Ihmiset pitävät sitä hyvänä, että joku - kummallisen usein miespuolinen henkilö - jaksaa vapaaehtoisesti ja ilman korvausta vääntäytyä altaanreunalle useamman kerran viikossa.
Jokin motivoi näitä miehiä. Valmennettavien menestys se ei voi olla, koska suurin osa valmentaa vain lapsia. Todennäköisyys päästä myöhemmin valmentamaan huippu-uimareita on sekin olemattoman pieni.
Mutta miksi nämä miehet sitten haluavat työskennellä vähäpukeisten lasten kanssa? Miksi nämä miehet pitävät tehtävästä, jossa pääsee vääntelemään lasten raajoja ja muutenkin koskettelemaan heidän kehoa?
Samoiten ihmetyttää, kuinka niin usein valmentaja unohtaa sanoa ilmoitusluontoiset asiat ajoissa ja muina miehinä ampaisee tyttöjen pukuhuoneeseen nämä asiat kertomaan... Eräs valmentaja oli kuvannut videokamerallaan sielläkin, näin luki kerran lehdessä... :o
Jokainen terve ihminen ymmärtää mistä on kyse. Uinti-ihmiset eivät vain uskalla asiaa myönrää. Siksi meidänkin tytön uintiharrastus loppui tänään!
Jokin motivoi näitä miehiä. Valmennettavien menestys se ei voi olla, koska suurin osa valmentaa vain lapsia. Todennäköisyys päästä myöhemmin valmentamaan huippu-uimareita on sekin olemattoman pieni.
Mutta miksi nämä miehet sitten haluavat työskennellä vähäpukeisten lasten kanssa? Miksi nämä miehet pitävät tehtävästä, jossa pääsee vääntelemään lasten raajoja ja muutenkin koskettelemaan heidän kehoa?
Samoiten ihmetyttää, kuinka niin usein valmentaja unohtaa sanoa ilmoitusluontoiset asiat ajoissa ja muina miehinä ampaisee tyttöjen pukuhuoneeseen nämä asiat kertomaan... Eräs valmentaja oli kuvannut videokamerallaan sielläkin, näin luki kerran lehdessä... :o
Jokainen terve ihminen ymmärtää mistä on kyse. Uinti-ihmiset eivät vain uskalla asiaa myönrää. Siksi meidänkin tytön uintiharrastus loppui tänään!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hep, hei!
Sinulla varmaankin on kokemusta useista uimaseuroista ja lukuisista valmentajista, kun uskallat tällaisen yleistyksen esittää?
Oletko seurannut tätä valmentajaa ja hänen tekemisiään pitkäänkin vai mihin käsityksesi perustuu? Meillä ihmisillä on ikävä tapa tuomita toisia ihmisiä aikalailla heppoisin perustein?
Mitenkähän on esimerkiksi painivalmentajien kanssa? He, kun joutuu ottamaan fyysistä kontaktia valmennettaviin alvariinsa? Mahtaa olla pervoa porukkaa?
Ehdotan, että toisit julki uimaseuran tai valmentajan nimen, niin varmaankin asia lähtisi etenemään?
okkei?
Olen mies ja valmentanut alle 12v. junnuja kohta kaksikymmentä vuotta.
Minulle se palkinto on kun lapset oppivat nauttimaan vedestä elementtinä,
saan suurta iloa siitä, kun näen millaista iloa he siitä saavat. Henkilökohtaisesti en edes haluaisi treenata valikoituja huippuyksilöitä.
Yleistyksesi valmentajista on tietenkin epäreilu mutta ymmärrän toki murheesi.
Tosiasia kuitenkin on, että mikäli alat pelätä asioita etukäteen, et voi päästää lastasi yksin ulos kotiovesta. Juttele valmentajien kanssa, henkilökohtainen tuntemus voisi tuoda sinulle luottamusta.
aikamoinen yleistys.
Ollut uinnin kanssa koko ikäni tekemisissä ja uimaopettajana toiminut 20 vuotta.
Enpä ole tuollaista ikinä edes miettinyt.
Omalla kohdallani toimin opena en minään muuna.
Vanhemmat tuova naisten puolelta itse oppilaat ja myös miesten.
Vähän epäilen, että jokin yksityiskohta jäännyt alkuperäiseltä kertomatta.
Missä tälläinen tapaus ja toivottavasti asiasta on tehty ilmoitus eteenpäin viranomaisille.
Enpä ole tuosta kuullutkaan.
Kaikki jotka työskentelvät lasten parissa on oltava kuten lakikin vaatii ote rikosrekisteristä jonka saa tilata hämeenlinnasta.
Lomakkeen voi tulostaa mutta lähetettävä postitse ei sähköisesti.
Tämä ote on oltava olemassa valmentajalla, uimaopettajalle oli sitten kyse onko seuran tai julkisen työnantajan palveluksessa.
Hei!
Paha tyrmätä tuota sinun juttuasi suoralta kädeltä, mutta on aikamoista yleistystä väittää laajaa urheilun parissa olevaa vapaaehtoisjoukkoa pervoiksi. Yhdessä sun toisessa lajissa näkee paljasta pintaa viimeistään pukuhuoneessa ja niinhän se on, että oikeat liikeradat ohjataan viimekädessä ihokontaktissa, eli siis tartutaan valmennettavaan kiinni, helppoina esimerkkeinä esim voimistelu tai paini.
Minä harrastin kilpauintia 80- luvulla ja 90-luvun alussa ja ainoa perverssi oli yksi uimavalvoja, joka sai potkut, sekä miesten puolella oli noita nuorten poikien perässä kulkevia homorunkkaajatirkistelijöitä, joista toden totta härskeimmät onanoivat suihkussa.
Yritähän nyt vain saada lapsellesi vankka uimataito, sillä hukkumistilastot ovat suomen maassa synkät. terv. neljän lapsen isä
Samaa mieltä kanssasi asiasta.
Yleistäminen hiukan yliammuttua.
Tulee vain mieleen tuo pohjanmaalla tapahtunut
itsepuolustuslaji valmentaja ja seksuaaliiset hyväksikäytöt joita todella paljon.
Yksittäinen tapaus ei kyllä oikeuta yleistämään.
Ja toiseksi en ole kyllä kuullut kirjoittajan mainitsemasta tapauksesta.
Noita pukkariväijureitä kyllä on sekä naisten että miesten puolella ja ei kysy sukupuolta.
Jos tapahtuma on tosi niin toivottavasti jatkotoimet on laitettu alulle.
huhuh, mulla itselläni on varsin hyvä 27-vuotias mies valmentaja viimeset 3 vuotta. toi miten kirjotit oli todellakin yleistävästi ja ajattelomasti kirjotettu. suorastaan syyttävästi!!
tiedätkö miten hienoo on työskennellä lasten kanssa kun huomaa heidän kehityksensä??
olen myös ollut mukana pitämässä uimakouluja ja uimakoulun opettaja vaihtui juuri viime keväänä naisesta mieheen, ja mielestäni uimakoulussa on tapahtunut paljon enemmän kehitystä, koska miehet ovat usein vaativampia.(tuloksia syntyy tälläöin herkemmin)
ja aika mielenkiintonen pointii jutussasi on että milloin ne harjoitukset ovat? kenties hallin ollessa kiinni?? vai ihan yleiseen aikaan, koska tällöin hallilla on muita asikkaita ja kellään(paitsi valvojalla) ei saisi olla mitään asiaa vastakkaisen sukpuolen puku- ja suihkuhuone tiloihin..???
mutta onhan asia kuitenkin otettava vakavasti, onhan meitä ihmisiäkin niin moneen lähtöön.
On se helevetin hienoa olla nuorten/lasten valmentaja/ohjaaja. Saa väännellä raajoista ja yrittää selittää liikeratoja. Jos siinä on ryhmässä vaikka parikymmentä niin menee jo tosi henkilökohtaiseksi kosketteluksi. Sitä toivoo aina, että ryhmästä löytyisi joku joka jaksaisi ja kehittyisi pidemmälle kuin muut. Joskus sellainen vahinko tapahtuu, mutta kun ei voi satsata henkilökohtaiseen valmentajaan niin homma yleensä loppuu jossain vaiheessa. Se kun on toi oikean liikeradan toisto aika tärkees asia. Ryhmässä sitä tuppaa väsyneenä tekniikka kärsiin ja pitäis olla joku apina altaan reunalla käskees hellittään vähäse. Jos harkihtee lopettamista niin alkaa parku resursseista. Miksi sitä sitten teki, velvollisuuden tunteesta?
On toki valitettavaa, että meitä on niin monenlaisia. Samaisesta syystä ajautuu MYÖS urheilun pariin ihmisiä joiden, mieltymykset ovat vähintäänkin tuomittavia. Mutta asiasi ydin ei ole se, onko tämä valmentaja toiminut uinnin vai tässä tapauksessa uimahyppy valmentajana, vaan se ettet ymmärrä ihmisiä, jotka jaksavat päivästä toiseen tehdä tätä näkymätöntä ja pyyteetöntä työtä lasten ja nuorten hyväksi. Usein melkeimpä maksutta.
Tämä "eräs valmentaja" johon viittasit kirjoituksessasi, tuomittiin aikanaan rikkomuksistaan. Tapaus oli laaja ja herätti näin ollen suurta huomiota. Tapauksen aineisto julistettiin salaiseksi x-vuoteen asti.
Itse olen perheellinen naishenkilö ja uimaopetusta olen tehnyt noin 18 vuotta.
Tähän kuuluu SUH:n tavoitteiden mukainen alkeis- ja jatkouimaopetus lapsille, aikuisille ja erityisryhmille, Uimaliiton Vesipeuhulat, vesirallit ja Tason I eli ikäkausiuimarien valmennus (alle 12 -vuotiaat), vauva- ja perheuimarit (3kk-> vanhempiensa kanssa), Sukellusliiton Kuutit ja Norpat, päiväkotien ja koulujen uimaopetus opetussunnitelmien mukaisesti jne.
Osa tästä kaikesta on tehty silkkaa hyvää hyvyyttäni vapaaehtoistyöntekijänä eli ohjaajana oman työn ja perheen ohessa, osa täysin kokoaikaisena ja palkallisena työnä. Lisäksi olen ohjannut ja ohjaan lapsia, nuoria ja heidän perheitään muunkin liikunnan parissa. Myös pohjakoulutukseni on antanut ammatilliset valmiudet tähän työhön.
Uimaopettajan palkka KVTES:n mukaan tänä päivänä perustasolla on 1360,11 €/kk, siis bruttona.
Asiattomuuksiin pitää puuttua, sehän nyt on itsestäänselvä asia. En itsekään hyväksyisi, että miesuinninvalvoja/uimaopettaja menisi naisten pesu/pukuhuoneeseen ellei kyseessä olisi hengenpelastustilanne, sairaskohtaus tai vakava järjestyshäiriö. Ja oikeastaan myös päinvastoin naisenkin kohdalla. Lisäksi on myös huomioitava toimenkuvan aiheuttamat velvoitteet - joskus on pakko käydä naisena miesten puolella esimerkiksi - mutta mennessä jo huudellaan että uimaopettaja/uinninvalvoja/laitosmies/siivooja/kassa on tulossa, niin väellä on aikaa kietaista esimerkiksi pyyhe ympärilleen. Lisäksi jos joudun puhelinta kantamaan mukanani puku/pesu/allastiloissa, näytän puhelimeni lasten vanhemmille (puhelimessa ei ole esim. kameraa) ja jos vanhemmat haluavat kuvata lapsensa uinteja, kehotan heitä kertomaan asiastaan saman ryhmän muille vanhemmille tai sitten kysymme kirjallisesti joissakin ryhmissä kuvausluvan esim. lehtijuttua varten. Uinninvalmennuksessa ja koulutuksessa sekä aikuisten uintikursseilla käytetään usein kameraa, videokameraa mm. vedenalaisessa tekniikka-analyysissä. Ja rikosrekisteriote on mielestäni aina selvitettävä jopa tuntisijaisena toimivilta lasten uimaopettajilta. Minunkin pitää uskaltaa antaa muitten ihmisten valmentaa ja ohjata omia lapsiani niin kerhoissa, päiväkodeissa, kouluissa ja harrastuksissa, muissakin kuin uinnin parissa. Minulle sopii kurssimuotoisten ryhmien ohjaus vallan mainiosti - ihmisiä tulee ja menee - eikä minun tarvitse sitoutua valmentamaan esimerkiksi kuutta henkilöä seuraavien 20 vuoden ajaksi. Ja tiedän opettaneeni heille tärkeän kansalaistaidon ja palvelleeni silloin omalta osaltani jalosti yhteisen hyvän periaatetta.
Mutta esimerkiksi perhe - jonka 4-6 -vuotias lapsi ei voi tulla samaan puku/pesuhuoneeseehuoneeseen tai saunaan eri sukupuolta olevien samanikäisten lasten kanssa uimaan mennessään yleisissä julkisissa tiloissa - voi sitten jo miettiä, käykö ollenkaan uimassa muualla kuin omalla kesämökillä, jos ihan normaalit käytännöt kasvavat ulos normaaleista mittasuhteistaan. Uinti on laji, jossa ihminen on melkolailla "luonnotilassaan", meikit on pesty pois ja hiukset kasteltuina pitkin päätä. Vedessä voi myös vahingossa liikkuessaan törmätä toiseen ihmiseen ja sellaistakin oppii sietämään ajan mittaan olematta turhan herkkänahkainen joka asiasta.
Miesohjaaja voi saada enemmän lapsen oppimisen kannalta asioita aikaan juuri sen takia, että vaatii tiukemmin tiettyjä asioita kuin naisuimaopettaja tai ohjaaja. Uinti ei lopunperin ole herkkäluonteisten ihmisten laji, jos riitävän pitkälle harrastamisessa mennään. Liika empatia on uimaopettajan tai uinninvalmentajan työssä epäammatillista - siitä on haittaa eniten vedessä uivalle henkilölle, jos yliempaattisiksi ruvettaisiin.
Uinti ja vesi elementtinä vapauttaa liikkumaan ja vedessä voi harjoitella kaikkea muutakin perusliikkumisen tärkeitä taitoja, jotka monelta lapselta jää harjoittelematta kuivalla maalla. Arvaa vain kuinka moni on oppinut pyörimään eli tekemään esimerkiksi kuperkeikan uimakouluissani? Pyörimisliikkeen hallinta pokittaisakselin ympäri vedessä on yksi uimarin perustaidoista. Harjoitteluvaiheessa on monesti pakko tunto- ja liiketuntoaistin kautta opettaa uimaria ohjaamalla kiinni pitämällä tai koskemalla uimaria. Joko vedessä tai kuivalla maalla. Oma tapani on, että kerron jokaiselle, jota tarvitsee auttaa (oman arvioni mukaan), mistä ja miten otan kiinni tai kosketan - ja autan vain välttämtättömimmän ja vain sen verran kuin tarvitsee esim. liikkumis/liiketehtävää kohtaan tunnetun pelon voittamiseksi tai oikean liikemallin aikaansaamiseksi. Jos joku henkilö ei siedä kosketusta (aistiyliherkkyydet) koetan löytää parhaani mukaan keinon, jolla myös tällainen henkilö saisi opittua asiat parhaiten. Siinä sitä sitten joskus konkreetisesti on seisottu käsilläkin joskus, että asia menee perille.
Itse en koskaan tuijottele kenenkään kehoa - tarkkailuni kohdistuu liikkumiseen ja tavoitteisiin joita kohti harjoittelulla pyritään. Tänä päivänä ihmisiltä on jo osin hävinnyt luonnollinen suhde ihmisenä olemiseen - 4 -vuotiaatkin jo mittailevat pesuhuoneessa naisten rintojen kokoa, sitä, onko joku ihminen ruma, lihava tai vanha tai vammainen tai muuten vaan raihnainen ja joku voi suorastaan traumatisoitua ihmisen monimuotoisuuden edessä, jos vaikka näkee rujomman henkilön (esimerkiksi naisen, jolla on rinta leikattu syövän takia) - jos kotona on opetettu että maailma on vain kauniita, hoikkia, nuoria ja keinotekoisesti muodokkaita ihmisiä täynnä - jotka eivät enää ilkeä itseään pestä edes kotona yksin pesuhuoneessa alasti.
Aina voi myös vaihtaa uimaseuraa, uimaopettajaa jne. jos laji muuten kiinnostaa. Hyvämaineinen ja työnsä laadusta huolta pitävä ammattitaitoinen uimaopettaja vetää kuin magneetti ihmisiä perässään ryhmiinsä ja kysyntää on enemmän kuin tarjontaa ehditään järjestämään. Jos oma lapseni annetaan ymmärtää, ettei ole tervetullut esim. futisharjoituksiin, kun lapsi ei käy turnauksissa perheen aikataulujen yhteensovittamattomuuden vuoksi, niin kyllähän sitä lajia tai seuraa sellaisessa tapauksessa vaihtaa, jos asia ei keskustelemalla selviä.