Ongelmani on että katson aivan liikaa miesten ulkonäköä. Tiedän itse että olen pinnallinen, mutta siinähän se on kun en mahda itselleni mitään. Omastakin ulkonäöstäni olen tarkka. Mutta helpatkaa miten voisin nähdä miehen sisimpään? Onko kellään vastaava ongelmaa? Voikohan se johtua siitä kun olen vasta päälle kakskymppinen?
ulkonäkö liian tärkeä
nainen vain
141715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nuorena katotaan aina enemmän ulkonäköä, myös miehet. Mutta kun ikää alkaa tulla niin alkaa muut asiat merkitsemään enemmän, valitettavasti tämä sääntö ei kyllä aina päde naisiin. Monet keski-ikäiset naisetkin katsovat vielä hirveän tarkkaan nimenomaan ulkonäköseikkoja miehessä.
Se nuoruushan se on pahasta. Muistan itsekin että siinä parinkympin korvilla ulkonäkö oli aika kova juttu. Meni monta minusta kiinnostunutta kivaa misua ihan sivu suun kun itse olin niin pinnallinen. Nyt näin vanhempana mieluusti ottaisin kenet tahansa niistä naisista :). Ikä opettaa, ja sinkkuus ;). Tosin olen huomannut että naisilla se pinnallisuus ei välttämättä katoa vaikka ikää tulee lisää.
Toistit kaiken saman mitä jo vastasin tuossa. No ei se mitään. Ainakin tuli kahdennettua samat asiat. :D
kolmikymppinen mies ja kaikkien kehuma ulkonäöltäni ja luonne tosi hyvä ja en ketään loukkaa sanoin enkä teoin. Ulkonäkö kolahtaa naisiin, vaan mitään ei mistään ole koskaan tullut, koska en ole niitä supliikkimiehiä, vaan rauhallinen ja viihdyn hyvin omissa oloissani myös deittailupaikoissa. Siis ulkonäöstä naisten saamisen suhteen ei ole mitään hyötyä.
KAIKKI ihmiset ovat aivan yhtä pinnallisia kuin sinäkin. Sä vain olet rehellinen itselles ja myönnät sen. Ja koska sä olet vasta kakskymppinen, niin sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia löytää itselles ulkoisesti ja sisäisesti komea mies, joten totta hemmetissä sun kannattaa pitää se rima vielä korkealla.
kun joku muukin ajattelee noin.
Onko sulla kivoja miehiä ystävinä, joiden ulkonäkö ei ehkä ole sitä mitä arvostat, mutta jutut ja muu synkkaa? Saavat sut nauramaan tms.
Ja omasta ulkonäöstä piittaaminen on huomaavaisuutta toisia kohtaan ja antaa itsellekin varmuutta.
Kai ne arvot iän myötä muuttuu, mutta kyllä mielelläni katselen, kun parikymppiset miehet huolehtii ulkonäöstään ja pukeutuvat esimerkiksi juhliin pukuun. Joka ikäryhmässä on tietysti poikkeuksensa, ja joskus kulahtaneet farkut ja t-paita on ihan hyvännäköiset, kun ne osaa kantaa tyylillä, ja kallis puku voi olla huvittavannäköinen, kun mies ei ole siinä kotonaan.
taas pietistisesti miestä analysoidaan ja jokaista "karvaa" oiotaan. Haluaako joku mies elää tällaisessa parisuhdehelvetissä?
vääpeli Körmyjen charmihan puree AINA, heihin ei pysty vuodetkaan eli jos mies on Mies isolla m-kirjaimella eikä kosteusvoiteet,hiusgeelit ja Hugo Bossin puvut kuulu luontaiseen tarvikevarastoon, niin en ala karvoja oikomaan, paitsi kun koiran omistan, niin puvussa karvat kyllä näkyy. Olen sen ikäinen, että on kiva katsoa kun nuoret miehet ja naisetkin pukeutuvat juhlaan, vaikka nyt rippijuhlaankin, koska muinaisuudessa puvut ja juhla-asut ei olleet arvossaan,tarkoitan että ripille oli tuskaa saada minullekin hame päälle,kun olisin mennyt farkuissa. Eli olenko salattu kersantti Karoliina?
on vähän hankala juttu.
Itse viihdyn todella hyvin puvussa ja sitä käytänkin tilaisuuden tullen. Ongelma tuppaa oleen siinä, että sitä ei oikein "voi" käyttää monessakaan paikassa.
Sitä tuntee ittensä niin ulkopuoliseksi, jos enemmän käyttää ja kaikki muut perus vaatteissa.
Biologiasta se johtuu. Itse olen huomannut omasta kaveriporukastani, että ne jotka hokevat "ulkonäöllä ei ole mitään väliä" ovat juuri niitä, kenelle sillä ulkokuorella on käytännössä eniten väliä. Älä pode huonoa omaatuntoa, kyllähän ne (nuoret) miehetkin meitä naisia aika paljon arvottaa ulkokuoren perusteella. Ja olisi se hirveää, jos parisuhteessa kumpitahansa osapuoli saisi kokea, ettei miellytä toista ulkoisesti.
Mutta iän myötä varmaan helpottaa, toivon ainakin niin.
että kukaan ei näe toisen sisimpään.emme me ole muuta kuin lihaa ja verta.meillä on ainoastaan ruumiimme.sielut ovat uskovaisille.ja kaikkihan haluavat kauniita lapsia.et kai tahtoisi synnyttää rumaa lasta tähän yhteisöön?se että et pidä rumista on ainoastaan luonnon valintaa.
Olisikohan tuohon "iän tuomaan kypsymiseen" jotain oikotietä? :P
Mua harmittaa omat asenteeni, ei siksi että se olisi moraalisesti jotenkin väärin vaan siksi että usein paremman näköiset naiset ovat huomattavasti ulkonäkökeskeisempiä - ehkä syy siihen miksi näyttävät hyvältä?
se on kuitenkin kummallista miten se veri ja liha pitkässä suhteessa tulee paljon tärkeämmäksi kuin ulkonäkö..
kaunis pari-kauniita lapsia,kaunis elämä??eppäilen suuresti...
tulipa miustakin sit just nyt uskovainen kun uskon sielujen yhteenkuuluvuuteen ennemmin kuin kuoreen...ai mut kato joo,enhän mie ookkaa pintaliitäjä...
Mulla on tietyllä tapaa sama ongelma, koska oon itse kiinnostunut melkeipä ainoastaan pitkähiuksisista tai muuten raskaamman musiikin kuuntelijoilta näyttävistä miehistä. Tämä johtuu siis siitä, että musiikki on mulle kovin tärkeä asia.
Noh, totuushan on se että rokkikeikoilla ei useimmiten olla 'iskumielellä' ja tuntuu myös siltä ettei hevarit hyväksy itselleen hevariakkaa...
Kaiken kruununa oon vielä läski (=lue ruma akka) eli taidanpa olla sitten vaan yksin. Aikaisempiin viesteihin totean, että omalta kohdalta kyllä tuntuu vähän heikolta odottaa että ne miehet vanhenisi ja alkais katselemaan myös mua.