Vyöruusu. Hampaat irvessä, polttava kipu kyljessäni istuin Terveyskeskuksen tuolilla, odotellen pääsyä lääkärin vastaanotolle. Punainen läikkä oli ilmestynyt kylkiluukuoppaan jo viikko sitten, mutta työkiireisiin vedoten olin siirtänyt tohtorilla käyntiä. Nyt tuo punainen läikkä oli niin kosketusarka, että hikikarpalot valuivat otsalta, paidan vain hipaistessa läikkää. ”Vyöruusu”, oli naapurissani asuvan vanhanpiian diagnoosi, mutta koska olin aiemmin kuullut vain Yöruusuista, päätin tutustua paikallisen terveyskeskuksen palveluihin.
Odotus tuntui kestävän ikuisuuden. Vilkuilin kelloa hermostuneesti ja alati vihlova kipu kyljessäni sai
oloni tuntumaan kuumeiselta. Sirpsakan näköinen vastaanottovirkailija jaksoi hymyillä iloisesti, vaikka paikallisen pulikerhon edustajat vierailivat juoma-automaatilla ja sosialisoivat mennessään kaikki telineessä olleet muovimukit. Entinen Rocktähti oli paikkakunnalla pistäytyessään erehtynyt rakennuksesta ja huuteli
huumetokkurassa tarjoilijaa paikalle. Läheisen rakennustyömaan Insinööri talutti ensiavun ovesta sisään
Virolaista rakennustyömiestä, joka oli luullut naulapyssyä porakoneeksi. Jalkapöydässä törröttävä naula sai
minut hetkeksi unohtamaan tuon viheliäisen kivun kyljessäni, joka palautui, kun kuulin heleä-äänisen
naislääkärin kutsuvan: ”Romppainen, olkaa hyvä ”!
Nainen oli kuin ilmetty Lauren Bacall. Valkoisessa takissaan ja korkeissa koroissaan, edessäni seisova
vaalea kaunotar muutti kertaheitolla käsitykseni Terveyskeskuslääkäreistä. Nainen puristi kättäni kevyesti ja hänen lumoavat silmänsä saivat tuntemaan itseni Vuorovetten prinssiksi. ”Helena” nainen esittäytyi tuttavallisesti ja juuri kun olin lausumassa nimeäni, hermoärsyke potkaisi liikkeelle niin kovan kivun, että
sylkäisin nimeni epämääräisenä örinänä ulos nielustani: ” Kake ”.
Tuo upean näköinen nainen katseli päätteeltään sairaushistoriaani ja totesi edellisestä käynnistäni kuluneen jo liki kymmenen vuotta. ”Määräaikaishuolto”, nainen kevensi tunnelmaa ja iski silmää salaperäisesti hymyillen.
Kyseltyään hetken vaivoistani, naislääkäri mietti hetken, kirjoitti jotakin tietokoneelle ja tokaisi: ” paita pois”. ”Kuunnellaanpas hiukan sydämen ääniä ”- nainen puheli rauhoittavalla äänellään ja painoi jääkylmältä tuntuvan Stetoskoopin rintalihakseeni. ” Ja muutama kevyt yskähdys, kiitos” – lääkäri tokaisi ja jatkoi tutkimusrutiinejaan. ” Tämähän lyö tasaisesti, kuin kirkonkellot” nainen hymähti ja taputti kevyesti olkapäälleni. ” No, onkos ollut muita vaivoja, kuin tuo Herpes Zoster ”, naislääkäri kysyi ja katsoi terävästi silmiini. Herpes. Sukupuolitauti? Ajatuksiini vilahti hetkessä muutama muisto railakkaasti vietetystä elämästä ja parista satunnaisesta, yhden illan tuttavuudesta. ” Ei hitossa ”- parkaisin ja samassa tajusin
elämöineeni väärän repliikin, aivan väärässä paikassa. ” Tai siis.. joskus on ollut vähän heikko tuo virtsasuihku, sopertelin hätäpäissäni, mutta meillä se kulkee suvussa… ” Tutkitaanpas sitten vähän tarkemmin” – nainen sanoi määrätietoisena ja käski minua riisumaan housuni.
Maatessani tutkimuspöydällä, tunsin lievästi ilmaistuna jonkinasteista häpeäntunnetta.
Tässä makasi raavas ja iso mies, niin avuttomana. Häpeäntunne haihtui siinä samassa, kun tuo hehkeä naislääkäri painoi kaksin käsin kevyesti alavatsaani ja kyljessäni oleva punainen paukama ilmoitti olemassaolostaan viiltävällä hermokivulla. ”Normaali Prostata ” nainen puheli itsekseen ja aloitti kiveksieni kopeloinnin. Hämmennyksen puna levisi kasvolleni ja siinä samassa kirosin kylkeäni piinaavan patin hornan tuuttiin. ”Normaalisti laskeutunut Gonadi ” – nainen jatkoi lääketieteellisten termien viljelyä ja minä kehittelin mielessäni melkoisen kauhu-skenaarion Herpeksen aiheuttamasta Gonadi kivestulehduksesta. Tutkimuksen loppuhuipennus oli kuitenkin vielä edessä. Nainen vetäisi kumihanskat käteensä ja komensi minua vetämään jalat koukkuun niin, että hän voisi tehdä sormituntumalla eturauhastutkimuksen, peräsuolen kautta.
Paniikki. Valehtelisin jos väittäisin, että toimenpide tuntui mukavalta. Eturauhasen painelu peräsuolesta käsin ja kyljessäni olevan paiseen aiheuttama kiputila saivat minut näkemään hetkeksi näkyjä.
Tähtien tanssiessa verkkokalvoillani, taustalla lauloi enkelikellojen säestyksellä suloinen naisääni: ”Herpes Zoster, Gonardi, Prostata.
Diagnoosi. Kun tutkimus oli ohi, naislääkäri kehottii minua pukeutumaan ja istumaan tuolille. Vyöruusu.
Diagnoosi oli täysin sama, jonka naapurini vanhapiika oli tehnyt jo aiemmin. Erona oli se,että Terveyskeskuksessa olin kokenut lähinnä keskiaikaista kidutusta muistuttavan eturauhastutkimuksen. ”Paranee itsekseen, terve mies” – naislääkäri puhui itsekseen ja naputteli tietojani bittiviidakon arkistoihin.
”Olethan sinä se Romppaisen Kake ,joka kävi Yläniityn ala-astetta silloin 60-luvun lopulla ” ? -nainen kysyi yllättäen ja katsoi taas syvälle silmiini. Samassa Herpes Zoster päätti jatkaa kiusaamistani ja juuri kun oli vastaamassa kysymykseen, viiltävä hermokipu iski ja sopersin naiselle hampaat irvessä: öööjooo…
” Sinä olit aina niin mukava. Muistatko kun leikittiin ja sinä halusit olla Lääkäri? ”- nainen kikatti.
Hulkkosen Helena. Samalla luokalla. Häpeän puna kasvoilla, muistiini tulvahti kaukainen muisto lääkärileikistä. Helena oli potilas, jolla oli olevinaan Anemia. ”Tohtori” Kake Romppainen” tutki ”ja
” reseptit” olivat varsin erikoisia. Hyvin elävästi näin Helenan seisovan edessäni ilman rihman kiertämää ja tikkukirjaimin kirjoitetun ”reseptin” jossa luki: kuravelliä, 3 dl päivässä. ” Salvaa kolmesti päivässä” – Helena sanoi yhä kikattaen ja lausahdus katkaisi ajatukseni menneistä lääkärileikeistä. Helena löi leiman paperiin, ojensi reseptin minulle ja sanoi lempeällä äänellä: ” muista levätä välillä ”. Sopersin nopeasti kiitoksen, nousin ylös tuolilta ja lähdin kävelemään kohti ovea. Kulkuni katkesi kun Helena huudahti iloisena perääni:
”Kake”, soittele kun sinun Herpes Zoster ei enää vaivaa. Voitas käydä vaikka bissellä muistelemassa niitä lääkärileikkejä”…
Odotus tuntui kestävän ikuisuuden. Vilkuilin kelloa hermostuneesti ja alati vihlova kipu kyljessäni sai
oloni tuntumaan kuumeiselta. Sirpsakan näköinen vastaanottovirkailija jaksoi hymyillä iloisesti, vaikka paikallisen pulikerhon edustajat vierailivat juoma-automaatilla ja sosialisoivat mennessään kaikki telineessä olleet muovimukit. Entinen Rocktähti oli paikkakunnalla pistäytyessään erehtynyt rakennuksesta ja huuteli
huumetokkurassa tarjoilijaa paikalle. Läheisen rakennustyömaan Insinööri talutti ensiavun ovesta sisään
Virolaista rakennustyömiestä, joka oli luullut naulapyssyä porakoneeksi. Jalkapöydässä törröttävä naula sai
minut hetkeksi unohtamaan tuon viheliäisen kivun kyljessäni, joka palautui, kun kuulin heleä-äänisen
naislääkärin kutsuvan: ”Romppainen, olkaa hyvä ”!
Nainen oli kuin ilmetty Lauren Bacall. Valkoisessa takissaan ja korkeissa koroissaan, edessäni seisova
vaalea kaunotar muutti kertaheitolla käsitykseni Terveyskeskuslääkäreistä. Nainen puristi kättäni kevyesti ja hänen lumoavat silmänsä saivat tuntemaan itseni Vuorovetten prinssiksi. ”Helena” nainen esittäytyi tuttavallisesti ja juuri kun olin lausumassa nimeäni, hermoärsyke potkaisi liikkeelle niin kovan kivun, että
sylkäisin nimeni epämääräisenä örinänä ulos nielustani: ” Kake ”.
Tuo upean näköinen nainen katseli päätteeltään sairaushistoriaani ja totesi edellisestä käynnistäni kuluneen jo liki kymmenen vuotta. ”Määräaikaishuolto”, nainen kevensi tunnelmaa ja iski silmää salaperäisesti hymyillen.
Kyseltyään hetken vaivoistani, naislääkäri mietti hetken, kirjoitti jotakin tietokoneelle ja tokaisi: ” paita pois”. ”Kuunnellaanpas hiukan sydämen ääniä ”- nainen puheli rauhoittavalla äänellään ja painoi jääkylmältä tuntuvan Stetoskoopin rintalihakseeni. ” Ja muutama kevyt yskähdys, kiitos” – lääkäri tokaisi ja jatkoi tutkimusrutiinejaan. ” Tämähän lyö tasaisesti, kuin kirkonkellot” nainen hymähti ja taputti kevyesti olkapäälleni. ” No, onkos ollut muita vaivoja, kuin tuo Herpes Zoster ”, naislääkäri kysyi ja katsoi terävästi silmiini. Herpes. Sukupuolitauti? Ajatuksiini vilahti hetkessä muutama muisto railakkaasti vietetystä elämästä ja parista satunnaisesta, yhden illan tuttavuudesta. ” Ei hitossa ”- parkaisin ja samassa tajusin
elämöineeni väärän repliikin, aivan väärässä paikassa. ” Tai siis.. joskus on ollut vähän heikko tuo virtsasuihku, sopertelin hätäpäissäni, mutta meillä se kulkee suvussa… ” Tutkitaanpas sitten vähän tarkemmin” – nainen sanoi määrätietoisena ja käski minua riisumaan housuni.
Maatessani tutkimuspöydällä, tunsin lievästi ilmaistuna jonkinasteista häpeäntunnetta.
Tässä makasi raavas ja iso mies, niin avuttomana. Häpeäntunne haihtui siinä samassa, kun tuo hehkeä naislääkäri painoi kaksin käsin kevyesti alavatsaani ja kyljessäni oleva punainen paukama ilmoitti olemassaolostaan viiltävällä hermokivulla. ”Normaali Prostata ” nainen puheli itsekseen ja aloitti kiveksieni kopeloinnin. Hämmennyksen puna levisi kasvolleni ja siinä samassa kirosin kylkeäni piinaavan patin hornan tuuttiin. ”Normaalisti laskeutunut Gonadi ” – nainen jatkoi lääketieteellisten termien viljelyä ja minä kehittelin mielessäni melkoisen kauhu-skenaarion Herpeksen aiheuttamasta Gonadi kivestulehduksesta. Tutkimuksen loppuhuipennus oli kuitenkin vielä edessä. Nainen vetäisi kumihanskat käteensä ja komensi minua vetämään jalat koukkuun niin, että hän voisi tehdä sormituntumalla eturauhastutkimuksen, peräsuolen kautta.
Paniikki. Valehtelisin jos väittäisin, että toimenpide tuntui mukavalta. Eturauhasen painelu peräsuolesta käsin ja kyljessäni olevan paiseen aiheuttama kiputila saivat minut näkemään hetkeksi näkyjä.
Tähtien tanssiessa verkkokalvoillani, taustalla lauloi enkelikellojen säestyksellä suloinen naisääni: ”Herpes Zoster, Gonardi, Prostata.
Diagnoosi. Kun tutkimus oli ohi, naislääkäri kehottii minua pukeutumaan ja istumaan tuolille. Vyöruusu.
Diagnoosi oli täysin sama, jonka naapurini vanhapiika oli tehnyt jo aiemmin. Erona oli se,että Terveyskeskuksessa olin kokenut lähinnä keskiaikaista kidutusta muistuttavan eturauhastutkimuksen. ”Paranee itsekseen, terve mies” – naislääkäri puhui itsekseen ja naputteli tietojani bittiviidakon arkistoihin.
”Olethan sinä se Romppaisen Kake ,joka kävi Yläniityn ala-astetta silloin 60-luvun lopulla ” ? -nainen kysyi yllättäen ja katsoi taas syvälle silmiini. Samassa Herpes Zoster päätti jatkaa kiusaamistani ja juuri kun oli vastaamassa kysymykseen, viiltävä hermokipu iski ja sopersin naiselle hampaat irvessä: öööjooo…
” Sinä olit aina niin mukava. Muistatko kun leikittiin ja sinä halusit olla Lääkäri? ”- nainen kikatti.
Hulkkosen Helena. Samalla luokalla. Häpeän puna kasvoilla, muistiini tulvahti kaukainen muisto lääkärileikistä. Helena oli potilas, jolla oli olevinaan Anemia. ”Tohtori” Kake Romppainen” tutki ”ja
” reseptit” olivat varsin erikoisia. Hyvin elävästi näin Helenan seisovan edessäni ilman rihman kiertämää ja tikkukirjaimin kirjoitetun ”reseptin” jossa luki: kuravelliä, 3 dl päivässä. ” Salvaa kolmesti päivässä” – Helena sanoi yhä kikattaen ja lausahdus katkaisi ajatukseni menneistä lääkärileikeistä. Helena löi leiman paperiin, ojensi reseptin minulle ja sanoi lempeällä äänellä: ” muista levätä välillä ”. Sopersin nopeasti kiitoksen, nousin ylös tuolilta ja lähdin kävelemään kohti ovea. Kulkuni katkesi kun Helena huudahti iloisena perääni:
”Kake”, soittele kun sinun Herpes Zoster ei enää vaivaa. Voitas käydä vaikka bissellä muistelemassa niitä lääkärileikkejä”…
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tuotakaan voinut olla ääneen nauramatta:))
Aamulla kun simmut ristissä saapuu koneen ääreen, lukee tämänkin, ei voi olla PAREMPAA herätystä....taidan laittaa kännyn soittoääneksi nää sun " Runot". Sitähän herää jo nauravana:)))
Olet SINÄ upea, mahtava...Ystäväni:)
Aurinkoista, hyvää ja mukavaa päivän jatkoa Rengille:)
ps. Pakko myöntää, sun mielikuvitus tekee Ylitöitä...* reps *