. tuohon päälle vielä että monta vuotta olen saanut kuulla olevani huono äiti, ruma ja lihava ja vaikka mitä (en ole muuten ruma enkä lihava!). Itse olen joskus läppäissyt ex meistäni raivoissani, siinä vaiheessa hän ei lyönyt minua koskaan takaisin. luulen tosissani että tilanne ei tule siitä paranemaan, vain päin vastoin.
Mira
Katsopa vaihteeksi Narsistien uhrien tuen keskustelupalstaa, sieltä erityisesti parisuhdepalstaa.
www.narsistienuhrientuki.info
ja keskustelut löytyvät:
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelut/
Huomautan nyt, että elämäsi voisi tulla paremmaksi,jos ymmärtäisit lähteä ja ottaa eron.
Et kai koko ikääsi aio olla miehesi nytkkeilysäkki, vai ?
Kävin katsomassa sivustoa. Tämä ei kuitenkaan vaivaa miestäni. En ole myöskään nyrkkeilysäkkinä, lähinnä seinät ja esineet kyllä :-/
Katsoisitte peiliin...aloittaja oli sinne jo vilkaissutkin, mikä on naisessa hieno piirre. Mutta nää vastaaja hörhöt jakavat "neuvojaan" kuin veikkaustoimistosta. Aloittajan suhde on vielä pelastettavissa, malttia, malttia.
Kiitos kommentista, rohkaisevaa kuulla!
Ongelmia meillä on, mutta jos ne saisi ratkaistua. Töitä vaatii varmasti paljon. Itse päätin pistää suhteen "tauolle" ja pistää oman pääni ensin kasaan. Olen tässä kriisissä huomannut ongelmia jo pidemmältä ajalta ihmissuhteissani ja toiminnassani. Esim. tunnistan olleeni läheisriippuvainen jo ennen miestäni. Mieheni ei kestä takertumistani, kuka kestäisi?
Tosiasia on, että joudun järjestämään ensin oman elämäni toimivaksi ILMAN miestä ja sitten voin vasta keskittyä parisuhteen ongelmiin, jos tilanne vielä vaatii... Eli iso urakka edessä, ilman apua en varmaan selviä. Miltä kuulostaa?
._)))))))))
.............
http://groups.msn.com/Alkoholihuumaavataineetliitossa/homepage
Ei, meillä ei ole kyseessä alkoholi- tai huumeongelmat. Mies ottaa pari krt vuodessa nykyään enemmän, minä tuskin sitäkään. Alkoholia ei voi syyttää. Etsin syytä elämäntilanteestamme johtuen, jos syytä nyt ikinä voi selvästi löytyäkään...
Muista äidin vastuu. haluatko lapsesi vihaavat sinua loppuelämän.