meidän tarina alkoi kuus vuotta sitten.oltiin rakastuneita ja onnellisia. kaks vuotta sitte mentiin naimisiin. tyttö synty puol vuotta sitte... ongelmat alko keväällä, vaimo valitteli yksinäisyyttä ja ei ole mitään tekemista kun olen töissä! yritin järjestää tekemistä ja lomia mutta vaimo ei halunnut lähtee mihinkän. jonku aikaa sitte
päätettiin käydä kumpikin viihteellä et saatas jotain säpinää ja jos vaikka se piristäs. vaimo kävi ensin kun hoidin tytärtämme... aamulla morkkiksessa kertoi flirtanneen jonkun jätkän kans... sanoin et se on ok!!! ja nii musta tuntuikin... seuraavana päivänä minä lähin kaverin kans kaljotteleen ja tulin pois ennen puoltayötä ku ei ollu oikeen mitään meininkii. seuraavana aamuna olimme kumpikin iloisia ja tosiaan se "biletys piristi"(etenkin vaimoa). päivällä sitte kuulin et vaimo pitää edelleen yhteyttä siihen kundiin. "kaverina", sen ei pitäis haitata mut jostain syystä tuntu et se asia murskasi minut. sekaiset ajatukset vello päässä enkä saanu misään tolkkuu, tiuskin vain vaimolle. aloin tutkiin puhelimet sähkjöpostit ja kaikki... ja vasta sitte ymmärsin et tää mustasukkasuus ei ole normaalii ja et tarvin apua tän käsittelemiseen. no vaimo ei jaksanu sit kattoo mua ja lähti lätkimään. nyt on takki tyhjä enkä tiedä mitä tehdä... en uskalla sanoo vaimolle mun mustsukkasuudesta mitään koska pelkään et se on viimenen niitti. en vain voi mitään sille et olo on kuin jyrätyllä.
päätettiin käydä kumpikin viihteellä et saatas jotain säpinää ja jos vaikka se piristäs. vaimo kävi ensin kun hoidin tytärtämme... aamulla morkkiksessa kertoi flirtanneen jonkun jätkän kans... sanoin et se on ok!!! ja nii musta tuntuikin... seuraavana päivänä minä lähin kaverin kans kaljotteleen ja tulin pois ennen puoltayötä ku ei ollu oikeen mitään meininkii. seuraavana aamuna olimme kumpikin iloisia ja tosiaan se "biletys piristi"(etenkin vaimoa). päivällä sitte kuulin et vaimo pitää edelleen yhteyttä siihen kundiin. "kaverina", sen ei pitäis haitata mut jostain syystä tuntu et se asia murskasi minut. sekaiset ajatukset vello päässä enkä saanu misään tolkkuu, tiuskin vain vaimolle. aloin tutkiin puhelimet sähkjöpostit ja kaikki... ja vasta sitte ymmärsin et tää mustasukkasuus ei ole normaalii ja et tarvin apua tän käsittelemiseen. no vaimo ei jaksanu sit kattoo mua ja lähti lätkimään. nyt on takki tyhjä enkä tiedä mitä tehdä... en uskalla sanoo vaimolle mun mustsukkasuudesta mitään koska pelkään et se on viimenen niitti. en vain voi mitään sille et olo on kuin jyrätyllä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt purkamaan se, vitutus ja mustisolo johonkin!!
Lähde vaikka lenkille tai puntille! Pura agressios johonkin. Keskitä ajatuksesi johonkin muuhun!. Vaimosi on mokannut, jos se kerta vielä soittelee toiselle ja te olette namisissa sentään!!
Nyt pääkylmänä ja ole kuin et välittäis. Vaimosi voi vaikka sua testailla.
Alä anna tunteelle liikaa valtaa.
Näissä asioissa voittaja on aina se joka pysyy järkevänä ja viileänä. Muistakaa puhua ja lopeta se urkkiminen. Kyllä se siitä! Voimia!
tollanen yhteydenpito "jätkiin". Se flirttaus baarissa on ok vielä, mutta jos se edelleen pitää yhteyttä niin ei kuulu mun mielestä asiaan. Tottakai sun mustasukkaisuus on normaailia ja oikeutettua ja tollanen naisen pelleily rikkoo varmaan sun tunteita. Ainakin mulle kävi näin kun mies vuoden seurustelun jälkeen oli flirtannu ja tanssinu jonkun akan kans ja numerotkin vaihdettu. Ansaitset kunnollisen naisen kenelle riität sellaisena kun olet ja kenen ei tarvii heti kun on vähän "yksinäistä" mennä hakee baarista miesten kehuja.
Kaikkihan mokaa joskus. Ei sitä heti kannata erota. Varsinkaan, kun tuossa ei ole tapahtunut tuon kummallisempaa.
Arki on arkea, eikä se aina jaksa naurattaa. Ei se vaihtamalla useinkaan parane. Se vaan on niin, vaikka moni muuta väittää.
Lapsi kasvaa, ja siitä saa uutta virtaa, kun seuraa oman lapsen kehitystä.
Monet ystävänikin ovat eronneet, ja minusta heidän lapsensa ovat sulkeutuneet tai muuten jonkinlaisen avun tarpeessa.
Tästä on ollut viime aikoina hyvinkin paljon juttuja lehdissä. Erolapset voivat huonommin ,kuin muut!
Minut varmaan lynkataan virtuaalisesti, kun sanon sen täällä.
"Ei ainakaan minun lapseni!", moni sanoo.
Kuinka moni sen itse ylipäätään huomaa? Ei kaikkea näe liian läheltä.
Itselleni on seljennyt monikin asia, kun siihen on saanut etäisyyttä.
Alkuperäiselle suosittelen YKSITYISTÄ avioliittoleiriä, tai neuvontaa.
Kunnallisesta on itselläni yllinkyllin huonoja kokemuksia.
Tsemppiä vaan! Elämässä on isompiakin murheita, kuin flirtti ja muutama puhelu.
Kuulostaa tutulta, mutta naisen näkökulmasta. Hyvä mittapuu on miltä tuntuu aamulla.
Minulla on ollut ensin avioliitto, joka seurusteluineen, avioliittoineen ja yrityksineen olla jälleen yhdessä kesti 12 vuotta. Sen jälkeen avoliitto, ja luulin että nyt tämä on Se Oikea, kesti 13 vuotta ennen kuin rohkenin tehdä lopun. Kummastakaan suhteesta ei ole lapsia.
Hälyytyskelloni olisi pitänyt soida molemmissa tilanteissa jo vuosia aikaisemmin. Ensimmäiset reaktioni alkoivat siitä miltä tuntuu aamun tilanne kumppanin kanssa. Onko se miellyttävä keskusteluaika aamiaisen parissa, toivottaen hyvää päivän jatkoa? Vai onko se kärttyisää keskustelua, syytöksiä? Erityisesti henkilölle joka lähtee päivan mittelöihin työelämässä joka tuntee jo pahaa omaatuntoa ja agressioita ennen toimistoon saapumista.
Molemissa tilanteissa aloin vältellä aamutilannetta (1) menemällä aamukuudelta lenkille pakkaseen, sitten suihkuun ja nopeasti junaan Helsingin toimistoon (2) joko lähtemällä 5-6 aamulla Brysselin toimistoon kun tiesin että hän ei vielä viitsi herätä, ja tulemalla kotiin 10 illalla ja menemällä heti nukkumaan omaan makuuhuoneeseeni, kertoen että olen väsynyt. En koskaan pettänyt kumpaakaan.
Eli mieti ensin minkälaisia merkkejä sinulla oli, luultavasti oppia ikä kaikki. Jos aamut olivat epämiellyttäviä, ei kannata uhrata aikaa tuhopolton raivaamiseen sen jälkeen kun se on sammutettu. Aika alkaa taas alusta. Ainoa toiveeni on että yhteinen lapsenne pärjää hyvin elämässä.
P.S. Mustasukkaisuus avomieheni kohdalla oli uskomatonta, kirjoitan joskus vielä kirjan kun ehdin. Eurooppalaisena hän oli mustasukkainen suomalaisuudestani, perheestäni, ystävistäni, työstäni, kaikesta.
P.S.2. Ehdotin hänelle hoitoon menoa, mutta hän tylysti kertoi minulle että hänessä ei ole mitään vikaa. Kaikki muut henkilot hänen ympärillään tarvitsevat hoitoa (hänen äitinsä, puolisonsa, lähimmät ystävät, hänen entinen työnantajansa, verottaja ...) Eli jos näitä ajatuksia tulee, hakeudu hoitoon.
Noita psykopaatteja/narsisteja riittää. Vika on aina muissa. Tuttu juttu.
Jos on takki tyhjä ja vaimo out.. niin ei muuta kun etsit sinäkin lemmikin itsellesi.. koska taidat olla yksin tosi yksin.. auttajia on tiedät sen kun puhut jollekkin mielummin naiselle..Tai otat puhelimen kauniiseen kännyys ja soittelet eteenpäin tutut ja tuntemattomat.Jos olisit vieressä niin halaisin sua kunnolla.. koska me suomalaiset olemme jäykkiä paskoja.. varmaan vaimosi halusi uutta tuulta purjeisiin toivottavasti ei eroa.. Kaikkea hyvää ja sitä saa mitä TILAA,.
Siis vaimosi iski raflasta miehen ja alkoi pitämään tähän yhteyttä, ja nyt syytät itseäsi että sinun mustasukkaisuus ajoi hänet pois. Vaikea uskoa että on näin. Tuli mieleen tämä ketju jonka luin ihan äskettäin
http://www.loveshack.org/forums/showthread.php?s=14149bcdcff5aafa68dacdca32048fe8&t=45053
On aika pitkä ja karseaa luettavaa, joka tapauksessa hälytyskello alkoi soida kun olin huomaavinani samoja elementtejä
-ensin menee vuosia ihan hyvin ja tehdään lapsia, sitten alkaa tarkemmin määrittelemättömät ongelmat
-mies ja vaimo molemmat tahoillaan ja jonkinasteisessa yhteisymmärryksessäkin kokeilee "vapautta", mutta vaimo viekin homman paljon pidemmälle
-vaimo korostaa joka välissä pitävänsä toista miestä vain "kaverina" (friend) ja mies on liian sallivainen tälle alusta lähtien
-vaimo keksii pariskunnan uskottomuuskokeiluihin liittyvän tekosyyn sille ettei hän voi enää olla miehen kanssa vaan on katseltava muualle
-mies pelkää liikaa loukkaavansa vaimoa tai aiheuttavansa muita ongelmia joten ei puutu päättäväisesti asiaan ajoissa (jonka seurauksena asiat voivat ajan kanssa luisua liian pahalle tolalle)
Ei nyt tietenkään voi kirjoituksesi kohdalla vetää yhtäläisyysmerkkejä tuohon kauhutarinaan mutta jos tuon linkin tarina on tosi niin ehkä se toimii varoittavana esimerkkinä miten pitkään alamäki voi jatkua ja miten huonoiksi asiat voivat lopulta mennä, jos ei ajoissa tee johtopäätöksiä ja joko eroa tai selväsanaisesti kiellä puolisolta yhteydenpidon vieraisiin miehiin.
Mahtaakohan muuten olla joka suhteessa vaihe, jossa miehen on määriteltävä kantansa naisen vieraiden miesten kanssa harrastamaan yhteydenpitoon, olivat nämä sitten uusia tuttavuuksia tai vanhempaa perua. Itse ainakin pitäisin ihan normaalina käytäntönä sitä politiikkaa, että pääsääntöisesti kumpikaan ei pidä kiinteää yhteyttä vieraisiin "kavereihin" muuten kuin työn tai harrastusryhmän puitteissa, tai viattomasti kuulumiset vanhojen tuttujen kanssa vaihtaen joskus harvoin. Jos huonosti menee ja pettämään lähdetään niin sitten lähdetään, mutta sekin pitäisi tehdä niin että pidetään huolta ettei toinen kovin helposti asiasta kuule eikä tunne toista osapuolta. Toisen nenän edessä ei pidetä säännöllistä yhteyttä vastakkaista sukupuolta oleviin "kavereihin" ihan muuten vaan ilman perusteita, tämän edellyttäminen on mielestäni aivan kohtuullista. Koska olen tämän aikaisessa vaiheessa selväksi tehnyt, johtaisi kyseisenlainen toiminta puoleltani ultimaatumiin: joko loppuu se yhteydenpito tai sitten lusikat jakoon.
"Toisen nenän edessä ei pidetä säännöllistä yhteyttä vastakkaista sukupuolta oleviin "kavereihin" ihan muuten vaan ilman perusteita, tämän edellyttäminen on mielestäni aivan kohtuullista. Koska olen tämän aikaisessa vaiheessa selväksi tehnyt, johtaisi kyseisenlainen toiminta puoleltani ultimaatumiin: joko loppuu se yhteydenpito tai sitten lusikat jakoon. "
... tuossakaan asiassa täysin samaa mieltä. Mielestäni molemmilla voi olla myös vastakkaista sukupuolta olevia läheisiäkin ystäviä, se edellyttää kuitenkin sitä, että molemmilla ystävyksillä on samanlainen arvomaailma, eli ymmärretään pitää rajat ystävyydessä. Eli varattuja ystäviä ei yritetä iskeä eikä flirttailla. Ystävyyteen ei liity seksi missään muodossa, ei edes fantasioina sähköpostissa :-).
"muuten kuin työn tai harrastusryhmän puitteissa,"
....monta työpaikkaromanssia tai harrastusromanssia noilla työ- ja harrastusmatkoilla on syntynyt?
vaan viileenä ja anna sille huoralle kenkää, kyllähän tuon nyt vittu tyhmempikin tietää että se sun ämmä on kohta painamasa sitä jätkää kuitenki.