Tuli tuossa mieleeni tehdä vähän kyselyä että kuinkas pitkän matkan päästä olette valmis kumppania tapaamaan? Tuli mieleen sen takia kuin noilla deittipalstoillla tietysti selkeästi eniten on ihmisiä nimenomaan Helsingistä. Itse asun ns kehyskunnissa ja muutaman kerran homma on kaatunut siihen välimatkaan, muutaman meilin jälkeen kun olen kertonut asuinpaikkani niin viestit on loppuneet siihen. Eli olis kiva kuulla pitääkö mielestänne kumppanin löytyä ehdottomasti samalta "kylältä" vai kestääkö ihastus vähän pidemmän välimatkan? Ja vastauksiin mukaan myös ikä ja sukupuoli.
kuinka iso välimatka?
Mies 35v
111146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mielellään samasta pihasta. Jos ei siitä löydy, niin korkeintaan parinkymmenen kilsan päästä, että dösällä pääsee...
En usko kaukosuhteisiin.
kaukoihin - kuitenkin olen tapaillut puolisen vuotta erästä miestä, johon välimatkaa n 100 km. Rakastumassa olen ja kunnolla, tavataan lähes joka viikko...tekisi mieli tavata joka päivä...toivon että tästä kehittyy jotain suurempaa.
Minulla on aiemmin ollut ns. kaukosuhteita, mutta enää en siihen missään tapauksessa ryhtyisi.
Miksi?
Jos haluaa suhteen etenevän pidemmälle, niin toinen osapuoli joutuu luultavasti tekemään toisen vuoksi radikaalin uhrauksen/ elämämuutoksen muuttamalla paikkakuntaa. Rakkauden huumassa toisen ihmisen vuoksi muuttaminen saattaa tuntua hyvältä ajatukselta, mutta arjen koittaessa todellisuus iskee yleensä päälle, kun kaverit, tutut kuviota jne. on jääneet sinne jonnekin... Usein myös toinen osapuoli on enemmän se reissariosapuoli, joka ravaa paikkakuntien väliä...
Noin 50 km on mulle maksimietäisyys.
jos oikeesti välittää toisesta niin välimatka ei
oo este vaan hidaste...siis ettei välttämättä
voi aina nähä...mut si ku näkee se on sen arvosta.
ja jos jutusta oikeesti jotain tulee nii kyllä sitä
on valmis muuttamaan samalle paikkakunnalle
aikanaan :)
ite seurustelen ja välimatkaa melkeen parisataa
kilsaa.
terv. nainen 19
Korkeintaan yksi vaihto saa olla dösä/spora-matkassa. Suositeltavaa olis olla metropysäkin liki. En mä jaksa ruveta säätämään jotain toiselta puolelta maailmaa, kun lähimmän kilsan sisällä on jo tuhansia muitakin.
maalaismiestä 150 km päässä, joka vkonloppu töitten jälkeen perjantaina linja-autolla yli 2 h köröttelyä,sunnuntaisin takas.
Liian iso muutos aina kaupungissa asuneelle olisi ollut muuttaa maalle.
Me seukkasimme yhden talven ja kevään 180 kilsan välimatkan päässä toisistamme, se oli vielä ok matka, suhde pääsi kunnolla lujittumaan koska pystyimme tapaamaan usein. Kuitenkin se oli pimeään ja liukkaaseen aikaan semmoinen matka että siihen kyllästyi, ja sekin oli suhteen etenemisen kannalta välttämätöntä; totesimme molemmat että tätä ei jakseta enää toista vuotta joten muutettiin yhteen asumaan.
Edellinen lyhytaikainen seurustelukumppani asui 900 km päässä, ja se oli meille liikaa. Tuskinpa suhde pelkkään välimatkaan kaatui, mutta onhan se tutustuminen niin erilaista kun ei nähdä kuin silloin tällöin ja muuten vaan istutaan messengerissä kirjoittelemassa kaipaavia viestejä. Ei hyvä.
Helsinkiläisistä en tiedä, niille voi toki kolmen korttelin matka olla ylivoimainen. :P
itse aloin tapailla miestä 130 km päästä. viikonloput olemme vuorotellen toistemme luona, mies on käynyt luonani jopa viikolla tullen illalla ja lähtien aamulla suoraan töihin. itse ajan 250 km matkaa opiskelun vuoksi kuukausittain, siispä tämä treffailumatka on tosi lyhyt. vuoden vaihteessa muutamme mieheni kanssa yhteen hänen kotiseudulleen, eli välimatkan sahaaminen puoli vuotta on todellakin kannattanut!
Itselläni olis ajatuksena sellanen sata kilsaa välimatkaa maksimissaan.Oon laiska ajelee pidempiä matkoja...
... mekin asumme n. 250 km etäisyydellä toisistamme, eikä se meitä haittaa, tosin ikävä kasvaa aina suureksi, kun joka viikonloppu ei ole mahdollisuuksia tavata toisiaan( nyyh),mutta on siinä hyvätkin puolensa, nimittäin se, että ikävä vain kasvattaa rakkautta!!!