Hei kaikille täältä keskisuomesta.
Minusta tuntuu että naiseni ei halua minua.
joo joo vanha virsi mutta tämä ei ole pelkästään seksuaalista. vai onko/voiko seksuaalinen haluttomuus heijastua tähän.
Avovaimoni on ihana kaunis ja haluttava. Minä suorastaan palvon häntä ja hän saa minut sekoamaan (positiivisesti).
En tiedä olenko vainoharhainen vai oikeassa. Tuntuu siltä, että ei sytytä omaa naistaan seksuaalisesti saati muuten. Tarkotan tällä, kun olemme esim erossa viikon niin minulla on ikävä ja tahtoo toisen iholle kiinni. Avovaimostani en vaistoa tunteita tai kuule hänen sanovan "minun on ikävä" "haluan lähellesi". Kun näemme pitkän ajan jälkeen (1.5 viikkoa) niin kommentti on että hei vaan eikä aikomustakaan tulla syleilyyni tai hukkua suudelmiin joita minä siinä tilanteessa haluaisin.
Lisäksi tuntuu siltä että tilanteet joissa meidän olisi mahdollista nähdä niin hän pelaa ne jollain pienellä työ tai muulla syyllä niin että meidän ei olisi syytä tai tarpeellista nähdä koska hänellä on kiire. Tämä kiire on yhden päivän viikonlopusta ja sen takia emme nää koko viikonloppuna. Totta kai olen antanut hänelle ensin omaa tilaa ja aikaa, mutta tuntuu että mikään ei riitä. Jos tapaamisemme olisi hänestä kiinni niin niitä olisi silloin vähän.
Tätä en ole tunnustanut vielä itselle saati vaimolle. takaraivossa piilee ajatus että annanko aikaani heille enkä pelkästään vaimolle.
Voiko nainen vain olla välillä niin haluton miestään kohtaan jotta ei kaipaa edes tämän huomiota tai kosketusta(ilman seksiä) vain toisen lähellä oloa.
Olemme olleet pitkään yhdessä 8 vuotta ja yhteisiä lapsiakin on joten en viitsisi heittää yhteistä elämäämme romukoppaan.
Mutta kysynkin että mitä tehdä kun naiseni ei näe ongelmaa jonka minä näen ja tunnen.
Ja millä pystyn voittamaan, hurmaamaan ja sytyttämään naiseni mielenkiinnon uudestaan. Pitäisikö pysyä poissa ja nauttia vapaa ajasta vai pitäisikö olla lähellä ja näyttää että rakastaa välittää ja haluaa helliä.
kertokaa ja kyselkää niin kerron lisää.
Minusta tuntuu että naiseni ei halua minua.
joo joo vanha virsi mutta tämä ei ole pelkästään seksuaalista. vai onko/voiko seksuaalinen haluttomuus heijastua tähän.
Avovaimoni on ihana kaunis ja haluttava. Minä suorastaan palvon häntä ja hän saa minut sekoamaan (positiivisesti).
En tiedä olenko vainoharhainen vai oikeassa. Tuntuu siltä, että ei sytytä omaa naistaan seksuaalisesti saati muuten. Tarkotan tällä, kun olemme esim erossa viikon niin minulla on ikävä ja tahtoo toisen iholle kiinni. Avovaimostani en vaistoa tunteita tai kuule hänen sanovan "minun on ikävä" "haluan lähellesi". Kun näemme pitkän ajan jälkeen (1.5 viikkoa) niin kommentti on että hei vaan eikä aikomustakaan tulla syleilyyni tai hukkua suudelmiin joita minä siinä tilanteessa haluaisin.
Lisäksi tuntuu siltä että tilanteet joissa meidän olisi mahdollista nähdä niin hän pelaa ne jollain pienellä työ tai muulla syyllä niin että meidän ei olisi syytä tai tarpeellista nähdä koska hänellä on kiire. Tämä kiire on yhden päivän viikonlopusta ja sen takia emme nää koko viikonloppuna. Totta kai olen antanut hänelle ensin omaa tilaa ja aikaa, mutta tuntuu että mikään ei riitä. Jos tapaamisemme olisi hänestä kiinni niin niitä olisi silloin vähän.
Tätä en ole tunnustanut vielä itselle saati vaimolle. takaraivossa piilee ajatus että annanko aikaani heille enkä pelkästään vaimolle.
Voiko nainen vain olla välillä niin haluton miestään kohtaan jotta ei kaipaa edes tämän huomiota tai kosketusta(ilman seksiä) vain toisen lähellä oloa.
Olemme olleet pitkään yhdessä 8 vuotta ja yhteisiä lapsiakin on joten en viitsisi heittää yhteistä elämäämme romukoppaan.
Mutta kysynkin että mitä tehdä kun naiseni ei näe ongelmaa jonka minä näen ja tunnen.
Ja millä pystyn voittamaan, hurmaamaan ja sytyttämään naiseni mielenkiinnon uudestaan. Pitäisikö pysyä poissa ja nauttia vapaa ajasta vai pitäisikö olla lähellä ja näyttää että rakastaa välittää ja haluaa helliä.
kertokaa ja kyselkää niin kerron lisää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi tosiaan olla niin että naisesi ei ole enää rakastunut sinuun! Itse olin aviossa yli 20 vuotta ja siitä melkein 10 vuotta harkitsin avioeroa.Lasten takia en sitä tehnyt ennenkuin he olivat melkein täysi-ikäisiä. Ent.mieheni ei olisi halunnut eroa, hän välitti ja rakasti mutta se ei riittänyt minulle. En voinut sille mitään että omat tunteeni kuolivat, väkisin en mitenkään voinut olla hyvä ja hellä ja rakastava häntä kohtaan. Aloin välttelemään hänen kosketusta, en halunnut suudella, en seksiä enää vuosiin halunnut, ja kun joskus harvoin sitten sekstattiin, se oli täysin yksipuolista eli minä en enää nauttinut vaan olin velvollisuudesta hänen kanssaan. Ero oli ainut oikea ratkaisu, luulen että hänkin sen nyt ymmärtää. Olisi ollut kaikkia kohtaan väärin jatkaa niin tunneköyhää,kuollutta avioliittoa. En tietenkään voi olla varma teidän tapauksesta, mutta tuli heti mieleen tämä että rakkaus naisesi puolelta sinua kohtaan on kuollut ja liittonne loppuun eletty! Siinä tilanteessa ei toisen tykkääminen/rakastaminen auta, se ei vaan riitä! Ja silloin on parempi erota, jos toisella ei ole edes halua enää yrittää!
Puhu asiasta naisesi kanssa vakavasti. Kerro että asia ahdistaa sinua. Tai parempi, näytä tänne kirjoittamasi teksti hänelle. Hänellehän sinun tulisi kirjoittaa ja kertoa, eikä tänne.
Kuten tuolla joku muukin kirjoitti, sinun kannattaisi keskustella vaimosi kanssa. Kerro hänelle avoimesti, että koet hänet melko etäiseksi nykyään ja että sinusta tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa.
Sinänsähän tuollainen etäisyyden ottaminen voi olla aivan luonnollista, eikä takana välttämättä ole mitään sen kummempaa. Hänellä saattaa olla työstressiä tai muuten paljon mietittävää ihan vain omassa elämässään, mikä selittäisi tuon tietynlaisen etäisyyden. Välillä jokaisella on aikakausia, jolloin tunteet kumppania kohtaan hiukan laimenevat tai ovat jäässä, mutta monesti ne sitten kuitenkin syttyvät uudellen.
asiahan on ihan selvä.. KOSI!!! Näytä naiselle miten tärkeä hän sinulle on!! ja saattepahan jotain yhteistä suunniteltavaa ;)
-itse juuri myöntävästi vastannut
Jos suhteenne on tuolla tolalla älä ihmeessä ainakaan nyt kosi. Ei se poista ongelmia, päinvastoin vaikeuttaa vaan asioita.
Kehottaisin ottamaan ongelman rohkeasti esille. Eihän siinä muu auta, kuin ottaa asia puheeksi ja kertoa omista tunteistaan. Outoa, että hän ei halua läheisyyttä. Onko joku ongelma välillänne, jota ei ole ratkaistu? Tai väärinkäsitys. Voi olla toinen mieskin. Mutta normaalia tuo ei ole.
Tunnistan naisesi käyttäytymisen. syy voi olla tietysti mikä tahansa muu kuin mitä itse olen kokenut. Omalla kohdallani yksinkertaisesti syynä kylmään ja etäiseen kohteluun oli käsittelemättömät asiat. Vaikka riitojakaan ei varsinaisesti ollut. Koin tilanteen niin, että se oli miehen aiheuttama ja syytin häntä kuuntelemattomuudesta sekä ymmärtämättömyydestä. Miten voi helliä miestä, joka ei ymmärrä minua ja hyväksyy sen? Rakastan tätä miestä edelleen. Minulle kävi niin, että kyllästyin olemaan kylmä, sekä aloin tuntemaan mieletöntä huonoa omaatuntoa siitä. Vaikka tapauksesta on jo jonkin aikaa, havahduin kun tajusin itse ajavani suhteemme karikkoon ja yritän edelleen paikkailla huonoa käytöstäni, vaikka ei ehkä enää tarvitsisi. Puhu hänelle! Syy saattaa olla todella yksinkertainen, joku sellainen, mitä et itse ole tajunnut, koska olet mies.(en tarkoita tätä loukkauksena, vaan se on fakta)On joitakin asioita, mitkä eivät ikinä selviä sukuopuolierojen takia, mutta niiden kanssa pystyy elämään, jos vaan sellaisen asenteen ottaa.
Kiitos vastauksista ja mielipiteistä.
Joo ymmärrän puhua pitäisi ja sitä olemme tehneetkin. Ongelma on vain siinä että naiseni ei näe ongelmaa ja hänen mielestään on ihan hyvä näin.
Minä taas haluaisin hänen syttyvän minusta ja haluavan aikaa minun kanssa (itsekästä mutta sitä haluan.)
Se puhumalla saavutetu huomio ja sanat että "totta kai" "kyllä mä rakastan sua" ei oikein riitä kun se tuntuu puuttuvan se sponttaani ja jokapäiväinen SE puuttuu.
Nyt tarttenkin naiset teidän apua siihen että millä saan hänet jälleen syttymään pyytämällä ei sitä saa vaan teoilla. Olen miettinyt olisiko se yhteinen harrastus, rakkauden osoitukset vai mikä pitäisikö käydä salilla ja hommata kroppa MIKÄ ON SE JUTTU. Vai voinko vain istua ja toivoa parasta onko mahdollista tehdä mitään. Mikä teidät on saanut jälleen ihastumaan mieheenne.
mä meinaan tartten sitä intohimoo elääkseni. ;-)
ps: Tää ruikuttaminen ei muuten sovi mulle yhtää en ole tottunut tähän.
Tuli niin tuttu olo, että piti kirjoittaa. Pystyin siis samaistumaan naiseesi. Minulla oli vaihe, jolloin en halunnut seksiä. Silloin en halunnut päästää miestäni lähelleni ollenkaan, koska tunsin aina, että se on vaade seksistä. Halusin siis olla miehen lähellä, vaikka kainalossa katsomassa telkkaria. Mutta koska se aina loppui miehen lähentely yritykseen, niin en enää halunnut miestäni lähelleni ollenkaan.
En tiedä miten teillä on, mutta jos neuvoja haluat, niin huomioipa sitä ajaako läheisyys aina seksin haluamiseen. Ja voisitko jotenkin saada naisesi vakuuttumaan yhteisestä ajasta ja läheisyydestä ilman seksiä?
Haluttomuus voi olla kausiluonteista, sillä voi olla jokin psyykkinen tai fyysinen syy. Mutta se voi olla yhtä ikävää sille haluttomallekin osapuolelle. Ja silloin voi toisen saada hyvin kauas jos kaikki yhteinen aika menee seksitä puhuessa, tai sitä yrittäessä.
... on niin, että jos vaimokkeesi puolelta on kipinä sammunu, niin sitä ei voi saada takaisin.
Tai tehkääpä niin, että juttelette taas vakavasti asiasta ja jos vaimollasi on suhteesaanne aivan eri odotukset kuin sinulle, niin olette tosipaikan edessä. Molempien pitää tehdä silloin kompromisseja jos aiotte yhdessä jatkaa. Tiedän että on kipeää ottaa aiat todella puheeksi, koska silloin voi joutua kuulemaan sellaisia asioita mitä ei haluaisi. Niin kauan kuin ei keskustele, voi tuottaa omia selityksiä, siis itselleen edullisia mielessään.
Ensinnäkin, mielestäni naisesi ei ole kovin reilu sinua kohtaan. Jos sinulla on ongelma, josta hänelle puhut, ei ole reilua ilmaista, ettei ongelmaa hänelle ole olemassa, sillä parisuhteessa yhteiseksi ongelmaksi riittää jo vain toisenkin kokemat kurjuudet. Tällä en kuitenkaan mitenkään halua ilmaista, että vaimosi yksin (tai sinäkään) olisi yksin syypää tilanteeseen. Tarkoitan vain, että voitte päästä eteenpäin vasta, kun asiat muuttuvat, eivätkä ne muutu, jos toinen ei edes näe mitään muutettavaa. Minusta sinulla on oikeus vaatia naistasi ottamaan tunteesi todesta - ei vaatia häntä tekemään asioita niin, kuin sinä haluat, vaan ymmärtämään sinua, ainakin yrittämään ymmärtää. Se hänen täytyy voida tehdä.
En todellakaan tiedä, mikä tuollaiseen tilanteeseen suhteessasi voi olla syynä, enkä tiedä, miten solmua voi alkaa avata. Sen tiedätte ainoastaan vaimosi ja sinä, ja siihen teidän täytyy yhdessä löytää ratkaisu. Sen tiedän, että joskus suhteen jatkuessa kumppanit jostain kumman syystä tulevat kovin ujoiksi olemaan omia itsejään, kun tuntuu siltä, ettei nykyinen minä enää kunnolla sovikaan tuttuihin parisuhdekuvioihin, sen arkeen ja kaavoihin. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Välillä asioista rehellisesti puhuminen voi tuntua vaikealta, kun tuntuu, ettei toinen voi millään ymmärtää (koska hänelle olen sellainen, mutta nyt yhtäkkiä olenkin tällainen), tai koska haluaa välttää satuttamasta toista. Voisit ehkä rohkaista vaimoasi puhumaan sinulle siitäkin huolimatta, että sinua voisi sattua - paitsi jos et sitä halua. Yleensä se kuitenkin kannattaa, koska pidäteltyinä ajatukset ja ongelmat kasvavat moninkertaisiksi.
Jos sitten et halua turhia miettiä ja yrittää oikein syvällisellä tasolla, voit koettaa pintamuutoksia, kuten ehdotit tekstissäsi. Me emme voi tietää, haluaisiko vaimosi sinun olevan lihaksikkaampi vai jotain muuta, itse ehdottaisin sinua tekemään jotakin sellaista, mitä vaimosi ei kuuna päivänä osaisi (sinulta) odottaa. Mielestäni sinun ei edes tarvitse tehdä sitä vaimosi kanssa, hänelle tai hänen vuokseen, vaan itsellesi ja kenties yksinkin. Löydä oma itsesi ja tee sellaista, mitä tuottaa sinulle mielihyvää.
Tämä on äärettömän tärkeää:
Vaimosi ei missään tapauksessa pitäisi olla ainoa intohimosi kohde.
Et voi kokea intohimoa rakkaudessasi, jos sitä ei ole muilla elämäsi aloilla.
mä niin taas ymmärrän sua, koska oon kokenu ton saman niinko toistepäin. ja myöskin omasta kokemuksesta sen että yhdessä vaiheessa lakkasin rakastamasta miestäni niin olin juuri tuollainen. mutta intohimoa minäkin kaipaan, ota minut, saat intohimoa ja huomiota- hehe
Tee näin:
Sammuta telkkari.
Sammuta tietokone.
Rauhoita tilanne. Ei mitään ylimääräistä sähläystä. Lapset muualle.
Mene vaimosi eteen istumaan ja katso häntä silmiin. Älä näpelöi käsilläsi mitään, vaan keskity vaimoosi. Pistä pää kallelleen.
Sano: "Kulta. Miltä sinusta tuntuu? Ihan oikeasti?"
Jos vaimo vastaa, että eipä tässä mittään, jatka, että:
"kerro siitä sitten. Minulla on ikävä sinua, tahdon tietää, mitä sinulle kuuluu."
Ja jos vaimo alkaa siitä puhumaan, ihan mistä tahansa - ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KÄÄNNÄ PUHETTA SEKSIIN, ÄLÄ ESITÄ MINKÄÄNSORTIN KORJAUSEHDOTUKSIA TAI SANO, ETTÄ VAIMOSI ON VÄÄRÄSSÄ.
Riittää, että pidät pääsi kallellaan, katsot vaimoa silmiin ja nyökkäät. Ihan oikeasti, MITÄÄN muuta ei tarvitse tehdä. Vaimo luultavasti ajattelee, että tuo koettaa vaan näytellä kiinnostunutta, että päästäisiin siihen seksiin, eikä vastaa mitään. Sano silloin vain, että sinulla on ikävä.
Kaikkesta tärkeintä on, että hyväksyt kaiken, mitä vaimosi sanoo, jos hän puhuu siitä, miltä hänestä tuntuu. Ja et keksi tunteille syitä, ratkaisuja, etkä yritä niitä mitätöidä. Voit sanoa:
"Mitä luulet, oletko miettinyt, mistä tämä johtuu?"
ja jos vaimo kertoo, mistä tämä johtuu, älä sano, että hän on väärässä ja että mikään ei ole sinun syytäsi ja etkä intä vastaan, vaan sano:
"Enpä ennen tätä tajunnut. Tosi hyvä, että kerroit. Mistä tulisi sinulle mukavampi mieli?"
Jos tähän asti pääset, niin olet voiton puolella. Sitten teet, mitä vaimo tahtoo.
Luultavasti vaimo tahtoo, että katsot vähemmän telkkaria ja jatkat tätä nyökyttelevää kuuntelua tulevaisuudessa tasaisin väliajoin.
Kokeile tätä. Minä ainakin olisin onnesta pinkeenä jos minun mies kuuntelisi, miltä minusta tuntuu ja mitä minulle kuuluu. Minulla on paha olla, pitää odottaa että ukko nukahtaa, ennenkuin voi vähän itkeä tihrustaa. Olen väsynyt, vaan ympäristö tahtoo hymyilevän tiskaajanaisen.
Naiselle henkinen yhteys mieheen on kaikki kaikessa. Naiselle se on fyysinen psyykkistä, jos sinä kaipaat fyysistä läheisyyttä, vaimosi kaipaa yhtä paljon psyykkistä. Avainjuttu on se, että vaan ymmärrät. Ikäänkuin tunnustat vaimon tunteet ja olotilat. Ei niille tarvitse tehdä mitään, ellei vaimo erikseen pyydä. Halilla ja koodisanalla Ymmärtää pääsee jo pitkälle.
totta!!!!!!!