Olen harkinnut eroa avomiehestäni jo yli kaksi vuotta, olen yrittänyt puhua ja kertonut jo usein aiemmin lähteväni, kerran olin jo muuttamassa pois. aina annoin uuden tilaisuuden. Nyt sitten kun olen lähdössä, niin hän takertuu täysin kiinni, vaikka aiemmin ei ole välittänyt aikeistani mitään, eikä ole suostunut parantamaan suhteessamme mitään. Nyt hän lupaa kuut ja maat, itkee ja anelee vielä yhtä mahdollisuutta. Oma mittani on täysi, en jaksa enään yhtään yritystä, omat tunteeni ovat kuolleet, en halua olla hänen kanssaan enään enkä edes halua saada suhdetta enään toimivaan. Haluan vain pois, nyt ja lopullisesti! en kestä enään.koko suhteemme ajan olen ollut onneton, voinut huonosti, olen ollut masentunut ja ruokahaluton ja kärsin unettomuudesta. Mieheni ei ole hätääni nähnyt vaikka olen siitä hänelle kertonut usein. Nyt hän rukoilee minua jäämään ja yrittämään vielä kerran. Miten sanon hänelle ymmmärrettävästi ja suoraan että se on nyt kertakaikkiaan loppu! miksei hän ymmärrä? pitääkö minun valehdella hänelle että olen löytänyt uuden? vai mitä pitäisi tehdä?
MIten mies jätetään?
tyttö75
142593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinä olet se ongelma, lähde nyt jo helvettiin!!
niin kuin täälläkin sanoit:
"Se on nyt kerta kaikkiaan loppu, etkä edes halua enää jatkaa suhdetta, vaikka mikä olisi."
Sanot hänelle, että et jaksa enää uutta mahdollisuutta, sillä miehellä on ollut mahdollisuuksia varsin paljon ja kaikki on johtanut siihen, että voimasi ja tunteesi ovat totaalisesti loppuneet. Piste.
Älä valehtele, vaan ole suoran rehellinen, niin mies ei toivottavasti toista virheitään mahdollisesti tulevassa elämässään.
että, muuttaisitte joksikin aikaa erillenne. Tämä on toiminut ainakin omalla kohdallani ja itse olen ainakin ollut hieman epävarma tunteistani silloin kun olemme mieheni kanssa asuneet saman katon alla.
Ensimmäisessä suhteessani olin myöskin aivan varma, etten enää jaksa...olin masentunut ja kaikki ahdisti. Muutin muutamaksi kuukaudeksi pois (äidin ja isän luokse) ja niinhän siinä sitten kävi, että ero siitä tuli...ja ihan sopuisasti. Mieheni tajusi tämän "asumuseron" aikana myös omia ja minun tunteitani paremmin.
Seuraavassa suhteessani kokeilin samaa...eli taas jälleen vanhempani saivat majoittaa minut viikoiksi. Tällä kertaa paremmilla tuloksilla eli palasimme takaisin yhteen.
Tässä siis minun vinkkini :) Tsemppiä!
niin mitä sitä enää jankkaamaan. Seuraavaksi se laukku käteen ja mäjelle!!! ÄLä tee itsestäsi niin tärkeää, ettet saa jalkojasi liikkumaan...
Ei sitä tarvitse elämänsä loppuun asti tilittää, jos eroaa. Sitten kun on sanat sanottu, sitten sitä lähdetään.
vai odotatko puolisolta jotain siunausta tai kiitosta!?
JOs näin on, niin odottele rauhassa. Et ole aikeissakaan erota, kerjäät vain huomiota!
Et kerro selvää ja konkreettista syytä miehesi jättämiseen.
Lyökö hän? Juoko? Riitelee? Alistaa?
Oletko ollut ennen suhdetta joskus masentunut, onneton, uneton?
Välttämättä nuo oireet eivät helpota eronkaan jälkeen. Päinvastoin saattavat pahentua.
Jos olet yli kaksi vuotta tehnyt eroa, niin jokin sinun sisimmässäsi pitää hänestä lujasti kiinni.
Tarvitset sivullisen apua suhteen selvimisessä.
Tunteesi on kuollut mieheesi,ja kyllä hän sen on varmasti havainnut.
Kysymyksessä on hänen viimeinen oljenkorsi vetoamalla pitkittää asiaa jonka lopputuloksen kumpikin jo tunnette.
Jätettävän osa ei ole herkku.
Siinä on itsesäälin ja vihan tunteiden sekamelska liitettynä läheisen poismenoon.
Mutta paras katkaista se suhde heti,kerran se vaan kirpaisee.
Kysyit neuvoa kuinka jättää mies?
Mielestäni paras keino on tehdä asiat suoraan selviksi kertomalla ettet enää tiedä mitä haluat elämältäsi ja haluat yrittää yksin selvittää asiaa.
Kaikkein parasta jos pystytte eroamaan ystävinä.
Totta jokainen käsittää, että jos suhde on epätyydyttävä, niin pitäisi lopettaa.
Mutta jos suhteessa SILTI on vielä jotain...
ei jättäminen ole helppoa.
Ihminen ei jätä pelkästään sitä toista, hän kyllä jättää myös jotain itsestään.
Kannattaa miettiä onko parempi hylätä suhde, vai yrittää rakentaa suhdetta pysyvämmäksi.
Ihmisen kehittyvät, muuttuvat.
Kummat haavat ovat pahemmat:jättämisestä syntyvät vai suhteessa ilmaantuvat vammat.
Alkup. ei ole vastannut kysymyksiin.
Hän ei ole vuoropuheluun valmis.
Se kertoo ehkä jotain hänestä itsestään?
Ehkä hän ei suhteessakaan ole valmis kohtaamaan toista ihmistä, vaan päätyy vain surkuttelemaan itseään.
niin, paljon on tullut kommenttia, hyviä neuvoja, kiitos. Jätän suhteen ja miehen koska hän on työnarkomaani ja käyttää henkistä väkivaltaa ja alistaa minua jatkuvasti. Olen itse valmis vuoropuheluun kanssaan, vaan kun hän ei puhu, paitsi nyt sitten kun kaikki on jo liian myöhäistä. Lähtöä jarruttaa moni asia, että vaikka sanon suoraan että juttu on kaput, niin ei ole noin vain häippäistä: asuntoa ei ole, meillä on pieni yhteinen lapsi ja miehen firma jonka paperitöitä olen hoitanut 5 vuotta. Joten pakosta nyt siinä vielä asun, tästä seuraa kaikkea rasittavaa kuten jatkuvat keskustelu-ruinaamiset että älä mene, älä jätä, yritetään silti vielä. olis niin paljon helpompaa suorittaa ero kun olis se kämppä johon sais päivässä kamat ja lapsen muutettua.
Ai, sinut onkin tosi hyvin sidottu työn ja lapsen kautta mieheen.
No, miehesi reaktio on kaiketi luonnollinen, keltä hyvänsä voisi tuollaista odottaa.
Henkinen väkivalta ja alistaminen oikeuttaisi sinua hakeutumaan turvakotiin, mikäli tilanne käy kestämättömäksi tai vaaralliseksi.
Etkö voisi saada tilapäistä kämppää edes jostain?
Voin hyvin käsittää, että mies viimeisillä keinoillaan yrittää saada otetta sinusta.
Sellainen tilanne on teille kaikille liian raskas. Toimi nopeasti!
ja jättää se ukko. Läheisriippuvaisia on aina ollut maailman sivu. Elä kärvistele suhteessa, jonka tiedät itte jo tuhoontuomituksi. Tsemppiä!
Mitä tuossa kipristelemään, etsit kämpän ja muutat, sanot miehelle morjens, eiköhän tuo silloin ymmärrä, että hommat on moro.
Tsemppiä.
Etsi kämppä, istuta ukkosi pöydän ääreen ja sano, että nyt jaetaan yhteiset kamat. Älä jää roikkumaan kuolleeseen suhteeseen, vaikka lähteminen ei ole koskaan helppoa.
lähteä, olet itsellesi rehellisesti ymäärtänyt sen, et lähtisi suin päin. Mutta lähtisit kuitenkin, jos suhde on tosiaan umpikujassa, lopullisesti. Entä ammattiauttajan apu, teille molemmille ... Mutta jos päätät lähteä, järjestä lapsesi päivähoito, hanki vaikka tilapäinenkin työpaikka ja asunto. Jotta et ole tyhjän päällä. Toivottavasti sinulla on ystäviä joiden kanssa puhua ja joiden apuun turvautua. Vertaisryhmiäkin on. Kyllä muutakin elämää pikkuhiljaa löytyy, noin ihan aidosti. Ellei puhumisesta, ratkaisuista, miehesi kanssa kerran tule mitään, sinuna lähtisin. Mutta vain, jos todella olisin siihen valmis. Henkisesti, emotionaalisesti, sosiaalisesti. Se on raju riuhtaisu, ei helppo. Tsemppiä, mitä teetkin!
Valehtele että olet löytänyt toisen.Muuten et eroon pääse.
Se on kumma juttu kun aluks vaikka kuinka yrittää kertoa tunteistaan ja ongelmista niin ei mene jakeluun mutta sitten kun itsellä on tullut mitta täyteen ja ollaan lähdössä niin sitten se vollotus ja itku tulee ja niin kuin sanoit, niin lupaillaan kuut ja taivaat. Sanon kuule vaan että pari kuukautta ja olette samassa tilanteessa...uskoisin...