Olen neuvoton ja hukassa. Olen saanut itseni oravanpyörään mistä en pääse irti.
Syön aivan liikaa ja jos en syö niin mietin ruokaa. Ruokaa ja herkkuja. Tiedän että kärsin jonkinlaisesta masennuksesta, elämäni ei ole muutenkan parhaassa tilassa. Työ, terveys ja parisuhde-asiat kaipaavat (myös) korjausta. Vaan kun ei ole voimia ja tahtoa. En saa itseäni liikkeelle. Elämässäni ei ole minkäänlaista säännöllisyyttä että voisin edes pientä aikataulua luoda itselleni. Ja jos edes yritän ja se ei taas onnistukkaan niin masennun lisää. Meillä molemmilla mieheni kanssa työ on todella epäsaannöllistä ja sitä on paljon, mieheni tekee käytännössä joka päivä töitä aamusta iltaan ainakin näin sulan maan aikaan eikä talvikaan paljon parempi ole. Omat työt pikkuhiljaa alkaa toimia normaaliin virka-aikaan mutta ei vielä.
Työn alkamisen jälkeen olenkin lihonut melkein 20 kiloa (kolmeen vuoteen) ja koenkin että juuri tuo epäsäännöliisyys aiheutti sen.
Tällä hetkellä olen aivan tuuliajolla. Mistä saisin itselleni voimia aloittaa pikkuhiljaa elämän muutosta? En löydä sitä omaa punaista lankaani. Mieheni on siis todella vähän kotona joten tukea ja kannustusta ei häneltä juuri tule.
Ja ehkä eniten olen huolissani siitä kun olen huomannut todellakin miettiväni ruokaa niin paljon, jo aamulla ennenkuin edes nousen sängystä saatan muistella jääkaapin sisältöä ja auta armias jos siellä on jotain hyvää niin pakko syödä sitä jo heti aamusta. Ja herkut, tulee nykyisin syötyä jopa päivittäin. Ennen siihen tehosi se että laitoin mieheni kauppaan, hän ei tuonut herkkuja koska ei oikein niistä itse välitä.
Ja tälläisinä päivinä kun jumitun paikalleni, syön vähän väliä. Ihan mitä vaan kunhan jotain.
Koen todella olevani umpikujassa. Kaikki miljoonat yritykseni aloittaa elämäntapa muutos ovat valuneet hiekkaan. Vaikka aloittaisin kuinka pikkuhiljaa. Kun sitä muutosta tarvitseisin niin monella saralla. Oma kehoni ja siitä huolehtiminen, työssä jaksaminen sekä sosiaalinen elämäni. Ja tiedän ettei kaikkea saa kerralla... Mutta kun edes pikkuhiljaa.
Siis mistä voisin aloittaa? Haluan laihtua, oikeasti. Terveyteni alkaa olla huono. Eilen piti ihan itkeä kun tajusin miten lihava taas olenkaan. En jaksa oikeastaan enää mitään ilman hirmuista puuskutusta ja hikoilua. Painoni on tällä hetkellä 96 kiloa. Eli komisenkymmentä kiloa täytyisi saada pois. Eli ei mikään nopea ja helppo urakka. Tiedän että samalla myös selkä ja hartiakipuni helpottuisivat. Liikunnan aloittaminen on todella vaikeaa, kunto on niin huono että masentaa edes yrittää ja kun ei oikein edes enää osaa.
En tiedä mitä haen tällä tilitykselläni... ehkä joku teistä osaisi keksiä minulle syyn tai tärpin mihin tarttua.
Tai kertoa miten pienestä se lähtee?
En enää tunne itseäni, minne katosi se reipas tyttö jolla riitti kunnianhimoa, joskus vielä ihan vain näyttääkseni opettelin lukemattomia asioita ja olin hyvä melkein missä vain. Jos halusin itselleni esim. vatsalihakset näkyviin... sain ne koska halusin. Eli siis aikoja aikoja sitten minulla riitti päättäväisyyttä ja itsekuria. Minne se oikein hävisi? Ja mistä löydän sen uudestaan?
Mutta iso kiitos jo jos jaksoit edes lukea tänne asti!
Terv: Elämä hakusessa
Syön aivan liikaa ja jos en syö niin mietin ruokaa. Ruokaa ja herkkuja. Tiedän että kärsin jonkinlaisesta masennuksesta, elämäni ei ole muutenkan parhaassa tilassa. Työ, terveys ja parisuhde-asiat kaipaavat (myös) korjausta. Vaan kun ei ole voimia ja tahtoa. En saa itseäni liikkeelle. Elämässäni ei ole minkäänlaista säännöllisyyttä että voisin edes pientä aikataulua luoda itselleni. Ja jos edes yritän ja se ei taas onnistukkaan niin masennun lisää. Meillä molemmilla mieheni kanssa työ on todella epäsaannöllistä ja sitä on paljon, mieheni tekee käytännössä joka päivä töitä aamusta iltaan ainakin näin sulan maan aikaan eikä talvikaan paljon parempi ole. Omat työt pikkuhiljaa alkaa toimia normaaliin virka-aikaan mutta ei vielä.
Työn alkamisen jälkeen olenkin lihonut melkein 20 kiloa (kolmeen vuoteen) ja koenkin että juuri tuo epäsäännöliisyys aiheutti sen.
Tällä hetkellä olen aivan tuuliajolla. Mistä saisin itselleni voimia aloittaa pikkuhiljaa elämän muutosta? En löydä sitä omaa punaista lankaani. Mieheni on siis todella vähän kotona joten tukea ja kannustusta ei häneltä juuri tule.
Ja ehkä eniten olen huolissani siitä kun olen huomannut todellakin miettiväni ruokaa niin paljon, jo aamulla ennenkuin edes nousen sängystä saatan muistella jääkaapin sisältöä ja auta armias jos siellä on jotain hyvää niin pakko syödä sitä jo heti aamusta. Ja herkut, tulee nykyisin syötyä jopa päivittäin. Ennen siihen tehosi se että laitoin mieheni kauppaan, hän ei tuonut herkkuja koska ei oikein niistä itse välitä.
Ja tälläisinä päivinä kun jumitun paikalleni, syön vähän väliä. Ihan mitä vaan kunhan jotain.
Koen todella olevani umpikujassa. Kaikki miljoonat yritykseni aloittaa elämäntapa muutos ovat valuneet hiekkaan. Vaikka aloittaisin kuinka pikkuhiljaa. Kun sitä muutosta tarvitseisin niin monella saralla. Oma kehoni ja siitä huolehtiminen, työssä jaksaminen sekä sosiaalinen elämäni. Ja tiedän ettei kaikkea saa kerralla... Mutta kun edes pikkuhiljaa.
Siis mistä voisin aloittaa? Haluan laihtua, oikeasti. Terveyteni alkaa olla huono. Eilen piti ihan itkeä kun tajusin miten lihava taas olenkaan. En jaksa oikeastaan enää mitään ilman hirmuista puuskutusta ja hikoilua. Painoni on tällä hetkellä 96 kiloa. Eli komisenkymmentä kiloa täytyisi saada pois. Eli ei mikään nopea ja helppo urakka. Tiedän että samalla myös selkä ja hartiakipuni helpottuisivat. Liikunnan aloittaminen on todella vaikeaa, kunto on niin huono että masentaa edes yrittää ja kun ei oikein edes enää osaa.
En tiedä mitä haen tällä tilitykselläni... ehkä joku teistä osaisi keksiä minulle syyn tai tärpin mihin tarttua.
Tai kertoa miten pienestä se lähtee?
En enää tunne itseäni, minne katosi se reipas tyttö jolla riitti kunnianhimoa, joskus vielä ihan vain näyttääkseni opettelin lukemattomia asioita ja olin hyvä melkein missä vain. Jos halusin itselleni esim. vatsalihakset näkyviin... sain ne koska halusin. Eli siis aikoja aikoja sitten minulla riitti päättäväisyyttä ja itsekuria. Minne se oikein hävisi? Ja mistä löydän sen uudestaan?
Mutta iso kiitos jo jos jaksoit edes lukea tänne asti!
Terv: Elämä hakusessa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla tuli ensimmäisenä mieleen kun luin kirjoituksesi, että kannattaisi käydä lääkärissä ja tarkistaa kärsitkö kenties depressiosta, sillä jos näin on niin siihen löytyy lääkkeet ja ehkä näin pääsisit alkuun.
Jos et kärsi masennuksesta niin sitten vaan esim. uusi liikunnallinen harrastus tai liity vaikka painonvartijoihin.
En tiedä oliko tästä mitään apua mutta kovasto paljon voimia kuitenkin toivotan sinulle ja aurinkoista elokuuta!!!
itse aloitin 95 kilon pongahtaessa vaakaan. 13 kiloa on nyt pudonnut.
Jos minä pystyn tähän niin pystyy kuka vaan:)
Avuksi otin aluksi pisteiden laskun, joka toimi alkuunsa, mutta sitten rupesi jumittamaan. Silloin löysin avuksi kalorilaskuri.fi sivuston. Mahtava ohjelma:) ja edullinen!!!
Jos kuntosi on todella huono niin harkitsisin kuntopyörän ostoa (huutonetistä niitä löytyy todella edullisestikin). Tai kävelylenkille menoa. Ei liikaa kerralla, että eivät paikat rasitu liikaa.
Tässä näitä vinkkejä alkuun:)
Painoin enimmilläni 106kg ja se järkytti sen verran, että päätin lähteä samaisena päivänä kävelylle. Tästä kävelystä tuli tapa. Kahden kuukauden aikana paino putosi 10kg. Oletan, että nesteitä lähti eniten. Seuraavan puolen vuoden aikana putosi toiset 10kg. Kävin lenkillä 4-5 päivänä viikossa, n.40-60 minuuuttia kerrallaan. Lopulta lenkille piti päästä joka päivä. Aluksi en kiinnittänyt syömisiini huomiota, mutta kun huomasin, että painoa putoaa jätin hyväskät ja iltasyömisen vähemmälle, muuta en tehnyt. Paino tippui 77kg asi. Nyt olen tyytyväinen.
Kokeile kävelyä, sen osaa kaikki ja siitä tulee hyvä mieli ja saa seurattua läheltä luonnon ja vuoden aikojen muuttumisen ihmettä. Myöhemmin voi kokeilla muuta, kuten esim. jumppaamista ja hiihtoa tei tehostaa kävelyä sauvoilla. Tai mitä itse haluaisit kokeilla. Minä menin jumppaan ja nyt tekisi mieli kokeilla ratsastusta.
Älä ajattele laihduttamista, keskity hyvään oloon. Herkutella voi myös terveellisesti. Minä en ajatellut laihtumista, en edes huomannut painon putoamista, kunnes kävin puntarissa ja huomasin olevani 10kg kevyempi.
Kokeile VHH-dieettiä. Saatat päästä sokerinhimosta, näläntunteesta ja monesta muustakin ikävästä asiasta eroon. Ja tietysti paino laskee, kilo viikossa on täysin mahdollinen vauhti. Jokatapauksessa pääset eroon verensokerin vaihtelusta, mistä seuraa paljon hyviä asioita.
Nälkää ei tarvitse nähdä, voit syödä vaikka kuinka paljon, kunhat et syö hiilareita. Tosin ruoan tarve vähenee, joten mitään älyttömiä määriä ei tarvitse syödä.
Aloita vaikka tuolta: http://karppaus.info/wiki/index.php?title=Etusivu
Hiilihydraattien määrä ei ole ratkaiseva. Tästä antaa mainion esimerkin afrikkalaiset ja intialaiset. Juttu on vain niin, että ravinto pitää olla täysipainoista, ei puhdistettua, kuten valkoiset jauhot ja sokeri.
Täysjyväriisi, vihannekset ja kala hoikistaa. Täysjyvävilja niin puurona kuin leipänäkin täyttää mukavasti mahaa.
Kiitos paljon, mukava huomata että löytyy välittäviä ja tsemppaavia ihmisiä.
Kuntopyöräkin minulla on.. sen kanssa meillä on off/on suhde. Tällä hetkellä pölyttymässä. Olen yrittänyt miettiä että onhan se parempi kuin yhtään mitään mutta silti...
Harmikseni asun maaseudulla ja pienen pienessä kylässä, täällä kun on todella vähän mitään ohjattua liikuntaa. Se voisi olla ihan mukavaa jos vain uskaltaisi mennä mukaan. Välillä kun niitäkin kausia kun tuntuu ettei halua edes ihmisten ilmoille mennä.
Tässä kaiken keskellä etsiskelin netistä kaikenlaista ja mielenkiitoni hieman havahtui kun luin pilateksesta. Ehkä saatan omatoimisesti kokeilla.
Ja karkit pois. Viikko ilman. Toivottavasti onnistuu. Sitten vähän ja uudestaan. Tai no, ainakin neljä päivää. = ) en halua epäonnistua.
JOtain on tehtävä!!!
Kiitos!
Tunnistin itseni kyllä kirjoituksestasi. Mieheni kanssa tuossa juuri äsken keskusteltiin siitä, miten ruoka ja syöminen ja syömättömyys hallitsevat elämääni. Mietin näitä asioita herkeämättä. Poden valenälkää, hillitöntä makeanhimoa ja huonoa omaatuntoa. Ja jos ja kun se herkkujen mättämisvaihe iskee, siinä ei ole mitään tolkkua.
En osaa varsinaisesti antaa sinulle mitään neuvoja, koska en osaa auttaa itseänikään pois tästä suosta :( Ruualla ja herkuilla on elämässäni aivan liian suuri rooli.
Se tietenkin auttaa paljon, kun kotona ei yksinkertaisesti ole mitään herkkuvarastoja. Mulla ei mikään suklaalevy tai jäätelöpaketti säily puolta päivää kauempaa! Olen huomannut, että kun suunnittelee syömisensä vaikka edellisenä päivänä ja noudattaa sitten tätä ennakkosuunnitelmaa, pysyy paremmin ruodussa kuin muuten.
Oikein paljon tsemppiä sinulle!