Tutustuin viime talvena työpaikallani erääseen naiseen ja vaihdettiin numeroita. Parin viikon päästä käytiin jo treffeillä ja siitä viikko eteenpäin, ni oltiin jo sängyssä...
Itselläni oli semmonen tilanne, että olin eronnut n. puolitoista vuotta sit ja en etsiny ketään ja olin ajatuksiltani aika sekasin. Hänkin oli eronnu n. vuosi sit ja ei halunnut vielä vakavaa suhdetta. Sovittiin vaan että kunhan pyöritään yhdessä ja pidetään hauskaa..
Hän soittikin aika usein mulle ja pyysi että tehtäis jotain kivaa yhdessä. Käytiin ulkona syömässä, juomassa ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Hän oli aina se, joka laitto mulle ensimmäisenä viestiä tai soitti, että mitäs huomenna tehdään ja olin tietenkin aina mukana menossa..:) Suunniteltiin paljon lomamatkoja ympäri maailmaa kahdestaan ja kaikkea kivaa.
Kului helmikuu, maaliskuu ja huhtikuu, kunnes toukokuussa huomasin, että multa on menny täysin jalat alta häneen ja rakastuin häneen. Aloin kaivata häntä aina ku ei oltu tekemisissä ja soitinkin hänelle useinkin. Töissä oltiin niin että kukaan ei tietäny meistä mitään, koska hän halusi, että kukaan ei puhuisi meistä seläntakana. Ymmärsin sen erittäin hyvin ja myös piilottelin asiaa.. En aluks kertonu hänelle mitään tunteistani, vaa piilotin nekin häneltä.
Kunnes kesäkuussa aattelin, että nyt on pakko ottaa edes jonkunlainen askel eteenpäin. Niinpä aattelin kertoa hänelle kaiken, mitä hänestä ajattelen. Kerroin, miten paljon kaipaan häntä ku ei olla tekemisissä ja sitä miten mahtava nainen hän on ja miten paljon hyvää olen häneltä oppinu ja hän on just se kenen kanssa haluaisin jatkaa eteenpäin. Kerroin kans että rakastuin häneen aika tulisesti. Hänkin oli aikasemmin ilmoittanu, että viihtyy mun seurassa tosi hyvin ja tykkää mun kosketuksesta ja on ihastunu muhun, kehui mun ulkonäköä ja sanoi että miten voin olla hänelle niin hyvä mies, ku halusin hänelle pelkkää hyvää..
Hän myös ilmoitti aina sähköpostissa miten ajattelee mua joka päivä ja laittoi aina tosi kivoja sähköposti viestejä mulle..
Tuli kesäkuun puoliväli ja hän yhtäkkiä ilmoitti mulle, että tän meidän jutun on loputtava kokonaan, koska hän ei halua tästä mitään vakavaa ja ei ole vielä valmis sitoutumaan. Juteltiin tunnin verran ja molemmat itki ja ihmetteli, miten tässä näin kävi. Hän sanoikin mulle että rakastu muhun ja ei haluais menettää mua kokonaan.
Meni päivä, ni hän otti taas yhteyttä ja tuli käymään luonani. Juteltiin hetki ja oltiin taas ku mitään eroa ei ois koskaan tapahtunutkaan. Oltiin ne samat rakastavaiset ku aikasemminkin. Pidettiin taas hauskaa kahdestaan ja nautittiin toistemme seurasta.
Kului taas aikaa, ni hän muuttui taas hirmu etäiseksi. Ei vastannu puhelimeen, ku yritin soittaa tai ei suostunu tapaamaan, koska hänellä oli muka jotain muuta tekemistä. Nyt mä olin se joka kokoajan yritti ottaa hänene yhteyttä ja kysyä, mitä tehtäisiin taas yhdessä..
Kului taas aikaa ja hän taas ilmoitti, että ei halua enää olla mun kanssa missään tekemisissä ja haluais jatkaa vaan ystävinä. Silloin jo ajattelin, että en mäkään jaksa tämmöstä onoff-suhdetta. Ja miks mun pitää olla se joka ottaa aina ensimmäisenä häneen yhteyttä. Juteltiin taas hetki puhelimessa ja hän sanoi taas että ei ole valmis mihinkään vakavaan. Kysyin tietenkin, että mitäs ku se päivä koittaa joskus, ku oot valmis, ni mitä meinasit tehdä. Hän sanoi, että ottaa muhun yhteyttä. Lopetettiin puhelu ja jatkoin töitäni, tietenkin mieli maassa.
Hän soitti mulle jo seuraavana päivänä ja kysyi voinko tullä käymään hänen luonaan. Menin tietenkin ja juteltiin taas hetki. Aamulla heräsin taas hänen vierestään ja oltiin taas ne tuttu "pariskunta". Taas niinku mitään ei ois tapahtunutkaan!!! Sovittiin jopa, mitä tehdään kahdestaan kesälomalla.
Tehtiin taas kahdestaa kaikkea hauskaa yhdessä ja pidettiin toisistamme huolta, mut ainaku en ollu hänen kanssaan tekemisissä, ni mulla oli tosi pahamieli, ku en tienny oikeesti, mitä hän musta ajattelee ja koska hän tekee saman mulle uudestaan...
Heinäkuun puolessavälissä oltiin taas muutama päivä että ei oltu missään tekemisissä ja sain aikaa kasata omia ajatuksiani, vaikka se oli tosi vaikeeta. Silloin jo sanoin itselleni, että tästä ei tule yhtään mitään, vaikka se tuntu pahalta. Niin paljon rakastin sitä naista...
Hän ilmoittikin TAAS että haluaa olla mun kanssa pelkkä kaveri ja sanoi niin että meistä ei tule ikinä paria!!! Olin jo silloin surru niin paljon, että se tieto ei tuntunu enää niin pahalta.
Seuraavana päivänä laitoin hänelle viestin, ku oltiin samaan aikaan töissä, että oot tuoksut niin hyvältä ja näytät aivan lumoavalta, että on vaikea olla kanssasi täällä samaan aikaan. Hän laittoi viestin takas, että on miettiny mua paljon viimeaikoina.
Soitin hänelle seuraavana päivänä ja aattelin pyytää häntä käymään luonani ja oisin kiittäny kaikesta mitä koin hänen kanssaan ja miten mahtava nainen hän on. Kerroin hänelle myös suoraan mitä tunsin oikeesti häntä kohtaan..
Hän tuli mun kainaloon istumaan ja suudeltiin tosi kiihkeästi ja oltiin taas ku mitään eroa ei ois ollutkaan. Hän pyysi mua mukaan hänen kesäloma-matkalleen, ku hänen kaveri oli peruuttanu matkansa viime tingassa.. Sovittin, että nähdään siellä paikanpäällä. Hän lähti yöks kotiin ja laittoi perään viestin, että "kiitos, olet kultaakin arvokkaampi, olet mun mielessä"
Hän suunnitteli mitä kaikkea tehdään siellä kahdestaan ja minne mennään kahdestaan, mut silti sano että mennään sinne vaan kavereina!!! Mut eihän pelkät kaverit tee semmosia asioita kahdestaan!!!!???
Hän sano mulle joskus, että näkee huonona, että ollaan samassa työpaikassa ja olen häntä neljävuotta nuorempi, ku hän on tottunu vanhempiin miehiin.
Voisko joku fiksumpi oikeesti kertoo mitä tää on ja mihin mun pitää/kannattaa uskoa.
Tätä onoff-suhdetta on jatkunu kumminkin liian kauan ja en oikeesti tiedä mitä se nainen opikeesti ajattelee musta tai meistä???
Oonko sille vaan lelu, minkä voi ottaa kaapista, ku tuntuu siltä?? MITÄ TÄÄ OIKEESTI ON????!!!!!
Mä oon 27-vee mies ja hän on 31-vee nainen...
VOIKO NAISEN MIELI OIKEESTI MUUTTUA NOIN PALJON LAIDASTA LAITAAN????
Tuntuu oikeesti että sekoon kohta, ku oon vaan miettiny häntä ja hänen ajattelumaailmaa....
APUA!!
Itselläni oli semmonen tilanne, että olin eronnut n. puolitoista vuotta sit ja en etsiny ketään ja olin ajatuksiltani aika sekasin. Hänkin oli eronnu n. vuosi sit ja ei halunnut vielä vakavaa suhdetta. Sovittiin vaan että kunhan pyöritään yhdessä ja pidetään hauskaa..
Hän soittikin aika usein mulle ja pyysi että tehtäis jotain kivaa yhdessä. Käytiin ulkona syömässä, juomassa ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Hän oli aina se, joka laitto mulle ensimmäisenä viestiä tai soitti, että mitäs huomenna tehdään ja olin tietenkin aina mukana menossa..:) Suunniteltiin paljon lomamatkoja ympäri maailmaa kahdestaan ja kaikkea kivaa.
Kului helmikuu, maaliskuu ja huhtikuu, kunnes toukokuussa huomasin, että multa on menny täysin jalat alta häneen ja rakastuin häneen. Aloin kaivata häntä aina ku ei oltu tekemisissä ja soitinkin hänelle useinkin. Töissä oltiin niin että kukaan ei tietäny meistä mitään, koska hän halusi, että kukaan ei puhuisi meistä seläntakana. Ymmärsin sen erittäin hyvin ja myös piilottelin asiaa.. En aluks kertonu hänelle mitään tunteistani, vaa piilotin nekin häneltä.
Kunnes kesäkuussa aattelin, että nyt on pakko ottaa edes jonkunlainen askel eteenpäin. Niinpä aattelin kertoa hänelle kaiken, mitä hänestä ajattelen. Kerroin, miten paljon kaipaan häntä ku ei olla tekemisissä ja sitä miten mahtava nainen hän on ja miten paljon hyvää olen häneltä oppinu ja hän on just se kenen kanssa haluaisin jatkaa eteenpäin. Kerroin kans että rakastuin häneen aika tulisesti. Hänkin oli aikasemmin ilmoittanu, että viihtyy mun seurassa tosi hyvin ja tykkää mun kosketuksesta ja on ihastunu muhun, kehui mun ulkonäköä ja sanoi että miten voin olla hänelle niin hyvä mies, ku halusin hänelle pelkkää hyvää..
Hän myös ilmoitti aina sähköpostissa miten ajattelee mua joka päivä ja laittoi aina tosi kivoja sähköposti viestejä mulle..
Tuli kesäkuun puoliväli ja hän yhtäkkiä ilmoitti mulle, että tän meidän jutun on loputtava kokonaan, koska hän ei halua tästä mitään vakavaa ja ei ole vielä valmis sitoutumaan. Juteltiin tunnin verran ja molemmat itki ja ihmetteli, miten tässä näin kävi. Hän sanoikin mulle että rakastu muhun ja ei haluais menettää mua kokonaan.
Meni päivä, ni hän otti taas yhteyttä ja tuli käymään luonani. Juteltiin hetki ja oltiin taas ku mitään eroa ei ois koskaan tapahtunutkaan. Oltiin ne samat rakastavaiset ku aikasemminkin. Pidettiin taas hauskaa kahdestaan ja nautittiin toistemme seurasta.
Kului taas aikaa, ni hän muuttui taas hirmu etäiseksi. Ei vastannu puhelimeen, ku yritin soittaa tai ei suostunu tapaamaan, koska hänellä oli muka jotain muuta tekemistä. Nyt mä olin se joka kokoajan yritti ottaa hänene yhteyttä ja kysyä, mitä tehtäisiin taas yhdessä..
Kului taas aikaa ja hän taas ilmoitti, että ei halua enää olla mun kanssa missään tekemisissä ja haluais jatkaa vaan ystävinä. Silloin jo ajattelin, että en mäkään jaksa tämmöstä onoff-suhdetta. Ja miks mun pitää olla se joka ottaa aina ensimmäisenä häneen yhteyttä. Juteltiin taas hetki puhelimessa ja hän sanoi taas että ei ole valmis mihinkään vakavaan. Kysyin tietenkin, että mitäs ku se päivä koittaa joskus, ku oot valmis, ni mitä meinasit tehdä. Hän sanoi, että ottaa muhun yhteyttä. Lopetettiin puhelu ja jatkoin töitäni, tietenkin mieli maassa.
Hän soitti mulle jo seuraavana päivänä ja kysyi voinko tullä käymään hänen luonaan. Menin tietenkin ja juteltiin taas hetki. Aamulla heräsin taas hänen vierestään ja oltiin taas ne tuttu "pariskunta". Taas niinku mitään ei ois tapahtunutkaan!!! Sovittiin jopa, mitä tehdään kahdestaan kesälomalla.
Tehtiin taas kahdestaa kaikkea hauskaa yhdessä ja pidettiin toisistamme huolta, mut ainaku en ollu hänen kanssaan tekemisissä, ni mulla oli tosi pahamieli, ku en tienny oikeesti, mitä hän musta ajattelee ja koska hän tekee saman mulle uudestaan...
Heinäkuun puolessavälissä oltiin taas muutama päivä että ei oltu missään tekemisissä ja sain aikaa kasata omia ajatuksiani, vaikka se oli tosi vaikeeta. Silloin jo sanoin itselleni, että tästä ei tule yhtään mitään, vaikka se tuntu pahalta. Niin paljon rakastin sitä naista...
Hän ilmoittikin TAAS että haluaa olla mun kanssa pelkkä kaveri ja sanoi niin että meistä ei tule ikinä paria!!! Olin jo silloin surru niin paljon, että se tieto ei tuntunu enää niin pahalta.
Seuraavana päivänä laitoin hänelle viestin, ku oltiin samaan aikaan töissä, että oot tuoksut niin hyvältä ja näytät aivan lumoavalta, että on vaikea olla kanssasi täällä samaan aikaan. Hän laittoi viestin takas, että on miettiny mua paljon viimeaikoina.
Soitin hänelle seuraavana päivänä ja aattelin pyytää häntä käymään luonani ja oisin kiittäny kaikesta mitä koin hänen kanssaan ja miten mahtava nainen hän on. Kerroin hänelle myös suoraan mitä tunsin oikeesti häntä kohtaan..
Hän tuli mun kainaloon istumaan ja suudeltiin tosi kiihkeästi ja oltiin taas ku mitään eroa ei ois ollutkaan. Hän pyysi mua mukaan hänen kesäloma-matkalleen, ku hänen kaveri oli peruuttanu matkansa viime tingassa.. Sovittin, että nähdään siellä paikanpäällä. Hän lähti yöks kotiin ja laittoi perään viestin, että "kiitos, olet kultaakin arvokkaampi, olet mun mielessä"
Hän suunnitteli mitä kaikkea tehdään siellä kahdestaan ja minne mennään kahdestaan, mut silti sano että mennään sinne vaan kavereina!!! Mut eihän pelkät kaverit tee semmosia asioita kahdestaan!!!!???
Hän sano mulle joskus, että näkee huonona, että ollaan samassa työpaikassa ja olen häntä neljävuotta nuorempi, ku hän on tottunu vanhempiin miehiin.
Voisko joku fiksumpi oikeesti kertoo mitä tää on ja mihin mun pitää/kannattaa uskoa.
Tätä onoff-suhdetta on jatkunu kumminkin liian kauan ja en oikeesti tiedä mitä se nainen opikeesti ajattelee musta tai meistä???
Oonko sille vaan lelu, minkä voi ottaa kaapista, ku tuntuu siltä?? MITÄ TÄÄ OIKEESTI ON????!!!!!
Mä oon 27-vee mies ja hän on 31-vee nainen...
VOIKO NAISEN MIELI OIKEESTI MUUTTUA NOIN PALJON LAIDASTA LAITAAN????
Tuntuu oikeesti että sekoon kohta, ku oon vaan miettiny häntä ja hänen ajattelumaailmaa....
APUA!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
olo, kuin luin tota sun juttuas, että muija taitaa odottaa "sitä oikeaa ja parempaa". Anteeksi nyt vaan..
Antaisit tuollaisen naisen olla, kyllä jokainen tietää jo tuossa ajassa kehittyyko suhteesta mitään sen suurempaa - niin taitaa tietää tämä nainenkin, vaan pitää sinua vielä varalla....
kerran jo eronnut niin ehkä hän pelkää sitoutua uudelleen ettei pettyisi taas. Pyristelee ikäänkuin vastaan sitä tosiasiaa, että sinä olet tullut hänelle tosi tärkeäksi ja läheiseksi.
Toisaalta..oletko tietoinen syistä, jotka johti eroon hänen tapauksessaa. Jospa hän on juuri tuollainen ja sen takia ei se edellinenkään suhde onnistunut. Jos hän ei osaa elää parisuhteessa ollenkaan. Se nimittäin vaatii aika paljon onnistuessaan molemmilta.
Vaikea sanoa siis miksi hän käyttäytyy noin.
Mielestäni sun kannattas tehdä jonkun näkönen ratkaisu, joka "herättäisi" hänet.
Nää oli sit naisen mielipiteitä ja elän itse parisuhteessa.
Se ei uskalla heittäytyä suhteeseen täysin koska pelkää satuttavansa itsensä uudestaan. Mulla on meneillään sama tilanne ja riudun. Ehkä se voisi valaistua jos yrittäisit saada hänet vakuuttuneeksi että olet vakavissasi hänen kanssaan ja vain hän on tärkeä. Anna aikaa, et voi muuta.
Mut oon kyllä antanu aika hyvin sen tietoon, mitä hänestä haluan ja kertonu mitä oikeesti tunnen häntä kohtaan....
Mennään sinne reissuun kahdestaan ja ajattelin kosia häntä ku tullaan suomeen takas... Saa nähdä loppuuko se siihen vai alkaako se vasta siitä...
Ainoo, mitä se puhu siitä exästä ja erosta, oli että se suhde muuttu niin rumaksi!!! En tiedä mitä sillä tarkotti.. Mut sit se vaan sano että ehkä se oli se "neljänvuoden kriisi"....
Jos hän on vaan semmoinen, että kyllästyy helposti mieheen ja odottaa kokoajan että parempi löytyy jostain. Ois tehny niin mieli soittaa sen exälle ja kysellä hänestä, mut jos se tulis julki, ni sillon erottais varmasti kokonaan....
Mietinkin, sit ku tullaan sieltä reissusta pois, ni aattelin kosoa häntä ja odottaa vastausta. Se joko loppuu siihen tai siitä se vasta alkaa... Katsotaan
Tässä reilunmiehen mielipide,kenties antaa uudenlaista lähestymis tapaa myös puntaroida asiaa.
>ÄLÄ PITKITÄ,OTA SELVÄÄ HETI!
>VOIT HÄVITÄ TAI VOITTAA!
>EPÄTIETOISUUS RAASTAA SINULTA ELÄMÄÄSI!
Perustan näkemykseni omaan kokemukseeni.
Jotkut naiset ovat hyvin ailahtelevaisia luonteeltaan,he eivät tiedä mitä lopulta tahtovat ennenkuin tahtovat oikeasti ja kovaa.
En usko että olet leikkikalu,uskon pikemmin siihen että tuo nainen tietyllä hetkellä pitää sinusta mutta taas tietyllä hetkellä olet hänelle yhdentekevää..
Luulen että tuolla naisella on menossa oma etsikko aikansa juuri nyt,ja sinä olet tullut hänelle ajankorvikkeeksi täyttämään hetkettäiset hellyden kaipuut.
Uskon että kun pistät kovan kovaa vastaan,ja annat hänelle viikon aikaa miettiä seurustelustanne hänen on pakko puntaroida oikeasti asiaa.
Sinun ei mielestäni pitäisi hyväksyä suhdetta täysin hänen ehdoillaan kuten teillä nyt menee,vaan joko tai.
Tuollaiset naiset ovat äkkiarvaamattomia ja heidän mielensä muuttuu hetkessä rakkaasta vihamieheksi.
Älä pilaa elämääsi ,vaan käske hänen tehdä valintansa.
Olet nyt hänen marionettinsa,jos ymmärrät mitä tarkoitan,ota siis vihdoin elämäsi haltuusi!
Asetelma on kohdallani melko samanlainen, paitsi ettemme ole samassa työpaikassa ja mies pompottaa minua minkä ehtii. Itse olen 25 ja hän 31. Olemme tunteneet kohta kaksi vuotta ja sinä aikana on erottu nejä kertaa. Menee aikoja, jolloin emme ole missään tekemisissä, kunnes sitten taas törmätään toisiimme tai toinen särkee jään viestillä tai soitolla. Erossa ollessamme hänellä saattaa olla joku toinen ja kerran itselläni oli myös. Omalla kohdallani se ei vaan koskaan onnistu, koska vertaan kaikkia häneen. Hänen tapailunsa päättyvät usein myös yllättävän lyhyeen.
Kaikki ystäväni vihaavat tätä miestä, koska hän kohtelee minua miten sattuu. Yritän päästä hänestä kaikin tavoin eroon, mutta haitta on se, etten oikeasti halua. Aina hellyn hänen edessään ja herään sitten lopulta väärästä sängystä... henkinen krapula on uskomaton ja kestää todella kauan. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt tähän tilanteeseen. Eteenpäin en pääse millään! Välillä kuulen kuinka olen ihana, kaunis ja fiksu ja kuinka hänen on hyvä olla lähelläni. Välillä saan ainoastaan kylmän olkapään kohautuksen ja kuulla kuinka olemme ainoastaan kavereita ja muuta on turhaa toivoa. Kuinkahan monen muun "kaverinsa" kanssa hän harrastaa seksiä sekä kertoo kaikkein henkilökohtaisemmista asioistaan..? Jos asiasta yrittää virittää keskustelua, niin hän menee lukkoon ja pyrkii vaihtamaan aihetta mahdollisimman sujuvasti. Olisin varmasti irtautunut tästä kierteestä jo ajat sitten, jos emme olisi niin samalla aaltopituudella muuten ja myös arvomaailmamme kohtaavat täysin... paitsi mitä parisuhteeseen tulee.
Ymmärrän täysin kuinka turhautunut olet, koska olen aikalailla samassa tilanteessa. En todellakaan tiedä kuinka tästä pääsee irti. Ehkä sitten kun tulee joku toinen, joka vie jalat alta. Mene ja tiedä. Itse tähän on vaikea uskoa, koska tunteeni tätä miestä kohtaan ovat niin vahvat kaikesta siitä huolimatta, mitä hän on minut laittanut kestämään. Pakko uskoa, että asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Ei tällainen voi jatkua ikuisuuksiin.