Kysyisin, pyrittekö tietoisesti lastenne ja heidän puolisoidensa tasavertaiseen kohteluun?
Mietittekö merkkipäivä lahjoja tai Joululahjoja ovatko ne samanarvoisia?
Annatteko lastenlasten vanhemmille (miniä vävy omat lapsenne) isän tai äitienpäivän lahjoja. Mitä lahjoja annatte; Syntymäpäivä? Joulu? Nimipäivä? jne..
On selviö tulla toisten ihmisten kanssa paremmin toimeen kuin toisten, vaikuttako se huomioimiseen perheen kesken?
Moninkertaiset isovanhemmat saavatko lapsenlapset samanarvoisen huomion kuin se ensimmäinen lapsenlapsi tai ”läheisemmän lapsen” lapsi?
Käsi sydämelle oletteko rehellisesti tasapuolisia?
Nyt olette suhteessa aikuiseen ihmiseen, siihen/niihin lapseen/lapsiin onko kasvatus vaatimukset tasautuneet, ovatko lapset nyt aikuisina tasavertaisia perheineen?
En kysy, ovatko lapsenne aikuisinakin erilaisia, tiedän, että ovat.
Mietittekö merkkipäivä lahjoja tai Joululahjoja ovatko ne samanarvoisia?
Annatteko lastenlasten vanhemmille (miniä vävy omat lapsenne) isän tai äitienpäivän lahjoja. Mitä lahjoja annatte; Syntymäpäivä? Joulu? Nimipäivä? jne..
On selviö tulla toisten ihmisten kanssa paremmin toimeen kuin toisten, vaikuttako se huomioimiseen perheen kesken?
Moninkertaiset isovanhemmat saavatko lapsenlapset samanarvoisen huomion kuin se ensimmäinen lapsenlapsi tai ”läheisemmän lapsen” lapsi?
Käsi sydämelle oletteko rehellisesti tasapuolisia?
Nyt olette suhteessa aikuiseen ihmiseen, siihen/niihin lapseen/lapsiin onko kasvatus vaatimukset tasautuneet, ovatko lapset nyt aikuisina tasavertaisia perheineen?
En kysy, ovatko lapsenne aikuisinakin erilaisia, tiedän, että ovat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
eikä käynyt mielessä koskaan että isovnhempien pitäisi ostaa isän tai äitienpäivälahjoja lapsilleen ja näiden puolisoille.
eikös lasten aika ole muistaa myös isoäitiä ja isoisää näinä päivinä ?
Miksi ei voisi olla molemminpäin?
Tuleehan tuohon äitienpäivään mummunpäivä ja isänpäivään papanpäivä miksi ei aikuisia lapsiaan voi huomioida äitinä ja isänä?
Tarkoitatko ette hyväksy tai myönnä lastesi tulleen vanhemmiksi ja tuoneen lisäyksen omaan elämääsi eli tulo isovanhemmaksi?
Ei vanhemmuus ole arvo sinänsä. Sikiämään pystyy jokainen jolla fyysiset edellytykset lisääntymään.
Isovanhemmaksi tulo on lahja ja sen antavat lapset.
Minä olen ensi mummu ja mieleltäni iloisena annoin Miniälle äitienpäivä lahjan. (kokoperheen luontokirja)
Tulevana isänpäivänä annan sitten pojalleni pienen lahjan.(jotain jo ounastelen)
Mielestäni kohtelen lapsiani samanarvoisesti, heillä on ikäeroa 3,5 vuotta se jonkin verran näkyy joissain asioissa tai ainakin ennen näkyi.
En tiedä millainen äiti olisin, jos minulla olisi tytär.
Minulla oli lapsuusperhe, jossa pojat olivat ensiarvoisia ja tytöt toista tai kolmatta luokkaa.
Tiedän monia joilla lapsuusperheen arvoasteikko sama. Tytöt siirtyivät teollisuuden ja kaupan palvelukseen, pojat perivät puolet valtakunnasta ja vanhempien maatilaomaisuuden. Työväenliikkeen historia torpparit ja mäkitupalaiset, on aitona eletty viimevuosisadalla.
Olin hieman pettynyt, kun viime äitienpäivänä Poikani, Miniä ja Mummunilo toivat kortin jossa Onniteltiin mummua.
Käsittääkseni pojallani on hieman hakusessa aikuisen miehen äiti.
Koen yhä itseni poikani äidiksi olen esittänyt toiveen, jotta molemmat poikani kutsuisivat minua aina äidiksi, Miniä etunimellä ja lapsenlapset mummuksi.
X-mieheni nosti useamman metelin kun kutsuin häntä puhutellessani etunimeltä ja lapsille isäksi.
Perustelin: ET ole minun isäni.
Mielipiteitä voi ja saa olla monia.
Annan lapsilleni ja miniälleni pieniä lahjoja syntymäpäivinä, sekä äidin ja isän päivinä, kun ovat äiti ja isä.
Lahjallani sanon; muistan Sinua lämmöllä, sydämestäni.
ja kivasti että muistat kaikkia. minulla on kaksi poikaa ja toivon että minusta tulisi siedettävä anoppi poikieni puolisoille.
Kiitos se on helppoa silloin, kun on hyvä Miniä.
Minulla on.
Poikani teki oikean löydön, ja osasi ottaa kohdallaan.
Pidän miniästäni ja arvostan häntä suuresti.
Ainakin tuo puoli elämässäni on ensiluokkaisessa kunnossa.
Emme ole Miniän kanssa parhaita ystäviä, eikä hän ole tyttäreni.
Hän on poikani puoliso yli 8 vuotta yhteiselämää ja pojanpoikani 277 vrk äiti.
Äitinä ja mummuna voin vain todetta; parempaa ei voisi olla.
(*.*)
___`*♥
Rupesin ajattelemaan, miten se tasavertaisuus/tasapuolisuus mitataan? alkuperäisessä kirjoituksessa yhtenä mittarina mainitaan lahjojen rahallinen arvo. Sitä että saako lapsenlapset samanverran huomiota, lienee vaikea mitata. Kuinka kaukana lasten perheet asuvat? Ovatko isovanhemmat töissä vai eläkkeellä (ajan käyttö mahdollisuuudet)? Lapsiperheen suhteet/yhteydenpito toisiin isovanhempiin?
Ei kai rakkaus tai kiintymys lapsiin/lapsenlapsiin tai keneen tahansa ole mikään määrämitta, joka vähenisi toisesta kohtaa kun sitä antaa toisaalle.
"Annatteko lastenlasten vanhemmille (miniä vävy omat lapsenne) isän tai äitienpäivän lahjoja. "
En ymmärrä, mitä kysyt. Että annanko lastenlasteni vanhemmille isän- tai äitienpäivälahjoja?
En anna. Isän- ja äitienpäivinä muistetaan omia isiä ja äitejä ja isovanhempia. En ole ikinä kuullutkaan, että minun pitäisi antaa esimerkiksi tyttärelleni lahjoja äitienpäivänä tai pojalleni isänpäivänä.
alan ymmärtämään mitä omaan napaansa tuijottaminen tarkoittaa.
Sääli jos elämän arvoski jää, vain minäite, ensin äitinä sitten mummuna.
Tuosta on turhaa syyttää mitään perinettä.
Suhteet ovat kaksipuolisia.
nykyajan ihmisillä se lähin, muuta ei ole.
äitienpäivä on oman äidin sekä isoäidin päivä, heitä muistetaan, muutenhan saisi antaa lahjoja naapureille ym koko suomen äideille. järkeä peliin,
ei ole anopin asia ostaa lahjoja miniöille eikä omille tyttärille, syntymä ja nimi ym henkilökohtaiset päivät ovat sitten taas aivan eri asia.
itsekkyyden huippu miniältä on ettei päästä miestään äitiään katsomaan äitienpäivänä !
miehellä on vain yksi äiti, jota sentään kerran vuodessa voisi käydä katsomassa.
Itse en ole anoppi enkä isoäiti mutta kyllä se minullekin vieraalta tuntuu kun tyttärille ja miniöille ostetaan äitienpäivälahja, eikö se riitä, että ne miehet pitävät vaimoa äitinään (ostavat äitienpäivälahjan)? Täytyisköhän mun suuttua kun äitini ei ole muistanu mua äitienpäivänä...? ;)
Ja minä alan ymmärtämään mitä suvaitsemattomuus ja yksisilmäisyys tarkoittavat tämän sinun havainnollisen käytännön esimerkkisi valossa.
Ehkä se on vain niin vaikea ymmärtää, miten jotkin ihmiset voivat elää elämäänsä aivan eri tavalla kuin sinä itse ja silti siitäkin huolimatta olla kaikin puolin onnellisia. Tämä voi tosiaan olla aika vaikea tajuta tai sulattaa.
Sekö on tosiaan äitienpäivän idea, että äitejä PITÄÄ muistaa lahjalla/kukalla yms?
Eikös äitienpäivässäkin tärkeintä ole se muistaminen, eikä se paljonko se maksaa? Meillä äitienpäivänä yleensä käydään elossa olevien isovanhempien luona ja heidän lapsensa ja lapsen lapsensa ja lapsen lapsen lapsensakin hankkivat/tekevät yleensä kortit ja kukat ja onnittelevat äitejään, mummojaan ja isomummojaan. Mummot tietysti onnittelevat jälkikasvussaan "alaspäin" kaikkia äitejä, mutta kukkia ja kortteja ei yleensä anneta.
Sinun mielestäsi esim. mummonikin (joka on jo isomummokin useammalle) on ilmeisesti itsekäs omaan napaansa tuijottelija, kun hän ei hanki kaikille lapsilleen (5 siskosta) ja näiden lapsen hankkineille lapsille kukkia, kortteja tai saati sitten vielä lahjojakin. Tai jos tähän vielä lisäisi ns. perheen ulkopuoliset miniätkin.
Mahtaisi mummoni olla sen hankkimansa kukka/korttimeren kanssa hätää kärsimässä varsinkin aamupäivästä, ennen kuin kukaan on käynyt. Saati sitten vielä koko ajatus taloudelliselta kannalta. Ei pelkästään kukkienkaan hankkiminen aivan ilmaista ole, kaikilla ihmisillä kun ei tuota rahaakaan liiemmin ole tuhlattavaksi.
Meille tärkeintä on ollut se yhdessäolo ja se että voimme nauttia isovanhempiemme ja lapsiemme seurasta ja myös he toisistaan. Se on se varsinainen rikkaus. Eivät ne kukat ja muut konkreettiset lahjat. Kenenkään lähisukumme äideistä en ole KOSKAAN kuullut tai nähnyt valitelleen siitä, kun heidän mummonsa tai äitinsä ei hankkinut heille mitään lahjoja tms. Onnittelut ovat ilmeisesti olleet heidän mielestään aivan riittävä "lahja" siltä puolelta.
Sinä kehtaat mennä arvostelemaan toisten elämänarvoja. Oletko sinä tosiaan ollut loukkaantunut, jos et ole joskus saanut äidiltäsi/mummoltasi äitienpäivälahjaa? Näin voisi ajatella tuon sinun tekstisi perusteella.
Minä soitin eilen äidilleni hetken mielijohteesta ja hän vaikutti ilahtuneelta, vaikkei soittamiseni mikään harvinainen tapahtuma olekaan. Turisin niitä näitä hänen ja isäni kanssa ja vaihdeltiin kuulumisia puolin ja toisin. Kun lopetimme puhelun ainakin minulle jäi hyvä mieli ja niin uskon että vanhemmistanikin oli mukava kuulla, että heidän poikansa on hyvässä kunnossa ja muistaa villin opiskelijaelämänsä ohessa myös heitä vanhuksia. Minulle tunnin turinatuokio ei maksanut kuin mitättömän puhelinmaksun hinnan ja sain siitä hyvän olon ja toivon että niin saivat hekin.
Se että teidän perheessänne asiat tehdään tietyllä tavalla, ei tarkoita, että muiden täytyisi toimia samalla tavalla. Kun minä annan jollekin lahjan, se tosiaankin on LAHJA. En odota tai halua vastalahjaa tai vastapalvelusta. Minulle riittää se vieno tai möreä kiitos vallan hyvin.
Mistä syystä aikuisille ihmisille yleensäkään pitäisi ostella syntymä- ja joululahjoja, vielä sitten äitien/isienpäivälahja, miniälle/vävylle
Kuulostaa täysin höperöltä! Aikuiset ihmiset käyttäyvät kuin pienet lapset.Ei ihme että tulee riitaa.
Ketjun aloittanut
Lahjat tai niiden arvo oli aika pieni osuus kysymyksessä.
Siis kyse ei ollut ostosta ja myynnistä, vaan samanarvoisuudesta ja tasapuolisuudesta.
Lukekaapa ketju; ulosheitetty ukkeli, siinä selkeää epätasa-arvoa ja sen tuottamaa hedelmää.
Isommassakin sisarussarjassa on erilaisia luonteita, jopa sukupuolesta huolimatta, MUTTA kasvatetaanko siihen ”Minä olen arvokkaampi ja minä olen ensisijainen.”
Äitienpäivänä on kyllä lippu salossa, mutta miten huomio kukin perhettään siinä kysymys? Onko tytär tai miniä vähempi arvoinen, suvun äideistä?
Silloin, kun eletään kukin omassa perheessään. Arkipäivän asiat kullakin hoidossa, helpointa on huomata tärkeissä asioissa syntymäpäivä, joku ammatillinen saavutus tai äidin ja isänpäivänä.
Lapsi ei ymmärrä moneen vuoteen äitienpäivää, sen huomioiminen kasvaa käytännöstä.
Isäni keitti äitienpäivä kahvit aamulla ja herätti meidät lapset sitten tuomaan kahvin tarjottimella äidille. Tarjottimella oli myös isän hankkima lahja, sekä lasten hakemat sinivuokot. Lauloimme: Maan päällä paikka yksi on halattiin ja sitten isä ja äiti olivat hetken kahdestaan (se nauratti, meitä lapsia 6kpl)
Äiti on jokainen lapsen omaava, vaikka olisi adoptiolapsi tai sijoituslapsi. Äitiys ei ole synnytys, vaan hellyys lämpö huolehtiminen ja rakkaus.
no tähänkö on tultu ! Että nuori polvi alkaa jo VAATIMAAN tasapuolisuutta ja tasa-arvoa vanhemmiltaan, omiltaan ja muilta!
ei ei,... kuulkaa, nyt ollaan nimenomaan täällä kotiSuomessa aivan hakoteillä. Herätys ja äkkiä!
Menkää nyt vaikka muualla opettelemaan näitä asioita jos kerran täällä ei opi !