Siis huoh! Mistä on tällaisen tavallisen tallaajan mahdollista löytää sellaisella käytännön älyllä varustettu, ajatteleva nainen.
Itse olen 23 vuotta ihmetellyt tätä maailman menoa nyt ja pääasiassa yksin. Valitsen jo pelkästään kaverit niin kovalla seulalla saati sitten ihmistä jonka kanssa viettää enemmänkin aikaa ja jakaa henkilökohtaisuuksia. En vain yksinkertaisesti "siedä" ja jaksa olla ihmisten seurassa jotka ovat hmm, sanoen hieman yksinkertaisia. Itseäni kiinnostaa lähes kaikki mitä maailmalla ja ympärilläni tapahtuu ja koenkin näkeväni asiat laajemmassa mittakaavassa kuin useimmat. En siis jaksa jauhaa jostain viikonloppuisista ryyppäjäisistä ja laskeskella montako kaljaa sit sidukkaa tuli juotua, vaan kuuntelen tuollaisia sivukorvalla lähinnä säälien ja hymähdellen. Vaikka olen itsekin nuori, olen kohdannut elämässäni yhtä ja toista ja joutunut usein ottamaan vastuuta enemmän kuin monet vanhemmat koko elämänsä aikana. Asenteeltani olen positiivinen ja elämänmyönteinen. Kaipaisin vaan sitä "toista puoliskoa" :) En kuitenkaan ole koulumaailmassa, enkä mikään korkeasti koulutettu, joillekin "kovatasoisille" naisille on ehdottomana vaatimuksena että taustalta löytyy edes opintoja yliopistossa :D mielestäni aika lapsellista. Itse uskon että se oikea voi olla kuka vain, mistä vain yhteiskuntaluokasta.
Todistettavasti sellaisiakin (siis niitä älykkäitä, ajattelevia naisia :) lienee olemassa, kun täältäkin kirjoituksia lueskelee. Mistä heitä löytää ja miten heihin voi saada kontaktia? Baareissa näitä ehkä pyörii jopa vähemmän, toki se kovasti humalassakin oleva kanamaisesti käyttäytyvä voi olla vain "heittänyt vapaalle", mutta tällaisen hieman ujon puoleisen on vaikea lähestyäkin...
Netin treffit-palstojakin on tullut hieman pintaa raapaistua, ehkä vaan huonoa tuuria, mutta mitä sitä kautta on löytynyt on lähinnä järkyttänyt minua. Siiiis mistä ihmeestä heidän kanssaan tulisi puhua, itse ymmärrän tutustumisen että puhutaan niitä näitä ja kysellään toisesta.. Miten parikymppiset naiset voi vielä jaksaa jauhaa jotain "saanko tulla sun viereen nukkumaan" -virtuaaliläppää, joskus 14-16 kesäsenä tuollaisen kai ymmärtäisi mutta en ainakaan itse jaksa lähteä enää tuollaiseen nettileikkiin mukaan. Toinen ovat sitten jotka eivät itse osoita minkäänlaista kiinnostusta, luulisi jos on laittanut seuranhaku-ilmoituksen, että olisi edes vähän valmis "näkemään" vaivaa, koska selvästi haluaa löytää seuraa tai vaikka vaan kavereita, haluavat jutella vaikka Messengerin kautta, mutta eivät koskaan itse aloita keskustelua, vaan aina heitä pitäisi alkaa jututtamaan, sitten juttua kyllä tulee... Taso onkin sitten mitä on. Siis eihän sitä ketään voi koskaan löytää jossei edes osoite haluavansa tutustua toiseen, tai sitten nämä ovat jotain ennustajia ja näkevät kristallipallostaan samantien ettei toiseen kannata tutustua.
Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, tarvitsee ilmeisesti alkaa kiertämään vähän varttuneemman väestön paikkoja, koska vanhemmat naiset kyllä keräävät ihailuni ja kiehtovat älykkyydellään ja elämänkokemuksellaan. En kiellä etteikö 30-40, jopa pitkästi ylikin, vuotias nainen olisi fyysisestikin haluttava, mutta tuskin hekään noin vaan kiinnostuvat tällaisesta klopista. Järjellä ajatellen voisi elämä olla paljon helpompaa oman ikäisensä kanssa, noin ulkopuolisenkin maailman näkökulmasta.
Luulisi ettei kumppanin löytäminen voi olla näin vaikeaa, kun sitten loppujen lopuksi yleensä monet ihmiset ottavat sen ensimmäisen joka kohdalle sattuu. En usko että täälä kenellekään on sitä yhtä ja oikeaa jossain kätkettynä, vaan ihmisten tutustuessa palaset loksahtelevat paikalleen jos niikseen tulee. Eivät ihmiset niin erilaisia ole loppujen lopuksi kuitenkaan.
Tästä tuli nyt tämmöistä ajatustulvaa, kun pitää välillä purkaa vähän mitä päänsisällä liikkuu. Laittakaa toki asiasta mielipiteitä, olenko täysin hakoteillä ja onko jollain jotain hyviä vinkkejä.
Itse olen 23 vuotta ihmetellyt tätä maailman menoa nyt ja pääasiassa yksin. Valitsen jo pelkästään kaverit niin kovalla seulalla saati sitten ihmistä jonka kanssa viettää enemmänkin aikaa ja jakaa henkilökohtaisuuksia. En vain yksinkertaisesti "siedä" ja jaksa olla ihmisten seurassa jotka ovat hmm, sanoen hieman yksinkertaisia. Itseäni kiinnostaa lähes kaikki mitä maailmalla ja ympärilläni tapahtuu ja koenkin näkeväni asiat laajemmassa mittakaavassa kuin useimmat. En siis jaksa jauhaa jostain viikonloppuisista ryyppäjäisistä ja laskeskella montako kaljaa sit sidukkaa tuli juotua, vaan kuuntelen tuollaisia sivukorvalla lähinnä säälien ja hymähdellen. Vaikka olen itsekin nuori, olen kohdannut elämässäni yhtä ja toista ja joutunut usein ottamaan vastuuta enemmän kuin monet vanhemmat koko elämänsä aikana. Asenteeltani olen positiivinen ja elämänmyönteinen. Kaipaisin vaan sitä "toista puoliskoa" :) En kuitenkaan ole koulumaailmassa, enkä mikään korkeasti koulutettu, joillekin "kovatasoisille" naisille on ehdottomana vaatimuksena että taustalta löytyy edes opintoja yliopistossa :D mielestäni aika lapsellista. Itse uskon että se oikea voi olla kuka vain, mistä vain yhteiskuntaluokasta.
Todistettavasti sellaisiakin (siis niitä älykkäitä, ajattelevia naisia :) lienee olemassa, kun täältäkin kirjoituksia lueskelee. Mistä heitä löytää ja miten heihin voi saada kontaktia? Baareissa näitä ehkä pyörii jopa vähemmän, toki se kovasti humalassakin oleva kanamaisesti käyttäytyvä voi olla vain "heittänyt vapaalle", mutta tällaisen hieman ujon puoleisen on vaikea lähestyäkin...
Netin treffit-palstojakin on tullut hieman pintaa raapaistua, ehkä vaan huonoa tuuria, mutta mitä sitä kautta on löytynyt on lähinnä järkyttänyt minua. Siiiis mistä ihmeestä heidän kanssaan tulisi puhua, itse ymmärrän tutustumisen että puhutaan niitä näitä ja kysellään toisesta.. Miten parikymppiset naiset voi vielä jaksaa jauhaa jotain "saanko tulla sun viereen nukkumaan" -virtuaaliläppää, joskus 14-16 kesäsenä tuollaisen kai ymmärtäisi mutta en ainakaan itse jaksa lähteä enää tuollaiseen nettileikkiin mukaan. Toinen ovat sitten jotka eivät itse osoita minkäänlaista kiinnostusta, luulisi jos on laittanut seuranhaku-ilmoituksen, että olisi edes vähän valmis "näkemään" vaivaa, koska selvästi haluaa löytää seuraa tai vaikka vaan kavereita, haluavat jutella vaikka Messengerin kautta, mutta eivät koskaan itse aloita keskustelua, vaan aina heitä pitäisi alkaa jututtamaan, sitten juttua kyllä tulee... Taso onkin sitten mitä on. Siis eihän sitä ketään voi koskaan löytää jossei edes osoite haluavansa tutustua toiseen, tai sitten nämä ovat jotain ennustajia ja näkevät kristallipallostaan samantien ettei toiseen kannata tutustua.
Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, tarvitsee ilmeisesti alkaa kiertämään vähän varttuneemman väestön paikkoja, koska vanhemmat naiset kyllä keräävät ihailuni ja kiehtovat älykkyydellään ja elämänkokemuksellaan. En kiellä etteikö 30-40, jopa pitkästi ylikin, vuotias nainen olisi fyysisestikin haluttava, mutta tuskin hekään noin vaan kiinnostuvat tällaisesta klopista. Järjellä ajatellen voisi elämä olla paljon helpompaa oman ikäisensä kanssa, noin ulkopuolisenkin maailman näkökulmasta.
Luulisi ettei kumppanin löytäminen voi olla näin vaikeaa, kun sitten loppujen lopuksi yleensä monet ihmiset ottavat sen ensimmäisen joka kohdalle sattuu. En usko että täälä kenellekään on sitä yhtä ja oikeaa jossain kätkettynä, vaan ihmisten tutustuessa palaset loksahtelevat paikalleen jos niikseen tulee. Eivät ihmiset niin erilaisia ole loppujen lopuksi kuitenkaan.
Tästä tuli nyt tämmöistä ajatustulvaa, kun pitää välillä purkaa vähän mitä päänsisällä liikkuu. Laittakaa toki asiasta mielipiteitä, olenko täysin hakoteillä ja onko jollain jotain hyviä vinkkejä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
huomautella kirjoitusvirheistä, tiedän että niitä on, ei kiinnosta nyt kiinnittää niihin huomiota. Kirjoitan työni puolesta ihan tarpeeksi virallista tekstiä.
kyllä niitä naisia löytyy, kunhan osaa katsella uusista paikoista ja uusin "linssein" ... henkinen kehitys ei todellakaan kulje yhdessä fyysisen kehityksen kanssa. olen tavannut ikäisiäsi tosi fiksuja ja kypsiä ihmisiä ja vanhempia "lapsia". Kyllä ne helmet syntyvät kovan hionnan kautta, elikä että erityisesti ihmisen kovat kokemukset elämässä kasvattavat rankasti henkistä kypsyyttä - yleensä.
Nosta tasosi oikeen helvetin korkeelle...tai palaa ystävällisten ihmisten joukkoon. Mutta lopeta toi narsistinen itsesi ihailu.
Itsekunnioitukseni ja -ihailuni on kovalla työllä ansaittua, josta en rupea tinkimään... Minä en tänne ainakaan ole aikasemmin kirjoitellut, jos tuo "monesko kerta tää ny oli" jotenkin tuohon viittaa..
... ei kannata tyytyä vähempään. Elämänkokemus karttuu joillain aikaisemmin, toisilla myöhemmin. Osa on elänyt pumpulissa, toiset ovat kulkeneet kivistä tietä. Jälkimmäinen kasvattaa ihmistä.
Jos on keskimääräistä älykkäämpi, voi olla vaikea löytää fiksua seuraa. Suurin osa porukasta kuitenkin menee valtavirran mukana sen syvällisempiä miettimättä.
Etsintään tarvitaan kärsivällisyyttä. Jos nainen ei heitä "saanko tulla sun viereen nukkumaan" tai muuta halipusi-läppää, niin joutuuhan mies näkemään enemmän vaivaa ja ottamaan naisesta selvää.
Olet vielä nuori, joten etene rauhassa.
Tuo on totta, että hirmu moni arvostaa teoreettista koulutusta, mikä tietysti on yksi kriteeri. Onhan sitä helpompaa valita seurustelukumppania, jos etsii heitä vain tiettyjen faktojen perusteella esim. pitää olla vähintään 180 cm pitkä, mielellään ruskeat silmät, akateeminen tutkinto, vuositulot vähintään 40 000 e/v jne jne.
Kannattaa myös huomata, että yllättävän usein miehille on kova paikka todeta, jos nainen ansaitsee enemmän. Voi olla fiksukin mies, mutta syystä tai toisesta (esim. huono itsetunto tai kannustuksen puute) opiskelut ovat jääneet vaatimattomiksi, niin silloin akateemisen naisen kanssa seurustelu kohtaa haasteita omista ja kavereiden asenteista.
On vaikea poiketa valtavirrasta ja uskaltaa ajatella omilla aivoillaan, sillä harvalla ehkä kuitenkaan on niin hyvä itsetunto ja että on saanut kannustusta ja tukea omien aivojen käyttöön. Suomessa kun ainakin koulumaailmassa omaperäisten ajatusten käyttö herättää joko vähättelyä, naurua tai jopa kiusaamista.
Tuo kumppanin älykkyys on vähän ristiriitainen juttu, sillä opittua tietoa on periaatteessa helppo hankkia. Esimerkiksi monella naisella saattaa olla taas tunneälyä ja lahjakkuutta vaikkapa sosiaalisten suhteiden hoitoon. Ymmärrän hyvin, että etsit ensisijassa älykästä, fiksua naista itsellesi elämänkumppaniksi, mutta silti voi olla, että et välttämättä olisi yhtään sen onnellisempi/onnettomampi vaikkapa jonkun toisenlaista älyä osoittavan naisen kanssa.
Baarissa harva rupeaa kertomaan mitään kovin syvällistä. Toisaalta onhan siellä niitäkin, joille baariin meno on viikon kohokohta eikä vain satunnainen rentoutumishetki. Ehkä kuitenkin monikin katsoo juuri niitä naisia, jotka ovat kauniita ja kovin laittautuneita (ehkä jopa "tyrkkyjä"), mutta voi olla, että sellaisen naisen parhaat puolet ovat ulkonäössä. Ts. ulkoinen ja sisäinen kauneus eivät ole balanssissa.
En koe, että välttämättä on kovin pahaksi, että tutustuisit vähän vaatimattomampiinkin naisiin. Ensinäkemältä ei välttämättä pääse käsiksi heidän ajatusmaailmaan ja älykkyyteen. Jotkut naiset jopa kätkevät älykkyyttä, koska osa miehistä kammoaa naisten fiksuutta. On tietysti myös ihan OK, että pidät rimaa korkealla. Ajattelin vain, että ihan oppimismielessä voisi olla hyvä oppia naisista jotain.
Saatat miehenä ehkä vähätellä naisten hellyydentarvetta. En ainakaan itse pitäis outona, jos nuori nainen haluaa "hellyyttä ja halia". Jos haluat suoraa toimintaa ja rankkaa puhetta seksistä, niin sorry nyt vaan, mutta seksuaalisten juttujen sisäistäminen naiselle kestää aikansa. Lähemmäs 40-vuotias nainen on tyytyväisin seksuaalisuutensa kanssa (tää on ihan tutkittua faktatietoa) ja silti nelikymppinenkin tykkää halailusta ja suukottelusta, vaikka kehtaakin puhua suoraan seksistä.
Tässä joitakin ajatuksia aiheesta.
joten jos fiksua ja syvällistä seuraa kaipaat,samanhenkisiä löytyy usein samoista harrastepiireistä.
Tekstistäsi ei oikein käynyt ilmi mitkä asiat ovat sinulle sydäntä lähellä,todennäköisesti juuri niiden parista saattaisit löytää aitoa seuraa.
Esim. vapaaehtois - ja humanitaarinen työ, kohteita on todella useita kuten järjestöjäkin, jokaiselle ajattelevalle, tiedostavalle löytyy varmasti hengenheimolaisia.
Tai harrasteista, mikäli ne ovat jotain muutakin kuin ei niinkään älyllinen "kuntosali".
Olet vielä nuori, joten miksi ihmeessä hakeudut paikkoihin joissa käy monensorttisia ihmisiä, sinulla ei vaikuta kirjoituksestasi päätellen olla kauheasti elämänkokemusta, vaikka kirjoitatkin etsiväsi syvällistä naista.
Muuten,yksi tärkeä peruste uusin ihmisiin tutustumisessa on hyväksyä toinen sellaisena kuin on,kukaan ei ole täydellinen ja aina oikeassa 24h / vrk. Onhan noita kriteerejä sinullakin aika paljon, jopa hieman vihamielisen vaikutelman sai kirjoituksestasi samoin näytätä mielelläsi yleistävän ja luokittelevan ihmisiä. Se taas ei ole kovinkaan aikuismaista.
Mutta kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti läydät etsimäsi, loppujenlopuksi se kenet lähellesi päästät on sinusta itsestäsi kiinni. Anna toiselle, uudelle ihmiselle mahdollisuus.Voit oppia siinä samalla jotain uutta itsestäsikin:)
Joskus miehen ja naisen erilaisuus voi olla myös rikkaus. Eihän ole tarkoitus, että olette koko ajan yhdessä, vaan yhden kaverin kanssa voi vaikka käydä pelaamassa, toisen kanssa baaritella ja kolmannen kanssa pohtia syntyjä syviä.
Olen nainen ja pisin suhteeni oli mieheen, joka oli koulutukseltaan ja oppineisuudeltaan selkeästi itseni alapuolelta. En koskaan kokenut, että oppimattomuus olisi ollut ongelma. Päinvastoin arvostin hänessä niitä asioita, joita en itse osannut. Hän oli myös hauska jutunkertoja jne, joten hänessä oli paljon hyvää.
Meidän suhde kaatui oikeastaan siihen, että hänellä ei ollut tunneälyä. Hän ei osannut tai halunnut nähdä vaivaa minun vuokseni. Tunsin itseni loukatuksi, kun toinen ei huomioinut tunteitani, vaan teki asiat aina haluamallaan tavalla. Jonkinlaista itsekkyyttä siis. Muutoin hyvä mies, mutta pidemmän päälle tilanne kärjistyi ja sitten kireä tilanne levisi muihinkin elämän osa-alueisiin.
Meillä siis tilanne meni siihen, että saatoin itkeskellä sängyssä ja kun mies tulee paikalle todeten, että mitä vittua sä taas pillität, niin totta kai olin raivona. Sen jälkeen olisi vielä pitänyt antaa miehelle pimperoa, grr!
Meidän suhde ei kaatunut tosiaankaan siihen, että palkka-, ammatti-, lapsuudenkoti- jne taustat oli erilaisia. Toisenlaisella, kunnioittavalla ja rakkauden osoittavalla asenteella olisimme varmaan yhä yhdessä.
Jos arvostat elämänkokemusta, niin sitten etsi suosiolla 5-15 vuotta vanhempia naisia tai sitten asennoidu suosiolla siihen, että kukaan ei ole täydellinen ja kyllä se elämänkokemus aikaa myötä kehittyy. Oppineisuus kun on eri asia kuin viisaus.
joihin olen paremmin tutustunut, lyhyen elämäni aikana vain yksi juuri viime vuosina tapaamani on ollut ainut jota voisin kutsua älykkääksi, et tsemppiä vaan, hah. En tiedä miksi otantani on ollut näin huono.
ehkä olen liian älykäs tai todella tyhmä...
ihan samaa asiaa. Ei mistään tunnu löytyvän älykkäitä miehiäkään noin niin kuin henkisellä tasolla. Samoin naiset puhuvat ihan tyhmiä juttuja. Tunnen itseni aina enemmän tai vähemmän ulkopuoliseksi. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kuunnella miten kukin sikaili ollessaan baarissa viime vkl.na. tai mitä O.C.ssä tapahtui eilisessä jaksossa. Yritän siinä sitten vain hymistä ja hymyillä, etteivät he luulisi minua ylimieliseksi, sen leiman olen usein saanut otsaani. Näiden tyyppien kanssa on kyllä hauskaa baarissa kun aivot heitetään narikkaan muutenkin.
En yhtään tiedä missä samanhenkiset ihmiset ovat kun en varsinaisesti harrasta mitään. Kotona piirrän, soitan- ja kuuntelen musiikkia. Ei ole varaa mennä minnekään piirrustuskursseille tai muuta. Treffipalstat ei kiinnosta pätkääkään.
On kuitenkin kiva kuulla, että muillakin on sama ongelma, vaikka asia ei sinänsä ole yhtään huvittava.