Yleensä olen tietänyt kuka nainen kiinnostaa seurustelumielessä ja kuka ei. Nyt en tiedä. Kyseinen ihminen ei ole kropaltaan itseäni niin miellyttävä, vaikka ihan ok näköinen onkin. Minun on vaan vaiketa nähdä meitä yhdessä, suutelukin tuntuisi oudolta. Niin taviksiahan siis ollaan molemmat, en itse ole mitenkään parempitasoinen. Itse myös huomasin aiemmin että parempi varmaan on olla kavereita vaan, kun ei kiinnostusta taida olla itselläni niin paljoa. Hän ainakin haluaisin olla kaveri, siinä mielessä ei minulla ole valinnanvaraa. Silti ajattelen seurustelemista hänen kanssaan liian usein. Miksi se asia vaivaa koko ajan ? Miksen asiaa voi vaan unohtaa kun ei ole valinnanvaraa ? Ehkä välillämme oleva kaveruus- tai ystävyyssuhde jollain tavalla ärsyttää, kun on ollut itselläni pitkä, liian pitkä sinkkuelämä, joka vaan jatkuu ja jatkuu. Typerä en aio olla häntä kohtaan, koska välitän hänestä tosi paljon, ehkä kummallisen paljon.
Pidänkö hänestä vai en ?
Kuin pakkomielteinen
141945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kun on ollut itselläni pitkä, liian pitkä sinkkuelämä, joka vaan jatkuu ja jatkuu"
Kai oot huolimassa kenet tahansa ( ainakin yrität pitää itseäsi hulluna :D kun sinkuus vaan jatkuu ja jatkuu ja ehkä aattelet nyt että huh huh tossa ois joku muttei se mielytä mut emmä yksinkään haua enää olle? siis tyydyt tommoseen? ei kannata..
hyvät puolet ja huonot puolet? Se voisi selventää tilannetta.
tunteneet toisenne? Ja haluatko olla hänen kanssaan kaveri?
Parempi antaa vaan tilaa hänelle varmaan.
ajattelet jatkuvasti seurustelua hänen kanssaan, voisiko olla niin että tunteesi eivät ole vain pelkkää ystävyyttä? Ja se, että olet pitkään ollut sinkku, ei vaikuta varmasti asiaan. Kuuntele tunteitasi ja keskustele hänen kanssaan, silloin tilanne selviää molemmille.
Toisinaan ärsyttää se kliseinen kaava että sanotaan pitkäaikaisen sinkun olevan epätoivoinen ja sen takia yrittävän lyöttäytyä ihmisen kanssa yhteen vaikka tämä ei niin sopiva olisikaan. Monesti kun tällaisessa tilanteessa ihminen vaan kaipaa jotakin vierelleen. Itse tuskin voisin edes yrittää väärän ihmisen kanssa alottaa seurustelua, omantunnontuskia siitä tulisi. Vaikka oma rima laskiskin se mielessä että löytäis vihdoinkin jonkun, niin en ainakaan itse pystyisi sitä suhteen muodostamista kovinkaan paljoa eteenpäin viemään.
"Jos kerran ajattelet jatkuvasti seurustelua hänen kanssaan, voisiko olla niin että tunteesi eivät ole vain pelkkää ystävyyttä? Ja se, että olet pitkään ollut sinkku, ei vaikuta varmasti asiaan. Kuuntele tunteitasi ja keskustele hänen kanssaan, silloin tilanne selviää molemmille."
Varmaan ihan fiksuja mietteitä esitit. Niin, sitä on vaikeata tietää mitä itse haluan tarkalleen. Ehkäpä itselläni on jonkinlainen liian tarkka käsitys minkä näköinen kumppanin pitäisi olla ja sitten kun hän ei sovi siihen kuvaan niin seurustelu vaikuttaa väärältä.
En taida viitsiä keskustella asiasta hänen kanssa, kun ajattelen että pelotan koko ihmisen pois. Tämä ihminen on itse ottanut asian monesti esiin, vaikken itse ole juurikaan antanu ymmärtää että haluaisin muuta kuin olla kaveri. Luultavasti käyttäytymiseni on hieman ristiriitaista, enemmän kun olen luullut. Jo siinäkin taitaa olla eroa että hän haluaa enemmän olla kaveri ja minä ystävä. Voi olla että tälläkin tavalla jotenkin ärsytän häntä.
ajattelet tietyn tyyppistä tai näköistä ihmistä seurustelukumppaniksi, voi ajatuksena olla ihan hyvä, mutta ei se oikeasti käytännössä toimi. Sitä voi ihastua tai rakastua aivan toisen tyyppiseen ihmiseen kuin on kuvitelmissaan unelmoinut..Selvittele ajatuksesi, mitä haluat ja voisitko kuvitella hänet siihen viereesi, pitemmäksi ajaksi, oikeasti. Tiedän, että ajatusten selvittely ei ole helpoimmasta päästä, se vie aikaa, eikä kukaan voi sanoa sinulle mikä on oikea ratkaisu. Sen tiedät vain sinä itse, teet päätöksen ja elät sen mukaan. Onnea matkaan=))
En haluaisi itse olla vastaavassa tilanteessa naisena. Kyllä miehestä huomaa sen, onko hän ihastunut vai epävarma. Ainakin omalta kohdalta kokisin loukkauksena ajatuksenjuoksusi ja aivan varmasti jonakin päivänä asioiden selvittyä itselleni jättäisin sinut pysyvästi. Tämä on tietenkin minun mielipiteeni, mutta jokaisella on oikeus olla toiselle se tärkein.
Hän ei miellytä sinua, suutelu olisi outoa. Parempi olla vain kavereita, sillä sitä hänkin haluaa. - Miksi ihmeessä yrittääkään muuta, jos tämä on lähtötilanne??
Se, että jotkin asiat häiritsevät toísen ulkonäössä, kertoo joskus, että joku vaikeammin kuvailtava seikka häiritsee hänen kokonaisuudessaan. Joskus on helpompi projisoida ulkonäköön se, ettei kemiat kohtaa muutenkaan.
tms. ihannekuvaan naisen kropasta, joka sinulla on mielessäsi?
Taidat kuitenkin olla kiinnostunut hänestä muussakin kuin ystävyysmielessä, myönnä pois. :) Pakkomielteesi johtuu vain siitä, ettet voi saada häntä.
Kyllähän tommoinen tiukkapeppuinen ja upeavartaloinen naikkonen ois aika hehkee tyttöystävänä :P Mutta pitänee pysyä kohtuudessa. Kyllä kelputtaisin useimmat naiset ulkonäkönsä perusteella tyttöystävikseni, mikäli henkisellä tasolla kolahtaisi. Taviksen näköinen tyttö on ihan ok. Toisinaan silti vaikka nainen olis ihan tavallisen näköinen niin ei silti se ulkonäkö miellytä toisessa. Eli ei kyse ole välttämättä juuri ollenkaan siitä kuinka kaunis naisen pitäis olla vaan se että minkä näköinen toinen on siihen tyyliin että "kauneus on katsojan silmissä". Mielelläni ei ole liikaa vaadittu jos vaatii vähän enemmän naisellisia muotoja kuin hänellä on, sillä tämä kriteeri ei juuri ollenkaan karsi monia naisia pois.
Niin, voihan se olla joo. Tosin en tiedä onko tuo ainakaan itselleni kovin tyypillistä että mulle tulis samanlainen pakkomielle johonkin naiseen melkein jo siitä että ei voi saada häntä. Ei mulla ole sitä pelimiesviettiä niin paljoa, enkä ole niin kilpailullinen. Usein siis on takana paljon muutakin jos jostakin on kiinnostunu.
No niin tai näin, niin pitää pysyä järjissä tässä tämän naisen kanssa. Mukava ihminen hän on, josta välitän paljon. Uskon että hänenlaisia ihmisiä tarvitsen ystävikseni, mutta uskon myös että itsekin olen samalla tavoin arvokas. Enköhän kykene mukautumaan tilanteeseen, kun en jää liikaa pohtimaan näitä asioita.
on ulkoisesti aivan erilainen kuin mitä se oma ihannekuva naisesta on. Ehkä et ole vielä tarpeeksi kypsä suhteeseen. Sisäinen puoli on ratkaisevaa.
kun moisia "viisaita kommentteja" latelet ! En tosiaankaan yritä edes löytää ihannenaiseni näköistä naista.
Seurusteleehan sitä monet nuoret ihmiset jotka vaativat kumppaniltaan hyvää ulkonäköä ja saattavat olla ihan kypsiä suhteeseen.
Turhaa mulle urputat, itse en edes vaadi mitään huippukaunista naista itselleni vaan tavallinen kelpaa kun muuten kolahtaisi.
Viestis taiskin olla joku provo tai teinin lähettämä. Totta hemmetissä sisäinen puoli merkittee. Ei kai se tarkoita ettei merkitsis jos en tässä viestiketjussa sitä aiemmin maininnu. Kaikkea ei voi täällä mainita, muuten kukaan ei jaksais lukea ! :D
sanoa asiat suoraan.
Tavallinen nainen kelpaisi sinulle, kunhan vain kolahtaisi. Tämä on aivan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, noinhan sen pitääkin olla, että jotakin kipinää on oltava.
Mutta miksi ihmeessä mietit miettimästä päästyäsikin seurustelemista naisen kanssa, joka ei sinua sytytä ja joka ei halua seurustella kanssasi yhtään sen enempää kuin itse haluat hänen kanssaan? Et miettisi tuollaisia asioita, jos a) olisit kypsä, etkä etsisi mitään ihannenaista itsellesi ja jos b) et tuntisi minkäänlaista vetoa ystävääsi.
Se että olet pitkään ollut sinkkuna ei selitä "ongelmaasi".