Naisen logiikka-palstalla oli jonkinlainen kirjoitus siitä, miten parhaat mahdolliset seurustelukumppanit ovat varattu parikymppisinä. Mitä mieltä te olette? Kertooko se jotain ihmisen seurustelukelpoisuudesta jos hän ei ole yli parikymppisenä koskaan seurustellut eikä edes suudellut?
Parhaat varataan nopeasti?
lörssy
8920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pari tällä nimimerkillä kirjoittaneen tytön kirjoitusta ja en jaksa ottaa tuohon kantaa.
Jos hän nyt tuppaa olemaan noin lyhyt näköinen, eikä osaa ottaa tiettyjä asioita huomioon, niin olkoon :)
esim. tulikohan tuolle kirjoittajalle mieleen, että mies voi olla itse ottanut eron ns. huonosta naisesta :)
Jos joku ei ole parikymppisenä edes suudellut, ni on se kyl jo aika ihme nykypäivänä :)
No jos noin on niin varmaan kertoo ihmisestä jotain. Kyllä-> 25 vuotiaana on jo useimmat ,varsinkin ns parhaat,jos ei vakisuhteissa niin suhteissa kuitenkin. Omasta tuttavapiiristä voi sanoa että sinkuiksi päätyneet on varsin minä/itsekeskeisiä ,itsepäisiä ihmisiä, erittäin kivoja ja hyviä kavereita kylläkin, mutta tuo luonteenpiirre yhdistää.
Mielestäni nopeaan pariutuvat ovat yleensä hyvin perhekeskeisiä ihmisiä -> ts. haluavat lapsia, talon ja vakaan elämän varmasti. Mitään tekemistä ihmisen yleisen haluttavuuden kanssa pariutumismarkkinoilla sillä ei ole.
Yli 25-vuotiaana vakiutuvat ovat enemmän urakeskeisiä ihmisiä, yleensä. Sillä ovatko he hyvännäköisiä vai huononnäköisiä ei ole merkitystä. Päinvastoin monesti erittäinkin hyvännäköiset ja halutut "vedättävät" tavallaan vakiutumistaan pidempään, koska haluavat katsella rauhassa ympärilleen ennen lopullista rengastusta, eikä mikään kiire pariutua ole koska kysyntää on joka tapauksessa.
Seuratkaapa vaikka monia julkkiskaunottaria - heillä jos kellä luulisi olevan kysyntää -> eli olisi pitänyt vakiutua nuorena? Mutta ei ei! Moni, ellei suurin osa vakiutuu ja perustaa perheen vasta kolmenkymmenen jälkeen, ja kyse tuskin on siitä etteikö se olisi onnistunut aikaisemminkin.
parhailla seurustelukumppaneilla?
Eiköhän jokainen meistä ole ihan kelpo seurustelukumppaniksi tai edes kaveriksi.
No itse en ole inhottava tai itsekeskeinen, päinvastoin, mutta olen hyvin ujo etenkin miesten kanssa, en osaa oikein rennosti suhtautua lähestymisyrityksiin enkä muutenkaan. Kai sekin sitten on huono asia. :)
En nyt ole varma onko ikä 20 se rajapyykki, jonka jälkeen muuttuu omituiseksi, mutta kyllä mitä vanhemmaksi ihminen menee vailla seurustelukokemuksia, sitä omituisemmalta hän vaikuttaa. Jos olisin sinkku ja tapaisin selvästi yli kaksikymppisen miehem, joka ei koskaan ole seurustellut naisen kannssa eikä edes suudellut, niin suhtautuisin hyvin varauksellisesti. Vaikka ymmärränkin, että näin on voinut käydä niin miljoonasta eri syystä.
Omassa tuttavapiirissä ns. myöhään heränneet aloittivat deittailun/seukkailun joskus hiukka päälle parikymppisinä. Ikisinkkuja oli/on muutama, mutta kyllä heillä nyt ainakin lyhykäisiä suhteita on kaikilla ollut. Mitä pitempään kumppanin löytämisessä menee, sitä hankalammaksi se näyttää muuttuvan. Ja nämä henkilöt, jotka eivät tunnu kumppania löytävän, kieltämättä ovat hivenen erikoisia persoonallisuuksia: neuroottisia/hyvin itsepäisiä/mielettömän epävarmoja/itsekeskeisiä... Ei tietysti kaikkea samassa paketissa.
Väittäisin, että minun tuttavapiirissäni ainakin sellaiset joustavat, sosiaaliset, sellaiset 'amerikkalaisittain normi-ihmiset' pariutuvat nuorina. Mutta minun tuttavapiirini on otoksena hyvinkin rajoittunut ja näitä ei parikymppisenä pariutuvia löytyy varmaan miljoonaa eri sorttia, joista minulla ei ole havaintoakaan.
No kokonaisvaltaisesti katsoen kyllä. Myös lotossa voittavat parhaan lottorivin laatineet - noin niinkuin kokonaisvaltaisesti katsoen. Mutta jos aletaan purkamaan hommaa osiin niin sitten pitäisi äärettömästä määrästä osia valita ne asiat joita tarkastellaan: Ulkonäkö, varakkuus, jne... (materiaalisesta päästä aloittaakseni). Luultavasti käy niin, että mitkä tahansa n ominaisuutta valitaan paremmuuden määritelmäksi niin joku niillä vaatimuksilla loistava yksilö jää ikisinkuksi ainiaaksi.
Itse olen ylittänyt 20 rajan enkä ole ikinä seurustellut. Kyse ei ole siitä ettenkö olisi voinut aloittaa seurustelusuhdetta, koska haluaisin pysyä sinkkuna tms. Jostain syystä tutustun aina vain niihin miehiin, jotka eivät itse suhdetta kaipaa.
Olen kuin kuka tahansa muukin, en ole mikään seinäruusu vaan pidän ulkona käymisestä enkä vain makaa kotona ja odottele prinssi rohkean tulevan valkoisen hevosen kanssa hakemaan minua kotoa.
Tulen hyvin juttuun miesten kanssa, mutta ilmeisesti mussa on kai jotain vikaa kun en kelpaa yleensä paria tapaamiskertaa pidemmälle... Ainakaan omasta aloitteellisuudesta tai ulkomuodosta ei pitäisi muilla olla mitään kritisoitavaa. Aina ei vaan voi voittaa.